Paino otti pienen takapakin. Kilo oli tullut tällä viikolla lisää. Mutta en usko että se on sen kummallisempi juttu, ja alaspäin mennään jo. Joten tämä on näitä hyppyjä.
Kieltämättä otti aivoon maanantaina kun vaakalla kävin. Koska olin viime viikolla jo alle 106 kilon, tasan 40 kiloa pienempi kuin suurimmillani. Se oli aika kiva fiilis. Mutta sitten jotain tapahtui, mielestäni en syönyt sen kummallisemmin kuin muulloinkaan.
Viikonloppuna äitini tuli kylään. Yleensä kun hän tulee, hän ottaa rätin käteen ja siivoilee paikkoja. No, me saimme sitten puhtia myös ja siivosimme siivouskaapin ja vaatehuoneen. Vaatehuoneestakin meni iso kasa tavaraa kellariin. Olen myös saanut myytyä tutuille edullisesti Pojan pieneksi jääneitä toppavaatteita. Tänään menevät viimeiset työkaverille, vielä on pari takkia torissa myynnissä. Eiköhän ne sieltä joku bongaile.
Sunnuntaina oli luvassa pojan korispeli. Se oli aika hurja, vastustaja oli todella hyvä ja meidän pojat olivat vähän hukassa. Mutta aina ei voi voittaa, joten hyvää oppia oli sekin peli. Maanantaina kävimme minun mummulassa kun muori täytti 85 vuotta. Täytyihän toista juhlia ja toisaalta siitä on koronan vuoksi pitkä aika kun olemme käyneet siellä.
Vähän on taas nuhainen olo, joten treenit jäivät eilen välistä. Toivottavasti tämä tästä paranee eikä tarvitse tulla kipeäksi. Tai sitten voisi tulla kipeäksi ihan "oikeasti" että saisi sairastaa kunnolla ja sitten parantua kunnolla. Tällainen pieni nuhan poikanen on vähän rasittava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti