Ahdistava aamu

Ahdistava aamu. Paino näytti +2 kg versus torstai-aamu. Tiedän että tämä on väliaikaista ja että tilanne voi olla ihan toinen viikon päästä, mutta ei se silti sitä ahdistusta poista.

Olimme viikonloppuna perheleirillä. Siellä tuli syötyä säännöllisesti ja lämmintäkin ruokaa kaksi kertaa päivässä. Herkkuja ei ollut, joten se ei selitä painon nousua. Perjantaina kävin salilla töissä ja lauantaina uin matkaa reilun puolituntia leirillä. Joten liikuntaakin tuli. Mutta esimerkiksi vatsa ei ole toiminut pariin päivään. Ja toisaalta on se aika kuukaudesta. Ehkä ne ovat syitä, tiedä häntä. 

Oli mukava viikonloppu, kun oppi uutta ja sai vertaistukea muista vanhemmista. Poika ei niinkään ollut innoissaan, koska muut lapset olivat nuorempia kuin hän niin hänellä oli vähän tylsää. Mutta oli ihana kun sai syödä muiden tekemää ruokaa ja nauttia rauhallisesta viikonlopusta. 

Toivottavasti ensi viikko on parempi viikko.

Vielä jaksaa

Tämä viikko enää töitä. Vaikka kuinka ottaa viikonloppuna rennosti, niin kyllä alkaa takki olla aika tyhjä. Aamuisin ei meinaa päästä sängystä ylös. Ja päivällä on ihan loppu kun työt on ohi. Eilen oli todella huono olo koko iltapäivän ja illan, mutta pakko oli tässä vähän touhuilla; tiskata astioita ja laittaa ruokaa. Ensimmäinen kerta sitten leikkauksen kun jouduin ottamaan särkylääkkeen (panadol) koska päätä särki. Ibuprofeiiniahan ei saisi enää leikkauksen jälkeen käyttää, eikä muitakaan vastaavia särkylääkkeitä. 

Kyllä se lääke auttoi, mutta yöllä kun kävin vessassa niin pää tuntui uudestaan höntiltä. Nyt vain haukotuttaa. Lämmintä on noin 26 astetta, ja kyllä sen huomaa. Mutta kun viimeisiksi töikseen käy uimassa ennen nukkumaan menoa niin saa nukuttua ihan hyvin. 

Tällä viikolla on paino pudonnut vain 400 g viime viikosta. Se voi johtua kyllä syömisistäkin, nimittäin siitä että olen syönyt aika vähän. Toisaalta se voi johtua myös hormonaalisista syistä, naisten vaivat alkoivat sunnuntaina. Mutta kokonaisuudessaan on paino pudonnut 26,3 kg sitten tammikuun. 

Alla pari kuvaa, vasemman puoleiset on otettu 23.2 ja oikean puoleiset 4.7. Kyllä niistä jo jotain näkyy, vaikka itse en peilistä muutosta näekään.  Vasemman puoleisista kuvista paino on pudonnut 25,4 kiloa. Tosin tässä yhtenä iltana sanoin puolisolle, että saatan vähän olla kaventunut, kun tulin järvestä ylös ja näin oman varjoni laiturilla. Onhan tässä vielä matkaa, mutta en anna periksi.

Luulen että nämä kuvat, varsinkin tuo sivukuva motivoi aika hyvin. En ole tullut niitä tätä aikaisemmin verranneeksi, Samassa paikassa kuvia ei voinut otata, koska oltiin helmikuussa hiihtolomalla ja silloin äiti toimi paparazzina. Puoliso otti vähän lähempää kuvat niin eivät ole ihan vertailukelpoiset, mutta aika lähellä kumminkin. Ja toi punanen yöpaita on kasvanut. Ennen oli paljon lyhempi, nyt menee pitemmälle polven yli. 😀

Maha on toiminut ja 🚽 on tullut tutuksi. Välillä toimii jopa liian vauhdikkaasti, että huussiin saa ihan juosta. Mutta ehkäpä tämäkin tästä, luulen, mielestäni parempaan suuntaan ollaan menossa. JA siihenkin selvästi vaikuttaa syöminen, kun syön perunaa niin vatsa on parempi kuin muuten. Mutta sitten on näitä päiviä kuten tänään, että piti yölläkin lähteä huussiin ja nyt klo 8 heräämisen jälkeen on käyty jo kahdesti. En usko että tämä johtuu diabeteslääkkeestä (Metformin) joka mm. isälläni teki vatsavaivoja. Koska itselläni vatsa ei ole kipeä, se vain on satunnaisesti löysällä. 

Vielä tämä viikko jaksaa töitä ja sitten otetaan rennosti. Voipi olla etten jaksa päivitellä joka viikko blogia, mutta täytyy katsoa miltä tuntuu. Tässä tämä menee näin muuten ruokatauolla, mutta lomalla en ajatellut koneella istua. Sitä tekee ihan tarpeeksi ympäri vuoden. Mutta jumeja estämään olen varannut tällekin päivälle hierojan, jotta vähän paikat aukeaisi. Voihan se olla että se eilisiltainen päänsärky johtui jostain jumista niska-hartia alueella.

 

Maha kurisee

Maha kurisee jatkuvasti. Ei nälän takia, vaan sen takia, että sen toiminta on muuttunut. En ole huomannut kysyä perheeltä kuulevatko he kurinan, mutta itse ainakin kuulen. Ja se häiritsee yli kaiken, kun koko ajan murisee, kurisee ja pulputtaa. 

Tänään aamulla vatsakin oli hetken aikaa ihan kohdalaisessa kunnossa. Mutta sitten hetkeä myöhemmin sai mennä uudestaan vessaan ja tuli taas velliä. Mutta ainakin uskon että se pikku hiljaa alkaa siitä kovettumaan. 

Paino tänä aamuna 125,3 kg. Paino pudonnut sitten tammikuun (käyrä alla) 18.9 kg. Leikkauksen jälkeen 13,9 kg. Koko ajan sitä miettii, että mitä jos paino ei putoakaan. Mutta niinpä se vain putoaa. Eihän tässä kiire ole, mutta nälkä kasvaa syödessä. Toisaalta, kuten puolisonikin sanoi, mitä hitaammin, sen parempi, niin pysyy kroppakin mukana. Toivottavasti putoaa rauhallisesti, ihan vain sen vuoksi, että en halua mitään ylimääräisen ihon leikkauksia tulevaisuudessa. Mutta toisaalta, se ei ole IHAN niin todennäköistä, kuin niillä Hengenvaarallisesti Lihava TV-ohjelmassa olevilla, joilla lähtöpaino on jotain 250 kiloa.  

Eilen korjasin ensimmäiset housut. Shortsit, joita olen pitänyt tässä kotona alkoivat pudota päältä. Niissä oli aikaisemmin pelkkä naru jolla kiristää vyötäröltä, ja olen sen jossain vaiheessa vaihtanut kuminauhaan. Eilen sitten lyhensin kuminauhaa, noin 10 senttiä ja taas pärjää, kun ei putoa päältä. Ne on muutekin sellaiset kotihousut, joskus siivotessa on kaatunut jotain pesuainetta niihin että toinen polvi on ihan haalistunut. Mutta kyllä ne kotihousuista menee. Yhdet housut myin postikuluilla ystävälle, paidan torissa eräälle naiselle. Vielä on isoja vaatteita, mutta jos niitä ei saa torissa myytyä niin sitten vien uffeen. En kyllä ala niitä kovin pitkään jemmailemaan.