Reidet huutaa hoosiannaa

Eilen oli treenipäivä. Yli viikon tauon jälkeen. Sen kyllä huomaa, koska reidet huutaa nyt hoosiannaa aina kun kävelee. 

Jo toissaviikolla tuli reidet kipeäksi, kun jalkaprässin asento olikin erilainen kuin ennen. Siinä oli ollut joku pidempi, koska jalat meni paljon suoremmaksi kuin edellisellä kerralla. En tajunnut asennon muutosta ennen kuin olin tehnyt kaksi sarjaa, mietin vain että miksi tuntuu erilaiselta. Sitten kun tajusin mistä on kyse, päätin etten sarjojen välillä lähde kikkailemaan prässin asennon kanssa.

Eilen sitten katsoin prässin asennon kohdilleen ennen kuin lähdin tekemään. Mutta nostin painoja 2,5kg/puoli, koska en löytänyt kuin 1kpl:n kilon painoja. Joten sitten mentiin vähän isommalla painonostolla kerralla. Jaksoin hyvin tehdä 10 kerran sarjoja 3, aikaisemmilla 10kilon painoilla tein kolme 12 kerran sarjaa.  Mutta onhan se aika iso nosto kerralla nostaa 10kilosta 15kiloon. Asento oli parempi kuin mitä se on ollut aikaisemmin. Luulen että jalkaprässi on ollut vähän lyhyemmän henkilön mitoilla aikaisemmin kun olen tehnyt ja sen takia ei ole niin paljon tullut jalkoihin painetta. Nyt nimittäin on etureidet niin kipeät että ei ole tosikaan. Pakaroissa tuntuu myös vähän, mutta ei niin paljon kuin luulisi. 

Tällä viikolla on paino mennyt taas alas. Ollaan jälleen alle 110 kilon, eilisaamun paino oli 109,7kg. Pudotusta viikossa 1,1kg. ONNEKSI! Lievästi sanottuna ahdisti painon nousu ja toisaalta ärsytti hurjasti. Mutta näihin pitää varmasti tottua, ja koittaa asennoitua että näitä takapakkeja tulee. Nyt vain uudella tsempillä eteenpäin, toivottavasti pääsen pian alle 105 kilon. 

Tosin se että keikun näissä lukemissa voi selittyä sillä että olen aikaisemmin ollut noin tämänpainoinen pidemmän aikaa. Eli kroppa ehkä "ajattelee" että nyt on hyvä. Mutta vielä pitää saada painoa pois, en ole tyytyväinen vielä. Vaikka kuinka on 30 kiloa pudonnut, niin se ei ole riitävästi. 

Tänä aamuna kävin jälleen labrassa. Ensi viikolla on diabeteshoitajan vastaanotto ja vuosikontrolli, joten sitä varten piti käydä piikillä. Kaikki tulokset eivät ole vielä tulleet, mutta pirkän sokerin arvot ovat. Syyskuun labroissa, jotka tehtiin Eiran sairaalaa varten, pitkä sokeri oli 41, eli se on pudonnut vielä siitäkin. Viitearvot ovat 20-42 mmol/mol aikuisilla, eli siellä ollaan viitearvojen sisällä.  Pitkän sokerin arvo 37 vastaa mittariarvoa 5,5. Eli hyvin menee.  

Kotona tehtiin eilen pientä pintaremonttia - putkimies kävi vaihtamassa suihkun hanan ja asentamassa kylppäriin allaskaapin, uuden altaan ja hanan, koska siellä ei ollut allaskaappia. Poika oli kaverinsa kanssa keksinyt tehdä koiralle kopin allaskaapin laatikosta. Niinpä meillä on Luckyllä linna tätä nykyä. Ja koira tykkää nukkua siellä. 

 

Vielä jaksaa

Tämä viikko enää töitä. Vaikka kuinka ottaa viikonloppuna rennosti, niin kyllä alkaa takki olla aika tyhjä. Aamuisin ei meinaa päästä sängystä ylös. Ja päivällä on ihan loppu kun työt on ohi. Eilen oli todella huono olo koko iltapäivän ja illan, mutta pakko oli tässä vähän touhuilla; tiskata astioita ja laittaa ruokaa. Ensimmäinen kerta sitten leikkauksen kun jouduin ottamaan särkylääkkeen (panadol) koska päätä särki. Ibuprofeiiniahan ei saisi enää leikkauksen jälkeen käyttää, eikä muitakaan vastaavia särkylääkkeitä. 

