Positiivista palautetta

Taas on viikko takana. Tällä viikolla painoa putosi 500g, näyttäisi kuitenkin että alaspäin mennään taas. Vatsa on ollut vähän sekaisin pari päivää, että sekin saattaa tietysti vaikuttaa asiaan, mutta toisaalta, on se ollut sekaisin aikaisemminkin.

Puoliso pistettiin taas mitatnauhan päähän, kun unohdin pyytää viikonloppuna  äitiäni mittamaan. On sitä paljon pienentynyt matkan varrella. Viikonloppuna kaiveltiin vanhempieni luona vanhaa takkiani - ja se sopi. Nyt se tuli kotiin mukana koirankuljetus-toppatakiksi. Vielä vähän matkaa alle 100 kilon, mutta eiköhän sinnekin päästä. Mietin että onko tuo reiden mitan kasvaminen mittavirhe edellisellä kerralla vai onko se oikeasti kasvanut treenin johdosta. Luulen ennemminkin että viimeksi on ollut mittavirhe.

Olimme lauantaina serkkuni pojan ristiäisissä. Toinen serkkuni antoi minulle positiivista palautetta. Sanoi että näytän todella hyvältä. Tätini totesi että ei ollut tuntea kun hiukset oli värjätty, mutta hän ei yleensäkään anna positiivista palautetta, joten se oli jo voitto... Samoin lauantaina kampaajalla käydessäni kampaajani sanoi että olen muuttunut valtavasti. Pari viikkoa sitten pikkujouluissa julkaisemani selfie on myös saanut useita kommentteja että näytän hyvältä. Ja kyllä fiiliskin on sen mukainen.  

Tällä viikolla mittailen taas sokeriarvoja ja verenpaineita, lähinnä kontrollimielessä. ETtä on sitten tuloksia mitä näyttää lääkärille kun tammikuun puolivälin jälkeen on puhelin aika. Ja verenpainetta on senkin takia hyvä mittailla kun jätin viime viikolla viimeisenkin betasalpaajan pois koktailista, että miten vaikuttaa verenpaineeseen. Ainakin tämän aamun mittausten mukaan ei ole vaikuttanut huonosti. Samoin sokerit olivat tänä aamuna hyvät. Ainoa vaan että sokerimittarin mukana tullut pistokoje on mennyt rikki. Mutta saan uuden terveyskeskuksesta tänään, kun käyn poikaa viemässä koronatestiin. 

Eilen oli korisilta, kävimme koko perheen voimin katsomassa Susijengin peliä Merto Areenalla Espoossa. Ja hyvä peli olikin. Jännä. Ainoa huono puoli siinä oli kaksi riviä alempana istuvat kaksi Kroatian kannattajaa jotka pitivät vähän meteliä. Mutta kyllä ne sitten hiljenivät kun koko muu halli kannusti Suomen voittoon.

Ensi viikonloppuna on onneksi pitkä viikonloppu. Alkaa virta olla vähän vähissä ja päiväkin lisää huilia viikkoon tehnee ihmeitä. 

Takaisin ruotuun

Viikon saldo -500g. Alaspäin, vaikka olenkin koko viikon epäillyt että kuinka käy. 

Tänä aamuna, kun jälleen painotaulukkoani päivittelin tuli konkreettinen ahaa elämys. Korkeimmasta painosta (9.3.2020) ollaan tultu alas jo 39 kiloa! Ja leikkauksestakin 32. Vaikka epätoivo nosti päätään viime viikolla, että ei tästä mitään tule, niin on tullut.... Kun nyt vain jatkuisi sama tahti tästä eteenkinpäin.

Aika tasaiselta tuo painokäppyrä näyttää, ei mitään suuria syöksyjä alun jälkeen. Mutta parempi näin. Vähän tuo nousu tuossa kuukausi takaperin ottaa aivoon, mutta se on elämää.

Tässä on "lorvailtu" treenien osalta kolme viikkoa. Sain flunssan lokakuun lopulla ja sitä onkin sitten paranneltu viime viikkoon asti. Lokakuun lopussa olin pari päivää pois töistä, koska oli lämpöä ja olo oli huono. PT:ni ohje aikaisemmin oli että jos on 2 päivää kuumetta pitää olla kolminkertainen määrä päiviä sen jälkeen treenaamatta. No kuume laski ja ajattelin että menen salille seuraavan viikon torstaina - kun on viikko sairastumisesta. Mutta kävin 3.11 influenssarokotuksessa, ja se sai höntin olon taas takaisin. Nenä on vuotanut, olen aivastellut ja palellut. Ei ole siis ollut kunnon flunssa, mutta vähän nuhainen ja kurja olo. Väsyttänyt on paljon. 

