Liikunta takaisin

Paino on hurja. Ja se AHDISTAA ihan super paljon. 

No, tie tästä on vain alaspäin. Haluaisin sen 40 kg pudotusta leikkausaamun painoon vuosipäivään mennessä. Siihen on vajaa 10 kiloa matkaa. Kyllä - paino on noussut muutamassa viikossa noin 7 kiloa. 

Osa siitä menee syömisen piikkiin - tottakai. Mutta osa menee myös kolarin piikkiin - maha ei ole viikkoon toiminut kun syön Panacodia särkyyn. Ja jalka on ihan jättiturvoksissa aina illalla, eli nestettä kertyy. Osa menee myös kuukautiskierron piikkiin, on taas se aika kuukaudesta kun ollaan turvoksissa ja viime viikolla oli syömishimo, kuten aina ennen menkkoja. 

Liikunta pitäisi saada takaisin. Lääkäri viime perjantaina kielsi rasittamasta jalkaa, joka on pahasti turvoksissa, ainakaan kahteen viikkoon. Eilen sitten kävimme puolison kanssa uimassa. Se teki hyvää, pääsi liikkumaan ja jalka ei rasittunut. JOs jalka olisi kunnossa tekisin tänään kävelylenkin pojan uintitreenien aikana, mutta jos kävelen, se turpoaa ja on taas kipeämpi. JOten ehkä tyydyn vain istumaan autossa. 

Totesimme puolison kanssa kumminkin että tuo eilinen reilun puolen tunnin uinti teki terää. Ja otamme joko sen tavaksi. Tai mietimme että kävisimmekö kerran viikkoon salilla ja toisen kerran uimassa. Tai kaksi kertaa viikossa salilla ja kerran uimassa. Toisaalta sitä ei haluaisi tunkea viikkoja ihan täyteen, mutta pojan treenien aikaan tiistaisin ja torstaisin olisi hyvä hetki uinnille. Tai salitreenille. Poika kun on kaksi tuntia treeneissä niin siinä ehtii oman reilun tunnin treenin tehdä ja suihkut ja pukeutumiset päälle. 

Mutta ai että tuli taas hyvä olo kun pääsi liikkumaan. Olen ollut joulusta asti tekemättä mitään liikuntaa ja se kyllä vaikuttaa mieleen. Tuli niin hyvä olo ja uni maittoi aivan eri tavalla.

Eli lisää liikuntaa elämään. Sopiva laji pitää vammojen laatuun nähden miettiä, että ei rasita jalkaa ainakaan vielä viikkoon, mutta voihan salillakin tehdä yläkroppaa.

 

Reidet huutaa hoosiannaa

Eilen oli treenipäivä. Yli viikon tauon jälkeen. Sen kyllä huomaa, koska reidet huutaa nyt hoosiannaa aina kun kävelee. 

Jo toissaviikolla tuli reidet kipeäksi, kun jalkaprässin asento olikin erilainen kuin ennen. Siinä oli ollut joku pidempi, koska jalat meni paljon suoremmaksi kuin edellisellä kerralla. En tajunnut asennon muutosta ennen kuin olin tehnyt kaksi sarjaa, mietin vain että miksi tuntuu erilaiselta. Sitten kun tajusin mistä on kyse, päätin etten sarjojen välillä lähde kikkailemaan prässin asennon kanssa.

Eilen sitten katsoin prässin asennon kohdilleen ennen kuin lähdin tekemään. Mutta nostin painoja 2,5kg/puoli, koska en löytänyt kuin 1kpl:n kilon painoja. Joten sitten mentiin vähän isommalla painonostolla kerralla. Jaksoin hyvin tehdä 10 kerran sarjoja 3, aikaisemmilla 10kilon painoilla tein kolme 12 kerran sarjaa.  Mutta onhan se aika iso nosto kerralla nostaa 10kilosta 15kiloon. Asento oli parempi kuin mitä se on ollut aikaisemmin. Luulen että jalkaprässi on ollut vähän lyhyemmän henkilön mitoilla aikaisemmin kun olen tehnyt ja sen takia ei ole niin paljon tullut jalkoihin painetta. Nyt nimittäin on etureidet niin kipeät että ei ole tosikaan. Pakaroissa tuntuu myös vähän, mutta ei niin paljon kuin luulisi. 

Tällä viikolla on paino mennyt taas alas. Ollaan jälleen alle 110 kilon, eilisaamun paino oli 109,7kg. Pudotusta viikossa 1,1kg. ONNEKSI! Lievästi sanottuna ahdisti painon nousu ja toisaalta ärsytti hurjasti. Mutta näihin pitää varmasti tottua, ja koittaa asennoitua että näitä takapakkeja tulee. Nyt vain uudella tsempillä eteenpäin, toivottavasti pääsen pian alle 105 kilon. 

