Katsoin tuossa tilastojani. Olen 10 viikkoa tuskaillut 110-108 kilon välillä. Aika tasaista tallaamista on ollut. Tällä viikolla paino ei pudonnut yhtään. Mutta ei noussutkaan.
Olen miettinyt että mistä mahtaa johtua. Toisaalta olen aikaisemmin ollut pitkään tässä painossa, joten tämä on vartalolle varmaan mukava ja sopiva ja tuttu paino. Mutta turhauttaa se että paino ei putoa kuten alkuvaiheessa. Ei tietenkään voi sitä tahtia koko ajan pudota, mutta edes puolta kiloa viikossa.
Päätin ottaa tapaamisen ravitsemusterapeutin kanssa. Pyysin Erjaa Eiran sairaalasta varaamaan minulle ajan. Aloitin tänä aamuna jälleen ruokapäiväkirjan pidon, jotta ravitsemusterapeutille on sitten jotain mitä näyttää, kun sinne menee. Saa nähdä miten viikko sujuu painon suhteen, jos/kun on koko ajan kirjoitettava ylös mitä suuhunsa laittaa. Ehkä mä syön liikaa. Ehkä syön liian vähän. Ehkä syön liian vähän proteiinia (vahva epäilys tähän).
Viikonloppuna oli korista. Pojalla oli peli lauantai-aamuna klo 9, ja voittivat 36-28 lukemin. Poika teki korinkin. Lauantai-iltana käytiin PuHun miesten ottelua katsomassa Pojan ja hänen kahden kaverin kanssa. Hyvin meni sekin ottelu, voitto tuli kotiin. Eilen sunnuntaina ajelimme appiukon luokse. Puoliso vaihtoi renkaat ja siivosi auton, minä haravoin pihan ja poika kärräsi reilun tusinan kärryllistä lehtiä metsään.
Ensi viikonloppuna on vuorossa perjantaina omat pikkujoulut ja lauantaina menemme koko perheen voimin katsomaan Leijonien otteita Hartwall areenalle. Siellä aikanaan KArjala-turnauksessa tapasimme puolisoni kanssa ensimmäisen kerran 21 vuotta sitten. Niin se aika rientää. Sunnuntaina on luvassa jälleen pojan korisottelu. Ja kai sitä isänpäivääkin jotenkin vietetään :)
Moi ja ihanaa isänpäivää. Lueksin diabeteksesta kertovia blogeja ja törmäsin tähän sinun. Mulla on esidiabetes nyt todettu ja kiloista pitäis päästä eroon. Aloin minäkin blogiin kirjoittamaan tuntojani ja vähän ylös missä mennään. Tsemppiä!
VastaaPoista