Niin siinä sitten kävi 😀
110kg meni tällä viikolla rikki, ja ihan kunnolla. Paino tänä aamuna 108,8kg eli leikkauksesta 30,4 kg. Viidessä kuukaudessa!!! 😊🙌 Tammikuun painosta on lähtenyt jo 35,4 kg. Pitää olla ihan super tyytyväinen, vaikka, kuten olen maininnutkin, nälkä kasvaa syödessä. Vielä on matkaa, mutta onhan tässä aikaa loppuelämä, ei ole kiire mihinkään. Toivottavasti paino jatkaa laskuaan tasaista tahtia.
Viime viikolla treenasin kahtena päivänä, maanantaina ja keskiviikkona. Keskiviikkona oli toistaiseksi viimeinen treeni PT:n kanssa, seuraava tapaaminen niissä merkeissä on varmaan marraskuussa. Mutta hieronnassa tapaan häntä joka kuukausi, seuraavan kerran huomenna. Kahden viikon päähän on varattu seuraava hieronta, katsotaan missä kunnossa lapa on huomenna, että pitääkö päästä jo ensi viikolla.
Treenipäivänä olo on tosi hyvä ja iltaisin tulee vielä sellainen ajatus, että pitäisikö lähteä lenkille, kun olisi virtaa vaikka kuinka. Mutta olen huomannut, että treeniä seuraavana päivänä olen ihan puhki. Tekee mieli vain nukkua. Valitettavasti sitä ei voi tehdä päivällä, mutta illat lepään kyllä. Se on ilmeisesti treenipäivänä ne endorfiinit jotka saa virtaa kroppaan, vaikka treenatessa tuntuukin rankalta. Täytyy miettiä josko sitä ryhtyisi tekemään palauttavaa kävelylenkkiä treenipäivänä, kun kerran virtaa tuntuu riittävän. Tosiasia on, että jos vain välipäivänä saisin itseni liikkeelle, niin olo olisi varmasti lenkin jälkeen hyvä. Mutta kun ei vain saa itseään ylös sohvalta.
Nyt viikonloppuna lorvin. En tehnyt mitään liikunnallista. Vaikka olisi pitänyt. Meillä on töissä kävelyhaaste syyskuun ajan, ja tavoitteena on 10 000 askelta päivässä syyskuussa. Meidät on jaettu tiimeihin ja tiimien suorituksia mitataan ja rankataan. Onneksi meillä on paljon liikkuvia miehiä meidän tiimissä, jotka vähän kompensoivat noita mun laiskottelupäiviä.
Viikonloppuna oltiin vanhempieni luona. Sinne tuli uusi kissanpentu ja sitä tutustutettiin meidän koiraan. Koira oli innoissaan, olisi halunnut leikkiä kissan kanssa. Pentu ei onneksi pelännyt koiraa paljon, eiköhän ne vielä opi olemaan yhdessä kun aikaa kuluu ja tottuvat toisiinsa.
Lauantaina kävin ystäväni kanssa syömässä Valkeakoskella Pihvi Kievarissa. Otin aurajuusto-pekonikanaa. Jaksoin syödä kaikki proteiinit ja ehkä 3 ranskanperunaa. Annos oli ihan julmetun iso, mutta maukas ja hintalaatu-suhde oli enemmän kuin kohdillaan. Ruokailun jälkeen tapasimme kolmannen ystävämme ja istuimme kolme tuntia ystäväni pihalla höpöttämässä. Edellisestä tapaamisesta kolmistaan taisi olla peräti 12 vuotta, kun tapasimme meidän häissä. Mutta niin se hyvien ystävien kanssa juttu vain jatkuu kuin ei olisi taukoa ollutkaan. Nyt sovimme, että seuraavassa tapaamisessa ei pidetä näin pitkää väliä. Niinuska pitää saada myös joukon jatkoksi, hän oli meidän neljäs pyörämme kun ammattikorkeakoulussa opiskelimme.
Sain liian isoja vaatteita laitettua eteenpäin, ja nyt katselen ja mietin toppahousuja ja toppatakkia. Tajusin että tuo toppatakki joka minulla on, on kokoa 56 joten sekin pitää pistää kiertoon. Harmi, etten tajunnut sitä ajoissa, ja laittanut muiden vaatteiden mukaan. Nyt tosiaan farkut kokoa 48, samoin ostin pari paitaa alennusmyynnistä joissa oli kokolappu XL (48-50). Pitää pyytää puolisoa taas ottamaan verrokkikuvaa, että näkee miten on ulkomuoto muuttunut. Mutta onhan tuossa mitoissa paljon pudonnut. Äiti toimi taas mittamestarina viikonloppuna.
Lapa, josta viime viikolla mainitsin on edelleen kipeä. Äiti hieroi lapaani viikonloppuna laittaessaan kylmägeelisä ja MSM-geeliä sinne. Sanoi että siellä ol ihan kova patti siinä kohtaa missä oli kipeä. Patti muutaman hieronnan myötä pieneni ja pehmeni ja tänä aamuna olo oli taas parempi kuin eilen. Toivottavasti se siitä lähtee etenemään, huomenna hieroja saa aukaista sitä vielä ja sitten pyydän puolisoa hieromaan joka päivä kun laittaa kylmägeeliä. Nyt taas treenin jälkeen ei tunnu pahalta - toivottavasti ei jumahda loppupäivän aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti