Voi että voi ottaa päähän, kun tämän viikon maanantai-paino oli 100g enemmän kuin viikko sitten. Ja se tässä vielä enemmän ottaa päähän että toissa päivänä paino oli kilon vähemmän kuin tänä aamuna.
Tiedän mistä painonnousu tai siis laskemattomuus johtuu. Meillä oli viikonloppuna isäni 70-vuotisjuhlat, joiden järjestelyjen ja juhlien aikana tuli herkuteltua vähän tavallista enemmän. Siitä onkin sitten tänä aamuna saanut kärsiä, kun vatsa on ollut vikkelällä ja olen juossut vessassa.
On uskomatonta kuinka paljon painon putoamattomuus voi ottaa päähän. Pitäisi olla tyytyväinen siitä lähes 30 kilosta joka leikkauksen jälkeen on lähtenyt, ei huolestua siitä jos yhdellä viikolla paino nousee 100g. Mutta minkä sille päälleen voi. Kun on aina, koko ikänsä, laihduttanut niin siihen painoon on tullut fiksaatio. Ja siitä ei ihan helposti pääse yli. Tiedän että olen kiittämätön, mutta nyt ahdistaa ihan julmetusti. Heti tulee mieleen, että jos paino ei tästä enää putoakaan.
Viime viikolla tiistaina kävin silmälääkärissä (sen tuloksista tuonnempana) ja silloin polveani alkoi särkeä. En ollut satuttanut polvea mihinkään, mutta olin kyllä kolmena peräkkäisenä päivänä pyöräillyt kuntopyörällä. Polvi oli todella kipeä astuessa tiistaina ja keskiviikkona, mutta torstaina kävimme koko perheen voimin tunnin lenkillä, ja jalka ei ollut moksiskaan. Perjantaina sitten taas olikin, samoin koko viikonlopun. Kipu oli voimakkaampi aina välillä tietyissä asennoissa, välillä ei ollut mitään ongelmaa kävellä. Tänään kävin sitten lääkärissä ja kohta menen ultraan jotta selvitetään onko siellä pehmytkudos vaurio. Ongelmana tässä on se, että en voi syödä tulehduskipulääkkeitä vatsalaukun ohitusleikkauksen takia. Tosin koen että en niitä hirmuisesti olisi tarvinnutkaan, mutta yöksi voisi ottaa.
Silmälääkärissä kävin tosiaan. Ajattelin panostaa veronpalautukset itseeni ja nyt on varattuna aika silmien laserleikkaukseen kuukauden päähän. Olisi ihana päästä kokonaan silmälaseista eroon. Todennäköisesti se onnistuukin, mutta ikänäkö tullee jossain vaiheessa ja sitten tarvitaan lukulaseja. Mutta siihen saakka aion nauttia elämästä ilman silmälaseja. Raportoin leikkauksesta sitten täällä kun se on tehty.
Toivottavasti harmitus on jo vähän laantunut. Toisaalta on tietty hyvä huomata, että edelleen sillä syömisellä on väliä, varsinkin kun ei pääse/ehdi liikkua kun olit auttamassa juhlissa ja se polvi kipu vaivasi.
VastaaPoistaMinut leikattattiin samassa paikassa päivä sinun jälkeen ja paino on tippunut leikkauksen jälkeen 14 kg. Paino saattaa olla jumissa viikosta kahteen ja sitten yhtäkkiä tipahtaa. Sinulla on painoa on tippunut hienosti, monesti on turhautunut ole kun puntarilla ei näy muutosta vaikka kuinka yrittää syödä ohjeiden mukaan. Tsemppiä jatkoo!
VastaaPoistaEhkä tämä juuri on ollutkin vaikeaa siksi, että koko ajan on paino pudonnut 0,5-1,5 kg/vko tähän saakka. Ymmärrän kyllä turhautumisesi, sitä itsellänikin on. Itselläni ei vain ole nälkä, joten uskon että syön liian vähän. Juoda koitan kuitenkin joka päivä vaikka mielestäni vesi onkin pahaa tätä nykyä.
PoistaTsemppiä sinulle myös jatkoon!!!
Hyvä pudotus jo, mutta tosiaan ei tässä voi mitä tahansa tietty edelleenkään syödä, kyllä se paino lähtee nousuun herkutellessa. Tsemppiä polven kanssa!
VastaaPoistaKyllä, pitäisi olla tyytyväinen tähänkin mennessä saavutettuun. Mutta kun on ollut näin helppoa niin sitä varmaan tuudittautuu siihen että aina on helppoa. Polvi on jo parempi, nyt on sitten muita kremppoja.
VastaaPoista