pienenee pienenee

Olin viikonloppuna jälleen vanhempieni luona ja mitattiin jälleen eri vartalon osia.

Niin ne olivat vaan pääosin kaikki paikat pienentyneet, ei ehkä ihan niin paljon kuin edellisen mittauksen välillä, mutta pääasia että pienenee. 

Odotan että pääsen ostamaan pienempiä vaatteita. Eilen tosin tein heräteostoksia Prismasta, kun oli kesämekot alennuksessa. Vaikka kokolappu näytti XXXL niin niitä voi käyttää hyvin myös sitten kun on pienempi. Olivat sen mallisia että ovat varmasti hyviä myös sitten kun maha on pienempi.

Paino putoaa myös tasaista tahtia. Nyt ollaan -15,6 kiloa kevyempiä kuin leikkauksessa. Ja 20,6 kg kevyempiä kuin tammikuussa tänä vuonna josta alla oleva käppyrä alkaa. 

Sokeriarvoja mittailin taas tänä aamuna, ei vielä alle 6 mutta 7,4 joten hyvään suuntaan ollaan menossa. Verenpaine oli 118/71, siinä olen päässyt vähentämään kaksi tablettia verenpainelääkkeitä. Maanantaina 14.6 on sisätautilääkärin kontrolli, silloin katsotaan yleisesti labratuloksia ja muutenkin tilannetta. Ja varmasti mietitään lääkitystä. Tämän viikon koitan mittailla sokereita ja verenpaineita lääkäriä varten, että vähän näkee missä mennään. 

Maha kurisee

Maha kurisee jatkuvasti. Ei nälän takia, vaan sen takia, että sen toiminta on muuttunut. En ole huomannut kysyä perheeltä kuulevatko he kurinan, mutta itse ainakin kuulen. Ja se häiritsee yli kaiken, kun koko ajan murisee, kurisee ja pulputtaa. 

Tänään aamulla vatsakin oli hetken aikaa ihan kohdalaisessa kunnossa. Mutta sitten hetkeä myöhemmin sai mennä uudestaan vessaan ja tuli taas velliä. Mutta ainakin uskon että se pikku hiljaa alkaa siitä kovettumaan. 

Paino tänä aamuna 125,3 kg. Paino pudonnut sitten tammikuun (käyrä alla) 18.9 kg. Leikkauksen jälkeen 13,9 kg. Koko ajan sitä miettii, että mitä jos paino ei putoakaan. Mutta niinpä se vain putoaa. Eihän tässä kiire ole, mutta nälkä kasvaa syödessä. Toisaalta, kuten puolisonikin sanoi, mitä hitaammin, sen parempi, niin pysyy kroppakin mukana. Toivottavasti putoaa rauhallisesti, ihan vain sen vuoksi, että en halua mitään ylimääräisen ihon leikkauksia tulevaisuudessa. Mutta toisaalta, se ei ole IHAN niin todennäköistä, kuin niillä Hengenvaarallisesti Lihava TV-ohjelmassa olevilla, joilla lähtöpaino on jotain 250 kiloa.  

Eilen korjasin ensimmäiset housut. Shortsit, joita olen pitänyt tässä kotona alkoivat pudota päältä. Niissä oli aikaisemmin pelkkä naru jolla kiristää vyötäröltä, ja olen sen jossain vaiheessa vaihtanut kuminauhaan. Eilen sitten lyhensin kuminauhaa, noin 10 senttiä ja taas pärjää, kun ei putoa päältä. Ne on muutekin sellaiset kotihousut, joskus siivotessa on kaatunut jotain pesuainetta niihin että toinen polvi on ihan haalistunut. Mutta kyllä ne kotihousuista menee. Yhdet housut myin postikuluilla ystävälle, paidan torissa eräälle naiselle. Vielä on isoja vaatteita, mutta jos niitä ei saa torissa myytyä niin sitten vien uffeen. En kyllä ala niitä kovin pitkään jemmailemaan.
 

5. viikko leikkauksen jälkeen

Paino tänään 126 kg. Painoa on lähtenyt leikkausaamun painosta -13,2 kg. Pahimmasta painosta 19,9 kg. 

Koko projektin painokäyrä

Painokäyrä sitten tammikuu -21 (Eiran aika)

Painokäyrä leikkauksen jälkeen.

Vielä en näe mitään muutoksia itsessäni. Vihkisormuksen saan pois sormestani useimmiten yrittäessäni, välillä sormet ovat niin turvoksissa että ei onnistu millään. 

Vatsa on sekaisin, tai siis löysällä, ja se on aika ärsyttävää. Välillä on ihan todella uupunut olo, mutta siitä selviää lepäämällä. Kuitenkin perusvire alkaa olla jo aika omanlainen. Vaikka olen ollut jo tosi pitkään tosi väsynyt, joten ei siitä ehkä ihan äkkiä nouse se vireystaso. 

Syöminen on vaikeaa. Ei ole nälkä ja tulee helposti paha olo. Koitan kuitenkin syödä jotain aina parin tunnin välein. Saan varmasti liian vähän proteiinia ja rasvaa - todella vaikeaa, kun ei tee mieli mitään. Ja sitten kun syö, niin tulee helposti paha olo. Jos juo syömisen yhteydessä tulee melko varmasti ylös se juoma ja tietenkin myös ruokaakin. On vaikea annostella oikea määrä ruokaa itselleen, olenkin vaihtanut ison syvän lautasen pieneen viilikuppiin, jonka verran syön maksimissaan. 

Liikunta ei maistu, mutta yritän silti tehdä pidempiä koiralenkkejä kuin aikaisemmin. Kuntopyöräily on vähentynyt, pitää ottaa taas rutiiniksi. Kuukausi enää kotona, sitten lähdetään mökille etätöihin ja lomailemaan myöhemmin, niin että olemme koko kesän mökillä. 

reilu kolme viikkoa leikkauksesta

Työt alkoivat taas tänään. 

Toivon, että työt tuovat sopivasti rytmiä päivään, että tulee syötyä ja juotua tasaisemmin ja useammin. Mutta jos se ei onnistu laitan jälleen puhelimeen muistutukset syömisestä. Tänään ainakin on ollut sellainen päivä, että ei ole kelloa ehtinyt katsella. Mikä tietysti mukavaa, koska on mielekästä tekemistä.

Paljon oli sähköposteja odottamassa ja työtä on riittänyt. Väsyttää, mutta kyllä tämä varmaan tästä. Aamulla koiralenkin jälkeen tuntui, ettei jaksa edes kävellä, mutta nyt pitää vaan tsempata. Ja koska kävelyreisut vähentyvät kun ei voi työaikana lampsia, niin pitää ottaa taas kuntopyöräily valikoimaan. On vaan niin hankalaa, kun väsyttää eikä jaksaisi liikkua, ja sitten kun liikkuu on taas super väsynyt kun on niin puhki.

Painoa on viikossa pudonnut 1,4 kiloa. Yhteensä leikkauksen jälkeen on pudonnut 11,8 kg ja viime kevään ennätyslukemista 18,5kg. Vaatteista ei vielä huomaa, että on pienentynyt. Ja kuten sanottu ei vielä ihan jaksamisestakaan. Hiukset ovat pysyneet päässä, kampaaja varoitteli että hänen lihavuusleikatulla asiakkaalla hiukset lähtivät todella paljon. 

Viime viikolla useampana päivänä huimasi, joten otin taas verenpaineenmittauksen ohjelmaan. Ehkä pitää jättää yksi beetasalpaaja taas pois. Täytyy mittailla ja katsoa mikä tilanne on jatkossa. 

Syöminen on vaikeaa. Haluaisin juoda ruokailun yhteydessä, mutta se saa yleensä aikaan sen, että tulee paha olo ja ylimääräinen ruoka/juoma tulee ylös. Toisia ruokia on helpompi syödä vähän enemmän kuin toisia, esim perunasoselaatikkoa voin syödä enemmän kuin viikonloppuna tekemääni Palak Paneeria (tässä ohjeeni) ja ohraa. Ohjeen paneer juuston sijaan käytin tällä kertaa halloumia, se maistuu mielestäni paremmalta kuin paneer-juusto. 

Viime keskiviikkona oli ravitsemusterapeutin etävastaanotto. Juttelimme siitä mitä saa syödä ja miten. Rasvaa hän käski lisätä ruokavalioon, ja nyt voi alkaa jo syödä pureskeltavaa ruokaa. Salaattia (jota kaipaan ihan sikana) saa syödä noin 5-6 viikkoa leikkauksesta. Ruokarytmi pitää koittaa pitää yllä niin että söisi 6 kertaa päivässä, parin tunnin välein. Tekee tosi tiukkaa. Ravitsemusterapeutti myös sanoi että varmaan väsymys on osittain syytä siitä että olen laihtunut niin paljon niin äkkiä, ja toisaalta siitä että en välttämättä saa tarpeeksi ravintoaineita, kuten esim rasvaa.  Mutta totesi ruokapäiväkirjani näyttävän hyvältä. Sanoi että sitä kannattaa syödä mitä mieli tekee, joten en ole panikoinut kun on tehnyt mieli jätskiä tms. 

hitaasti hyvä tulee

Koko viime viikon stressasin sitä että mitä jos paino ei putoakaan. Varsinkin kun lähdimme mökille keskiviikkona, ja unohdin vaa'an kotiin. No, tulos oli viimeisen viikon aikana -0,5kg, mutta hiljaa hyvä tulee. Uskon että hitaampaa tahtia pysyy pää ja kroppa mukana, eikä ihan niin paljon tule esim löysää ihoa. 

Syynä painon pienelle putoamiselle saattaa olla tosin se että olin koko viime viikon aivan tolkuttoman väsynyt. Jouduin ottamaan joka päivä päiväunet, yhtenäkin päivänä ne venyivät 3 tuntisiksi. Senpä takia niin syöminen kuin liikkuminenkin jäi vähän vähäiselle. Olen syönyt pääasiassa lihaperunasoselaatikkoa suolaisena ruokana. Sitäkään ei tarvita kuin sellainen 1,5 dl niin tulee jo sellainen olo, että ei yhtään enempää. Vettä olen koittanut juoda, mutta sekin on jäänyt varmaan alle 1,5 litran pivässä. 

Kaipaan limua, en happojen takia vaan maun takia. Maistoin pojan pepsistä viikonloppuna, ja se sai ihan hirveän tunteen rintaan. Oli niinkuin ei saisi henkeä - kun oli röyhtäisy jumissa. Tosi inhottava olo, en kaipaa sitä todellakaan uudelleen. En ole löytänyt sellaista mehuakaan, mikä olisi ns. hyvää. Nyt ostin mustaherukkamehua, saa nähdä mitä se tuo makunystyröihin. 

Vatsa on edelleen todella löysällä, joten täytyy aina kauppareissuillakin varmistella että on veski lähellä. Vielä en siitä huolestu, nyt se on alkanut jo sentään osoittaa rauhoittumisen merkkejä, ei tarvitse montaa kertaa päivässä juosta vessassa. Toivoin että vatsa alkaisi toimia paremmin kun alan syödä kiinteitä, mutta vielä ei ole toivoa. Ehkä ensi viikolla. 

Keskiviikkona on ravitsemusterapeutin puhelinvastaanotto. Mielenkiinnolla odotan mitä siellä tulee eteen. Tarkoitus on jutella ruokavaliosta nyt kun palataan tavalliseen ruokavalioon. Ikävöin salaattia, sitä en saa syödä varmaan ihan vielä sitäkään. Ainakin se alkuperäinen keskustelu ravitsemusterapeutin kanssa oli, että sienet, salaatti ja sitkeä liha ei ole suotavaa kovin pian leikkauksen jälkeen. Samoin kaipaan kasviksia, tänään ajattelin olla hurja ja syödä kurkkua ja katsoa mitä se tekee.