Hei Kaikki!
Kiitos kommenteista. Ne tuovat todelliseksi sen, että joku tätä joskus lukee. On myös kiva, että olen voinut ainakin omalta osaltani avata tätä matkaa teille muillekin. Oli myös kiva saada palautetta, että joku toivoo minun jatkavan kirjoittamista. Koetan siis vastata kysyntään 😊
Kerrataanpa....
Painohistoriaa
Korkein paino oli 145,9 kg maanantaina 9.3.2020. En ollut vielä täyttänyt 40-vuotta, täytin syksyllä 2020. Taustalla oli noin 120 kilon painon pudotus elämän aikana eri keinoin, alla listaukset päivämäärillä ja arvioiduilla kiloilla
- 1997 - 1998 Painonvartijat noin - 20 kg
- 2002 - 2003 Painonvartijat noin -20kg
- 2005 - 2008 Painonvartijat noin -40kg
- 2014 Mehiläisen painonhallintaryhmä noin -12 kg
- 2016 terveyskeskuksen ENE ryhmä noin -15 kg
- 2017-2018 Painonhallintatalo, painonpudotus epäonnistui masennuksen vuoksi
- 2020-2021 Painonhallintatalo, ei tuloksia
- 10/2020 - 12/2020 ENE, noin -5kg
Pääsääntöisesti kaikki painonpudotukset ovat epäonnistuneet ja paino on tullut vähintään takaisin, yleensä korkojen kera. Painonvartijoiden metodit olivat minulle hyvät, mutta koska pudotettavaa oli niin paljon, turnauskestävyys loppui yleensä kesken.
Leikkauspäätös ja siihen pääsy
Olin julkisen puolen kautta selvitellyt leikkausasiaa vuonna 2017 ja uudelleen 2020. Minulle kerrottiin julkisella puolella (kts. postaus 21.1.2020)
"ensin pitää pudottaa painoa 7% (minun tapauksessani 10kg) konservatiivisilla keinoilla ennen kuin lähdetään edistämään leikkausta. Kun olen päässyt siinä tuloksiin ja painonhallintatalon polku on suunnilleen lopussa, otan uudelleen yhteyttä Jorviin ja katsotaan mikä painon tilanne on. Jos paino on pudonnut tarpeeksi ja pysynyt poissa, voidaan miettiä leikkauksen toteuttamista, jos lääkäri vielä katsoo sen tarpeelliseksi. Jos paino putoaa hyvin painonhallintatalon avulla, ei leikkausta tehdä, koska siihen tavoitteeseen yritetään päästä, että ei tarvitsisi leikata."
Tämä ei varsinaisesti ollut lupaus leikkauksesta eikä selkeästi antanut motivaatiota painonpudotukselle tarpeeksi. En ymmärtänyt, että tuo 7% olisi ollut riittävä pudotus leikkauspäätökselle ja että saan lähetteen leikkaukseen, jos sen pudotan. Todennäköisesti asia olisi edennyt myös julkisen puolen kautta, ja olisin ollut motivoituneempi ENE-dieettiin, jos olisi selkeästi asia kommunikoitu. Myöhemmin sisätautilääkärin (joka siis toimii myös Jorvissa vastaavassa tehtävässä) kanssa on keskusteltu, että kommunikaatio on käyty huonosti ja hän kertoi, että olisi ehdottomasti suositellut heti ensimmäisestä käynnistä leikkausta.
Koska painon kanssa taiteilu oli ollut koko elämän mittaista, päätin tammikuussa -21, että menen leikkaukseen yksityiselle. Keskustelimme puolisoni kanssa, että satsaamme leikkaukseen yksityisellä, koska terveys on oleellinen asia ja turhempaankin rahaa menee. Olimme siis valmiita maksamaan leikkauksen itse rahoituksen avulla. Myöhemmin kävi niin onnellisesti, että sain vakuutusyhtiöltä maksusitoumuksen leikkaukseen. Laitan vaikka seuraavassa postauksessa tietoja hinnoista leikkaukseni aikaan.