Tosin se että keikun näissä lukemissa voi selittyä sillä että olen aikaisemmin ollut noin tämänpainoinen pidemmän aikaa. Eli kroppa ehkä "ajattelee" että nyt on hyvä. Mutta vielä pitää saada painoa pois, en ole tyytyväinen vielä. Vaikka kuinka on 30 kiloa pudonnut, niin se ei ole riitävästi. 

Tänä aamuna kävin jälleen labrassa. Ensi viikolla on diabeteshoitajan vastaanotto ja vuosikontrolli, joten sitä varten piti käydä piikillä. Kaikki tulokset eivät ole vielä tulleet, mutta pirkän sokerin arvot ovat. Syyskuun labroissa, jotka tehtiin Eiran sairaalaa varten, pitkä sokeri oli 41, eli se on pudonnut vielä siitäkin. Viitearvot ovat 20-42 mmol/mol aikuisilla, eli siellä ollaan viitearvojen sisällä.  Pitkän sokerin arvo 37 vastaa mittariarvoa 5,5. Eli hyvin menee.  

Kotona tehtiin eilen pientä pintaremonttia - putkimies kävi vaihtamassa suihkun hanan ja asentamassa kylppäriin allaskaapin, uuden altaan ja hanan, koska siellä ei ollut allaskaappia. Poika oli kaverinsa kanssa keksinyt tehdä koiralle kopin allaskaapin laatikosta. Niinpä meillä on Luckyllä linna tätä nykyä. Ja koira tykkää nukkua siellä. 

 

Jälleen yksi viikko takana

Jälleen yksi viikko takana.

Painon putoamistahti on vähän hidastunut. Tällä viikolla vain -600g. Tänään paino oli tasan 110 kg. Tammikuusta painoa pudonnut -34,2kg. Vähän karvastelee ettei vielä mennyt alle 110 kg, mutta se on sitten luvassa ensi viikolla. Enää 30 kiloa normaalipainoon!!!!

Liikuntaa on lisätty huimasti. Viime viikolla kaksi treeniä salilla ja kolmena päivänä lenkillä. Liikunta tekee hyvää ja on ihan kivaakin tätä nykyä. Omituista puhetta sohvaperunan suusta, mutta ehkä tämä on jokin naksahdus päässä. Hiki päässä sitä on tullut painettua salilla, tänäänkin kävin. 

Tiedä sitten johtuuko se salilla käynnistä vai mistä, mutta vasen lapa on ihan superkipeä. Ihan kuin jollain puukolla iskisi. Kylmägeeliä ja Voltarenia on kulunut tällä viikolla ja on se vähän auttanut. Mutta kipeä se on aina kun istuu. Nukkuessa ei ole niin paha. Mutta on myös kulunut Panadolia useampana päivänä. Hieronnastakaan (viime viikolla) ei ollut apua. Treenaaminen ei tuntunut pahalta, mutta sen jälkeen kun on treenannut niin kipu palasi.

Viikonloppuna käytiin juhlimassa lähes vuosi sitten täytettyä 40-vuotispäivääni Ravintola Elitessä. Sain työpaikalta lahjakortin ravintolaan ja nyt oli sopiva hetki sen käyttämiseen. Poika oli mummulassa, joten pääsimme Puolison kanssa kaksin syömään.

Aperitiiviksi otin luottosamppanjaani, Taittinger Brut Reserveä. Se on tullut työn kautta tutuksi ja sitä en enää vaihda toiseen merkkiin. Se on aina mielestäni yhtä hyvää. Alkuruoaksi otin PAahdettua myskikurpitsakeittoa ja kanelikermaa. Oli hyvää, kanelikerma oli mielenkiintoinen viileä yllätys keiton keskellä. Pääruuaksi otin hirviwallenbergiä, lanttua kahdella tapaa ja puolukkaa. 

Taittinger Brut Reserve aperitiivina

Paahdettua myskikurpitsakeittoa ja kanelikermaa

Hirviwallenberg, lanttua kahdella tapaa ja puolukkaa

Mietin ennen ravintolaan menoani, että pitäisikö pyytää puolikas annos ruuista. Sain sairaalasta sellaisen kortin jossa sanotaan että lääketieteellisestä syystä suositellaan pienempiä/puolikkaita annoksia. En sitten kehdannut ko. korttia näyttää ja niinhän siinä sitten kävi että hirviwallenberg jäi kesken. Oli nolo sanoa tarjoilijalle, että ei jaksanut, kun haki lautasta. Olisi pitänyt edes kysyä sitä puolikkaan annoksen mahdollisuutta... Jälkiruoka jäikin sitten välistä koska ei mahtunut enempää. Jouduimme odottamaan ruokiamme aika kauan kun keittiössä oli ruuhka, mutta jälkiruuaksi sen takia tarjotut kahvitkin jätimme väliin. 

