Loppuvuoden ja ensi vuoden alun vietämme mökillä lomaillen ja etäillen. On ihana kun on mahdollisuus etätyöhön, niin voi nauttia kauniista maisemista ja rentouttavasta ilmapiiristä. Paistoimme itsellemme tapaninpäivän kinkun ja luvassa on myös takkamakkaraa ja hernesoppaa. Takka loimuaa ja öljylamppu palaa. Aurinkosähkö takaa sen että uniapneakone pysyy toiminnassa ja jääkaappi päällä. Oikein kunnon mökkeilyä, ei mitään luxusta. Lomaan kuuluu myös kirjan lukeminen ja ehkä villasukkien kutominen. Ja koiran housujen nosteleminen, sillä alkoi juoksut juuri ennen joulua. Eikä housujen pitäminen ole sen suosikki juttu....
perjantai 27. joulukuuta 2019
joululomalla
Joulua on tullut vietettyä puolison ja omien vanhempien luona. Sovimme ettei karkkeja osteta ja siinä sopimuksessa pysyimme. Teimme Pojan kanssa vähän kookospalloja ja fudgea, mutta niitäkin on vielä jäljellä. Vaikka joulupöydät notkuvat ruokaa, ei ole tullut vedettyä mitään övereitä.
maanantai 16. joulukuuta 2019
Verenluovutus
Tämän päivän saldo 142,1kg.
Siinä se pyörii, noilla ympyröillä. Ei laske, mutta ei nousekaan. Tosin olen ehkä hieman laiska ollut viime aikoina syömisen tarkkailun suhteen. Mutta en jaksa stressata, otan mieluummin vähän kerrallaan ja hitaasti, kuin ahdistuksen kanssa. Tiedän mitä pitää tehdä. Tahdonvoima onkin sitten toinen juttu.
Yritin tänään käydä verenluovutuksessa. Eivät pahus soikoon huolineet mua vielä. Syynä kieltoon oli uusi lääke jonka aloitin tänäaamuna, minun diapeteslääkkeistäni Victoza vaihtui Ozempiciin. Sitä pistetään vain kerran viikossa, kun Victozaa pistettiin joka päivä.
Jos olisin ajatellut, niin olisinhan minä sen tiennyt että uuden lääkkeen aloittamisesta tulee kuukauden karenssi luovutukseen. Olisin voinut ottaa lääkkeen tänään vasta verenluovutuksen jälkeen tai vaikka vasta huomenna. Mutta enhän minä muistanut sellaista.
No tuli ainakin todettua että hemoglobiini oli hyvä, 136. Sekin pyörii noilla haminoilla aina, vaikka en syökään erillistä rautalisää. Käyn verenluovutuksessa sallitun 3 kk välein, joten rautaa veripalvelu aina suosittelee.
Eilen oli leipomispäivä ja tänään jatkuu. Tein saaristolaisleipiä 6 kappaletta, joista 4 menee tänään Pojan valmentajille joulumuistamiseksi. Yhden saa opettaja, ja yksi viedään anoppilaan. Joten on tänään tehtävä vielä yksi satsi, jotta kotiin ja vanhemmillenikin voin viedä. Ja varmaan kummeilleni myös. Kävin myös hankkimassa joulukaramelli-aineita, niitä on kiva tehdä ja syödäkin itsetehtyjä mieluummin kuin kaupasta ostettuja.
Siinä se pyörii, noilla ympyröillä. Ei laske, mutta ei nousekaan. Tosin olen ehkä hieman laiska ollut viime aikoina syömisen tarkkailun suhteen. Mutta en jaksa stressata, otan mieluummin vähän kerrallaan ja hitaasti, kuin ahdistuksen kanssa. Tiedän mitä pitää tehdä. Tahdonvoima onkin sitten toinen juttu.
Yritin tänään käydä verenluovutuksessa. Eivät pahus soikoon huolineet mua vielä. Syynä kieltoon oli uusi lääke jonka aloitin tänäaamuna, minun diapeteslääkkeistäni Victoza vaihtui Ozempiciin. Sitä pistetään vain kerran viikossa, kun Victozaa pistettiin joka päivä.
Jos olisin ajatellut, niin olisinhan minä sen tiennyt että uuden lääkkeen aloittamisesta tulee kuukauden karenssi luovutukseen. Olisin voinut ottaa lääkkeen tänään vasta verenluovutuksen jälkeen tai vaikka vasta huomenna. Mutta enhän minä muistanut sellaista.
No tuli ainakin todettua että hemoglobiini oli hyvä, 136. Sekin pyörii noilla haminoilla aina, vaikka en syökään erillistä rautalisää. Käyn verenluovutuksessa sallitun 3 kk välein, joten rautaa veripalvelu aina suosittelee.