Kyllä se lääke auttoi, mutta yöllä kun kävin vessassa niin pää tuntui uudestaan höntiltä. Nyt vain haukotuttaa. Lämmintä on noin 26 astetta, ja kyllä sen huomaa. Mutta kun viimeisiksi töikseen käy uimassa ennen nukkumaan menoa niin saa nukuttua ihan hyvin. 

Tällä viikolla on paino pudonnut vain 400 g viime viikosta. Se voi johtua kyllä syömisistäkin, nimittäin siitä että olen syönyt aika vähän. Toisaalta se voi johtua myös hormonaalisista syistä, naisten vaivat alkoivat sunnuntaina. Mutta kokonaisuudessaan on paino pudonnut 26,3 kg sitten tammikuun. 

Alla pari kuvaa, vasemman puoleiset on otettu 23.2 ja oikean puoleiset 4.7. Kyllä niistä jo jotain näkyy, vaikka itse en peilistä muutosta näekään.  Vasemman puoleisista kuvista paino on pudonnut 25,4 kiloa. Tosin tässä yhtenä iltana sanoin puolisolle, että saatan vähän olla kaventunut, kun tulin järvestä ylös ja näin oman varjoni laiturilla. Onhan tässä vielä matkaa, mutta en anna periksi.

Luulen että nämä kuvat, varsinkin tuo sivukuva motivoi aika hyvin. En ole tullut niitä tätä aikaisemmin verranneeksi, Samassa paikassa kuvia ei voinut otata, koska oltiin helmikuussa hiihtolomalla ja silloin äiti toimi paparazzina. Puoliso otti vähän lähempää kuvat niin eivät ole ihan vertailukelpoiset, mutta aika lähellä kumminkin. Ja toi punanen yöpaita on kasvanut. Ennen oli paljon lyhempi, nyt menee pitemmälle polven yli. 😀

Maha on toiminut ja 🚽 on tullut tutuksi. Välillä toimii jopa liian vauhdikkaasti, että huussiin saa ihan juosta. Mutta ehkäpä tämäkin tästä, luulen, mielestäni parempaan suuntaan ollaan menossa. JA siihenkin selvästi vaikuttaa syöminen, kun syön perunaa niin vatsa on parempi kuin muuten. Mutta sitten on näitä päiviä kuten tänään, että piti yölläkin lähteä huussiin ja nyt klo 8 heräämisen jälkeen on käyty jo kahdesti. En usko että tämä johtuu diabeteslääkkeestä (Metformin) joka mm. isälläni teki vatsavaivoja. Koska itselläni vatsa ei ole kipeä, se vain on satunnaisesti löysällä. 

Vielä tämä viikko jaksaa töitä ja sitten otetaan rennosti. Voipi olla etten jaksa päivitellä joka viikko blogia, mutta täytyy katsoa miltä tuntuu. Tässä tämä menee näin muuten ruokatauolla, mutta lomalla en ajatellut koneella istua. Sitä tekee ihan tarpeeksi ympäri vuoden. Mutta jumeja estämään olen varannut tällekin päivälle hierojan, jotta vähän paikat aukeaisi. Voihan se olla että se eilisiltainen päänsärky johtui jostain jumista niska-hartia alueella.

 

reilu kolme viikkoa leikkauksesta

Työt alkoivat taas tänään. 

Toivon, että työt tuovat sopivasti rytmiä päivään, että tulee syötyä ja juotua tasaisemmin ja useammin. Mutta jos se ei onnistu laitan jälleen puhelimeen muistutukset syömisestä. Tänään ainakin on ollut sellainen päivä, että ei ole kelloa ehtinyt katsella. Mikä tietysti mukavaa, koska on mielekästä tekemistä.

Paljon oli sähköposteja odottamassa ja työtä on riittänyt. Väsyttää, mutta kyllä tämä varmaan tästä. Aamulla koiralenkin jälkeen tuntui, ettei jaksa edes kävellä, mutta nyt pitää vaan tsempata. Ja koska kävelyreisut vähentyvät kun ei voi työaikana lampsia, niin pitää ottaa taas kuntopyöräily valikoimaan. On vaan niin hankalaa, kun väsyttää eikä jaksaisi liikkua, ja sitten kun liikkuu on taas super väsynyt kun on niin puhki.

Painoa on viikossa pudonnut 1,4 kiloa. Yhteensä leikkauksen jälkeen on pudonnut 11,8 kg ja viime kevään ennätyslukemista 18,5kg. Vaatteista ei vielä huomaa, että on pienentynyt. Ja kuten sanottu ei vielä ihan jaksamisestakaan. Hiukset ovat pysyneet päässä, kampaaja varoitteli että hänen lihavuusleikatulla asiakkaalla hiukset lähtivät todella paljon. 

Viime viikolla useampana päivänä huimasi, joten otin taas verenpaineenmittauksen ohjelmaan. Ehkä pitää jättää yksi beetasalpaaja taas pois. Täytyy mittailla ja katsoa mikä tilanne on jatkossa. 

Syöminen on vaikeaa. Haluaisin juoda ruokailun yhteydessä, mutta se saa yleensä aikaan sen, että tulee paha olo ja ylimääräinen ruoka/juoma tulee ylös. Toisia ruokia on helpompi syödä vähän enemmän kuin toisia, esim perunasoselaatikkoa voin syödä enemmän kuin viikonloppuna tekemääni Palak Paneeria (tässä ohjeeni) ja ohraa. Ohjeen paneer juuston sijaan käytin tällä kertaa halloumia, se maistuu mielestäni paremmalta kuin paneer-juusto. 

Viime keskiviikkona oli ravitsemusterapeutin etävastaanotto. Juttelimme siitä mitä saa syödä ja miten. Rasvaa hän käski lisätä ruokavalioon, ja nyt voi alkaa jo syödä pureskeltavaa ruokaa. Salaattia (jota kaipaan ihan sikana) saa syödä noin 5-6 viikkoa leikkauksesta. Ruokarytmi pitää koittaa pitää yllä niin että söisi 6 kertaa päivässä, parin tunnin välein. Tekee tosi tiukkaa. Ravitsemusterapeutti myös sanoi että varmaan väsymys on osittain syytä siitä että olen laihtunut niin paljon niin äkkiä, ja toisaalta siitä että en välttämättä saa tarpeeksi ravintoaineita, kuten esim rasvaa.  Mutta totesi ruokapäiväkirjani näyttävän hyvältä. Sanoi että sitä kannattaa syödä mitä mieli tekee, joten en ole panikoinut kun on tehnyt mieli jätskiä tms. 

Leikkausviikko.

Nyt se on täällä, leikkausviikko. 

Viime viikon repsahdus näkyi vaakalla, nyt ollaan taas alle 8 kilon rajan. Mutta tässä on vielä pari päivää tsemppaamista, sitten alkaa uusi elämä.

Tiedän, että on ehkä typerää suunnitella, mutta keskiviikkona ajattelin syödä ruokaa. Jotain hyvää. Koska nuppi ei kestä tätä jatkuvalla soppalinjalla olemista, ja sehän jatkuu vielä kuukauden. Tosin onni on, että viikon päästä päivänä 7-10. saa alkaa syödä pehmeää ruokaa - eli esim perunamuusia. Jotain proteiinia pitäisi sen lisäksi saada, joten ajattelin tehdä perunamuusijauhelihalaatikkoa. Siitä perhekin tykkää, ja se on tarpeeksi pehmeää mitä voi syödä. 

Keskiviikolle olen tilannut kauppakassikuorman ja siinä tulee sosekeittoaineet. Ajattelin tehdä sen valmiiksi jääkaappiin, että sitten on mitä syödä, eikä tarvitse heti ryhtyä kokkailemaan. Sitä kun voi sitten syödä perhekin (nähtäväksi jää syövätkö). Ensi viikon alkuun pitänee tilata sitten seuraava, ettei tarvitse mennä kauppaan. Toisaalta koronan takia ja toisaalta siksi, että en saa nostaa 10 kiloa painavia taakkoja leikkauksen jälkeen 6 viikkoon. Ja meidän perheen kauppakassit kyllä painaa aina yli 10 kiloa, koska siellä on niin paljon kasviksia, hedelmiä, maitoa, rahkaa ja esim mehukeittoa. 

Sairaanhoitaja Eirasta soitteli ja sanoi, että nyt ei saa repsahdella enää. Pitää saada se 8 ja vähän yli pois. Ja pitää koittaa pysyä poissa ihmisten ilmoilta, ettei tule mitään tautia enää ennen leikkausta.

Sain ohjeet tulla sairaalaan klo 8 viimeistään, Tehtaankadun puolelta. Menen osastolle ja saan siellä preop juoman ja sairaalavaatteet. Ohjeena oli että puolen yön jälkeen ei saa syödä mitään, anestesialääkärin ohjeen mukaan saa lääkkeiden kanssa ottaa puoli lasillista vettä kun otan aamulääkkeet. Ei ole suositeltavaa syödä mitään viimeisiä aterioita, joten sinne hävisi kuin tuhka tuuleen suunnitelmani keskiviikon ruoan syömisestä. Mutta ei se haittaa, ehkä tässä vielä viikon jaksaa nestemäisellä ruualla. 

Ennen sairaalaan menoa pitää käydä illalla kunnolla suihkussa ja pestä myös hiukset. Korut pitää ottaa pois (otin ne jo eilen) ja sitten vielä leikkausaamuna pitää käydä suihkussa. Silloin ei tarvitse pestä hiuksia. Leikkauksesta pääsee pois leikkausta seuraavana päivänä aikaisintaan klo 13 - mutta luulen että viivytän lähtöä niin että puoliso saa tehdä täyden työpäivän. Eihän sitä mikään kiire ole. Ja hoitaja sanoi että toisaalta mitä pitempään on osastolla ja saa huilata, sitä paremmin voi kotona. Kipuja hoidetaan Panadolilla ja tarvittaessa Tramalilla. Täytyy olla työterveyslääkäriin yhteydessä, että saisin migreeniin jonkun lääkkeen, jotta migreenikohtauksen sattuessa olisi vatsaystävällinen lääke. 

Leikkauksen jälkeen käytetään 10 päivää ns. napapiikkiä, eli verenohennuslääkettä, jotta ei tule veritulppia. Se pitää hakea apteekista leikkausta seuraavana päivänä kun menee kotiin. Pistän puolison asialle, niin ei tarvitse itse mennä. Samoin leikkauksen jälkeen tulee puhalluspullo käyttöön, jotta hengitysteihin kertyvä lima saadaan pois keuhkoista. Leikkauksen jälkeen suositellaan, että on löysät housut jalassa, jotka eivät purista kun pois lähtee. Mietin myös että voisihan sitä laittaa ehkä mekonkin. Mutta koska sää on mitä on tähän aikaan vuodesta, ehkä housut on kuitenkin parempi vaihtoehto. 

Sitten ajattelin pakata kassiin kirjan ja kuulokkeet, jotta voin lukea tai kuunnella äänikirjaa. 

Nyt tämä on todellista, kohta mennään. Koitan pitää teitä torstaina ajantasalla, katsotaan kuinka jaksan. Mutta viimeistään kotiinpäästyäni päivittelen tänne tuntemuksia.

 

 

yksi tavoite saavutettu

Tänä aamuna oli painavimmasta painosta -10,1 kg. Eiran lähtöpainosta -8,4kg. Jippii!!!

Eli ensimmäinen tavoite (-8kg) saavutettu. Se takaa että leikkaus tehdään. 

Nyt on kahtena yönä ollut nälkä. Toissayönä se iski neljän aikaan kun kävin vessassa. Mutta siitä selvittiin. Viime yönä se alkoi iltakymmeneltä ja kurni pitkälle yöhön. Siihen on syynsä, eilen ainakin yksi pussi jäi syömättä, kun oltiin ulkona juuri "ruoka-aikaan".

En tiedä johtuiko eilisestä ulkoilusta, mutta uni ei millään meinannut tulla - nukahdin vasta kahden jälkeen. Ja heräsin pirteää vartin yli kuusi. Oli ehkä happimyrkytys, käytiin perheen kanssa ulkoilemassa. Tai sitten tämä painon ja sokereiden lasku alkaa näkyä virkistymisenä. 

No, kun heräsin näin aikaisin, lähden kauppaan hakemaan siemeniä ja multaa. Päätin kasvattaa itse tomaatin ja samettikukan taimet tänä vuonna. Sitten päivällä on luvassa pullan leipomista pojan kanssa, siitä on tullut nyt jo tapa. Tänään voisi tehdä vaikka vaniljapuusteja tai tavallisia korvapuusteja.