Jouluna tuli syötyä

Jouluna tuli syötyä. Vaikka paljon ei mahaan mahtunutkaan niin silti tuli nautittua jouluruuasta. Mutta oli se vähän "ahdistavaa" syödä vain vähän kalkkunaa, laatikoita ja kinkkua (ehkä 1/3 lautasellinen) kun muut söivät monta lautasellista. Ja oli paljon kaikkia herkkuja mitä olisi halunnut syödä. Mutta sitä oli pakko vähän miettiä mitä sitä ottaa. Vaikka otin vähän, tuli silti vähän huono olo. Jälkiruokaa joulupukin jälkeen mahtuikin sitten taas hyvin. Meidän perheessä jälkiruoka on aprikoosi- tai luumukiisseliä (tänä vuonna aprikoosi) ja sitä menikin sitten pari pientä jälkiruokakipollista 😛

Ruuan jälkeen tuli joulupukki. Se toi jälleen hyviä lahjoja, mm. kirjan, unisukkia ja kauniin kehystetyn hääkuvamme. Eihän meillä olekaan oltu kuin 12 vuotta ilman hääkuvaa. Saimme myös laseja ja muurlan lasisen keksipurkin. Uuteen kotiin saimme puukorin, mikä tuleekin tarpeeseen. 

Joulupäivän aamuna kävin vaakalla ja kauhistuin, se näytti plussaa viime viikon maanantaihin 0,5kg. Mutta tänään onnekseni vaaka oli jälleen miinuksen puolella, strateginen paino tänään 103kg. Se ysillä alkava lukema on niin lähellä, mutta niin kaukana. Oli kuitenkin kiva huomata, että lokakuussa ostamani toppatakki, joka silloin oli vähän tiukka, on nyt jo väljempi ja siinä on mukava liikkua. Autoon istuminen ja sieltä nouseminen ei ole niin vaivalloista kuin aikaisemmin. Ei tule hiki kun touhuaa kotona, vaan pikemminkin palelee kun istuu paikoillaan töitä tekemässä.

Uusi koti on entistä lähempänä. Pesutorni ja kylmälaitteet tilattu, samoin uusi televisio takkahuoneeseen. Kävimme myös Ikeassa katsomassa vaatekaappeja. Vielä ei tilattu, koska ne olisi saanut noutaa jo tällä viikolla - ei parane ottaa tänne vanhaan enää yhtään ylimääräisiä tavaroita, koska kaikki pitää saada mahtumaan johonkin. Vanhan kodin vuokrailmoitusta ollaan aloiteltu, kuvia vaan pitäisi saada lisää. Täytynee kaivella arkistoja josko sieltä löytyisi kuvia joita voisi käyttää ilmoituskessa. Tavoite olisi että saataisiin vanha koti vuokralle 1.2 alkaen.

Sähköfirmoihin olen lähettänyt jo yli viikko sitten tarjouspyyntöjä, täytyy kysyä perään että mikä maksaa kun ei mitään kuulu. Samoin selvittelemme josko saisimme huoltoyhtiön tekemään tapiseerauksen uuteen kotiin, koska kumpikaan meistä ei sitä osaa. Ensi viikon maanantaina tulee keittiöliikkeestä mies mittaamaan keittiötä, että saadaan muutokset alulle silläkin saralla.

Humps

 Niin se sitten meni 40kg rikki. Ja ihan komeasti. Tänään aamulla vaaka näytti painoa 104,1kg. Se on -41,8kg korkeimmasta painosta ja -35,1 kg leikkauksesta.

Pitkän tasaisen kauden on kiva katsoa taas paino käppyrää kun menee alaspäin.

Paino putosi ihan humps vaan. En tiedä mitä tein erilailla kuin ennen. No, söin enemmän leipää, koska tein saaristolaisleipää (linkki reseptiini tässä) ja sitä tuli herkuteltua. Onneksi leipää on lisää, olen urakoinut nyt peräti 12 leipää tälle joululle. Osa menee lahjoiksi, osa jää kotiin syötäväksi. Mutta muuten en mielestäni ole syönyt tai juonut sen kummemmin. Toivottavasti tämä ei ole vain joku "virhe" vaakassa, ja ensi viikolla ollaan taas painavammissa lukemissa. 

Äiti älä lue tätä kappaletta, ettei jouluylläri mene pilalle!!!  Viikonloppuna myös teimme lammas- ja hirvimakkaraa. Katso linkeistä reseptini alta. Kuvat ovat samat molemmissa resepteissä, koska en nähnyt tarpeelliseksi ottaa kaksia kuvia. Mutta reseptit ovat omiani. Ensimmäistä kertaa teimme ja onnistuimme heti hyvin. Myös näitä lähtee joululahjoiksi joulupöytään.

Uusia tuulia on luvassa, sillä olemme tehneet tarjouksen uudesta kodista. Jos kaikki menee maaliin aikataulussa, tammikuun puolivälissä muutamme. Nykyinen koti onkin jo sen näköinen, aloimme nimittäin pakkailla tavaroita viikonloppuna. Nukkumisesta ei tarjouksen teon jälkeen ole meinannut tulla mitään, koska on suunniteltu keittiön remonttia, verhotankoja, varaston hyllyjä, vaatekaappeja ja kaikkea muuta uutta. 

Joulu tulla jolkottaa. Itselläni ei ole muuta kuin pyhät vapaata, joten töitä painetaan joka päivä. Lomaa on vasta helmikuussa, sitä kyllä odotan jo. Varsinkin kun muuton vuoksi edes nämä vähäiset vapaapäivät (uusi vuosi ja loppiainen) menevät pakatessa ja rempatessa uutta kotia. Jouluna hiljennymme aattona vanhempieni luona. Joulupäivänä puolestaan huristelemme Appiukon luo. Saa nähdä mitä joulupukki tänä vuonna tuo tullessaan, meillä se toi ainakin uuden kodin.

ei ihan vielä....

Ei ihan vielä ole viikon "virallinen" paino siinä -40 kilossa suurimmasta lukemasta. Eilen se oli jo, tänään taas ei enää ollutkaan. Siellä se on tulollansa. Taas on kitkutettu kuukausi 107,5-106 kilon huitteilla ja sekös ärsyttää. Välillä vähän alas, sitten taas vähän ylös.  Turhauttavaa, ärsyttävää. Mutta kai näitäkin tunteita on pakko oppia hyväksymään. Eihän tässä kiire ole, mutta minkä sille itselleen mahtaa. 

On kuitenkin kiva että puoliso sanoi viime viikolla että "mahdut paremmin kainaloon". Tuli hyvä fiilis, vaikka pieni kommentti olikin. Nyt koen että saan enemmän tukea tässä projektissa puolisolta kuin aiemmissa painonpudotuksissa

Olen treenannut vähän enemmän kotona, kuin salilla. Mutta mietimme että hankimme työpaikkani salille myös puolisolle jäsenyyden niin voimme alkaa käydä siellä yhdessä. Mutta se on vasta tammikuun asia, koska tässä kuussa varmaan emme ole kotona kuin tämän ja ensi viikon. Ja tällä viikolla on reilusti ohjelmaa iltaisinkin joten emme ehdi salille. Kävimme katsomassa salia ja puoliso totesi että näyttää hyvältä. 

pieni takapakki

Paino otti pienen takapakin. Kilo oli tullut tällä viikolla lisää. Mutta en usko että se on sen kummallisempi juttu, ja alaspäin mennään jo. Joten tämä on näitä hyppyjä. 

Kieltämättä otti aivoon maanantaina kun vaakalla kävin. Koska olin viime viikolla jo alle 106 kilon, tasan 40 kiloa pienempi kuin suurimmillani. Se oli aika kiva fiilis. Mutta sitten jotain tapahtui, mielestäni en syönyt sen kummallisemmin kuin muulloinkaan. 

Viikonloppuna äitini tuli kylään. Yleensä kun hän tulee, hän ottaa rätin käteen ja siivoilee paikkoja. No, me saimme sitten puhtia myös ja siivosimme siivouskaapin ja vaatehuoneen. Vaatehuoneestakin meni iso kasa tavaraa kellariin. Olen myös saanut myytyä tutuille edullisesti Pojan pieneksi jääneitä toppavaatteita. Tänään menevät viimeiset työkaverille, vielä on pari takkia torissa myynnissä. Eiköhän ne sieltä joku bongaile. 

Sunnuntaina oli luvassa pojan korispeli. Se oli aika hurja, vastustaja oli todella hyvä ja meidän pojat olivat vähän hukassa. Mutta aina ei voi voittaa, joten hyvää oppia oli sekin peli. Maanantaina kävimme minun mummulassa kun muori täytti 85 vuotta. Täytyihän toista juhlia ja toisaalta siitä on koronan vuoksi pitkä aika kun olemme käyneet siellä. 

Vähän on taas nuhainen olo, joten treenit jäivät eilen välistä. Toivottavasti tämä tästä paranee eikä tarvitse tulla kipeäksi. Tai sitten voisi tulla kipeäksi ihan "oikeasti" että saisi sairastaa kunnolla ja sitten parantua kunnolla. Tällainen pieni nuhan poikanen on vähän rasittava. 

Positiivista palautetta

Taas on viikko takana. Tällä viikolla painoa putosi 500g, näyttäisi kuitenkin että alaspäin mennään taas. Vatsa on ollut vähän sekaisin pari päivää, että sekin saattaa tietysti vaikuttaa asiaan, mutta toisaalta, on se ollut sekaisin aikaisemminkin.

Puoliso pistettiin taas mitatnauhan päähän, kun unohdin pyytää viikonloppuna  äitiäni mittamaan. On sitä paljon pienentynyt matkan varrella. Viikonloppuna kaiveltiin vanhempieni luona vanhaa takkiani - ja se sopi. Nyt se tuli kotiin mukana koirankuljetus-toppatakiksi. Vielä vähän matkaa alle 100 kilon, mutta eiköhän sinnekin päästä. Mietin että onko tuo reiden mitan kasvaminen mittavirhe edellisellä kerralla vai onko se oikeasti kasvanut treenin johdosta. Luulen ennemminkin että viimeksi on ollut mittavirhe.

Olimme lauantaina serkkuni pojan ristiäisissä. Toinen serkkuni antoi minulle positiivista palautetta. Sanoi että näytän todella hyvältä. Tätini totesi että ei ollut tuntea kun hiukset oli värjätty, mutta hän ei yleensäkään anna positiivista palautetta, joten se oli jo voitto... Samoin lauantaina kampaajalla käydessäni kampaajani sanoi että olen muuttunut valtavasti. Pari viikkoa sitten pikkujouluissa julkaisemani selfie on myös saanut useita kommentteja että näytän hyvältä. Ja kyllä fiiliskin on sen mukainen.  

Tällä viikolla mittailen taas sokeriarvoja ja verenpaineita, lähinnä kontrollimielessä. ETtä on sitten tuloksia mitä näyttää lääkärille kun tammikuun puolivälin jälkeen on puhelin aika. Ja verenpainetta on senkin takia hyvä mittailla kun jätin viime viikolla viimeisenkin betasalpaajan pois koktailista, että miten vaikuttaa verenpaineeseen. Ainakin tämän aamun mittausten mukaan ei ole vaikuttanut huonosti. Samoin sokerit olivat tänä aamuna hyvät. Ainoa vaan että sokerimittarin mukana tullut pistokoje on mennyt rikki. Mutta saan uuden terveyskeskuksesta tänään, kun käyn poikaa viemässä koronatestiin. 

Eilen oli korisilta, kävimme koko perheen voimin katsomassa Susijengin peliä Merto Areenalla Espoossa. Ja hyvä peli olikin. Jännä. Ainoa huono puoli siinä oli kaksi riviä alempana istuvat kaksi Kroatian kannattajaa jotka pitivät vähän meteliä. Mutta kyllä ne sitten hiljenivät kun koko muu halli kannusti Suomen voittoon.

Ensi viikonloppuna on onneksi pitkä viikonloppu. Alkaa virta olla vähän vähissä ja päiväkin lisää huilia viikkoon tehnee ihmeitä. 

Takaisin ruotuun

Viikon saldo -500g. Alaspäin, vaikka olenkin koko viikon epäillyt että kuinka käy. 

Tänä aamuna, kun jälleen painotaulukkoani päivittelin tuli konkreettinen ahaa elämys. Korkeimmasta painosta (9.3.2020) ollaan tultu alas jo 39 kiloa! Ja leikkauksestakin 32. Vaikka epätoivo nosti päätään viime viikolla, että ei tästä mitään tule, niin on tullut.... Kun nyt vain jatkuisi sama tahti tästä eteenkinpäin.

Aika tasaiselta tuo painokäppyrä näyttää, ei mitään suuria syöksyjä alun jälkeen. Mutta parempi näin. Vähän tuo nousu tuossa kuukausi takaperin ottaa aivoon, mutta se on elämää.

Tässä on "lorvailtu" treenien osalta kolme viikkoa. Sain flunssan lokakuun lopulla ja sitä onkin sitten paranneltu viime viikkoon asti. Lokakuun lopussa olin pari päivää pois töistä, koska oli lämpöä ja olo oli huono. PT:ni ohje aikaisemmin oli että jos on 2 päivää kuumetta pitää olla kolminkertainen määrä päiviä sen jälkeen treenaamatta. No kuume laski ja ajattelin että menen salille seuraavan viikon torstaina - kun on viikko sairastumisesta. Mutta kävin 3.11 influenssarokotuksessa, ja se sai höntin olon taas takaisin. Nenä on vuotanut, olen aivastellut ja palellut. Ei ole siis ollut kunnon flunssa, mutta vähän nuhainen ja kurja olo. Väsyttänyt on paljon. 

Eilen sitten, vaikka nenä vuotikin, päätin, että nyt lähden salille. Ja niin tein. Ja oi kuinka hyvä olo siitä tulikaan. Mietin että saan tälle viikolle vähän huonosti sovitettua salikäyntejä päiväsaikaan ja illatkin on vähän niin ja näin. Jos torstaina pääsisi Pojan treenien aikaan seuraavan kerran niin olisi hyvä. Mutta pääasia oli että sain persuksen ylös penkistä ja taas itseäni niskasta kiinni ja tekemään jotain. 

Viikonloppuna kaivelin vaatehuonetta. Siellä oli UFFeen menossa olevien vaatteiden kassi, jota vain en ole saanut vietyä. Sieltä löysin itselleni "uuden" paidan. Paidan olen ostanut nettimyynnistä jossain vaiheessa ja se osoittautui silloin liian pieneksi. Mutta nyt paita on sopiva. Ja on sen näköinen (silityksen jälkeen) että sitä voi pitää vaikka töissä. 

Pari viikkoa sitten sain työtarjouksen joka houkutteli. Houkutteli todella paljon, työkaverit olisivat olleet entisiä kollegoita ja olisin ollut hyvä siinä työssä. Viikonlopun asiaa pyöriteltyäni päätin kuitenkin jäädä nykyiseen työhöni. Ei sen takia etteikö uusi työ olisi houkutellut, mutta se takia että nyt on hyvä. Koin että uusi työ, vaikka se olisi tuonut vastuuta, olisi ollut liian rankka. Pitää kuunnella itseään ja omaa kroppaansa. Uskon että tämä oli tässä kohtaa oikea ratkaisu, vaikka harmittaakin että tein hyvälle tutulle oharit ja päätin jäädä sittenkin vanhaan. 

 

Pikkujoulu-tunnelmissa

Näin se on taas viikko vierähtänyt. Onneksi tällä viikolla paino putosi reilun kilon, tänä aamuna vaaka näytti 107,3kg. Leikkauksesta siis 31,9kg pienempänä. Käppyrässä oleva tasaisempi paikka ahdistaa, mutta nyt on onneksi taas vähän alaspäin tuo käyrä. 

Mietin että johtuiko painon putoaminen siitä, että tein ruokapäiväkirjaa ravitsemusterapeutille. Että tuliko sitä syötyä vähemmän tai jotenkin muuten erilailla kuin yleensä. Mutta kyllä siellä ne toffee-karkit ja sipsit on mainittuna, joten en ainakaan "hävennyt" syömisiäni ja jättänyt niitä mainitsematta. Toivottavasti hyvä tahti jatkuu.

Perjantaina oli firman pikkujoulut. Kaivelin vaatehuoneesta juhlavaatteita, ja vastaan tuli vanha villakangastakki (noin vuodelta 2009). Koko lappu kertoi 42. Aattelin, että ei voi mennä päälle, mutta niinpä menikin. Ei tehnyt edes tiukkaa. Huomionarvoista tässä on se, että kiertoon laittamani toppatakki oli kokoa 56. Ja viikko sitten ostamani toppatakki oli kokoa 48. Varmaan toi villakangastakki on D-mallia, mutta mitä väliä, pienentynyt olen. 

Kokeilin myös samalta ajalta olevaa pitempää toppatakkia, jonka kokolapussa seisoi 44. Sekin mahtui päälle, mutta näytti vielä sen verran kököltä että jäi vaatehuoneeseen odottamaan. Juhlamekot sopivat (taas) hyvin, housuissa oli vähän haasteita. Toiset housut olivat kokoa 50, ja tuntuivat itsestä isoilta, mutta eivät puolison mielestä näyttäneet pahalta. Toiset housut puolestaan olivat kokoa 46 ja tuntuivat itsestä hyvältä, mutta näyttivät puolison mielestä vähän isoilta. No housut valikoituivat päälle, ja oli ihan tosi mukavaa pikkujouluissa. Vähän aikasin lähdin pois kun väsytti niin paljon, mutta sen ajan mitä olin, oli kivaa. Join peräti 3 lasillista viiniä. Ruokana oli ensin minulle "kala-allergikolle" kasvistartar, kun muille oli siikaa. Pääruukaksi oli lammasta. Jälkkäriksi oli vaniljapannacottaa. Oli niin hyvää!!! Ja onneksi annosten välillä oli taukoa, että ei tullut kaikkea samaan syssyyn syötyä, niin mahtui mahaan.

Lauantaina puoliso toi 21-vuotis kukkia minulle. Hän ei muista kukilla joka vuosi, joten tämä oli jälleen iloinen yllätys. Ensitreffien tarkka vuosipäivä oli torstaina 11.11. mutta perheen menojen vuoksi hän ei päässyt silloin kukkakauppaan. Päivällä myös oli sunnuntain pelin buffaleipomusten teko, pitkästä aikaa tuli tehtyä mokkapaloja.

Lauantaina kävimme perheen kanssa syömässä Mall of Triplassa ennen Suomi-Tsekki peliä Hartwallilla. Ruoka oli hyvää, mutta jälleen perheen jälkikasvu sai syödä jämät. En jotenkin osaa käyttää sitä Eirasta saamaani lääkärintodistus-korttia jossa sanotaan että lääketieteellisestä syystä suositellaan pienempiä annoksia. En toisaalta muista sitä korttia, ja toisaalta en kehtaa käyttää sitä. En kehtaa olla vaativa asiakas. Hartwallilla nautimme koko perhe hyvästä ottelusta. 21-vuotta sitten peli päättyi Suomen 2-1 voittoon rankkareiden jälkeen, tänä vuonna 4-2 voittoon peliajalla. Perheen pienin pääsi leijonapaita-kerhoon, kun hänelle ostettiin oma fanipaita. Koitetaan päästä keväällä MM-kisoihin, jotta voidaan kolmen sukupolven voimin olla fanittamassa Leijonia. 

Sunnuntaina vietettiin isänpäivää. Isä jäi nukkumaan kun minä lähdin Pojan kanssa kohti korispeliä. Peli oli jännä, PuHu voitti yhdellä pisteellä lukemin 33-32.  Korispelistä kotiuduttuamme, oli loppupivä vain mukavaa oleskelua. Tilasimme ruokaa Foodoralla, ja jälleen perheen nuorin sai äitinsä jämät. Jopa niin, että oma annos jäi syömättä. Mutta syö sitten tänään tuon eilisen ruokansa. Johtuiko kenties siitä, että pelistä jääneitä täytettyjä croisantteja Poika myös veteli siinä ennen ruokailua. Joten eihän mihinkään mahaan, vaikka kuinka olisi kasvava lapsi, liikaa tavaraa mene. 😊

Sain toissaviikolla tarjouksen uudesta työpaikasta. Kuviot olisivat tutut, samanlaista hommaa mitä olen tehnyt aikaisemminkin, samojen ihmisten kanssa. Tässä on nyt mietitty ja pähkitty asiaa. Tänään pitää antaa vastaus. Päätös on tehty vaikka se oli vaikea. Mutta nyt pitää ajatella itseään ensin. Vaikka kuinka kiinnostais työ tai toinen niin pitää miettiä mikä on mulle kaikkein parasta. Ja sen mukaan nyt mennään.

Tasainen tallaaminen jatkuu

Katsoin tuossa tilastojani. Olen 10 viikkoa tuskaillut 110-108 kilon välillä. Aika tasaista tallaamista on ollut. Tällä viikolla paino ei pudonnut yhtään. Mutta ei noussutkaan.

Olen miettinyt että mistä mahtaa johtua. Toisaalta olen aikaisemmin ollut pitkään tässä painossa, joten tämä on vartalolle varmaan mukava ja sopiva ja tuttu paino. Mutta turhauttaa se että paino ei putoa kuten alkuvaiheessa. Ei tietenkään voi sitä tahtia koko ajan pudota, mutta edes puolta kiloa viikossa. 

Päätin ottaa tapaamisen ravitsemusterapeutin kanssa. Pyysin Erjaa Eiran sairaalasta varaamaan minulle ajan. Aloitin tänä aamuna jälleen ruokapäiväkirjan pidon, jotta ravitsemusterapeutille on sitten jotain mitä näyttää, kun sinne menee. Saa nähdä miten viikko sujuu painon suhteen, jos/kun on koko ajan kirjoitettava ylös mitä suuhunsa laittaa. Ehkä mä syön liikaa. Ehkä syön liian vähän. Ehkä syön liian vähän proteiinia (vahva epäilys tähän).

Viikonloppuna oli korista. Pojalla oli peli lauantai-aamuna klo 9, ja voittivat 36-28 lukemin. Poika teki korinkin. Lauantai-iltana käytiin PuHun miesten ottelua katsomassa Pojan ja hänen kahden kaverin kanssa. Hyvin meni sekin ottelu, voitto tuli kotiin. Eilen sunnuntaina ajelimme appiukon luokse. Puoliso vaihtoi renkaat ja siivosi auton, minä haravoin pihan ja poika kärräsi reilun tusinan kärryllistä lehtiä metsään. 

Ensi viikonloppuna on vuorossa perjantaina omat pikkujoulut ja lauantaina menemme koko perheen voimin katsomaan Leijonien otteita Hartwall areenalle. Siellä aikanaan KArjala-turnauksessa tapasimme puolisoni kanssa ensimmäisen kerran 21 vuotta sitten. Niin se aika rientää. Sunnuntaina on luvassa jälleen pojan korisottelu. Ja kai sitä isänpäivääkin jotenkin vietetään :)

Alaspäin

Onnea on, että taas mennään alaspäin painon kanssa. Kyllä nuo painon nousut vähäksi aikaa riittävät ja toivat ihan tarpeeksi ahdistusta. Mutta tämä on elämää. Painokäyrä on tässä viimeisen kuukauden keikkunut samoilla vaiheilla. Josko tästä nyt pääsisi sitten pikkuhiljaa eteenpäin.

Viikossa paino on pudonnut 1,1 kg. Nyt ollaan jälleen niillä haminoilla mihin ollaan aikaisemmin päästy alimmillaan. Eli tästä eteenpäin kaikki on taas lisäkiloja kokonaispainonpudotukseen. Toivottavasti vauhti pysyy samana. Koska toiveena olisi vuosi leikkauksesta olla normaalipainossa. Ehkä vähän liian kova toive, mutta yrittää sopii kumminkin.

Sain viime viikolla pienen nuhan poikasen ja jouduin petiin pariksi päiväksi. Vieläkin vähän aivastuttaa ja koittaa viluttaa, mutta tee  on poikaa. Näistä aineksista on viime viikon lopun ja tämän viikon alku tehty.  

Huomenna on vuorossa TK:n vuosikontrolli diabeteshoitajalla ja varmaan lääkärikin paikalle tulee. Saa nähdä mitä sanovat. Viime viikolla kävin TK:n farmaseutin kanssa lääkitykset läpi puhelimitse ja paljon jäi tietenkin pois listoilta, kun on oikeastikin jäänyt. Tässä mietin että mitä teen verenpaineen kanssa, taidan huomenna kysyä neuvoa. Verenpaine ei ole mitenkään pahasti noussut lääkityksen poistamisen jälkeen. Vielä on 2,5mg betasalpaaja käytössä. Pahasti ei huimaa - tai ei ainakaan jatkuvasti. Mutta välillä on todella mustia hetkiä kun nousee ylös. Tuntuu, että päässä sumenee ja jalat pettää alta. Esimerkiksi eilen oli sellainen olo. Äitini epäili eilen, että johtuisiko huimaus siitä, että on lämpöä, mutta tämä on aivan erilaista kuin se huimaus. Silloin pyörii päässä ja pitää ottaa seinästä kiinni koko ajan (tai kontata), tämä on sellaisia mustia humauksia ylösnoustessa. Ehkä tuo betasalpaaja pitää jättää pois. 

Sain viime viikolla myös tarjouksen jota joudun harkitsemaan vakavasti. Mielenkiintoisesta jutusta on kyse. Mutta siitä enemmän jos se toteutuu.

Reidet huutaa hoosiannaa

Eilen oli treenipäivä. Yli viikon tauon jälkeen. Sen kyllä huomaa, koska reidet huutaa nyt hoosiannaa aina kun kävelee. 

Jo toissaviikolla tuli reidet kipeäksi, kun jalkaprässin asento olikin erilainen kuin ennen. Siinä oli ollut joku pidempi, koska jalat meni paljon suoremmaksi kuin edellisellä kerralla. En tajunnut asennon muutosta ennen kuin olin tehnyt kaksi sarjaa, mietin vain että miksi tuntuu erilaiselta. Sitten kun tajusin mistä on kyse, päätin etten sarjojen välillä lähde kikkailemaan prässin asennon kanssa.

Eilen sitten katsoin prässin asennon kohdilleen ennen kuin lähdin tekemään. Mutta nostin painoja 2,5kg/puoli, koska en löytänyt kuin 1kpl:n kilon painoja. Joten sitten mentiin vähän isommalla painonostolla kerralla. Jaksoin hyvin tehdä 10 kerran sarjoja 3, aikaisemmilla 10kilon painoilla tein kolme 12 kerran sarjaa.  Mutta onhan se aika iso nosto kerralla nostaa 10kilosta 15kiloon. Asento oli parempi kuin mitä se on ollut aikaisemmin. Luulen että jalkaprässi on ollut vähän lyhyemmän henkilön mitoilla aikaisemmin kun olen tehnyt ja sen takia ei ole niin paljon tullut jalkoihin painetta. Nyt nimittäin on etureidet niin kipeät että ei ole tosikaan. Pakaroissa tuntuu myös vähän, mutta ei niin paljon kuin luulisi. 

Tällä viikolla on paino mennyt taas alas. Ollaan jälleen alle 110 kilon, eilisaamun paino oli 109,7kg. Pudotusta viikossa 1,1kg. ONNEKSI! Lievästi sanottuna ahdisti painon nousu ja toisaalta ärsytti hurjasti. Mutta näihin pitää varmasti tottua, ja koittaa asennoitua että näitä takapakkeja tulee. Nyt vain uudella tsempillä eteenpäin, toivottavasti pääsen pian alle 105 kilon. 

Tosin se että keikun näissä lukemissa voi selittyä sillä että olen aikaisemmin ollut noin tämänpainoinen pidemmän aikaa. Eli kroppa ehkä "ajattelee" että nyt on hyvä. Mutta vielä pitää saada painoa pois, en ole tyytyväinen vielä. Vaikka kuinka on 30 kiloa pudonnut, niin se ei ole riitävästi. 

Tänä aamuna kävin jälleen labrassa. Ensi viikolla on diabeteshoitajan vastaanotto ja vuosikontrolli, joten sitä varten piti käydä piikillä. Kaikki tulokset eivät ole vielä tulleet, mutta pirkän sokerin arvot ovat. Syyskuun labroissa, jotka tehtiin Eiran sairaalaa varten, pitkä sokeri oli 41, eli se on pudonnut vielä siitäkin. Viitearvot ovat 20-42 mmol/mol aikuisilla, eli siellä ollaan viitearvojen sisällä.  Pitkän sokerin arvo 37 vastaa mittariarvoa 5,5. Eli hyvin menee.  

Kotona tehtiin eilen pientä pintaremonttia - putkimies kävi vaihtamassa suihkun hanan ja asentamassa kylppäriin allaskaapin, uuden altaan ja hanan, koska siellä ei ollut allaskaappia. Poika oli kaverinsa kanssa keksinyt tehdä koiralle kopin allaskaapin laatikosta. Niinpä meillä on Luckyllä linna tätä nykyä. Ja koira tykkää nukkua siellä. 

 

Uusi takapakki

Tänä aamuna vaaka ei ollut kaverini. Se näytti jälleen plussaa, eikä edes ihan vähän. V***tuskäyrä on taas tapissa, ahdistaa ja ärsyttää.

Syynä on varmasti osittain herkuttelu, mutta toisaalta vatsa ei ole taas toiminut muutamaan päivään. Aikaisemmin se on ollut ongelma että on toiminut vähän liiankin vauhdilla, nyt tuntuu että välillä on vatsa todella löysällä ja välillä ihan jumissa. Pitäisi osata syödä tarpeeksi/sopivasti kuituja, että vatsa toimisi kuin junan vessa. Mietin että pitää ehkä ottaa itseäni niskasta kiinni ja tarkkailla syömisiä tässä jonkun aikaa. Lähinnä proteiinin saannin kannalta. Sinne ravitsemusterapeutillekin pitäisi mennä, kun nyt saisi aikaiseksi.

Olemme tämän viikon mökillä etäilemässä. Poika syyslomailee, isä ja äiti tekevät töitä. Olen nautiskellut kynttiöiden polttamisesta ja takan savun tuoksusta. Ulkona on aika harmaa sää tänään, eilen ja toissapäivänä paistoi aurinkokin, mutta tuulesi TODELLA kovasti. Joten ei tehnyt mieli olla ulkona kun oli niin kylmä. 

Puoli vuotta leikkauksesta

 Tänään on tasan puoli vuotta leikkauksesta. Painoa pudonnut leikkausaamun ja tämän aamun välillä 29,7kg. 

Kuten todettu, takapakkiakin on tullut. Etenkin nyt viime aikoina. Kaksi viikkoa sitten yhtenä päivänä paino oli 107,9kg, tänään 109,5kg. Mutta näillä mennään, ja eteenpäin katsotaan. Mutta en silti ole tyytyväinen vielä, painon pitää vielä pudota. Mutta siihen menee se aika mikä menee. 

PT:ni kysyi että onko paino pudonnut viime aikoina yhtä vauhdikkaasti kuin leikkauksen jälkeen. Totesin että ei ole. Mutta yhdessä mietimme että siihen vaikuttaa salilla käymiseni ja lihasten kasvaminen, lihas painaa enemmän kuin rasva. 

Nyt iski pientä nuhaa päälle, eilen olin aivan veto pois eikä olo ole tänään juurikaan parantunut. Nenä vuotaa ja aivastuttaa, lihaksia kolottaa. Välillä on kylmä, välillä hiki virtaa. Eli kunnossa en ole, joten tämän päivän sali jäi väliin.

Ensi viikko nautiskellaan mökillä, töitä tehden tosin. Mutta maiseman vaihto tekee aina hyvää. 

Takapakki saa ärsyyntymään

Viime viikon takapakki sai ärsyyntymään Ei se tosin vaakalla paljon näkynyt, vain puoli kiloa oli pudonnut. Mutta v***tuskäyrä oli huipussaan. 

Myönnän kyllä että ei tullut liikuttua yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan, tai toisaalta en syönyt sen enempää tai vähempää kuin edelliselläkään viikolla. Mutta fiilis oli todellä ärsyyntynyt, ahdistunut ja kiukkuinen.

 Pienikin töyssy ylöspäin tuossa käppyrässä ottaa aivoon. Mutta toisaalta pitää ajatella että se on elämää. Ja se että paino on pudonnut 30 kiloa on jo huippusaavutus. Mutta kuten todettu aikaisemminkin, nälkä kasvaa syödessä. Tiedän että vauhtini painon pudotuksessa on ollut tosi kova. Että on ymmärrettävääkin että välillä vähän junnaa paikallaan. Mutta ei se sitä ahdistusta ja harmitusta pois vie. Jotenkin sitä vain odottaa että se paino putoaa vähän niin kuin tekemättä mitään. Pitäisi varmasti koittaa jotenkin kääntää tätä ajatusmallia siten että painonpudotuksen eteen pitää edelleen ponnistella.

Olen huomannut että olen "oppinut" juomaan enemmän kuin heti leikkauksen jälkeen. Hiilihapollinenkin juoma menee, mutta sitä ei voi juoda paljon kerralla. Limua (sokeritonta) on tullut juotua taas. VEsi maistuu pahalta. Mieluiten juon maitoa, esimerkiksi lääkkeet tykkään ottaa maidon kanssa, kun se maistuu joltain, mutta on kylmää. Eikä sitäkään tule juotua kuin ehkä desi kerrallaan. 

Mutta toisaalta tiedostan että taidan syödä liian vähän. Mutta kun ei tee mitään mieli. En osaa sanoa vaikuttiko painon laskuun/laskemattomuuteen jokin asia. En osaa nyt yksilöidä sitä, mielestäni viime viikko ei ollut mitenkään erikoinen. Tiedän että aamuisin jaksan syödä jugurtin/rahkan/viilin. Sitten yhdentoista aikaan on vähän sellainen olo että jotain voisi syödä ja usein lämmitänkin jotain ruuaksi. Jälleen kolmen neljän aikaan on olo että pitäisi syödä. Mutta nälkä ei ole. Tosin ystäväni, jonka lihavuusleikkaus tehtiin 12 vuotta sitten, sanoi että jos tulee nälkä on varastot ihan loppu - esimerkiksi kovan treenin jälkeen. Että hänellekään ei tule nälkä, vaikka leikkauksesta on niinkin kauan. 

Olen huomannut että jos syön hiilareita - tai lähinnä ehkä pitäisi yksilöidä gluteenia (lue: leipää) on vatsa aika täynnä ja tulee helposti paha olo. Pasta ei vaikuta samalla tavalla. Töissä on todella usein riisiä ja kanaa toisena lämpöisenä vaihtoehtona, ja otan yleensä sitä. Mutta huomaan että silti tulee otettua liikaa ja tulee paha olo syömisen jälkeen. Viime viikollakin piti mennä vessan kautta, kun tuli ylös osa ateriasta, vaikka otin mielestäni todella vähän. Olen huomannut että heti ensimmäisen ajatuksen/olon tullessa että "nyt riittää" pitää lopettaa. Muuten tulee varmasti ylös. 