Eilen oli leipomispäivä ja tänään jatkuu. Tein saaristolaisleipiä 6 kappaletta, joista 4 menee tänään Pojan valmentajille joulumuistamiseksi. Yhden saa opettaja, ja yksi viedään anoppilaan. Joten on tänään tehtävä vielä yksi satsi, jotta kotiin ja vanhemmillenikin voin viedä. Ja varmaan kummeilleni myös. Kävin myös hankkimassa joulukaramelli-aineita, niitä on kiva tehdä ja syödäkin itsetehtyjä mieluummin kuin kaupasta ostettuja.
tiistai 10. joulukuuta 2019
Erityisuimakortti
Vantaan kaupunki tarjoaa meille "sairaille" erityisuimakortin, uinnin vuosikortin. Kortti maksaa ensimmäisellä kerralla 50 euron +5 euron korttimaksu, tämän jälkeen sen voi uusia vuosittain 50 euron hintaan. Jos kulunvalvontakortin kadottaa, menee uusi korttimaksu.
Tämä on saanut minutkin jälleen aktivoitumaan ja päivittämään oman korttini. Ja heti ensirykäisyllä uinkin yhteen menoon tunnin. En minä mikään nopea uimari ole, mutta pääasia on että liikkuu. Ja kun Poika tykkää myös uinnista, siinä on meille yhteinen harrastus. On kiva kun pääsee liikkumana omaehtoisesti, ja tekemään sellaista liikuntaa joka innostaa. Nyt aionkin kunnostautua ja yritän käydä pari kertaa viikossa uimassa tai vesijuoksemassa.
Uimakortin tavoitteena on aktivoida vammaisia ja pitkäaikaissairaita omaehtoisen liikunnan pariin. Korttia myydään myös ulkopaikkakuntalaisille, mikä on todella hyvä juttu. Kortissa on kuvallinen kantakortti joka on voimassa toistaiseksi ja tämän lisäksi avainkortti, johon ladataan uintiaikaa. Mikä hyvä tässä on se, että kortti ei ole hallikohtainen vaan käy kaikissa Vantaan uimahalleissa. Ainoa haitta mielestäni on se että sitä ei voi maksaa liikuntaseteleillä tai vastaavilla koska se on jo valmiiksi alennushintainen.
Uimakortin voi hankkia seuraavien perusteiden täyttyessä. Sairaudet jotka oikeuttavat erityisuimakorttiin VAntaalla.
Kelakortin tunnuksella:
Myös mm. Espoossa ja Helsingissä on mahdollisuus erityisryhmien uimakorttiin/rannekkeeseen. Espoossa hinta on 35€/vuosi, Helsingissä 56€/vuosi+4€asiakaskortti. Lisätietoja molempien kaupunkien nettisivuilta.
Tämä on saanut minutkin jälleen aktivoitumaan ja päivittämään oman korttini. Ja heti ensirykäisyllä uinkin yhteen menoon tunnin. En minä mikään nopea uimari ole, mutta pääasia on että liikkuu. Ja kun Poika tykkää myös uinnista, siinä on meille yhteinen harrastus. On kiva kun pääsee liikkumana omaehtoisesti, ja tekemään sellaista liikuntaa joka innostaa. Nyt aionkin kunnostautua ja yritän käydä pari kertaa viikossa uimassa tai vesijuoksemassa.
Miksi uimakortti?
Uimakortin tavoitteena on aktivoida vammaisia ja pitkäaikaissairaita omaehtoisen liikunnan pariin. Korttia myydään myös ulkopaikkakuntalaisille, mikä on todella hyvä juttu. Kortissa on kuvallinen kantakortti joka on voimassa toistaiseksi ja tämän lisäksi avainkortti, johon ladataan uintiaikaa. Mikä hyvä tässä on se, että kortti ei ole hallikohtainen vaan käy kaikissa Vantaan uimahalleissa. Ainoa haitta mielestäni on se että sitä ei voi maksaa liikuntaseteleillä tai vastaavilla koska se on jo valmiiksi alennushintainen.
Uimakortin voi hankkia seuraavien perusteiden täyttyessä. Sairaudet jotka oikeuttavat erityisuimakorttiin VAntaalla.
Kelakortin tunnuksella:
- Astma (203)
- Reuma (202)
- Diapetes (103)
- Parkinsonin tauti (110)
- Sepelvaltimotauti (206)
- MS tauti (109, 303 tai lääketieteellinen selvitys)
- Psykiatriset sairaudet (112, 188 tai lääketieteellinen selvitys)
Lääketieteellisellä selvityksellä:
- MS tauti
- Psykiatriset sairaudet
- Polion jälkitilat
- Lihastaudit
- Motoriikan kehityshäiriö
- Uniapnea
- Etenevät keskushermostosairaudet
- VP-vamma
- Kehitysvamma
- Dysfasia (alle 18-vuotiaat)
- Hyperkineettiset häiriöt (alle 8-vuotiaat)
- Selän tai alaraajojen sairaudesta johtuva liikuntavamma jonka haitta-aste on väh. 50%
- Näkövamma - näkövammaiskortti.
Myös mm. Espoossa ja Helsingissä on mahdollisuus erityisryhmien uimakorttiin/rannekkeeseen. Espoossa hinta on 35€/vuosi, Helsingissä 56€/vuosi+4€asiakaskortti. Lisätietoja molempien kaupunkien nettisivuilta.
tiistai 3. joulukuuta 2019
Hitaasti edetään.
+-0 viikon saldo. No jos ei hyvää niin ei huonoakaan, ainakaan ei ole paino noussut.
Viikonloppuna sain "terapiaa", kun tapasimme Pojan kanssa ystävättäreni ja hänen poikansa. Pojat hurjasteli Särkänniemi Zonesissa, ja me äidit paransimme maailmaa. On se kumma kuinka hurjasti sitä välillä kaipaa tuollaistä äiti-aikaa hyvän ystävän kanssa. Saimme puhua erinäisistä aiheista ja kerroin myös tästä paino-projektistani hänelle. Tsemppiä tuli sieltä suunnalta, ja se onkin tarpeen. Sain myös purkaa huoliani joita minulla on Pojan koulunkäynnin suhteen.
Viime viikko meni aika sumussa, koska päätäni särki joka päivä. Siispä olenkin varannut nyt itselleni hierojan joka viikolle ennen joulua. Ja pitää keskittyä myös tähän työasentoon. Ei parane olla mytyssä vaan koittaa pitää ryhtiä yllä. Ehkä sen vuoksi että olin niin kipeä viime viikolla, ei ollut jaksamista keskittyä tarkkailemaan syömistä niin paljon kuin nyt tulevalla viikolla on tarkoitus. Huomaan että jos olen väsynyt tai muuten tekemisen puutteessa niin sitten tulee syötyä. Viime viikolla yksi ilta söin porkkanoita vaikka kuinka monta, ja sitten tulikin ihan paha olo, kun oli porkkana-ähky. Tiedän että pitäisi syödä nälkään, mutta jotenkin sitä vain lipsahtaa pahoille teille. Mutta tarkoitus on että saan tammikuuhun mennessä edes jonkun verran painoa pudotettua, toivottavasti se ei ole mahdoton ajatus.
Viikonloppuna sain "terapiaa", kun tapasimme Pojan kanssa ystävättäreni ja hänen poikansa. Pojat hurjasteli Särkänniemi Zonesissa, ja me äidit paransimme maailmaa. On se kumma kuinka hurjasti sitä välillä kaipaa tuollaistä äiti-aikaa hyvän ystävän kanssa. Saimme puhua erinäisistä aiheista ja kerroin myös tästä paino-projektistani hänelle. Tsemppiä tuli sieltä suunnalta, ja se onkin tarpeen. Sain myös purkaa huoliani joita minulla on Pojan koulunkäynnin suhteen.
Viime viikko meni aika sumussa, koska päätäni särki joka päivä. Siispä olenkin varannut nyt itselleni hierojan joka viikolle ennen joulua. Ja pitää keskittyä myös tähän työasentoon. Ei parane olla mytyssä vaan koittaa pitää ryhtiä yllä. Ehkä sen vuoksi että olin niin kipeä viime viikolla, ei ollut jaksamista keskittyä tarkkailemaan syömistä niin paljon kuin nyt tulevalla viikolla on tarkoitus. Huomaan että jos olen väsynyt tai muuten tekemisen puutteessa niin sitten tulee syötyä. Viime viikolla yksi ilta söin porkkanoita vaikka kuinka monta, ja sitten tulikin ihan paha olo, kun oli porkkana-ähky. Tiedän että pitäisi syödä nälkään, mutta jotenkin sitä vain lipsahtaa pahoille teille. Mutta tarkoitus on että saan tammikuuhun mennessä edes jonkun verran painoa pudotettua, toivottavasti se ei ole mahdoton ajatus.
tiistai 26. marraskuuta 2019
Takaisin alkuun....
Tai no melkein. Aamun lukema 142,4 kg, eli se mitä viime viikolla lähti tuli melkein takaisin.