Leikkaus
Leikkaus tehtiin Eiran sairaalassa torstaina 19.4.2021. Leikkaava kirurgi oli Tuure Saarinen. Leikkaus oli nopea, menin saliin noin klo 10 ja leikkaus oli ohi klo 13 maissa. Ongelmia ei havaittu. Paranin myös nopeasti leikkauksesta eikä suurempia ongelmia ollut silläkään osin. Leikkauksen jälkeen kävin ensimmäisen vuoden 3 kk välein sisätautilääkäri Kirsi Pietiläisellä (THE GURU Suomen painonhallinta-lääkäreistä!) ja sen jälkeen olen käynyt labroissa ja puhelinvastaanotoilla 2-3 kertaa vuodessa.
Paino ja elämä leikkauksen jälkeen
Leikkauksesta on nyt 2,5v aikaa. Leikkausaamuna paino oli 139,2 kg. Tänä aamuna paino oli 109kg.
Korkeimmasta painosta on siis -36,9 kg (25,29%) ja leikkausaamun painosta -30,2 kg (21,7%). Alimmillaan paino on ollut 24.1.2022, jolloin paino oli 102kg.
Leikkauksen ja suurimman painonpudotuksen jälkeen laitoin liian suuret vaatteet kierrätykseen. Muutimme uuteen kotiin tammikuussa 2022 ja pakkaushässäkässä kaikkia suuria vaatteita ei oltu viety kierrätykseen ja jotain tuli mukaan. Viime viikolla juuri löysin yhdet koon 56-58 kollarit kaapista ja ne ovat jättisuuret. Joskin ovat myös niin kulahtaneet, että joutavat roskiin. Näistä sitä siis joskus huomaa, että on pienentynyt. Samoin yhdet kaprit ovat kokoa XXL ja ovat niin reilut, että voisi laittaa pois. Toisaalta nuukana haluaisin käyttää vaattee loppuun.
Olen pettynyt itseeni ja tuloksiini, mikä ehkä kuulostaa kummalliselta.
Minäkuva on edelleen lihava. En näe peilistä hoikentunutta itseäni. Tästä leikkauksen aiemmin läpikäynyt tuttavani varoitteli jo etukäteen. Se on aika karua, kun ei näe ja koe itseään yhtään pienemmäksi vaikka vaaka sen kertookin
Olisin halunnut saavuttaa alle 100 kg painon tässä vaiheessa, toiveissa oli saavuttaa se vuosipäivään mennessä. No, nyt on jo 2,5 vuotta takana ja näillä mennään.
Vieläkin saan palautetta joskus lääkäreiltä painosta ja huomauttavat siitä, että pitäisi tehdä asialle jotain.... No, tehty on. Eräs vanhempi lääkäri kommentoi varsin tökerösti, hän tosin oli varmaan 75+ eikä ehkä ihan täysillä tässä maailmantilanteessa ja nykynormeissa.
Syön mielestäni liikaa. Syön liian vähän proteiinia. Syön väärin, en ole oppinut uusia tapoja ja esimerkiksi sipsejä menee, vaikka ei saisi mennä.
Ferritiiniarvot ovat laskeneet kuin lehmän häntä ja rautaa on pakko syödä koko ajan, jotta ne pysyvät edes jonkinlaisina. Ferritiinejä ja muita veriarvoja on kontrolloitu Kirsi Pietiläisen kanssa 3-6 kk välein, seuraava aika on sitten vuositarkastus huhtikuussa.
Muuten elämä sitten koostuukin työstä ja juniorin koripallo-harrastuksen äitiydestä. Milloin leivotaan pullaa tai kuskataan turnaukseen. Kannusta-Kustanna-Kuljeta. Se on elämäntehtävänä.
Työn saralla on ollut uupumisen merkkejä jo pitkään. Vuosi sitten syksyllä jouduin pitämään kuukauden hengittelyloman. Uupuminen ei ole pelkästä työstä johtuvaa, tuntuu että koko ajan menen tukka putkella suuntaan jos toiseen. Töissä yhdestä asiasta vuosi sitten keväällä johtuen tuli ns. suoritusmoodi päälle ja se on jäänyt päälle. En pääse siitä eroon. Masennus alkaa jälleen hieman taustalla nostaa päätään ja seuraava steppi onkin varmaan psykiatrin ajanvaraus ja keskustelu lääkityksen aloituksesta.
Mutta tätähän tämä on. Ruuhkavuosia. Onneksi hieman paremmassa kunnossa ja vähemmällä lääkityksellä ja paremmin jaksaen kuin 3 vuotta sitten.....