Arjen harmeja tässä myös on tullut vastaan. Torstaina olin laittamassa pyykkiä koneeseen, mutta kone vain vilkutti valoja eikä suostunut enää käynnistymään. Niinpä sitä sitten piti tilata uusi kone, se tulee tänään. Eilen toteutimme myös pitkään mietinnässä olleen kylppärin allaskaappi-ratkaisun. Kävimme ostamassa kotimaista Polarian tuotantoa olevan allaskaapin ja uuden altaan. Eilen saatiin vanha pyykkikone siirrettyä pois kylppäristä (kotiinkuljetuksen yhteydessä menee vanha kierrätykseen) ja vanha allas irroitettua seinästä.  Saa nähdä onko tänään sitten illalla vuorossa uuden allaskaapin ja altaan asentaminen. Ne ovat puolison heiniä. Toivottavasti nyt kuitenkin tällä viikolla on kylppäri valmis.

Ensi viikolla on syysloma. Tai ei se mitään lomaa minulla ole, töitä pitää tehdä, kun lomapäivät on syöty. Mutta menemme mökille, joten se on vähän maiseman vaihdosta ja siellä tulee ehkä vähän rentouduttua kun ei ole näitä kotihommia niin paljon. Ja koirakin nauttii kun saa olla vapaana ulkona.

 

Ahdistava aamu

Ahdistava aamu. Paino näytti +2 kg versus torstai-aamu. Tiedän että tämä on väliaikaista ja että tilanne voi olla ihan toinen viikon päästä, mutta ei se silti sitä ahdistusta poista.

Olimme viikonloppuna perheleirillä. Siellä tuli syötyä säännöllisesti ja lämmintäkin ruokaa kaksi kertaa päivässä. Herkkuja ei ollut, joten se ei selitä painon nousua. Perjantaina kävin salilla töissä ja lauantaina uin matkaa reilun puolituntia leirillä. Joten liikuntaakin tuli. Mutta esimerkiksi vatsa ei ole toiminut pariin päivään. Ja toisaalta on se aika kuukaudesta. Ehkä ne ovat syitä, tiedä häntä. 

Oli mukava viikonloppu, kun oppi uutta ja sai vertaistukea muista vanhemmista. Poika ei niinkään ollut innoissaan, koska muut lapset olivat nuorempia kuin hän niin hänellä oli vähän tylsää. Mutta oli ihana kun sai syödä muiden tekemää ruokaa ja nauttia rauhallisesta viikonlopusta. 

Toivottavasti ensi viikko on parempi viikko.

Lääkärikontrollissa

Eilen illalla kävin jälleen lääkärin kontrollissa Eirassa leikkauksen jäljiltä. Lääkäri oli tyytyväinen arvoihin, kaikki veriarvot olivat pudonneet ja tilanne näytti hyvältä. 

Valittelin sitä, kun pystyyn noustessa todella helposti silmissä mustenee ja jalat tuntuvat pettävän alta. Tämä on varsinkin iltaisin ollut todella yleistä. Jos istuu ja siitä nousee ylös ei huimaus ole yhtä paha kuin jos vaikka pötköttelee sohvalla ja sen jälkeen nousee ylös. Olenkin oppinut että pitkällään olon jälkeen pitää istua hetki ennen kuin nousee seisomaan. Tästä johtuen päätettiin verenpainelääke lopettaa. Beetasalpaaja vielä jäi, mutta jos huimaus ja huono olo jatkuu niin sen saan jättää pois kolmen viikon päästä. Varmuuden vuoksi lääkäri kirjoitti verenpainelääkkeestä 2,5mg annoksen, jos paineet alkavat nousta. Lähtöannos oli keväällä ennen leikkausta siis 10mg +7,5mg beetasalpaajaa. Nyt siis tästä päivästä alkaen vain 2,5mg beetasalpaajaa.

Kolesterolit olivat myös laskeneet ja siitäkin jätetiin lääke pois. Lähtötilanne keväällä 20mg kolesterolilääkettä, jota nyt olen syönyt puolikkaana leikkauksesta lähtien.

Samoin sokerit olivat pudonneet kuten aikaisemmasta postauksesta voi nähdä. Tässä vielä pitkän sokerin ja paastosokerin arvot kuvana. 

Omissa mittauksissa paastoarvot olivat 5,3-6 välillä, samoin ruokailun jälkeiset arvot ovat olleet 7 paikkeilla. Kesäkuussa metforminia nostettiin 1tbl aamulla 2 illalla (1g arvo) koska sokeriarvot eivät olleet pudonneet kovin riittävästi. Mutta nyt sokerit paljon paremmalla tasolla, joten tästä johtuen myös sokerilääkitystä vähennettiin. Tästä eteenpäin otan 1g aamulla ja 1 g illalla Metforminia. 

Tiedoksi teille lukijoille, että jos teillä on metforminia lääkityksenä ja teillä on vatsakipuja ja/tai ripulia tms. niin se voi johtua myös metforminista. Itselläni useampi lääkäri ja farmaseutti on kysynyt, että sopiiko lääke vatsalleni. Minulla ei ongelmia ole ollut, mutta esimerkiksi isälläni oli. Hänellä vatsakivut ja -vaivat poistuivat kokonaan metformin lääkityksen poistamalla. Joten tarkkuutta myös tässä. Lääkäri kyllä arvioi, että aikaa myöten myös minun leikattu vatsani saattaa alkaa reagoimaan metforminiin. Mutta toistaiseksi tilanne on hyvä. 

Seuraavat labrat määräsi kolmen kuukauden päähän (tammikuu), silloin riittää soittoaika hänelle. Katsotaan voidaanko silloin jälleen vähentää metforminia ja mihin suuntaan tilanne menee verenpaineenkan kanssa. 

Hassuinta tässä on se, että terveyskeskus ei noteerannut mitenkään tietoa että minulla on kontrolli Eiran sairaalassa asiantuntija lääkärillä. Eli nyt minulla on uudet labrat ja uusi lääkäriaika terveyskeskukseen. No käytännössä sitten lähettelin eilen terveyskeskukseen myös Eiraan otetut labrat helmi-, kesä- ja syyskuulta. Tuleepahan sitten ainakin selväksi tämäkin asia sekä TK:lle että itselle. Ja toisaalta, onhan se helpompi, että esimerkiksi reseptit saa sitten tulevaisuudessa päivitettyä TK:n ja Kanta-palvelun kautta.

Siitä keskusteltiin myös lääkärin kanssa, että on varmasti syytä myös olla yhteydessä Unipolin unihoitajaan ja selvittää CPAP laitteen tilanne. Tarvitseeko asetuksia muuttaa tms. ITse ainakin koen, että en halua siitä luopua, nukun niin hyvin sen kanssa. 

  

pudotus todellisuuteen

Kävin eilen vaateostoksilla. No Prismassa, mutta sieltä olen tähänkin asti ostanut osan vaatteista. Mutta siis. Sovitin 48 koon farkkuja - ei sovi. Sovitin 50 ja 52 koon farkkuja - ei sovi. Menin D-mitoitusosastolle ja sovitin 50/52 koon farkkuja. Sopivat justiinsa, mutta olivat liian lyhyet.

Eli pudotus maan pinnalle, ehkä en olekaan vielä ihan niin pieni kuin kuvittelin yksien farkkujen perusteella.... Mikään ei mahtunut. Postimyynnistä on vähän vaikea alkaa tilaamaan mitään, tiedän että saisin sopivia sieltä, mutta mikä on sopiva? Onko se 48 vai 52? Ainakin 56 koon farkut jotka löysin vielä kaapista ovat liian isot. Eli ainakin muutaman numeron olen pienentynyt. 

Niinpä päätinkin, että tänään pitää sitten mennä isojen tyttöjen kauppaan joko Selloon tai Jumboon.  Siellä saa sovittaa ja saa apuakin. Olisi kiva jos olisi edes kahdet sopivat housut joita kehtaa käyttää töissä. Ei sinne näillä etätoimiston römppäverkkareilla voi mennä. Tai miksei voi, mutta epäilen että se ei ole sopivaa. 

Viikko on mennyt taas vauhdilla. Viime viikolla kävin vasta keskiviikkona treenaamassa. Aloin harkita että pitäisi ehkä käsipainojen painoja vähän nostaa kun tuntuu jo aika helpolta osa tekemisistä. Perjantaina piti mennä seuraavan kerran mutta osui niin huiske työpäivä että en päivällä ehtinyt - illalla taas en saanut aikaiseksi. Niinpä tässä on tultu lorvittua vähän. 

Eilen pyöräilin kuntopyörällä Greyn Anatomiaa katsoen. Taas teki hyvää. Vaikka ulkona on kuinka kiva ilma, niin jotenkin en saa itseäni nyt lähtemään lenkille. Mutta onneksi nyt sain itseni silti tekemään jotain vaikka illalla ensin ajattelinkin että en millään viitsisi. Pitää koittaa pitää tätä liikuntatahtia yllä. 

Löysin blogin  jossa Henrikka Johanna kertoi viime viikon laihdutusleikkauksestaan. Otin ehdottomasti blogin seurantaan, on mielenkiintoista lukea muidenkin ajatuksia tälllä samalla matkalla.

- viikon painonpudotus oli mitätön. Tai siis paino nousi 200g. Mutta en jaksa murehtia sitä. Jos nyt joskus käy näin. niin mitä sitten.

Kivaa viikkoa kaikille!

Edit klo 19:20:

Ei tarvitsekaan masentua liian pienistä vaatteista. Prisman koot olivat vissiin jostain pienikokoisten osastolta. Zizziin kun menin, sopivat koon 48 farkut oikein hyvin. Tarttui mukaan kahdet ja yksi pusero. Ei parane siis ahdistua ajatuksesta etteivät vaatteet ole sittenkään pienentyneet.

Silmäleikkaus

Taas on jännä viikko takana. Kävin torstaina silmien laserleikkauksessa. Olin miettinyt asiaa pitkään, mutta nyt sitten päätin toimia tämänkin asian kanssa. 

Torstaina klo 7:30 menin Helsingin keskustassa olevaan Silmäsairaalaan (Silmäaseman silmäsairaala). Hoitaja otti vastaan ja kyseli erilaisia asioita. Kertoi operaatiosta hieman, jutteli mukavia ja sovittiin seuraavaksi aamuksi jälkitarkastusaika. Sain pahanmakuista esilääkettä, jonka tarkoitus oli rentouttaa. Sen se tottavie tekikin, hetken päästä pää oli ihan höntti. Tapasin lääkärin, joka kertoi leikkauksen kulusta ja siitä mitä tapahtuu. Pitää olla rentona eikä saa puhua eikä jännittää. 

Kahdeksalta olinkin sitten jo pötkölläni leikkauspöydällä. Ensin laitettiin puuduttavat tipat ja operoitiin ensin oikea silmä. Vasen peitettiin siksi aikaa. Silmään laitettiin luomenpidin, että silmä pysyy auki. Sitten laseroidaan. Laitteesta tulee vihreä vilkkuva valo, jota pitää katsoa, sitten näkö harmaantuu kokonaan. Laserointi kestää noin 20 sekuntia, ja on sen jälkeen valmis. Sitten laseroidaan vasen silmä. Sama homma, vihreä vilkkuva valo jota pitää katsoa. Hetken päästä kone sanoi että valmis. 

Tämän jälkeen lääkäri teippasi silmäluomiin jonkun pienen teipin ja laittoi jälleen luomenpidikkeen. Sitten hän alkoi irroittamaan lentikkeliä silmästä. Piti katsoa kirkasta valoa joka liikkui, että lentikkelin sai pois. Tämän jälkeen operoitiin taas vasen silmä. Sitten olikin valmista.

Aikaa leikkauksessa meni ehkä 20-25 minuuttia. Leikkauksen jälkeen näkö oli vähän harmaa, mutta näin hyvin, kuten lasien kanssa. Menin hämärään lepohuoneeseen noin puoleksi tunniksi ja sitten lääkäri tarkisti näön. Sanoi, että näyttää erittäin hyvältä. Pääsin pois noin 8:45. Soittelin puolisolle, että olen etuajassa, turha mennä laittamaan parkkiin autoa, kävelen Elielinaukion taksitolpalle, josta hän voi ottaa minut kyytiin. Aurinkolaseja tarvittiin kyllä kävelymatkalla.