Ongelmaksi näyttää muodostuvan viikonloput. Kun ei ole selkeää rytmiä kuten työpäivinä, tulee sitten syötyä miten sattuu. Myönnän, ostin suolatikkuja kaupasta ja niitä sitten tuli naposteltua. Ja kun nälkä yllätti, pyöräytin pakastimesta pizzapohjan ja tein kinkkupizzan. Ei kovin raskasta, koska juustoa ei ollut kaapissa nimeksikään, mutta kun koko pizzan vedin niin liikaahan se oli.
Eli nyt palataan takaisin alkuun ja ruotuun. Eilen jo tuli oltua aika tarkasti, mutta eihän se yksi päivä riitä. Aamu- ja iltapalaksi rahkaa (sitä meillä kuluu ihan älyttömiä määriä), päivällä isompi ateria koska työpaikkaravintolassa tulee aina otettua vähän liikaa. Koska siellä ruoka on tosi hyvää. Jos kotikonttorilla, pitää varata salaatti ainekset kaappiin.
Mutta sen olen huomannut että nälkä tosiaan on nykyään säännöllisesti. Vielä kun oppisi tyydyttämään nälän sillä hetkellä, eikä väärään aikaan. Porkkanoita olen syönyt kun on naposteltavaa tehnyt mieli. Mietin juuri että onkohan kuusi porkkanaa illassa liikaa? Onkohan niissä liikaa hedelmäsokeria. No täytyy tämäkin asia tutkia.
Kohti uutta alkua!
Ongelmaksi näyttää muodostuvan viikonloput. Kun ei ole selkeää rytmiä kuten työpäivinä, tulee sitten syötyä miten sattuu. Myönnän, ostin suolatikkuja kaupasta ja niitä sitten tuli naposteltua. Ja kun nälkä yllätti, pyöräytin pakastimesta pizzapohjan ja tein kinkkupizzan. Ei kovin raskasta, koska juustoa ei ollut kaapissa nimeksikään, mutta kun koko pizzan vedin niin liikaahan se oli.
Eli nyt palataan takaisin alkuun ja ruotuun. Eilen jo tuli oltua aika tarkasti, mutta eihän se yksi päivä riitä. Aamu- ja iltapalaksi rahkaa (sitä meillä kuluu ihan älyttömiä määriä), päivällä isompi ateria koska työpaikkaravintolassa tulee aina otettua vähän liikaa. Koska siellä ruoka on tosi hyvää. Jos kotikonttorilla, pitää varata salaatti ainekset kaappiin.
Mutta sen olen huomannut että nälkä tosiaan on nykyään säännöllisesti. Vielä kun oppisi tyydyttämään nälän sillä hetkellä, eikä väärään aikaan. Porkkanoita olen syönyt kun on naposteltavaa tehnyt mieli. Mietin juuri että onkohan kuusi porkkanaa illassa liikaa? Onkohan niissä liikaa hedelmäsokeria. No täytyy tämäkin asia tutkia.
Kohti uutta alkua!
torstai 21. marraskuuta 2019
nälkä
Tässä viikon aikana on tapahtunut jotain mikä hämmästyttää.
Ensinnäkin tuntuu kuin diapeteslääke jonka on tarkoitus hillitä ruokahalua olisi alkanut yks kaks toimimaan. Olo on todella huono välillä, tämä on juuri yksi haittavaikutuksista joka on mainittu hyvin yleisenä lääkkeen pakkausselosteessa. On useampana päivänä tullut huono olo, vaikka sokerit ovat ihan normaalit tai vähän yläkanttiin. Oletan sen johtuvan tästä lääkkeestä. Katsotaan miten uusi lääke alkaa vaikuttaa, tämä kyseinen lääke nimittäin vaihtuu minulla toiseen parin viikon päästä kun edelliset loppuvat.
Toinenkin hämmästyttävä asia on "löytynyt" nimittäin NÄLKÄ. Olen syönyt enemmän proteiineja ja minimoinut nopeat hiilihydraatit. Ja nyt huomaan että minulla on nälkä päivän aikana useamman kerran. Aikaisemmin kun en ole tarkasti miettinyt syömisiä, olen syönyt vain kellon kanssa, että nyt pitää syödä. Tämä on mukava huomata että nälkä ei ole kadonnut mihinkään ja nyt voin syödä nälkään ruokaa, eikä vain napostelua tai ruokaa koska on vaikka lounasaika. Tänään kävin myös "välivaa'alla" aamupalan jälkeen vaatteet päällä ja painoa oli vain vähän yli tiistain virallisen lukeman, joka on ennen aamupalaa nakupainona. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa etenee oikeaan suuntaan. Sanoin eilen terapeutilleni että pääasia että paino putoaa pysyvästi, vaikka menisi sitten vain 200gr kerralla.
Ensinnäkin tuntuu kuin diapeteslääke jonka on tarkoitus hillitä ruokahalua olisi alkanut yks kaks toimimaan. Olo on todella huono välillä, tämä on juuri yksi haittavaikutuksista joka on mainittu hyvin yleisenä lääkkeen pakkausselosteessa. On useampana päivänä tullut huono olo, vaikka sokerit ovat ihan normaalit tai vähän yläkanttiin. Oletan sen johtuvan tästä lääkkeestä. Katsotaan miten uusi lääke alkaa vaikuttaa, tämä kyseinen lääke nimittäin vaihtuu minulla toiseen parin viikon päästä kun edelliset loppuvat.
Toinenkin hämmästyttävä asia on "löytynyt" nimittäin NÄLKÄ. Olen syönyt enemmän proteiineja ja minimoinut nopeat hiilihydraatit. Ja nyt huomaan että minulla on nälkä päivän aikana useamman kerran. Aikaisemmin kun en ole tarkasti miettinyt syömisiä, olen syönyt vain kellon kanssa, että nyt pitää syödä. Tämä on mukava huomata että nälkä ei ole kadonnut mihinkään ja nyt voin syödä nälkään ruokaa, eikä vain napostelua tai ruokaa koska on vaikka lounasaika. Tänään kävin myös "välivaa'alla" aamupalan jälkeen vaatteet päällä ja painoa oli vain vähän yli tiistain virallisen lukeman, joka on ennen aamupalaa nakupainona. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa etenee oikeaan suuntaan. Sanoin eilen terapeutilleni että pääasia että paino putoaa pysyvästi, vaikka menisi sitten vain 200gr kerralla.
tiistai 19. marraskuuta 2019
Pikkuhiljaa
Tämän viikon virallinen lukema 142,3 kg. Alaspäin jopa 200gr. Mutta alaspäin.
Positiivista siinä mielessä, että viikonloppu meni vähän miten sattuu syöden, ei niin terveellisesti. Mutta nyt on hyvä taas ottaa rytmistä kiinni ja jatkaa valitsemallani linjalla. Salaattia, vihreetä ja punasta ja vaikka oranssia. Kasviksia kasviksia kasviksia. Vähän hedelmiä. Rahkaa aamupalaksi, piti hyvin nälän poissa puoleen päivään.
Toiveissa olisi että tämä suunnaton väsymys vähenisi. Se ehkä helpottaa jos/kun sokeritasapaino paranee. Tällä hetkellä sokerit on vähän miten sattuu ja siihen koitan kiinnittää huomiota. Mutta eteenpäin mennään silläkin saralla, olen huomannut että korkeat aamusokerit ovat selvästi laskeneet kun olen alkanut syömään rahkaa iltapalaksi. Ehkä proteiinipitoinen ruoka on se mun juttu, sitä vaan en ole aikaisemmin tullut niin konkreettisesti huomiotua.
Positiivista siinä mielessä, että viikonloppu meni vähän miten sattuu syöden, ei niin terveellisesti. Mutta nyt on hyvä taas ottaa rytmistä kiinni ja jatkaa valitsemallani linjalla. Salaattia, vihreetä ja punasta ja vaikka oranssia. Kasviksia kasviksia kasviksia. Vähän hedelmiä. Rahkaa aamupalaksi, piti hyvin nälän poissa puoleen päivään.
Toiveissa olisi että tämä suunnaton väsymys vähenisi. Se ehkä helpottaa jos/kun sokeritasapaino paranee. Tällä hetkellä sokerit on vähän miten sattuu ja siihen koitan kiinnittää huomiota. Mutta eteenpäin mennään silläkin saralla, olen huomannut että korkeat aamusokerit ovat selvästi laskeneet kun olen alkanut syömään rahkaa iltapalaksi. Ehkä proteiinipitoinen ruoka on se mun juttu, sitä vaan en ole aikaisemmin tullut niin konkreettisesti huomiotua.
maanantai 18. marraskuuta 2019
piikillä
Perjantaina kävimme Poikani kanssa ottamassa influenssarokotukset. Viime keväänä meillä oli koko perheellä influenssa, vaikka sekä minut että Puoliso oli rokotettu. Olo oli todella kurja, mutta saimme taudin melko lievänä johtuen rokotuksesta.
Diapetekseni takia olen oikeutettu ilmaiseen rokotukseen, samoin lähipiirini, joten otin Pojan tietysti mukaan. Hän pelkäsi pistämistä kovasti vaikka on saanut rokotusohjelman mukaiset rokotukset. Halusin kuitenkin, että hän saa rokotuksen. Hienosti se menikin, vaikka hän pelkäsi, niin autossa pois mennessä sanoi että ei se sattunut paljon yhtään. Josko se siitä pikkuhiljaa laantuisi se pelko. En halua että hänestä tulee samanlainen pikkikammoinen kuin eräästä tutusta. Rokotuksia on pakko ottaa ja verinäytteitä on pakko antaa. Eihän pistämisestä kukaan varmasti tykkää, mutta siihen on opittava suhtautumaan.
Tänään oli jälleen lääkärireissun vuoro. Poika oli viikonloppuna koristurnauksessa ja satutti siellä jalkansa. Niinpä varasin ajan tutulle lastenlääkärille joka totesi että ei ole murtumaa, mutta lepoa pitää pitää koska on pahasti turvoksissa.
Äidillä meni koristurnaus ihan vihkoon. Ajattelin rentoutua hotellissa jossa olin yötä, mutta se meni vaan herkutteluksi. Hain kaupasta karkkia mitä en yleensä juurikaan syö, ja herkuttelin telkkarin ääressä. Tämä viikko mennee painon kanssa samoissa kuin viime viikkokin, mutta nyt on hyvä ottaa uusi alku ja tsempata enemmän.
Diapetekseni takia olen oikeutettu ilmaiseen rokotukseen, samoin lähipiirini, joten otin Pojan tietysti mukaan. Hän pelkäsi pistämistä kovasti vaikka on saanut rokotusohjelman mukaiset rokotukset. Halusin kuitenkin, että hän saa rokotuksen. Hienosti se menikin, vaikka hän pelkäsi, niin autossa pois mennessä sanoi että ei se sattunut paljon yhtään. Josko se siitä pikkuhiljaa laantuisi se pelko. En halua että hänestä tulee samanlainen pikkikammoinen kuin eräästä tutusta. Rokotuksia on pakko ottaa ja verinäytteitä on pakko antaa. Eihän pistämisestä kukaan varmasti tykkää, mutta siihen on opittava suhtautumaan.
Tänään oli jälleen lääkärireissun vuoro. Poika oli viikonloppuna koristurnauksessa ja satutti siellä jalkansa. Niinpä varasin ajan tutulle lastenlääkärille joka totesi että ei ole murtumaa, mutta lepoa pitää pitää koska on pahasti turvoksissa.
Äidillä meni koristurnaus ihan vihkoon. Ajattelin rentoutua hotellissa jossa olin yötä, mutta se meni vaan herkutteluksi. Hain kaupasta karkkia mitä en yleensä juurikaan syö, ja herkuttelin telkkarin ääressä. Tämä viikko mennee painon kanssa samoissa kuin viime viikkokin, mutta nyt on hyvä ottaa uusi alku ja tsempata enemmän.
torstai 14. marraskuuta 2019
Ohjeita kirjeessä
Lihavuuden hoito HUS-alueella....
Näin alkoi kirje jonka sain HUSilta. Kirje oli, kuten sanottu, melko paksu. Siinä oli kattava paketti lihavuuden syistä, sen terveysvaikutuksista, hoidosta, yleisyydestä.
Hoidosta oli mainittu
Leikkaustyyppejä on kolme, mutta enää kaksi on käytössä Suomessa. Nämä ovat mahalaukun ohitus ja Mahalaukun kavennus. Huonomman tehon ja suurempien komplikaatioriskien vuoksi ns. pantaleikkauksista on pääosin luovuttu.
HUSin kokemuksen mukaan suurin osa leikkaukseen tulevista potilausta on laihtunut jo ennen leikkausta noin 5% ja leikkausta seuraavan vuoden aikana lähes kaikki laihtuvat keskimäärin 20%. Eli yhteispudotus arviointikäynnistä lähtien on noin 25%. Tämä olisi huima saavustus minulle jolla on noin 60 kiloa ylipainoa. Sekin ihan käsittämätön määrä, 120 voipakettia tai 60 litraa maitoa.
Leikkaukseen ei pidä mennä vain innoissaan - pitää tiedostaa sen jälkeen tapahtuva muutos monessakin asiassa. Tupakointi (ei onneksi minun ongelmani) on luotuttava hyvissä ajoin ennen leikkausta. Alkoholia ei suositella lihavuusleikkauksen jälkeen. Tämäkään ei tuota ongelmia ihmiselle joka tulee hiprakkaan puolesta pullosta siideriä. Lihavuusleikatun potilaan tulee käyttää ravintolisiä koko loppuelämänsä. Näihin kuuluu monivitamiini, kalsium sekä D- ja B12-vitamiinit. Ja vaikka seksuaalinen elämä ja lisääntymisterveys laihtumisen myötä todennäköisesti paranee, raskautta ei suositella ensimmäisen vuoden aikana leikkauksen jälkeen. Tämän jälkeenkin mahdollista raskautta seurataan erikoissairaanhoidossa. Tunnen kuitenkin henkilökohtaisesti tapauksen jossa laihdutusleikkauksen jälkeen nainen on saanut kolme tervettä lasta.
