Vielä jaksaa

Tämä viikko enää töitä. Vaikka kuinka ottaa viikonloppuna rennosti, niin kyllä alkaa takki olla aika tyhjä. Aamuisin ei meinaa päästä sängystä ylös. Ja päivällä on ihan loppu kun työt on ohi. Eilen oli todella huono olo koko iltapäivän ja illan, mutta pakko oli tässä vähän touhuilla; tiskata astioita ja laittaa ruokaa. Ensimmäinen kerta sitten leikkauksen kun jouduin ottamaan särkylääkkeen (panadol) koska päätä särki. Ibuprofeiiniahan ei saisi enää leikkauksen jälkeen käyttää, eikä muitakaan vastaavia särkylääkkeitä. 

Kyllä se lääke auttoi, mutta yöllä kun kävin vessassa niin pää tuntui uudestaan höntiltä. Nyt vain haukotuttaa. Lämmintä on noin 26 astetta, ja kyllä sen huomaa. Mutta kun viimeisiksi töikseen käy uimassa ennen nukkumaan menoa niin saa nukuttua ihan hyvin. 

Tällä viikolla on paino pudonnut vain 400 g viime viikosta. Se voi johtua kyllä syömisistäkin, nimittäin siitä että olen syönyt aika vähän. Toisaalta se voi johtua myös hormonaalisista syistä, naisten vaivat alkoivat sunnuntaina. Mutta kokonaisuudessaan on paino pudonnut 26,3 kg sitten tammikuun. 

Alla pari kuvaa, vasemman puoleiset on otettu 23.2 ja oikean puoleiset 4.7. Kyllä niistä jo jotain näkyy, vaikka itse en peilistä muutosta näekään.  Vasemman puoleisista kuvista paino on pudonnut 25,4 kiloa. Tosin tässä yhtenä iltana sanoin puolisolle, että saatan vähän olla kaventunut, kun tulin järvestä ylös ja näin oman varjoni laiturilla. Onhan tässä vielä matkaa, mutta en anna periksi.

Luulen että nämä kuvat, varsinkin tuo sivukuva motivoi aika hyvin. En ole tullut niitä tätä aikaisemmin verranneeksi, Samassa paikassa kuvia ei voinut otata, koska oltiin helmikuussa hiihtolomalla ja silloin äiti toimi paparazzina. Puoliso otti vähän lähempää kuvat niin eivät ole ihan vertailukelpoiset, mutta aika lähellä kumminkin. Ja toi punanen yöpaita on kasvanut. Ennen oli paljon lyhempi, nyt menee pitemmälle polven yli. 😀

Maha on toiminut ja 🚽 on tullut tutuksi. Välillä toimii jopa liian vauhdikkaasti, että huussiin saa ihan juosta. Mutta ehkäpä tämäkin tästä, luulen, mielestäni parempaan suuntaan ollaan menossa. JA siihenkin selvästi vaikuttaa syöminen, kun syön perunaa niin vatsa on parempi kuin muuten. Mutta sitten on näitä päiviä kuten tänään, että piti yölläkin lähteä huussiin ja nyt klo 8 heräämisen jälkeen on käyty jo kahdesti. En usko että tämä johtuu diabeteslääkkeestä (Metformin) joka mm. isälläni teki vatsavaivoja. Koska itselläni vatsa ei ole kipeä, se vain on satunnaisesti löysällä. 

Vielä tämä viikko jaksaa töitä ja sitten otetaan rennosti. Voipi olla etten jaksa päivitellä joka viikko blogia, mutta täytyy katsoa miltä tuntuu. Tässä tämä menee näin muuten ruokatauolla, mutta lomalla en ajatellut koneella istua. Sitä tekee ihan tarpeeksi ympäri vuoden. Mutta jumeja estämään olen varannut tällekin päivälle hierojan, jotta vähän paikat aukeaisi. Voihan se olla että se eilisiltainen päänsärky johtui jostain jumista niska-hartia alueella.

 

reilu kolme viikkoa leikkauksesta

Työt alkoivat taas tänään. 

Toivon, että työt tuovat sopivasti rytmiä päivään, että tulee syötyä ja juotua tasaisemmin ja useammin. Mutta jos se ei onnistu laitan jälleen puhelimeen muistutukset syömisestä. Tänään ainakin on ollut sellainen päivä, että ei ole kelloa ehtinyt katsella. Mikä tietysti mukavaa, koska on mielekästä tekemistä.

Paljon oli sähköposteja odottamassa ja työtä on riittänyt. Väsyttää, mutta kyllä tämä varmaan tästä. Aamulla koiralenkin jälkeen tuntui, ettei jaksa edes kävellä, mutta nyt pitää vaan tsempata. Ja koska kävelyreisut vähentyvät kun ei voi työaikana lampsia, niin pitää ottaa taas kuntopyöräily valikoimaan. On vaan niin hankalaa, kun väsyttää eikä jaksaisi liikkua, ja sitten kun liikkuu on taas super väsynyt kun on niin puhki.

Painoa on viikossa pudonnut 1,4 kiloa. Yhteensä leikkauksen jälkeen on pudonnut 11,8 kg ja viime kevään ennätyslukemista 18,5kg. Vaatteista ei vielä huomaa, että on pienentynyt. Ja kuten sanottu ei vielä ihan jaksamisestakaan. Hiukset ovat pysyneet päässä, kampaaja varoitteli että hänen lihavuusleikatulla asiakkaalla hiukset lähtivät todella paljon. 

Viime viikolla useampana päivänä huimasi, joten otin taas verenpaineenmittauksen ohjelmaan. Ehkä pitää jättää yksi beetasalpaaja taas pois. Täytyy mittailla ja katsoa mikä tilanne on jatkossa. 

Syöminen on vaikeaa. Haluaisin juoda ruokailun yhteydessä, mutta se saa yleensä aikaan sen, että tulee paha olo ja ylimääräinen ruoka/juoma tulee ylös. Toisia ruokia on helpompi syödä vähän enemmän kuin toisia, esim perunasoselaatikkoa voin syödä enemmän kuin viikonloppuna tekemääni Palak Paneeria (tässä ohjeeni) ja ohraa. Ohjeen paneer juuston sijaan käytin tällä kertaa halloumia, se maistuu mielestäni paremmalta kuin paneer-juusto. 

Viime keskiviikkona oli ravitsemusterapeutin etävastaanotto. Juttelimme siitä mitä saa syödä ja miten. Rasvaa hän käski lisätä ruokavalioon, ja nyt voi alkaa jo syödä pureskeltavaa ruokaa. Salaattia (jota kaipaan ihan sikana) saa syödä noin 5-6 viikkoa leikkauksesta. Ruokarytmi pitää koittaa pitää yllä niin että söisi 6 kertaa päivässä, parin tunnin välein. Tekee tosi tiukkaa. Ravitsemusterapeutti myös sanoi että varmaan väsymys on osittain syytä siitä että olen laihtunut niin paljon niin äkkiä, ja toisaalta siitä että en välttämättä saa tarpeeksi ravintoaineita, kuten esim rasvaa.  Mutta totesi ruokapäiväkirjani näyttävän hyvältä. Sanoi että sitä kannattaa syödä mitä mieli tekee, joten en ole panikoinut kun on tehnyt mieli jätskiä tms.