Kotimatka oli vähän ikävä. Pidin silmiä kiinni koko automatkan, vaikka eihän tuo kestänyt kuin vartin. Mutta koko ajan tuntui, että on liian kirkasta ulkona, vaikka oli aurinkolasit ja pilvinen päivä. Tuntui kuin olisi ollut monta roskaa silmissä. Kotona nukuin muutaman tunnin päiväunet ja sitten olinkin jo ihan kunnossa. Vähän harmaa näkö oli koko torstaipäivän, mutta terävä silti. 

Perjantaina kävin heti aamu-kahdeksalta jälkitarkastuksessa. Lääkäri sanoi, että näkö on erinomainen ensimmäisen päivän näöksi. Totesin että vähän katulamput ja esim autojen valot säteilevät, mutta se on kuulemma normaalia. Lääkäri totesi, että pikkuhiljaa sitä huomaa, että näkyy tarkemmin ja tarkemmin. Viikon päästä enää ei pitäisi olla säteilyä valoissa. Lääketippoja pitää laittaa viikon ajan (torstai-iltaan saakka) 4 kertaa päivässä. Kostutustippoja vähintään 4 kertaa päivässä kuukauden ajan. Sen jälkeen voi itse arvioida että onko kuivan oloista. 

Huomasin perjantai-iltana, että kostutustippoja tarvitsee kyllä laittaa, koska olin lukenut aika kauan ja silmässä tuntui roskan tunne. Mutta nytkin tajusin juuri, että olisi jo pitänyt laittaa pari kertaa kostutustippoja tänään, eikä ole töiden keskellä tullut niin tehtyä. No, niitä voi laittaa pitkin päivää, joten otan nyt tarkemmaksi tavaksi että laitan useammin. Kostutustipat ovat vieläpä reseptivapaita joten niitä ei tarvitse pihistellä, lisää saa tarvittaessa apteekista. 

Olen tyytyväinen ratkaisuuni, näkö on erinomainen. Vähän tuntuu hassulta (samalta kuin silloin kuin pitkät hiukset lyhenivät) ja tekee mieli nostaa laseja nenältä koko ajan. Vaikka eihän niitä siellä ole 😄 Kyllä tähänkin varmasti tottuu. Mutta muutama huomio mitä pitää ajatella ennen leikkausta:

• Kelataksia ei saa kyydiksi → koska leikkaus ei ole kelakorvattava, ei saa kelataksia. Tarvitaan saattaja kotimatkalle
• Sairauslomaa tulee yleensä leikkauspäivä ja seuraava päivä. → Sairausloma ei ole palkallinen jos siitä ei erikseen sovi työnantajan kanssa. Koska on ns. kosmeettinen leikkaus niin ei oikeuta palkalliseen sairauslomaan. Mutta jos lääkäri määrää ko. leikkaukseen jonkun syyn takia niin on oikeutettu palkalliseen sairauslomaan.

Paino on tällä viikolla laskenut 800g. Se tuntuu tippuvan aina viikonlopun aikana, alkuviikko menee samoissa painoissa kökkiessä. 

Tällä viikolla olen tietoisesti ottanut loppuviikon rauhallisesti. Silmäleikkauksen jälkeen ei saa saunoa tai harrastaa hikiliikuntaa pariin päivään. Olen päättänyt mennä seuraavan kerran salille vasta ylihuomenna, viikko leikkauksesta. Ihan vain varmuuden vuoksi. Mutta lauantaina kävin kyllä reippaalla kävelyllä koiran kanssa.

Painokäyrä leikkauksen jälkeen

Kaapista löytyi taas liian isoja housuja. Ne menevät UFFeen kunhan kerkiän. Ja talvitakki on pyykkikasassa menossa pyykkiin jotta voin myydä sen. En vielä uskalla ostaa talvivaatteita kun ei ole aivan pakko, koska oletan että olen vähän pienempi kuin nyt. 

Viime viikolla kävin myös labrassa, koska olen menossa viikon päästä taas Eiraan kontrolliin. 

Sokeriarvot ovat pudonneet sitten kesäkuun huimasti. Samoin on kolesteroli yms arvot parantuneet. Ferritiinit olivat vähän tippuneet, samoin Hemoglobiini, mutta en ole huomannut mitään erityistä vaikutusta sillä. Levottomat jalat on edelleen levottomat, vaikka mitä tekisi. Saa nähdä mitä tuleman pitää, siitä sitten myöhemmin mikä on lääkärin tuomio.

Hassua tässä on se, että terveyskeskus haluaa minut sinne myös vuosikontrolliin diabeteksen vuoksi, vaikka kerroin, että olen käynyt lihavuusleikkauksessa ja minua kontrolloidaan lääkityksen tms osalta Eiran Sairaalassa. Niinpä minulla onkin sitten lokakuussa seuraava labra-aika varattuna ja olen jonossa TK-lääkärille vuosikontrolliin. Tuntuu hassulta, mutta ehkä siitä ei pääse eroon. Kuitenkin aion pitää pääni siinä, että Kirsi Eiran sairaalasta on vastuullinen lääkäri, koska hän tuntee sekä lihavuuden, leikkauksen, että sisätautienkin kannalta hoitoni parhaiten. Tai sitten TK-lääkäri saa ottaa ohjeensa Kirsiltä, että mennään hänen antamien reseptien tms. mukaisesti. 

110 kg rikki

Niin siinä sitten kävi 😀

110kg meni tällä viikolla rikki, ja ihan kunnolla. Paino tänä aamuna 108,8kg eli leikkauksesta 30,4 kg. Viidessä kuukaudessa!!! 😊🙌 Tammikuun painosta on lähtenyt jo 35,4 kg. Pitää olla ihan super tyytyväinen, vaikka, kuten olen maininnutkin, nälkä kasvaa syödessä. Vielä on matkaa, mutta onhan tässä aikaa loppuelämä, ei ole kiire mihinkään. Toivottavasti paino jatkaa laskuaan tasaista tahtia.

Viime viikolla treenasin kahtena päivänä, maanantaina ja keskiviikkona. Keskiviikkona oli toistaiseksi viimeinen treeni PT:n kanssa, seuraava tapaaminen niissä merkeissä on varmaan marraskuussa. Mutta hieronnassa tapaan häntä joka kuukausi, seuraavan kerran huomenna. Kahden viikon päähän on varattu seuraava hieronta, katsotaan missä kunnossa lapa on huomenna, että pitääkö päästä jo ensi viikolla.

Treenipäivänä olo on tosi hyvä ja iltaisin tulee vielä sellainen ajatus, että pitäisikö lähteä lenkille, kun olisi virtaa vaikka kuinka. Mutta olen huomannut, että treeniä seuraavana päivänä olen ihan puhki. Tekee mieli vain nukkua. Valitettavasti sitä ei voi tehdä päivällä, mutta illat lepään kyllä. Se on ilmeisesti treenipäivänä ne endorfiinit jotka saa virtaa kroppaan, vaikka treenatessa tuntuukin rankalta. Täytyy miettiä josko sitä ryhtyisi tekemään palauttavaa kävelylenkkiä treenipäivänä, kun kerran virtaa tuntuu riittävän. Tosiasia on, että jos vain välipäivänä saisin itseni liikkeelle, niin olo olisi varmasti lenkin jälkeen hyvä. Mutta kun ei vain saa itseään ylös sohvalta. 

Nyt viikonloppuna lorvin. En tehnyt mitään liikunnallista. Vaikka olisi pitänyt. Meillä on töissä kävelyhaaste syyskuun ajan, ja tavoitteena on 10 000 askelta päivässä syyskuussa. Meidät on jaettu tiimeihin ja tiimien suorituksia mitataan ja rankataan. Onneksi meillä on paljon liikkuvia miehiä meidän tiimissä, jotka vähän kompensoivat noita mun laiskottelupäiviä.

Viikonloppuna oltiin vanhempieni luona. Sinne tuli uusi kissanpentu ja sitä tutustutettiin meidän koiraan. Koira oli innoissaan, olisi halunnut leikkiä kissan kanssa. Pentu ei onneksi pelännyt koiraa paljon, eiköhän ne vielä opi olemaan yhdessä kun aikaa kuluu ja tottuvat toisiinsa. 

Lauantaina kävin ystäväni kanssa syömässä Valkeakoskella Pihvi Kievarissa. Otin aurajuusto-pekonikanaa. Jaksoin syödä kaikki proteiinit ja ehkä 3 ranskanperunaa. Annos oli ihan julmetun iso, mutta maukas ja hintalaatu-suhde oli enemmän kuin kohdillaan. Ruokailun jälkeen tapasimme kolmannen ystävämme ja istuimme kolme tuntia ystäväni pihalla höpöttämässä. Edellisestä tapaamisesta kolmistaan taisi olla peräti 12 vuotta, kun tapasimme meidän häissä. Mutta niin se hyvien ystävien kanssa juttu vain jatkuu kuin ei olisi taukoa ollutkaan. Nyt sovimme, että seuraavassa tapaamisessa ei pidetä näin pitkää väliä. Niinuska pitää saada myös joukon jatkoksi, hän oli meidän neljäs pyörämme kun ammattikorkeakoulussa opiskelimme.  

Sain liian isoja vaatteita laitettua eteenpäin, ja nyt katselen ja mietin toppahousuja ja toppatakkia. Tajusin että tuo toppatakki joka minulla on, on kokoa 56 joten sekin pitää pistää kiertoon. Harmi, etten tajunnut sitä ajoissa, ja laittanut muiden vaatteiden mukaan. Nyt tosiaan farkut kokoa 48, samoin ostin pari paitaa alennusmyynnistä joissa oli kokolappu XL (48-50). Pitää pyytää puolisoa taas ottamaan verrokkikuvaa, että näkee miten on ulkomuoto muuttunut. Mutta onhan tuossa mitoissa paljon pudonnut. Äiti toimi taas mittamestarina viikonloppuna. 

Torstaina olen menossa silmien laserleikkaukseen, joten loppuviikko mennee jälleen laiskotellessa. Pariin päivään ei saa saunoa eikä rehkiä hikiliikuntaa. Sen vuoksi olen ensi viikon treenitkin siirtänyt keskiviikkoon ja perjantaihin. Mutta ihanaa päästä laseista eroon. Olen 8-vuotiaasta käyttänyt silmälaseja, ja tämäkin operaatio on sellainen, että miksi en ole tajunnut aikaisemmin käydä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. KAtsotaan ensi viikon postauksessa miten näen :) 

Lapa, josta viime viikolla mainitsin on edelleen kipeä. Äiti hieroi lapaani viikonloppuna laittaessaan kylmägeelisä ja MSM-geeliä sinne. Sanoi että siellä ol ihan kova patti siinä kohtaa missä oli kipeä. Patti muutaman hieronnan myötä pieneni ja pehmeni ja tänä aamuna olo oli taas parempi kuin eilen. Toivottavasti se siitä lähtee etenemään, huomenna hieroja saa aukaista sitä vielä ja sitten pyydän puolisoa hieromaan joka päivä kun laittaa kylmägeeliä. Nyt taas treenin jälkeen ei tunnu pahalta - toivottavasti ei jumahda loppupäivän aikana.

Pihamme on tänään kokenut muodon muutoksen. Pihalla (kerrostalo) kasvoi monta isoa koivua talon ja tien välissä. Tänään on ainakin puolet koivuista jo kaadettu. Loput menevät loppuviikon aikana. Siinä ne ovat olleet 60 vuotta joten varmaan vähän aikaa kestää tottua siihen ettei puita enää ole. Mutta tämä muutos oli pakko tehdä, koska hallitus sanoi yhtiökokouksessa että puiden juuret vaurioittavat viemäreitä. Päivällä hallituksen jäsenen kanssa juteltuani, hän sanoi että puut ovat myös jo liian isoja ja vähän huonokuntoisia, että jos tuulee, niin voivat kaatua talon tai autojen päälle, ja siitä tuleekin sitten kalliimpi rasti. Surullista kuitenkin nähdä piha niin autiona.

EDIT:

Kuvat vertailun vuoksi

Jälleen yksi viikko takana

Jälleen yksi viikko takana.

Painon putoamistahti on vähän hidastunut. Tällä viikolla vain -600g. Tänään paino oli tasan 110 kg. Tammikuusta painoa pudonnut -34,2kg. Vähän karvastelee ettei vielä mennyt alle 110 kg, mutta se on sitten luvassa ensi viikolla. Enää 30 kiloa normaalipainoon!!!!

Liikuntaa on lisätty huimasti. Viime viikolla kaksi treeniä salilla ja kolmena päivänä lenkillä. Liikunta tekee hyvää ja on ihan kivaakin tätä nykyä. Omituista puhetta sohvaperunan suusta, mutta ehkä tämä on jokin naksahdus päässä. Hiki päässä sitä on tullut painettua salilla, tänäänkin kävin. 

Tiedä sitten johtuuko se salilla käynnistä vai mistä, mutta vasen lapa on ihan superkipeä. Ihan kuin jollain puukolla iskisi. Kylmägeeliä ja Voltarenia on kulunut tällä viikolla ja on se vähän auttanut. Mutta kipeä se on aina kun istuu. Nukkuessa ei ole niin paha. Mutta on myös kulunut Panadolia useampana päivänä. Hieronnastakaan (viime viikolla) ei ollut apua. Treenaaminen ei tuntunut pahalta, mutta sen jälkeen kun on treenannut niin kipu palasi.

Viikonloppuna käytiin juhlimassa lähes vuosi sitten täytettyä 40-vuotispäivääni Ravintola Elitessä. Sain työpaikalta lahjakortin ravintolaan ja nyt oli sopiva hetki sen käyttämiseen. Poika oli mummulassa, joten pääsimme Puolison kanssa kaksin syömään.

Aperitiiviksi otin luottosamppanjaani, Taittinger Brut Reserveä. Se on tullut työn kautta tutuksi ja sitä en enää vaihda toiseen merkkiin. Se on aina mielestäni yhtä hyvää. Alkuruoaksi otin PAahdettua myskikurpitsakeittoa ja kanelikermaa. Oli hyvää, kanelikerma oli mielenkiintoinen viileä yllätys keiton keskellä. Pääruuaksi otin hirviwallenbergiä, lanttua kahdella tapaa ja puolukkaa. 

Taittinger Brut Reserve aperitiivina

Paahdettua myskikurpitsakeittoa ja kanelikermaa

Hirviwallenberg, lanttua kahdella tapaa ja puolukkaa

Mietin ennen ravintolaan menoani, että pitäisikö pyytää puolikas annos ruuista. Sain sairaalasta sellaisen kortin jossa sanotaan että lääketieteellisestä syystä suositellaan pienempiä/puolikkaita annoksia. En sitten kehdannut ko. korttia näyttää ja niinhän siinä sitten kävi että hirviwallenberg jäi kesken. Oli nolo sanoa tarjoilijalle, että ei jaksanut, kun haki lautasta. Olisi pitänyt edes kysyä sitä puolikkaan annoksen mahdollisuutta... Jälkiruoka jäikin sitten välistä koska ei mahtunut enempää. Jouduimme odottamaan ruokiamme aika kauan kun keittiössä oli ruuhka, mutta jälkiruuaksi sen takia tarjotut kahvitkin jätimme väliin. 

Eilen, sunnuntaina, sitten palasin takaisin ruotuun. Tai no, kävin lauantainakin päivällä lenkillä, joten ei illan syöminen ollut paha rasti. Mutta eilen sitten seuraava lenkki ja tänään taas salitreeni. 

Kuolin treeneissä :)

Viikko sitten keskiviikkona oli ensimmäinen treeni PT:n kanssa. Puolitoista tuntia käytiin asioita läpi ja opeteltiin uutta. Kyykky oli SUPER vaikeaa, penkille piti laittaa painoja korotukseksi, koska en päässyt tarpeeksi matalalle. Kyykkäsin prässinkin kanssa ja jalat huusivat hoosiannaa. Osa venytyksistä sujui kuin vettä vaan, mutta osa teki tiukkaa. Hiki lensi, mutta oli kivaa. Kun menin treenien jälkeen rappuja alas jalat meinasivat pettää alta kun olivat niin hellänä.  

Seuraava yö ei sitten ollutkaan kiva. Eikä seuraava päivä, torstai. Joka paikkaan sattui. Rappusia alaskävely oli vaikeaa. Väsytti aivan TÖRKEÄSTI. Jalat olivat kipeät ja mitään ei tehnyt mieli tehdä. Mutta en tiedä johtuiko Pojan alkuviikon flunssasta vai treenistä vai molempien yhteisvaikutuksesta, niin perjantaina veto oli vielä enemmän pois ja flunssainen olo vaivasi. Enää ei särkenyt paikkoja niin pahasti, mutta nenä vuoti ja oli kurja olo, joten en uskaltanut pahemmin kuntoilla.

Lauantaina kuitenkin lähdin lenkille koiran kanssa. Kolme kilsaa tuli taas tallustettua - ja löysin itselleni hyvää lenkkimusaa. Totesin että ABBAn biiseissä on suurimmassa osassa hyvä rytmi kävelemiseen, ei liian nopea mutta ei hidaskaan. Niinpä sitä sitten mentiin ABBAn tahdissa lenkille ja kiskottiin välillä koiraa. Se kun haluaisi nuuskutella jokaisessa puskassa. Olen vakavasti miettinyt että kävisin erikseen lenkillä ja sitten pissattaisin koiran vain lähimetsässä, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Lauantaina ei ollut kovin paha päivä. Ei särkenyt paikkoja eikä vaivannut mikään muutenkaan. Katselin Pojan koripalloturnausta netistä, kun katsojia ei päästetty paikanpäälle. 

Sunnuntaina oli pyörätreeni. Pyöräilin illalla puolisen tuntia aiempaa kovemmalla vastuksella kuntopyörää. Päivä oli taas mennyt pojan korispelejä katsellessa. Sunnuntain pyöräilyt sitten maanantaina tuntuivatkin jaloissa. Treenit olivat taas luvassa, ja tällä kertaa otettiin muutamia uusia liikkeitä. Tänään on pyöräily/lenkkeilypäivä - kävin hierojalla (joka on siis samalla PT:ni) päivällä. Huomenna taas salille.

Tavoitteena on että salilla kävisin 2 kertaa viikossa ja noin kuukauden kahden kuluttua katsottaisiin miten on kehitytty. Lenkillä voisin käydä, mieli tekisi myös uimaan. Katsotaan miten tämä rytmi tästä muodostuu. Koetan käydä aamulla/aamupäivällä toimiston kuntosalilla treenaamassa, kun siellä on väljää. Siinä tulee sitten joko toimistopäivä samalla, tai muuten vaan vähän maiseman vaihdosta. 

En tiedä mikä oli viikon syy/Seuraussuhde, mutta viikon painolukema on vain 400g vähemmän kuin viime viikolla. Se turhauttaa, mutta toisaalta jos kuntoilu tuo lihasmassaa, niin eihän se paino niin paljon voikaan pudota. Mutta eihän se nyt vielä viikosta miksikään vaikuta, joten jotain tein/söin/join väärin viikon aikana. Tai sitten vaan pitää kääntää pää siihen asentoon että on ok jos paino putoaa puoli kiloa viikossa. Sillä tavalla saa pysyvämpiä tuloksia. 

Olen siivoillut myös kaappia. Ei kenelläkään olisi tarvetta koon 58 pitkälle tuulitakille tai softshell takille? Samoin löytyisi koon 58 toppahousuja ja useita paitoja/hameita/tunikoita koosta 54 kokoon 58/60. Vapaaehtoiset saavat ilmoittautua kommenteissa.  Olin niin onnellinen kun sain ostettua koon 48 farkut. Koon 58 farkut heitin roskiin, kun olivat rikki, niin ei voinut laittaa kiertoon. 

Liikunnan lisääminen

Olen koittanut viime aikoina lisätä liikuntaa. Polven vaiva oli ikävä, se esti kävelyn yli viikon ajan. Kävin ortopedillä joka totesi että vielä ei kannata ottaa magneettikuvia, koska on vaivannut vasta niin vähän aikaa. Antoi reseptin Voltarenia ja sanoi että seuraile kuukausi, katsotaan sitten uudestaan jos vielä vaivaa. 

No, Voltarenista on ollut apua. Tai sitten siitä että olen vain itsepäisesti käynyt kävelemässä. Esim perjantaina menin töiden jälkeen reippaana 3 kilsan lenkin ihan hyvää tahtia, eikä polvi ollut moksiskaan. Mutta sunnuntai-aamuna oli taas kipeä, kun lauantaina en tehnyt mitään. Ehkä liike on lääke. Sunnuntaina ja eilen kävin samaisen 3 kilsan lenkin ja polvi ei ollut moksiskaan.

Mutta ei jotain hyvää niin huonoakin. Nyt puolestaan vasen nivunen aiheuttaa kipua kun kävelee. Ehkä ongelma on siinä että hankin itselleni kunnon juoksukengät kun tennarit olivat vähän miten kuten. Jos nyt jalka on paremmassa asennossa kävellessä lenkillä ja kun kävelee vanhoilla lättänä tennareilla niin se aiheuttaa väärän asennon jalkaan ja kipu johtuu siitä. Enpä tiedä. Tämä on vain mietintöjä. 

Huomenna aloitan PT:n (hierojani) kanssa salitreenit. Olin sopinut tälle viikolle kahdet treenit, mutta perjantai piti siirtää, koska puoliso tarvitsee autoa. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, toivottavasti onnistuu hyvin. Tänään käyn hieronnassa ja ajattelin pitää välipäivän lenkkeilystä, mutta katsotaan nyt. On pojan koriksen palaverikin illalla, niin ehtisin lenkille vasta joskus 20 maissa. Salitreenejä ollaan sovittu nyt pari kertaa viikkoon PT:n kanssa ja sitten muutaman kerran jälkeen mut jätetään yksin treenaamaan. Kun olen jonkun aikaa treenannut yksin, otetaan PT:n kanssa seurantakäynti ja katsotaan eteenpäin juttuja.

Jostain syystä tällä hetkellä tuo liikunnan lisääminen ei tuota ahdistusta. Aikaisemmin olen ollut täysi sohvaperuna joka ei ole liikahtanut mihinkään. Nyt ajatus salitreenistä tai lenkille lähtemisestä ei tunnu niin pahalta. Pikemminkin päin vastoin, lauantaina podin huonoa omaatuntoa siitä että en tehnyt mitään, en saanut aikaiseksi edes kuntopyöräillä. Se nyt kumminkin olisi kaikkein helpointa kun pyörä on olohuoneessa, ja ei tarvitse lähteä mihinkään. On jännä kuinka ajatusmaailma on pyörähtänyt niin ympäri ilman mitään erityistä syytä. 

Vieläkin minua nolottaa ison mahani kanssa käydä lenkillä, mutta toisaalta - se maha on aika paljon pienempi kuin aikaisemmin. Turhautti, kun yritin etsiä itselleni juoksutakkia niin miesten XXL ei mahtunut päälle (saati sitten naisten takeissa).  Sitten löysin sellaisen vähän paksumman pitkähihaisen paidan (miesten sekin) joka on lenkillä hyvä, ei liian paksu, mutta ei liian ohutkaan. Eilen vastaani tuli eräs nainen lenkillä joka hölkkäsi, mutta mielestäni itse menin lujempaa kävellen. Mietin että onko ko. hölkästä hyötyä. Mutta mikä minä olen arvioimaan muiden treenaamista. 

Kiitos kommenteista, ne lämmittivät sydäntä. On kiva huomata, että joku lukee tätäkin sepustusta. Se on ollut ehkä vähän vaikeaa ajatuksissa, koska ei ole tiennyt lukeeko tätä kukaan ja onko tästä mitään "hyötyä" kenellekään. Tämän viikon paino (eilen aamulla) oli tasan 111 kg, mikä on 1,5 kg vähemmän kuin viime viikolla. Taas hyvä lukema, mutta jostain syystä ahdistaa paino silti. Älytöntä, tiedän sen. Paino on kuitenkin pudonnut leikkauksesta 28,2 kg, tammikuusta 33,2 kg. Mutta kaipa tämä on vain tätä ikuista painofiksaatiota mistä ei helposti eroon pääse. Koetan olla itselleni armollinen. Mutta minkä sille voi - nälkä kasvaa syödessä, myös painonpudotuksen suhteen.

 

Että voi ottaa päähän

Voi että voi ottaa päähän, kun tämän viikon maanantai-paino oli 100g enemmän kuin viikko sitten. Ja se tässä vielä enemmän ottaa päähän että toissa päivänä paino oli kilon vähemmän kuin tänä aamuna. 

Tiedän mistä painonnousu tai siis laskemattomuus johtuu. Meillä oli viikonloppuna isäni 70-vuotisjuhlat, joiden järjestelyjen ja juhlien aikana tuli herkuteltua vähän tavallista enemmän. Siitä onkin sitten tänä aamuna saanut kärsiä, kun vatsa on ollut vikkelällä ja olen juossut vessassa. 

On uskomatonta kuinka paljon painon putoamattomuus voi ottaa päähän. Pitäisi olla tyytyväinen siitä lähes 30 kilosta joka leikkauksen jälkeen on lähtenyt, ei huolestua siitä jos yhdellä viikolla paino nousee 100g. Mutta minkä sille päälleen voi. Kun on aina, koko ikänsä, laihduttanut niin siihen painoon on tullut fiksaatio. Ja siitä ei ihan helposti pääse yli. Tiedän että olen kiittämätön, mutta nyt ahdistaa ihan julmetusti. Heti tulee mieleen, että jos paino ei tästä enää putoakaan. 

Viime viikolla tiistaina kävin silmälääkärissä (sen tuloksista tuonnempana) ja silloin polveani alkoi särkeä. En ollut satuttanut polvea mihinkään, mutta olin kyllä kolmena peräkkäisenä päivänä pyöräillyt kuntopyörällä. Polvi oli todella kipeä astuessa tiistaina ja keskiviikkona, mutta torstaina kävimme koko perheen voimin tunnin lenkillä, ja jalka ei ollut moksiskaan. Perjantaina sitten taas olikin, samoin koko viikonlopun. Kipu oli voimakkaampi aina välillä tietyissä asennoissa, välillä ei ollut mitään ongelmaa kävellä. Tänään kävin sitten lääkärissä ja kohta menen ultraan jotta selvitetään onko siellä pehmytkudos vaurio. Ongelmana tässä on se, että en voi syödä tulehduskipulääkkeitä vatsalaukun ohitusleikkauksen takia. Tosin koen että en niitä hirmuisesti olisi tarvinnutkaan, mutta yöksi voisi ottaa.

Silmälääkärissä kävin tosiaan. Ajattelin panostaa veronpalautukset itseeni ja nyt on varattuna aika silmien laserleikkaukseen kuukauden päähän. Olisi ihana päästä kokonaan silmälaseista eroon. Todennäköisesti se onnistuukin, mutta ikänäkö tullee jossain vaiheessa ja sitten tarvitaan lukulaseja. Mutta siihen saakka aion nauttia elämästä ilman silmälaseja. Raportoin leikkauksesta sitten täällä kun se on tehty. 

Turhauttaa

No, paino putosi tällä viikolla 900g. Sekös turhauttaa. Eilen aamulla saldo oli vielä 1,6 kg mutta vissiin se illan syöminen sotki tämänkin. Söin rasiallisen mustaherukoita ja herkuttelin vähän juustonaksuilla. Ehkä se kostautui. Mutta toisaalta helpottaa tietää, että painon putoamattomuus ei ollut lopullinen stoppi vaan joku väliaikainen jumi. Paino on pudonnut tammikuusta -31,7 kg yhteensä. Leikkauksesta -26,7kg eli 19,18%. Se on iso määrä, mutta niinkuin sanoitaan että nälkä kasvaa syödessä, niin myös tämä. Painokäyrä leikkauksesta näyttää hyvältä. Muutin hieman asteikkoa, ei ole järkeä näyttää 160 kilosta 0 kilon väliä, kun tavoitepaino on jossain 80 paikkeilla. 

 

Viikonloppu on koitettu levätä. Tein tosin pulla-urakan, leivoin lauantaina 71 ja sunnuntaina 34 korvapuustia. Isäni täyttää viikonloppuna 70 vuotta joten juhlavieraita varten leivoin. Ja jäi siitä vähän kotiinkin. Ja tuli maistettua itsekin - sekin on tietenkin saattanut vaikuttaa painon nousuun. Tosin voihan se olla nestettäkin. Hyvin pullat onnistuivat, ja nyt ne odottavat pakkasessa viikonlopun juhlia. Perheen miehillä on ukaasi että pullia ei saa ottaa pakkasesta syötäväksi. Luultavasti pitää ensi viikolla pyöräyttää yksi satsi taas, koska ne tuntuvat olevan suosittuja.

Olen koettanut nyt mökiltä kotiuduttuani tsempata enemmän liikunnan suhteen. Nyt olen kahtena iltana pyöräillyt kuntopyörällä ja aamuisin koiralenkit ovat olleet pidempiä kuin ennen. Ei mitään suunnatonta, mutta olen kiskonut koiraa perässäni, että tulee vähän pidempi lenkki. Kyllä se sieltä sitten jossain vaiheessa tulee kun saa kuonon irti maasta. Meillä on myös töissä tulossa kävelyhaaste syyskuussa, on tarkoitus saada 10 000 askelta päivässä käveltyä. Se tulee olemaan oikea haaste myös minulle, tällä hetkellä askeleet jäävät noin 5000 päivässä, joskus allekin. Se ei vaadi kuin vähän enemmän lenkillä käymistä. Tosin myös muun liikunnan voi konvertoida askeliksi, joten voin käydä vaikka uimassa. 

Ehkä se johtuu kuntopyöräilystä, mutta jalkoja on viime päivät väsyttänyt. Ja ne ovat olleet kipeät ja levottomat. Ei ainoastaan pohkeista vaan myös varpaissa on ollut kipuja. Sellainen jomottava tunne. Voi kyllä hyvin olla, että se johtuu siitä että ei ole pariin kuukauteen tehnyt mitään erityisen liikunnallista, ja kun sitten yhtäkkiä aloittaa niin se tuntuu jaloissa. Eilen jouduin ottamaan panadolin kun oli niin kipeät jalat mutta ei se valitettavasti auttanut. Nytkin tätä kirjoittaessani ja koneella istuessani, on inhottava väsynyt tunne jaloissa.

Perjantai-aamuna heräsin viluun klo 4:30 paikkeilla enkä saanut enää unta sen jälkeen. Niinpä olin reippaana jo kahdeksalta kaupassa ja sain asioita hoideltua. Äitini ihmettelikin että mistäs nyt tuulee. Lauantaina ja sunnuntaina tuli nukuttua melkein 12 tuntiset yöt, mutta taas tänä aamuna heräsin ilman mitään klo 6, vaikka olin nukahtanut vasta puolen yön maissa. Ehkä tämä loputon väsymys alkaa tästä auttaa.

 

Miksi paino ei putoa!?

Viimeinen viikko on ollut jokseenkin haastava. Meillä oli vanhempani mökillä kylässä, ja syötyä tuli ihan säännöllisesti kun piti myös muille laittaa ruokaa. Herkkuja oli vähän, teimme yhtenä päivänä kakun, yhtenä päivänä lettuja (joita söin peräti 2) ja sitten oli keksejä tarjolla muuten. 

Ruoka ei maistunut sen enempiä kuin ennenkään. Mutta paino ei vaan putoa. Tai no, putoaa, mutta nyt on mennyt viimeinen viikko sellaisella -700 g pudotuksella kun viikkopudotus on tähän saakka ollut noin 1,5kg eli tuplat. 

Ahdistaa. Mitä jos tämä vauhti hiipuu ja jään vielä PALJON ylipainoiseksi? Tavoitteeni on kasvanut painon pudotessa, ennen leikkausta toivoin, että jos nyt edes alle 100 kilon pääsisi. Nyt haaveissa on jo se normaalipaino eli 80 kg. Hirveä matkahan tässä on sinne vielä, mutta nyt pelottaa että jos paino ei putoakaan kunnolla. Nälkä ei ole, mutta koetan syödä kuitenkin aamupalan ja muutaman aterian päivässä. Juotua tulee enemmän, ja luulen että se jääkin sille tasolle missä on nyt. Voin kotona juoda paremmin mehua. 

Täällä mökillä on tullut juotua limua, lähinnä Pepsi Maxia pienistä pulloista. Se on ihan hyvää, pidän Pepsin mausta enemmän kuin Coca Colan, ja happoja on ehkä vähän vähemmän kuin colassa. JA kun juoma on kylmää, niin se sopii vatsalle paremmin. Mutta tulee tässä tehtyä niin että heilutan pullosta hiilihappoja pois, jotta ei olisi niin hapokasta. Ruuan kanssa ainakin tarvitaan vähemmän hapokasta juotavaa, esim maito toimii hyvin. Mutta enää ei tule niin paha olo hiilihapoista kuin aikaisemmin. 

Tämä viikko on vielä lomaa, mutta teen tänään vähän töitä. Meillä on työpaikalla tiettyjä kuukauden päättämiseen liittyviä rutiineja, joita en ole delegoinut kenellekään, vaan päätin tehdä ne itse. Toisaalta on kiva taas päästä vähän työn tunnelmiin, mutta voi jos aina voisin vain olla. Ollessani 2017-2018 pitkällä sairauslomalla uupumuksen takia, koin että se oli voimaannuttavaa aikaa. Työt olivat mielessä, olen vähän sellainen että ne eivät päästä katoa mutta silti mitään tekemättä oleminen oli hyvästä. Toivon tietenkin että uupumusta ei enää tule eikä vastaavaa huilaustaukoa sen takia, mutta en pistäisi pahitteeksi Eurojackpot päävoittoa, jolla voisin jäädä töistä pois kokonaan. 

Päiväväsymys on melkolailla poistunut, mutta yöt voisin nukkua kellon ympäri ihan joka päivä. En tiedä mistä sitä unta riittää. Iltalehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli siitä kuinka naisilla esim monirakkulaiset munasarjat ovat yhteydessä uniapneaan ja toisaalta väsymykseen. Ja kuinka taas toisaalta uniapnea on yhteydessä monirakkulaisiin munasarjoihin.  Pääset lukemaan artikkelin tästä linkistä. Uskon että kunhan tästä mökkikaudesta päästään yli ja tulee taas normaalit aamuherätykset ja koiralenkit niin väsymys väistyy enemmänkin.

löhöilyä

Eilen illalla pidimme perheen kesken pienimuotoiset rapukestit. Iltaa tuli istuttaa yhteen asti hauskojen juttujen ja noin 80 ravun äärellä. Itse tosin söin edellispäivänä tehtyä pizzaa, kun en välitä merenelävistä.

Pizza onnistui myös hienosti ensimmäistä kertaa kaasugrillissä pizzakiven avulla. Pohjista tuli vähän liian paksuja mutta sitä voi virittää uudelleen seuraavaa kertaa varten. Ja pizzalapio pitää jostain löytää, nyt piti kahden tai kolmen lastani avulla siirtää taikina kivelle.

Muuten tämä päivä on alkanut löhöilyllä. No, tuli sitä aamulla katsottua olympialaisia skeetin finaalin vuoksi. Harmillinen 4. sija vaikka hieno saavutus sekin on!!! Vanhempani tulivat perjantaina kylään ja toivat tullessaan riippukeinun telineen. Nyt saatiin viime kesän työpaikan kesälahja kohdilleen ja siitä pääsee nauttimaan. Nytkin köllöttelen täällä keinussa ja kirjoittelen tätä.