Eilen, sunnuntaina, sitten palasin takaisin ruotuun. Tai no, kävin lauantainakin päivällä lenkillä, joten ei illan syöminen ollut paha rasti. Mutta eilen sitten seuraava lenkki ja tänään taas salitreeni. 

Liikunnan lisääminen

Olen koittanut viime aikoina lisätä liikuntaa. Polven vaiva oli ikävä, se esti kävelyn yli viikon ajan. Kävin ortopedillä joka totesi että vielä ei kannata ottaa magneettikuvia, koska on vaivannut vasta niin vähän aikaa. Antoi reseptin Voltarenia ja sanoi että seuraile kuukausi, katsotaan sitten uudestaan jos vielä vaivaa. 

No, Voltarenista on ollut apua. Tai sitten siitä että olen vain itsepäisesti käynyt kävelemässä. Esim perjantaina menin töiden jälkeen reippaana 3 kilsan lenkin ihan hyvää tahtia, eikä polvi ollut moksiskaan. Mutta sunnuntai-aamuna oli taas kipeä, kun lauantaina en tehnyt mitään. Ehkä liike on lääke. Sunnuntaina ja eilen kävin samaisen 3 kilsan lenkin ja polvi ei ollut moksiskaan.

Mutta ei jotain hyvää niin huonoakin. Nyt puolestaan vasen nivunen aiheuttaa kipua kun kävelee. Ehkä ongelma on siinä että hankin itselleni kunnon juoksukengät kun tennarit olivat vähän miten kuten. Jos nyt jalka on paremmassa asennossa kävellessä lenkillä ja kun kävelee vanhoilla lättänä tennareilla niin se aiheuttaa väärän asennon jalkaan ja kipu johtuu siitä. Enpä tiedä. Tämä on vain mietintöjä. 

Huomenna aloitan PT:n (hierojani) kanssa salitreenit. Olin sopinut tälle viikolle kahdet treenit, mutta perjantai piti siirtää, koska puoliso tarvitsee autoa. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, toivottavasti onnistuu hyvin. Tänään käyn hieronnassa ja ajattelin pitää välipäivän lenkkeilystä, mutta katsotaan nyt. On pojan koriksen palaverikin illalla, niin ehtisin lenkille vasta joskus 20 maissa. Salitreenejä ollaan sovittu nyt pari kertaa viikkoon PT:n kanssa ja sitten muutaman kerran jälkeen mut jätetään yksin treenaamaan. Kun olen jonkun aikaa treenannut yksin, otetaan PT:n kanssa seurantakäynti ja katsotaan eteenpäin juttuja.

Jostain syystä tällä hetkellä tuo liikunnan lisääminen ei tuota ahdistusta. Aikaisemmin olen ollut täysi sohvaperuna joka ei ole liikahtanut mihinkään. Nyt ajatus salitreenistä tai lenkille lähtemisestä ei tunnu niin pahalta. Pikemminkin päin vastoin, lauantaina podin huonoa omaatuntoa siitä että en tehnyt mitään, en saanut aikaiseksi edes kuntopyöräillä. Se nyt kumminkin olisi kaikkein helpointa kun pyörä on olohuoneessa, ja ei tarvitse lähteä mihinkään. On jännä kuinka ajatusmaailma on pyörähtänyt niin ympäri ilman mitään erityistä syytä. 

Vieläkin minua nolottaa ison mahani kanssa käydä lenkillä, mutta toisaalta - se maha on aika paljon pienempi kuin aikaisemmin. Turhautti, kun yritin etsiä itselleni juoksutakkia niin miesten XXL ei mahtunut päälle (saati sitten naisten takeissa).  Sitten löysin sellaisen vähän paksumman pitkähihaisen paidan (miesten sekin) joka on lenkillä hyvä, ei liian paksu, mutta ei liian ohutkaan. Eilen vastaani tuli eräs nainen lenkillä joka hölkkäsi, mutta mielestäni itse menin lujempaa kävellen. Mietin että onko ko. hölkästä hyötyä. Mutta mikä minä olen arvioimaan muiden treenaamista. 

Kiitos kommenteista, ne lämmittivät sydäntä. On kiva huomata, että joku lukee tätäkin sepustusta. Se on ollut ehkä vähän vaikeaa ajatuksissa, koska ei ole tiennyt lukeeko tätä kukaan ja onko tästä mitään "hyötyä" kenellekään. Tämän viikon paino (eilen aamulla) oli tasan 111 kg, mikä on 1,5 kg vähemmän kuin viime viikolla. Taas hyvä lukema, mutta jostain syystä ahdistaa paino silti. Älytöntä, tiedän sen. Paino on kuitenkin pudonnut leikkauksesta 28,2 kg, tammikuusta 33,2 kg. Mutta kaipa tämä on vain tätä ikuista painofiksaatiota mistä ei helposti eroon pääse. Koetan olla itselleni armollinen. Mutta minkä sille voi - nälkä kasvaa syödessä, myös painonpudotuksen suhteen.