Julkisella puolella lihavuusleikkauksen hinta muodostuu poliklinikkamaksujen ja vuodeosastohoitomaksun lisäksi pysyvistä vitamiinikustannuksista. ALkuvaiheessa on myös lyhyet lääkekuurit verenohennuslääkettä, happosalpaajaa sekä kipulääkettä. Toisaalta luultavasti muut lääkekustannukset pienenevät leikkauksen myötä, koska lääkkeiden määrää voidaan vähentää. Vitamiini- ja kalsiumtabletit ovat tietysti kuluerä loppuelämän ajan. Tämän lisäksi ennen leikkausta tapahtuva dieetti ENE-valmisteilla aiheuttaa kuluja, mutta toisaalta ruokakulut ovat muuten pienemmät.
Vertailun vuoksi yksityisellä puolella leikkaus maksaa noin 9000 - 10 000 euroa. Itse olen valmis panostamaan jopa tämän summan jos en julkisella puolella leikkaukseen pääsen, niin paljon koen asian olevan minulle hyödyksi.
Kirjeen mukana tuli paljon täytettäviä lomakkeita. Esitietolomalleessa kysytään sairauksista, elintavoista, ruokailutottumuksista. Tämän lisäksi on syömistapakysely ja Audit-testi (päihteiden käytöstä).
P.S. Aamun paino oli samoissa kun eilen. Ei siis edistystä yhdessä päivässä. Yritys jatkuu, alla kuva päivän lounaasta kotitoimistolla.
Näin alkoi kirje jonka sain HUSilta. Kirje oli, kuten sanottu, melko paksu. Siinä oli kattava paketti lihavuuden syistä, sen terveysvaikutuksista, hoidosta, yleisyydestä.
Hoidosta oli mainittu
- Painonhallintatalo ✔
- Painonhallintaryhmä ✔
- Erittäin niukkaenergiden dieetin toteutus (ENE) ✔
- Lääkehoito ✔
- Lihavuuskirurgia.
Leikkaustyyppejä on kolme, mutta enää kaksi on käytössä Suomessa. Nämä ovat mahalaukun ohitus ja Mahalaukun kavennus. Huonomman tehon ja suurempien komplikaatioriskien vuoksi ns. pantaleikkauksista on pääosin luovuttu.
 |
| Mahalaukun kavennus (lähde eiransairaala.fi) |
 |
| Mahalaukun ohitus (lähde EiranSairaala.fi) |
HUSin kokemuksen mukaan suurin osa leikkaukseen tulevista potilausta on laihtunut jo ennen leikkausta noin 5% ja leikkausta seuraavan vuoden aikana lähes kaikki laihtuvat keskimäärin 20%. Eli yhteispudotus arviointikäynnistä lähtien on noin 25%. Tämä olisi huima saavustus minulle jolla on noin 60 kiloa ylipainoa. Sekin ihan käsittämätön määrä, 120 voipakettia tai 60 litraa maitoa.
Leikkaukseen ei pidä mennä vain innoissaan - pitää tiedostaa sen jälkeen tapahtuva muutos monessakin asiassa. Tupakointi (ei onneksi minun ongelmani) on luotuttava hyvissä ajoin ennen leikkausta. Alkoholia ei suositella lihavuusleikkauksen jälkeen. Tämäkään ei tuota ongelmia ihmiselle joka tulee hiprakkaan puolesta pullosta siideriä. Lihavuusleikatun potilaan tulee käyttää ravintolisiä koko loppuelämänsä. Näihin kuuluu monivitamiini, kalsium sekä D- ja B12-vitamiinit. Ja vaikka seksuaalinen elämä ja lisääntymisterveys laihtumisen myötä todennäköisesti paranee, raskautta ei suositella ensimmäisen vuoden aikana leikkauksen jälkeen. Tämän jälkeenkin mahdollista raskautta seurataan erikoissairaanhoidossa. Tunnen kuitenkin henkilökohtaisesti tapauksen jossa laihdutusleikkauksen jälkeen nainen on saanut kolme tervettä lasta.
