Näin se on taas viikko vierähtänyt. Onneksi tällä viikolla paino putosi reilun kilon, tänä aamuna vaaka näytti 107,3kg. Leikkauksesta siis 31,9kg pienempänä. Käppyrässä oleva tasaisempi paikka ahdistaa, mutta nyt on onneksi taas vähän alaspäin tuo käyrä.
Perjantaina oli firman pikkujoulut. Kaivelin vaatehuoneesta juhlavaatteita, ja vastaan tuli vanha villakangastakki (noin vuodelta 2009). Koko lappu kertoi 42. Aattelin, että ei voi mennä päälle, mutta niinpä menikin. Ei tehnyt edes tiukkaa. Huomionarvoista tässä on se, että kiertoon laittamani toppatakki oli kokoa 56. Ja viikko sitten ostamani toppatakki oli kokoa 48. Varmaan toi villakangastakki on D-mallia, mutta mitä väliä, pienentynyt olen.
Kokeilin myös samalta ajalta olevaa pitempää toppatakkia, jonka kokolapussa seisoi 44. Sekin mahtui päälle, mutta näytti vielä sen verran kököltä että jäi vaatehuoneeseen odottamaan. Juhlamekot sopivat (taas) hyvin, housuissa oli vähän haasteita. Toiset housut olivat kokoa 50, ja tuntuivat itsestä isoilta, mutta eivät puolison mielestä näyttäneet pahalta. Toiset housut puolestaan olivat kokoa 46 ja tuntuivat itsestä hyvältä, mutta näyttivät puolison mielestä vähän isoilta. No housut valikoituivat päälle, ja oli ihan tosi mukavaa pikkujouluissa. Vähän aikasin lähdin pois kun väsytti niin paljon, mutta sen ajan mitä olin, oli kivaa. Join peräti 3 lasillista viiniä. Ruokana oli ensin minulle "kala-allergikolle" kasvistartar, kun muille oli siikaa. Pääruukaksi oli lammasta. Jälkkäriksi oli vaniljapannacottaa. Oli niin hyvää!!! Ja onneksi annosten välillä oli taukoa, että ei tullut kaikkea samaan syssyyn syötyä, niin mahtui mahaan.
Lauantaina puoliso toi 21-vuotis kukkia minulle. Hän ei muista kukilla joka vuosi, joten tämä oli jälleen iloinen yllätys. Ensitreffien tarkka vuosipäivä oli torstaina 11.11. mutta perheen menojen vuoksi hän ei päässyt silloin kukkakauppaan. Päivällä myös oli sunnuntain pelin buffaleipomusten teko, pitkästä aikaa tuli tehtyä mokkapaloja.
Lauantaina kävimme perheen kanssa syömässä Mall of Triplassa ennen Suomi-Tsekki peliä Hartwallilla. Ruoka oli hyvää, mutta jälleen perheen jälkikasvu sai syödä jämät. En jotenkin osaa käyttää sitä Eirasta saamaani lääkärintodistus-korttia jossa sanotaan että lääketieteellisestä syystä suositellaan pienempiä annoksia. En toisaalta muista sitä korttia, ja toisaalta en kehtaa käyttää sitä. En kehtaa olla vaativa asiakas. Hartwallilla nautimme koko perhe hyvästä ottelusta. 21-vuotta sitten peli päättyi Suomen 2-1 voittoon rankkareiden jälkeen, tänä vuonna 4-2 voittoon peliajalla. Perheen pienin pääsi leijonapaita-kerhoon, kun hänelle ostettiin oma fanipaita. Koitetaan päästä keväällä MM-kisoihin, jotta voidaan kolmen sukupolven voimin olla fanittamassa Leijonia.
Sunnuntaina vietettiin isänpäivää. Isä jäi nukkumaan kun minä lähdin Pojan kanssa kohti korispeliä. Peli oli jännä, PuHu voitti yhdellä pisteellä lukemin 33-32. Korispelistä kotiuduttuamme, oli loppupivä vain mukavaa oleskelua. Tilasimme ruokaa Foodoralla, ja jälleen perheen nuorin sai äitinsä jämät. Jopa niin, että oma annos jäi syömättä. Mutta syö sitten tänään tuon eilisen ruokansa. Johtuiko kenties siitä, että pelistä jääneitä täytettyjä croisantteja Poika myös veteli siinä ennen ruokailua. Joten eihän mihinkään mahaan, vaikka kuinka olisi kasvava lapsi, liikaa tavaraa mene. 😊
Sain toissaviikolla tarjouksen uudesta työpaikasta. Kuviot olisivat tutut, samanlaista hommaa mitä olen tehnyt aikaisemminkin, samojen ihmisten kanssa. Tässä on nyt mietitty ja pähkitty asiaa. Tänään pitää antaa vastaus. Päätös on tehty vaikka se oli vaikea. Mutta nyt pitää ajatella itseään ensin. Vaikka kuinka kiinnostais työ tai toinen niin pitää miettiä mikä on mulle kaikkein parasta. Ja sen mukaan nyt mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti