väsyttää

Paino on pudonnut -9,9kiloa sitten leikkauksen, -16,6 kg sitten painavimman painon.

Tänään on ollut tosi haastava päivä. Sain nukuttua ihan hyvin, mutta koko päivän on ollut uupunut, väsynyt ja hutera olo. Ruoka ei ole maistunut ja mahassa vaan mulisee. Perunasoselaatikko tosin maistui hyvältä, vaikkei nälkä ollutkaan. Söin silti etten ala paastolle, ja olen koittanut juoda. Mutta mitään ei tee mieli. Niinpä olen ottanut rauhassa, köllötellyt sängyllä ja lukenut kirjaa.

mittauksia

Tultiin mummulaan (vanhempieni luo) ja pistin äidin mittanauha päähän.

Vaikka muualta kuin vaakasta ei huomaa painon pudotusta, on mitat pienentyneet selvästi. Eli on tapahtunut edistystä, vaikka sitä ei vielä vaatteista huomaa.

Ilmeisesti edellisen kerran puoliso on mitannut rinnanympärystä vähän eri kohdasta kun se oli kasvanut sitten viime kerran. 

Haavat on parantunut hyvin, vähän on mustelmaa vielä. Tänään lähtivät viimeiset haavateipit. Kosketusarkoja haavat on, mutta pitää varovasti olla.

viikko leikkauksesta

Leikkauksesta on nyt viikko. Paino oli tänä aamuna -8kg sitten viime torstain eli leikkauspäivän itse punnittua painoa. Olen ottanut rauhassa, joka päivä päiväunet ja kävelylenkkejä. Yöllä olen saanut nukuttua melko hyvin, vaikka aina heräänkin joskus kahden maissa. Toissayönä vähän oli sellaisia tuntemuksia vatsan alueella että oli vaikea nukkua. Ei oikeastaan mitään kovia kipuja, mutta kipuja kuitenkin. Sen vuoksi otinkin eilen kipulääkettä kun menin nukkumaan, ettei mene toinen yö putkeen kolotuksissa.

Eilen kävin kahdella kävelyllä ja illalla vielä kuntopyöräilin. Kyllä se sisäkalujen ronkkiminen vaikuttaa kuntoon, ennen leikkausta jaksoin polkea 45min 30km/h vauhtia. Eilen mentiin keskimäärin vauhtia 22,8km/h ja jaksoin vain 16 minuuttia. Mutta tästä on hyvä jatkaa. Eilen luin mielenkiintoisen artikkelin pyöräilystä Ilta-Sanomissa. Siinä kerrottiin että mitä huonokuntoisempi on sitä nopeammin kunnon kohoamisen huomaa.

Tänään lähti kahden leikkaushaavan päältä haavateipit pois. Haavat näyttävät siistiltä muutaman sentin viilloilta. Enää ei näy tikkejä, ne olivat itsestään sulavia. Tosin kuvittelin, että ne pysyisivät vähän kauemmin kuin viikon. Nyt täytyy ottaa varovaisemmin esim suihkussa, etteivät haavat vain aukea.

Tänään on luvassa kirurgin 'jälkitarkastus' eli hän soittaa jossain vaiheessa kyselläkseen kuulumisia. Ei tässä kummemmin tosiaan mene, ei ole ollut valittamista. Sokeriarvot eivät vielä ole laskeneet, mutta uskon että kun alan syödä enemmän suolaista ruokaa, sekin muuttuu. Ja ei tässä ole kiire. Sisätautilääkärin kontrolli on kesäkuun puolivälissä, joten sitten olen viisaampi diabeteksenkin suhteen.

päivä 5.

Heräsin aamulla kuuden jälkeen vatsan väänteisiin enkä sitten enää nukkunut kun piti lähettää poikaa kouluun kahdeksaksi. Yöllä heräsin kerran yhden aikaan ja kävin vessassa, samoin jossain vaiheessa yötä havahduin siihen että oli hirmuinen hiki.

Otin lääkkee, mittasi sokerit ja verenpaineen ja kävin koiran kanssa lenkillä. Kun poika lähti kouluun ja olin syönyt aamupalan päätin ottaa tirsat. No ne tirsat olikin sitten kahden tunnin mittaiset.

Hetki sitten kävin uudestaan kävelemässä koiran kanssa. ILma on mukava mutta tuuli on aika kova, kaipasin pipoa korville. Nyt sitten varmaan vähän telkkaria tai kirjaa ja rentoutumista. Ehkä vielä yksi kävelylenkki myöhemmin tai sitten kuntopyörää.

päivä 4.

Viikonloppu on sujunut hyvin. Eilen illalla mahaa väänsi kovasti ja tänään vatsa on löysällä. Mutta vatsan vääntökin oli ohimenevää. Kipuja ei ole, katsotaan pitääkö illalla ottaa vielä kipulääkettä yöksi. Aamulla yritin ottaa panadolia, mutta se oli niin pahaa, vaikka olin hakenut poretabletteja apteekista.

Paino tänä aamuna 134,9. Alla kuvaaja sairaalapainosta eteenpäin. Tuntuu omituiselta että paino putoaa, mutta esim vaatteissa ei ole vielä mitään huomattavissa. Päätin eilen että laitan kirpparille nyt jo esim paitoja jotka tulevat pian liian suuriksi, että pääsen eroon.

Nyt on vähän hutera olo. Verenpaine on aika matalalla. Vatsaa vääntää. 

Tänään tuli taas kauppakassikuorma - jääkaappi on täynnä rahkaa, proteiinivanukasta, maitoa ja jugurttia. Odotan loppuviikkoa että saan vähän kiinteämpää ruokaa. Eilen leivoin sämpylöitä ja ne näyttivät niin hyvältä että teki hirveästi mieli maistaa. No, maistan loppuviikosta jos niitä vielä on jäljellä. Tässä kumminkin resepti sämpylöihini.

Eilen kävin kävelemässä koiran kanssa. Tänään ehkä menen ilman koiraa niin saa mennä omaa tahtia ja reittiä. Tai voihan olla että koira viitsii kävellä mun pään mukaisesti. Pesin lakanat, jotka vaihdoin ennen sairaalaan menoa. Ja tänään pitää istuttaa tomaatin ja samettikukan taimet isompiin ruukkuihin. Sen voin tehdä pojan kanssa.

Klo 17:30

Tuli Yrjö. Mahaan sattuu ja on tosi paha olo. Join kaupasta tullessa smoothien ja kotona olin ottamassa vanukasta. Ilmeisesti liikaa liian lyhyessä ajassa. Ihan hirveä olo. Röyhtäsyttää ja mahaa vääntää. 

No tiedämpähän mitä on luvassa jos syön liian nopeasti.

päivä 3

Olo on hyvä. Nyt voi jo vähän aikaa nukkua jopa vasemmalla kyljellä ilman kipua ja ikävää tunnetta. Olen nukkunut hyvin, ja herännyt ennen klo 9 ihan itse ilman kelloa. 

Eilen menin sänkyyn lukemaan kahdeksan jälkeen. Luin pari tuntia ja nukahdin noin 22:30. Yöllä katsoin kelloa 4 jälkeen, ja sitten heräsin kahdeksan jälkeen. Iltapäivällä olin torkkunut reilun tunnin sohvalla, mutta muuten en ole ollut enää kovin väsynyt.

Aamu alkoi veskissä käynnillä - maha toimi ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Mutta onneksi ei ollut kovalla. Lääkkeet alas karpalomehun kanssa, aamupalaksi viiliä.

Tänään katsotaan jaksanko lähteä koiran kanssa bulli-tapaamiseen, pääkaupunkiseudun bullterrieri käyvät kerran kuussa rotukävelyllä eri puolella pääkaupunkiseutua. Kipuja ei ole, että sen puoleen voisi mennäkin, mutta täytyy saada poika mukaan jos tuo elukka saa hepulin muita kaltaisiaan nähdessään. Niin käy yleensä naapurin bullien kanssa.

Tomaatin taimet pitäisi istuttaa isompiin ruukkuihin, ehkä se on tämän päivän homma. Ja sämpylöitä pitäisi tehdä, kun jäi sosekeitosta nestettä. 

päivä 2

Huomenta! 

Pitkät yöunet takana. Menin nukkumaan vähän kahdeksan jälkeen ja heräsin tänä aamuna yhdeksältä. Yöllä heräsin muutaman kerran mutta nukahdin takaisin melko helposti. Nukkuminen on vähän vaikeaa, kun en osaa kunnolla nukkua selälläni ja kyljellä nukkuminen on vielä vaikeaa.

Paino tänä aamuna omalla vaakalla 139,9. Ilmeisesti turvotusta on vielä sen verran että paino ei ole edes siinä mitä leikkurin mennessä. Olo on onneksi parempi - ilmaa on tullut pois jonkun verran niin maha ei ole inhottavan tuntuinen. 

Aamupalaksi proteiinivanukas, lääkkeet alas omenamehulla. Huippaa, pitää alkaa seurata sekä verenpainetta että sokereita. 

päivä 1

Klo 6:38

Nukuin melko hyvin. Nukahdin kahdeksan jälkeen kun hoitaja toi kipulääkkeet tippaan. Sitten kymmenen aikaan yöhoitaja kävi vaihtamassa tipan, nesteet ja kipulääkkeet, mittasi verenpaineen ja happisaturaation. Yhdentoista aikoihin kävin vessassa ja sitten puhkuttelinkin unta laskuun kahteen asti, kun oli taas verenpaineen mittauksen aika. Siitä sitten nukuin tähän kuuteen kun taas oli verenpaineen mittaus.

Näin unta nakeista.😂 Ratikat kolisteli ikkunan takana, mutta ei se häirinnyt. Molemmat jalkaterät ovat olleet puuduksissa eilisestä alkaen, mutta koko ajan se vähenee. Ja kun pitää jalkoja koukussa niin on parempi.

Klo 10:10

Lihavuuspuolen sairaanhoitaja kävi ja juttelimme jatkosta. Viikon sellaista ruokaa joka menee pillistä läpi. Sen jälkeen perunamuusin koostumusta. Ja ensimmäisen viikon jälkeen voi laittaa leseitä smoothien, että maha toimii. Ei kannata laittaa smoothien kokonaista banaania - voi tulla dumping kun banaani on niin makeaa. Keskustelimme mm. tuli sukkien käytöstä, hoitaja sanoi että ei siitä haittaakaan ole. 

Kirurgi kävi myös ja antoi ohjeita. Soittaa viikon päästä millainen vointi on. Sanoi että ohitus saatiin tehtyä, mutta oli siinä vähän hommaa. Luin sairaskertomusta ja siellä todettiin että maksa oli iso ja rasvoittunut. Kirurgi suositteli liikuntaa voimien mukaan. Se ja riittävä proteiinin saanti varmistavat että paino lähtee pääasiassa rasvakudoksesta. Kirurgi on kirjoittanut verenohennuslääke sekä kipulääke reseptit, täytyy hakea ne kun kotiin mennään. Tai sitten puoliso saa käydä illemmalla.

Nestelistaa on pidetty eilinen ja tämä päivä, sitä pitää jatkaa kotona. Koriutusta ennen pitäisi saada noin 1,5 l nesteitä juotua.

Pyysin lihalientä ja koskaan ei ole pelkkä lihaliemi maistunut yhtä hyvältä. Suolaista, hyvän makuista ja lämmintä. Vaikka vesi on hyvää, niin siihenkin tulee kyllästyä joskus. 

Puhalluspulloon olen puhallellut muutaman kerran tässä tämän päivän aikana. 

klo 12:40

Sain viimeisen satsin juotavaa, pitää saada 1,5l juotua ennen kotiin lähtöä. Kanyyli ja haavateipit poistettu. Suihkussa käyty. Omat vaatteet niskassa.  Puoliso tilattu kahdeksi noutamaan 

Eipä nuo haavat pahalta näytä. Maha on ihan täyden tuntuinen, vähän kun olisi paljon ilmaa siellä. Eikä ilma ole ainakaan vielä tullut pois kummastakaan päästä. Väsyttää aika paljon, kotona menen kunnon päiväunille.

päivä 0, leikkaus

Klo 7:45

Nukuin huonosti. Heräsin tunnin välein katsomaan kelloa. Sitten kun kello soi 5:30 olisin niin halunnut vielä nukkua. 

Kävin koiran kanssa ulkona ja sitten suihkussa. Joka paikka piti pestä, paitsi hiukset, jotka pesin jo illalla. Sain ottaa aamulääkkeistä vatsansuojalääkkeen ja beetasalpaajan. Iltalääkkeistä eilen jätettiin jo diabeteslääke pois.

Aamupaino oli järkyttävä, 139,2kg. En tiedä eilen syöneeni mitenkään erityisesti, joten epäilen painon olevan pääasiassa nestettä. 

Puoliso toi minut Eiran ja nyt odotan vuodeosastolla huoneeseen pääsyä. Hoitajat pyysivät odottamaan, kun heillä on vielä raportti kesken.

Nälkä kurnii, sain juoda vain n. puoli lasillista vettä aamulla, illalla söin viimeksi noin puoli kasilta. Eilen kävin koiran kanssa lenkillä, huvitti että sama aika mutta paljon lyhyempi matka kuin yksin mennessä. 

Klo 8:25

Vaatteet vaihdettu sairaala tamineisiin. Preop-juoma juotu. Vaakalla käyty - virallinen lukema 139kg. Verenpaineen mitattu, lomakkeita täytetty.

Nyt odotetaan saliin pääsyä.

Klo 14:55

Osastolla. Leikkaus meni hyvin. Nälkä.

Klo 16:00

Nukuin tunnin. Nyt olo on hyvä. Maha tuntuu siltä kuin se olisi puudetettu. Kävin vessassa ja puhalluspullottelin. Kurkku on vähän kipeä, osittain ennen leikkausta tehdystä tähystyksessä, osittain hengitys putkesta ja nenämahaletkusts. Nälkä on vieläkin mutta se ilmeisesti johtuu siitä että mahaa on ronkittu, ei oikeasta nälästä. Olen juonut noin 1,5 DL vettä sitten heräämön. Ei väsytä. Jalat, varsinkin oikea pistelee ja on puutunut mutta kävely sujuu hyvin siitä huolimatta.

Leikkaus ja heräämö

Leikkausta en jännittänyt. Ennen saliin menoa tehtiin uusi gastroskopia, eli mahalaukun tähystys. Hyvä uutinen oli se, että haavat olivat parantuneet, pienet jäljet oli vielä havaittavissa. Mutta kuitenkin ohitukselle oli mahdollisuus.

Kun menin saliin ympärillä hyörii ja pyöri iloisia naisia. Siinä pöydällä maatessani kaikki oikeastaan realisoitui - se tapahtuu nyt. Nukutus oli nopea ja kivuton, vähän ensin piti kanyyliä asetella kun se painoi. Saliin menin noin klo 10:10 ja leikkaus aloitettiin joskus 11 maissa. Heräämöstä heräsin klo 13 jotain.

Olin tunnin verran heräämössä. Polvia särki leikkausasennon jäljiltä, mutta ne tokeentuivat kun nousin ylös ja vähän nosteli jalkoja. Ei ollut huono olo, vähän muuttunut ja aika väsynyt. Mutta ei mitenkään paha olo. Ja musta pidettiin tosi hyvää huolta.

Illalla leikkauksen jälkeen hoitaja kävi noin tunnin välein mittaamassa verenpainetta. Väliajat torkuin. Leikkauksessa avustanut kirurgi kävi myös katsomassa, samoin anestesialääkäri. Kirurgi koitteli vatsan ja ohjeisti nostamaan sängyn päätyä ylemmäs, kun se oli matalalla. Hänelle myös valittelin puuttumista jaloista mutta sanoi että se menee ohi. Nälästä kun sanoin, kertoi kirurgi että kipu vatsassa tuntuu nälkään, se ei ole oikea nälkä. Ja siltä se toisaalta tuntuikin - että vatsa on kipeä kun on nälkä.

Illalla kömmin yöpuulle klo 20 jälkeen kun päivähoitaja mittasi viimeisen kerran verenpaineen ja laittoi tippaan kipulääkettä.

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa

Sunnuntaina oli mitä ihanin ilma. Joten päätin lähteä lenkille. Otin puhelimen ja laitoin mukavaa musiikkia soimaan. Itse asiassa sellaisen albumin, jota kuuntelin PALJON talven 2005-2006 aikana, kun opiskelin Gotlannissa. Se oli siellä lenkkimusana lähes joka päivä. 

No sitten lähdin lenkille. Menin reippaan musiikin tahtiin pitkän pätkän, kunnes jalat sanoi että tauko. No sitten meni hiljaisempaa tahtia, ja välillä mentiin taas lujempaa kun tempo musiikissa kasvoi. 4,2 kilometriä, 50 minuuttia. Hyvä svengi oli päällä. Illalla vielä poljin kuntopyörää puoli tuntia. 

No, eilen oli myös hyvä ilma. Ei niin kaunista kuin sunnuntaina, koska oli pilvessä. Mutta kumminkin. Päätin tehdä saman lenkin kuin sunnuntaina. Nyt musa oli vähän erilaista, olin tehnyt lenkkimusa-soittolistan. Mutta kumminkin osa vauhdikasta, osa muuten vaan mukavaa musaa.

Sama lenkki, sama pituus (4,2 km), sama aika 50 min. Jalat huusi hoosiannaa kun olin kotona - en edes miettinyt kuntopyöräilyä eilen.

Illalla ja yöllä joka paikka oli kipeä. Ja on vieläkin. Mutta muuten olo on mitä mahdavin. Tänään uusiksi - tosin ehkä ei niin vauhdikkaasti kuin kahtena edellisenä päivänä ja ehkä vähän lyhyempi lenkki. Tai sitten pelkkä kuntopyöräily tänään. 

Vielä ei jännitä leikkaus. Mutta eiköhän sekin aika koita. 

Leikkausviikko.

Nyt se on täällä, leikkausviikko. 

Viime viikon repsahdus näkyi vaakalla, nyt ollaan taas alle 8 kilon rajan. Mutta tässä on vielä pari päivää tsemppaamista, sitten alkaa uusi elämä.

Tiedän, että on ehkä typerää suunnitella, mutta keskiviikkona ajattelin syödä ruokaa. Jotain hyvää. Koska nuppi ei kestä tätä jatkuvalla soppalinjalla olemista, ja sehän jatkuu vielä kuukauden. Tosin onni on, että viikon päästä päivänä 7-10. saa alkaa syödä pehmeää ruokaa - eli esim perunamuusia. Jotain proteiinia pitäisi sen lisäksi saada, joten ajattelin tehdä perunamuusijauhelihalaatikkoa. Siitä perhekin tykkää, ja se on tarpeeksi pehmeää mitä voi syödä. 

Keskiviikolle olen tilannut kauppakassikuorman ja siinä tulee sosekeittoaineet. Ajattelin tehdä sen valmiiksi jääkaappiin, että sitten on mitä syödä, eikä tarvitse heti ryhtyä kokkailemaan. Sitä kun voi sitten syödä perhekin (nähtäväksi jää syövätkö). Ensi viikon alkuun pitänee tilata sitten seuraava, ettei tarvitse mennä kauppaan. Toisaalta koronan takia ja toisaalta siksi, että en saa nostaa 10 kiloa painavia taakkoja leikkauksen jälkeen 6 viikkoon. Ja meidän perheen kauppakassit kyllä painaa aina yli 10 kiloa, koska siellä on niin paljon kasviksia, hedelmiä, maitoa, rahkaa ja esim mehukeittoa. 

Sairaanhoitaja Eirasta soitteli ja sanoi, että nyt ei saa repsahdella enää. Pitää saada se 8 ja vähän yli pois. Ja pitää koittaa pysyä poissa ihmisten ilmoilta, ettei tule mitään tautia enää ennen leikkausta.

Sain ohjeet tulla sairaalaan klo 8 viimeistään, Tehtaankadun puolelta. Menen osastolle ja saan siellä preop juoman ja sairaalavaatteet. Ohjeena oli että puolen yön jälkeen ei saa syödä mitään, anestesialääkärin ohjeen mukaan saa lääkkeiden kanssa ottaa puoli lasillista vettä kun otan aamulääkkeet. Ei ole suositeltavaa syödä mitään viimeisiä aterioita, joten sinne hävisi kuin tuhka tuuleen suunnitelmani keskiviikon ruoan syömisestä. Mutta ei se haittaa, ehkä tässä vielä viikon jaksaa nestemäisellä ruualla. 

Ennen sairaalaan menoa pitää käydä illalla kunnolla suihkussa ja pestä myös hiukset. Korut pitää ottaa pois (otin ne jo eilen) ja sitten vielä leikkausaamuna pitää käydä suihkussa. Silloin ei tarvitse pestä hiuksia. Leikkauksesta pääsee pois leikkausta seuraavana päivänä aikaisintaan klo 13 - mutta luulen että viivytän lähtöä niin että puoliso saa tehdä täyden työpäivän. Eihän sitä mikään kiire ole. Ja hoitaja sanoi että toisaalta mitä pitempään on osastolla ja saa huilata, sitä paremmin voi kotona. Kipuja hoidetaan Panadolilla ja tarvittaessa Tramalilla. Täytyy olla työterveyslääkäriin yhteydessä, että saisin migreeniin jonkun lääkkeen, jotta migreenikohtauksen sattuessa olisi vatsaystävällinen lääke. 

Leikkauksen jälkeen käytetään 10 päivää ns. napapiikkiä, eli verenohennuslääkettä, jotta ei tule veritulppia. Se pitää hakea apteekista leikkausta seuraavana päivänä kun menee kotiin. Pistän puolison asialle, niin ei tarvitse itse mennä. Samoin leikkauksen jälkeen tulee puhalluspullo käyttöön, jotta hengitysteihin kertyvä lima saadaan pois keuhkoista. Leikkauksen jälkeen suositellaan, että on löysät housut jalassa, jotka eivät purista kun pois lähtee. Mietin myös että voisihan sitä laittaa ehkä mekonkin. Mutta koska sää on mitä on tähän aikaan vuodesta, ehkä housut on kuitenkin parempi vaihtoehto. 

Sitten ajattelin pakata kassiin kirjan ja kuulokkeet, jotta voin lukea tai kuunnella äänikirjaa. 

Nyt tämä on todellista, kohta mennään. Koitan pitää teitä torstaina ajantasalla, katsotaan kuinka jaksan. Mutta viimeistään kotiinpäästyäni päivittelen tänne tuntemuksia.

 

 

repsahdus

Eilen tapahtui repsahdus. Kävin kauppa-asioilla, ja ostin itselleni Subwaysta patongin. Se itsessään nyt ei ehkä olisi ollut niin paha juttu, mutta sitten ostin myös sipsejä. JA söin tietenkin niitä. 

No, sehän näkyi sitten tänä aamuna vaakassa. Tsemppi tässä vielä pitää ottaa, jotta saisi sen 10 kg pudotettua ensi viikkoon. Mutta olen vähän skeptinen kyllä sen suhteen.

Tänään myös anestesialääkäri soitti. Hän kyseli kunnosta, siitä että mahtuuko suuhun kolme sormea hampaiden väliin, onko "kaulaa", pystynkö makaamaan selälläni ja kääntyykö pää niin että saa leuan rintaan ja toisaalta taas taaksepäin. Nämä kaikki liittyivät siihen, että miten leikkauksessa pitää esim hengitysputkea laittaa tms. Oli mielenkiintoista, en ollut tullut ajatelleeksikaan, että sillä kuinka pää kääntyy on vaikutusta leikkaukseen. Mutta tietenkin se on ihan selvä juttu.

Sain myös ohjeita miten lääkkeitä tulee ottaa. Leikkausta edeltävänä iltana jätän yhden lääkkeen pois, sitä ei oteta myöskään leikkauspäivän iltana. Sitä ei otetaennen kuin vatsaan saa vähän enemmän täytettä, muutenkin se pitäisi ottaa ruuan kanssa. Leikkausaamuna jätetään kaikki muut lääkkeet pois paitsi vatsansuojalääke ja beetasalpaaja. Verenpainetta seurataan osastolla ja katsotaan jätetäänkö seuraavana aamuna verenpainelääkkeitä vielä pois. 

Ohjeistus oli että CPAP laite pitää ottaa mukaan sairaalaan, ihan leikkuriin asti. Hoitajat sitten seuraavat heräämössä tarvitaanko laitetta heräämisvaiheessa. Mutta osastolla pitää käyttää päiväunienkin aikana laitetta. Aikaisemmin en olekaan päiväunilla sitä käyttänyt, mutta ymmärrän kyllä että tilanne on nyt vähän eri. Anestesialääkäri sanoi että kannattaa saapua mielummin ennen kahdeksaa (joka on sovittu saapumisajaksi) jotta saan preop juoman heti osastolle tullessani ja se ehtii vaikuttaa ennen leikkausta. Leikkausaamuna saa juoda lasin vettä tai tuoremehua jossa ei ole hedelmälihaa. Omenamehu voisi olla hyvä. 

Koetan päivitellä blogia ahkerasti leikkauksen jälkeen. KAtsotaan miten jaksan mutta raportoin viimeistään sitten kun kotiin pääsen.

  

5. ENE viikko, 1,5 viikkoa leikkaukseen

Tämä ENE viikko on ollut sen takia aika vaikea, että koko ajan päästä heittää. 

Paino on pudonnut hyvin, mutta koko ajan huimaa. Verenpaineet ovat noin 120/70 tai vähän alle. Lääkäri sanoi Eirassa silloin kun kävin, että jos alkaa verenpaine olemaan alle tuon lukeman, tai alkaa huimaamaan niin pitää vähentää verenpainelääkettä. Sen sitten tein tässä pari päivää sitten, mutta vielä ei ole auttanut. Verenpaine ei ole noussut eikä huimaaminen ole lakannut. On tosi kurjaa, kun aina seisomaan noustessa pyörryttää. 

Pääsiäisenä "repsahdin", söin yhden ruohomunan. Nyt otan viimeisen tsempin ja koitan saada sen 10 kiloa pois leikkaukseen mennessä. Katsotaan kuinka ämmän käy. Tosin koska tuo maaginen 8 kilon raja on saavutettu, niin leikkaus tehdään. Nyt pitää vain koittaa pysyä terveenä (poika oli koko viime viikon flunssassa) ettei sen takia leikkaus peruunnu. 

Selkä on alkanut oirella tässä parina päivänä, on todella kipeä. En tiedä olenko nukkunut jotenkin huonossa asennossa vai mistä johtuu, mutta se hidastaa tahtia melkoisesti. Sen puoleen on toisaalta huimaukselle parempi, että kipeän selän kanssa en pysty nousemaan nopeasti ylös. Toisaalta istuminenkin tekee kipeää. Ja kun en voi muuta kipulääkettä ottaa kuin Panadolia, ei kipu lähde kovinkaan helposti. Tänäkin aamuna otin Panadolin, mutta se ei ole auttanut yhtään. Täytyy kysyä kyllä kirurgeilta ensi viikolla, että saisinko reseptin jotain sellaista kipulääkettä, jota saa syödä. Toivottavasti se ei ole pelkkää panadolia, se ei juurikaan auta. 

Oli positiivista otata mittoja ja todeta että pienentymistä on tapahtunut. Ja oli motivoivaa saavuttaa se 8 kilon rajapyykki. Vielä sitä jaksaa tsempata, vaikka näenkin unia, joissa olen repsahtanut oikein kunnolla, ja saan haukut milloin keneltäkin. Mutta se on onneksi vain unta.  

yksi tavoite saavutettu

Tänä aamuna oli painavimmasta painosta -10,1 kg. Eiran lähtöpainosta -8,4kg. Jippii!!!

Eli ensimmäinen tavoite (-8kg) saavutettu. Se takaa että leikkaus tehdään. 

Nyt on kahtena yönä ollut nälkä. Toissayönä se iski neljän aikaan kun kävin vessassa. Mutta siitä selvittiin. Viime yönä se alkoi iltakymmeneltä ja kurni pitkälle yöhön. Siihen on syynsä, eilen ainakin yksi pussi jäi syömättä, kun oltiin ulkona juuri "ruoka-aikaan".

En tiedä johtuiko eilisestä ulkoilusta, mutta uni ei millään meinannut tulla - nukahdin vasta kahden jälkeen. Ja heräsin pirteää vartin yli kuusi. Oli ehkä happimyrkytys, käytiin perheen kanssa ulkoilemassa. Tai sitten tämä painon ja sokereiden lasku alkaa näkyä virkistymisenä. 

No, kun heräsin näin aikaisin, lähden kauppaan hakemaan siemeniä ja multaa. Päätin kasvattaa itse tomaatin ja samettikukan taimet tänä vuonna. Sitten päivällä on luvassa pullan leipomista pojan kanssa, siitä on tullut nyt jo tapa. Tänään voisi tehdä vaikka vaniljapuusteja tai tavallisia korvapuusteja.