Julkisella puolella lihavuusleikkauksen hinta muodostuu poliklinikkamaksujen ja vuodeosastohoitomaksun lisäksi pysyvistä vitamiinikustannuksista. ALkuvaiheessa on myös lyhyet lääkekuurit verenohennuslääkettä, happosalpaajaa sekä kipulääkettä. Toisaalta luultavasti muut lääkekustannukset pienenevät leikkauksen myötä, koska lääkkeiden määrää voidaan vähentää. Vitamiini- ja kalsiumtabletit ovat tietysti kuluerä loppuelämän ajan. Tämän lisäksi ennen leikkausta tapahtuva dieetti ENE-valmisteilla aiheuttaa kuluja, mutta toisaalta ruokakulut ovat muuten pienemmät.
Vertailun vuoksi yksityisellä puolella leikkaus maksaa noin 9000 - 10 000 euroa. Itse olen valmis panostamaan jopa tämän summan jos en julkisella puolella leikkaukseen pääsen, niin paljon koen asian olevan minulle hyödyksi.
Kirjeen mukana tuli paljon täytettäviä lomakkeita. Esitietolomalleessa kysytään sairauksista, elintavoista, ruokailutottumuksista. Tämän lisäksi on syömistapakysely ja Audit-testi (päihteiden käytöstä).
P.S. Aamun paino oli samoissa kun eilen. Ei siis edistystä yhdessä päivässä. Yritys jatkuu, alla kuva päivän lounaasta kotitoimistolla.
keskiviikko 13. marraskuuta 2019
Tästä se alkaa
142,5 kg. Tämän aamun numerot jotka vilkkuvat vaa'an näytöllä. Se on hirmuinen lukema - varsinkin naisella. No, olenhan minä 180cm pitkä, että en ihan omena ole, mutta kyllä jotkut ovat kuvitelleet minun olevan raskaana. Harmi että se ei ole totta.
Olen haaveillut pitkään laihdutusleikkauksesta. Kävin diapetekseni takia kontrollissa TK-lääkärillä ja keskustelimme leikkausmahdollisuudesta. Paljon on tehty jo ennen tätä, olen elämäni aikana pudottanut varmaan ainakin tuon 140 kiloa mitä nyt painan. On ollut painonvartijoita muutamaan otteeseen, ENE-diettiä, Painonhallintataloa ja omatoimista painon pudottamista. Painoa on pudonnut, mutta aina se on syystä tai toisesta tullut takaisin.
Syitä leikkaukseen on useita; huima BMI, II-tyypin diapetes, uniapnea, verenpaine, väsymys ja jaksaminen. Olen kuitenkin alle 40-vuotias, joten pitäisi jaksaa työelämässäkin vielä ainakin 25 vuotta. Lapsen kanssa touhuaminen vie voimat - työviikko vaatii aina veronsa niin että viikonloppuna ei jaksa mitään. Joku saattaisi sanoa jotain ruuhkavuosista, ja onhan tämä osittain sitäkin, mutta kyllä pääasiassa koen että painoni on rasite ja syy huonolle ololleni. Tosin olen vielä toipumassa vaikeasta masennuksesta, joten sekin vaikuttaa asiaan.
Kirje
Viikko sitten sain kirjeen HUSin vatsakeskuksesta. Avasin sen innolla, paksuudesta päätellen se sisälsi paljon tietoa. Olinkin aivan oikeassa. Tärkein tieto oli se että minulla on aika vatsakeskukseen 21.1.2020 ja aletaan selvittää tätä leikkausmahdollisuutta.Olen nyt makustellut kirjeen infoa viikon ja yöllä sain ahaa-elämyksen, että jaan kokemukseni muillekin. Olen löytänyt vain yksittäisiä blogipostauksia ko. aiheesta, en kokonaista blogia. Ja toisaalta, ei se haittaa vaikka tätä ei kukaan lukisikaan, tuleepahan itse avattua omaa ajatusmaailmaa. Jos se jotakuta kiinnostaa tai auttaa, niin hyvä.
Mitä aion tehdä ennen tammikuuta? Panostaa syömiseen 😃
Käytännössä aloitin sen jo muutama viikko sitten TK-lääkärin tapaamisen jälkeen. Heikkouteni, sipsit, olen laittanut pannaan. Jos on naposteltava suolaista niin sitten mieluummin popcornia. Karkkia harvoin syönkään, mutta ne myös ovat kiellettyjen listalla. Samoin muu makea ja nopeat hiilarit. Lisään kasviksia ja proteiinia. Näitä perusjuttuja.
Tiedän mitä pitää tehdä, en vain ole saanut aikaiseksi aiemmin. Painonvartijoissa oli ryhmän tuki takana, ehkä se on jotain mitä tarvitsisin edelleen. Mutta yritän ainakin alkuun omin voimin. Ja tänään otin "virallisen" alkupainon josta lähden liikkeelle.
Nyt se matka alkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)