Isäni auto sanoi sopimuksensa irti tänne tullessa, hajosi tuossa 6km päässä. Tänään on sitten soiteltu hinausauton perään että saatiin auto korjaamolle. Ilmeisesti kyseisen auton pirtaan ei sovi tänne meidän mökille tulo, on jo kolmas kerta kun sen matka tänne katkeaa kesken kaiken. 

Paino on pudonnut tällä viikolla mukavasti, viikko sitten maanantaina painoa oli 115,8kg, tänään 114,1kg. Vähän aamulla riepoi kun paino oli taas yli 114, koska se oli eilen aamulla 600g vähemmän. Mutta ehkä se eilisiltainen istuminen kostautui.

Miehet suunnittelevat kalaan lähtöä. Saa nähdä tuleeko saalista. Muutama viikko sitten Kun laittoivat verkkoja saivat yhden kalan aina kerralla. Kyllä niitä sitten parissa päivässä kertyi 4 ahventa, mutta olisihan se mukavaa jos saisi enemmän kerralla 

yksi pykälä jälleen saavutettu

Tänään paino oli 114,6 kg. Se tarkoittaa -31,3 kg kovimmasta painosta 9.3.2020. Se tarkoittaa -24,6kg leikkauksesta. 

Ja se on jälleen yhden askeleen eteenpäin. Yhden askeleen taas, alle 115 kg. Jippii!!!! 🙃😀🎉

Väsyttää edelleen tai taas. Mutta tämä vaikuttaa kyllä enemmän sellaiselta töistä uupumiselta kuin muulta. Verenpainetta ja sokereita mittailin viime viikolla ja ne ovat hyvissä kantimissa. Verenpaine noin 110/65 ja paastosokeri 5,7. Toivottavasti myös lääkäri on syyskuussa tyytyväinen. Aika usein, kun nousee tuolista tai sängystä, huimaa. Toivottavasti pääsen toisesta verenpainelääkkeestä eroon.

Nyt lomalla olen lukenut paljon. Ihan vain hömppää, aivot eivät jaksa kovin monimutkaista kirjallisuutta. Ja olen nukkunut pitkiä yöunia, välillä myös päiväunia. Huomenna tulevat vanhempani kylään ja viikon päästä eräs ystävä. Loman viimeisellä viikolla on luvassa vähän työ töitä, ja sitten tämän kesäleirin purku. Saa nähdä paljonko on pyykkiä kun kotiin pääsee. On sitä tässä tosin muutama kerta pesty välissä 24pesulassa kauppareissun yhteydessä.

Hormonitoiminta on muuttunut. Näin gynekologi varoittelikin voivan tapahtua. Tähän saakka kuukautiskierto on ollut säännöllinen. Nyt kroppa päätti että 2 viikkoa riittää. Katsotaan onko seuraava kierto yhtä lyhyt vai tasoittuuko se takas vanhaan.

kuuma kuumempi kuumin

Loma alkoi maanantaina ja nyt on ladattu akkuja. Olen koittanut nukkua pitkään, ja toisaalta mennä ajoissa nukkumaan. Sitä se on varmasti tämän ensimmäisen viikon, mutta se tekee myös hyvää. Olin kyllä jo ihan loppu muutaman viikon, loma tuli hyvään aikaan.

Sää on mitä mainioin, kuumaa riittää. Mutta yllättävän hyvin saa nukuttua kun käy illalla viimeiseksi uimassa ja yöllä pitää ovia auki. Järvivesi on noin +26-27°C ilma on ollut päivällä 30 huitteilla. 

Tänään paino oli 116,2kg eli 23 kiloa pudonnut leikkauksesta ja 28kg tammikuusta. Viime viikolla ahdisti tosi paljon kun paino ei meinannut pudota niin koitan silti malttaa mieleni. Jotenkin sitä ei vaan pää meinaa pysyä vaakan mukana. Ja toisaalta kun ei itse oikein näe tuloksia. Tosin nyt on käytetty vain väljiä kesävaatteita, ne nyt muutenkaan eivät purista ja kiristä mistään. Saa nähdä että mikä on olo kun pitää syksyllä vetää farkkuja jalkaan. Sitten tämä ehkä konkretisoituu.

Pojalle ostettiin viime kesänä SUP-lauta ja sen painorajan on 100 kiloa. Olen tässä eilen sitä testaillut kun halusin kokeilla. Ja tuulta ei ole järvellä nimeksikään joten se on melko helppoa. Tai niinhän sitä luulisi. Yritin seistä laudalla ja humpsahdin heti järveen. Samoin kävi kun olin polvillani. Vaikka lauta kestää painon niin se vähän taipuu keskeltä joten tasapaino ei ole hyvä. Siispä tämä istualtaan suppailu on minulle se paras tapa tällä hetkellä. 

Olen suunnitellut hierojani Aleksin (joka on myös PT) kanssa että elo-syyskuussa otetaan kuntosali opastusta. Olisi kiva että käsivarret ja vatsa kiinteytyisivät, sitä ajattelin että olisin ehkä saavuttanut suppailulla. Mutta kun ei voi seistä niin vatsalihakset eivät ainakaan saa treeniä siinä määrin kuin toivoin. Niihin, ja tasapainon parantamiseen pitää varmasti panostaa.

Tänään illalla olen menossa Taidekeskus Salmelaan Mamban konserttiin. Ihana päästä vähän tuulettamaan itseään. Mitään erityisiä odotuksia ei ole, mutta eiköhän se ole mukava taidepläjäys tiedossa.

Vielä jaksaa

Tämä viikko enää töitä. Vaikka kuinka ottaa viikonloppuna rennosti, niin kyllä alkaa takki olla aika tyhjä. Aamuisin ei meinaa päästä sängystä ylös. Ja päivällä on ihan loppu kun työt on ohi. Eilen oli todella huono olo koko iltapäivän ja illan, mutta pakko oli tässä vähän touhuilla; tiskata astioita ja laittaa ruokaa. Ensimmäinen kerta sitten leikkauksen kun jouduin ottamaan särkylääkkeen (panadol) koska päätä särki. Ibuprofeiiniahan ei saisi enää leikkauksen jälkeen käyttää, eikä muitakaan vastaavia särkylääkkeitä. 

Kyllä se lääke auttoi, mutta yöllä kun kävin vessassa niin pää tuntui uudestaan höntiltä. Nyt vain haukotuttaa. Lämmintä on noin 26 astetta, ja kyllä sen huomaa. Mutta kun viimeisiksi töikseen käy uimassa ennen nukkumaan menoa niin saa nukuttua ihan hyvin. 

Tällä viikolla on paino pudonnut vain 400 g viime viikosta. Se voi johtua kyllä syömisistäkin, nimittäin siitä että olen syönyt aika vähän. Toisaalta se voi johtua myös hormonaalisista syistä, naisten vaivat alkoivat sunnuntaina. Mutta kokonaisuudessaan on paino pudonnut 26,3 kg sitten tammikuun. 

Alla pari kuvaa, vasemman puoleiset on otettu 23.2 ja oikean puoleiset 4.7. Kyllä niistä jo jotain näkyy, vaikka itse en peilistä muutosta näekään.  Vasemman puoleisista kuvista paino on pudonnut 25,4 kiloa. Tosin tässä yhtenä iltana sanoin puolisolle, että saatan vähän olla kaventunut, kun tulin järvestä ylös ja näin oman varjoni laiturilla. Onhan tässä vielä matkaa, mutta en anna periksi.

Luulen että nämä kuvat, varsinkin tuo sivukuva motivoi aika hyvin. En ole tullut niitä tätä aikaisemmin verranneeksi, Samassa paikassa kuvia ei voinut otata, koska oltiin helmikuussa hiihtolomalla ja silloin äiti toimi paparazzina. Puoliso otti vähän lähempää kuvat niin eivät ole ihan vertailukelpoiset, mutta aika lähellä kumminkin. Ja toi punanen yöpaita on kasvanut. Ennen oli paljon lyhempi, nyt menee pitemmälle polven yli. 😀

Maha on toiminut ja 🚽 on tullut tutuksi. Välillä toimii jopa liian vauhdikkaasti, että huussiin saa ihan juosta. Mutta ehkäpä tämäkin tästä, luulen, mielestäni parempaan suuntaan ollaan menossa. JA siihenkin selvästi vaikuttaa syöminen, kun syön perunaa niin vatsa on parempi kuin muuten. Mutta sitten on näitä päiviä kuten tänään, että piti yölläkin lähteä huussiin ja nyt klo 8 heräämisen jälkeen on käyty jo kahdesti. En usko että tämä johtuu diabeteslääkkeestä (Metformin) joka mm. isälläni teki vatsavaivoja. Koska itselläni vatsa ei ole kipeä, se vain on satunnaisesti löysällä. 

Vielä tämä viikko jaksaa töitä ja sitten otetaan rennosti. Voipi olla etten jaksa päivitellä joka viikko blogia, mutta täytyy katsoa miltä tuntuu. Tässä tämä menee näin muuten ruokatauolla, mutta lomalla en ajatellut koneella istua. Sitä tekee ihan tarpeeksi ympäri vuoden. Mutta jumeja estämään olen varannut tällekin päivälle hierojan, jotta vähän paikat aukeaisi. Voihan se olla että se eilisiltainen päänsärky johtui jostain jumista niska-hartia alueella.

 

Kuuma viikko takana

Viime viikolla oli kuuma, kuten kaikki varmaan huomasivat. Oli ihana kun vesi oli järvessä lämmintä, niin joka päivä käytiin illalla viimeiseksi uimassa viilentymässä ennen nukkumaan menoa. Ja ei se järvivesi vieläkään ole viilentynyt, eilen illalla oli +25 astetta. Sisällä mökissä lämpö nousi viime viikolla korkeimmillaan 28 asteeseen. Keskiviikko iltana oli kova 25 minuutin ukkoskuuro ja vettä tuli rankasti. Vaikka ulkolämpötila laski 32 -> 24 asteeseen, ei se paljon viilennystä kuitenkaan tuonut. Seuraavana päivänä taas huideltiin kolmessakympissä.

Tällä viikolla viikon virallinen paino oli 118,3 kg eilen aamulla. Tänään näytti puoli kiloa plussaa eiliseen, mutta tuo lämmin ilma ja syöminen vaikuttaa selvästi painoon. Eilen söin mm. leivän - leipä ei muuten enää ole hyvää - ja se varmaan vaikutti tuohon painoon. Vaikuttaa että hiilarit on selvästi "huonompia" painolle. Mutta en murehdi painon putoamista, kun kuitenkin tuntuu menevän alaspäin koko ajan ihan hyvää tahtia. Vielä en ole huomannut juurikaan vaatteissa sitä että olisivat liian isoja, mutta ehkä se tästä.

Mittanauha otettiin taas käyttöön viikonloppuna. Puoliso mittaili, ja epäilen hieman tuota rinnanympärysmittaa että mitenkähän se mahtoi mennä. Mutta kuukauden päästä mittaaja on taas äiti, joten katsotaan sitten miltä näyttää. 

Töitä vielä tämä ja ensi viikko, sitten huilataan 4 viikkoa. Vaikka onhan tämä mökiltä töiden teko ihan erilaista kuin kotona. JOtenkin rennompaa, vaikka ihan samaa tahtia sitä tulee töitä paiskittua. 

Jotain edistymistä on kuitenkin näkyvissä. Ostin viime syksynä itselleni oikeaan nimettömään hopeasormuksen. Nyt sormus on iso nimettömään ja siirsin sen viime viikolla keskisormeen. Siinäkään se ei ole jumissa, vaan lähtee tarvittaessa melko helposti pois. Kellon ranneketta olen tänään joutunut siirtämään 5 reikään alusta lukien, kun se vielä talvella oli 3 rei'ässä.