Eilen sitten, vaikka nenä vuotikin, päätin, että nyt lähden salille. Ja niin tein. Ja oi kuinka hyvä olo siitä tulikaan. Mietin että saan tälle viikolle vähän huonosti sovitettua salikäyntejä päiväsaikaan ja illatkin on vähän niin ja näin. Jos torstaina pääsisi Pojan treenien aikaan seuraavan kerran niin olisi hyvä. Mutta pääasia oli että sain persuksen ylös penkistä ja taas itseäni niskasta kiinni ja tekemään jotain. 

Viikonloppuna kaivelin vaatehuonetta. Siellä oli UFFeen menossa olevien vaatteiden kassi, jota vain en ole saanut vietyä. Sieltä löysin itselleni "uuden" paidan. Paidan olen ostanut nettimyynnistä jossain vaiheessa ja se osoittautui silloin liian pieneksi. Mutta nyt paita on sopiva. Ja on sen näköinen (silityksen jälkeen) että sitä voi pitää vaikka töissä. 

Pari viikkoa sitten sain työtarjouksen joka houkutteli. Houkutteli todella paljon, työkaverit olisivat olleet entisiä kollegoita ja olisin ollut hyvä siinä työssä. Viikonlopun asiaa pyöriteltyäni päätin kuitenkin jäädä nykyiseen työhöni. Ei sen takia etteikö uusi työ olisi houkutellut, mutta se takia että nyt on hyvä. Koin että uusi työ, vaikka se olisi tuonut vastuuta, olisi ollut liian rankka. Pitää kuunnella itseään ja omaa kroppaansa. Uskon että tämä oli tässä kohtaa oikea ratkaisu, vaikka harmittaakin että tein hyvälle tutulle oharit ja päätin jäädä sittenkin vanhaan. 

 

Pikkujoulu-tunnelmissa

Näin se on taas viikko vierähtänyt. Onneksi tällä viikolla paino putosi reilun kilon, tänä aamuna vaaka näytti 107,3kg. Leikkauksesta siis 31,9kg pienempänä. Käppyrässä oleva tasaisempi paikka ahdistaa, mutta nyt on onneksi taas vähän alaspäin tuo käyrä. 

Mietin että johtuiko painon putoaminen siitä, että tein ruokapäiväkirjaa ravitsemusterapeutille. Että tuliko sitä syötyä vähemmän tai jotenkin muuten erilailla kuin yleensä. Mutta kyllä siellä ne toffee-karkit ja sipsit on mainittuna, joten en ainakaan "hävennyt" syömisiäni ja jättänyt niitä mainitsematta. Toivottavasti hyvä tahti jatkuu.

Perjantaina oli firman pikkujoulut. Kaivelin vaatehuoneesta juhlavaatteita, ja vastaan tuli vanha villakangastakki (noin vuodelta 2009). Koko lappu kertoi 42. Aattelin, että ei voi mennä päälle, mutta niinpä menikin. Ei tehnyt edes tiukkaa. Huomionarvoista tässä on se, että kiertoon laittamani toppatakki oli kokoa 56. Ja viikko sitten ostamani toppatakki oli kokoa 48. Varmaan toi villakangastakki on D-mallia, mutta mitä väliä, pienentynyt olen. 

Kokeilin myös samalta ajalta olevaa pitempää toppatakkia, jonka kokolapussa seisoi 44. Sekin mahtui päälle, mutta näytti vielä sen verran kököltä että jäi vaatehuoneeseen odottamaan. Juhlamekot sopivat (taas) hyvin, housuissa oli vähän haasteita. Toiset housut olivat kokoa 50, ja tuntuivat itsestä isoilta, mutta eivät puolison mielestä näyttäneet pahalta. Toiset housut puolestaan olivat kokoa 46 ja tuntuivat itsestä hyvältä, mutta näyttivät puolison mielestä vähän isoilta. No housut valikoituivat päälle, ja oli ihan tosi mukavaa pikkujouluissa. Vähän aikasin lähdin pois kun väsytti niin paljon, mutta sen ajan mitä olin, oli kivaa. Join peräti 3 lasillista viiniä. Ruokana oli ensin minulle "kala-allergikolle" kasvistartar, kun muille oli siikaa. Pääruukaksi oli lammasta. Jälkkäriksi oli vaniljapannacottaa. Oli niin hyvää!!! Ja onneksi annosten välillä oli taukoa, että ei tullut kaikkea samaan syssyyn syötyä, niin mahtui mahaan.

Lauantaina puoliso toi 21-vuotis kukkia minulle. Hän ei muista kukilla joka vuosi, joten tämä oli jälleen iloinen yllätys. Ensitreffien tarkka vuosipäivä oli torstaina 11.11. mutta perheen menojen vuoksi hän ei päässyt silloin kukkakauppaan. Päivällä myös oli sunnuntain pelin buffaleipomusten teko, pitkästä aikaa tuli tehtyä mokkapaloja.

Lauantaina kävimme perheen kanssa syömässä Mall of Triplassa ennen Suomi-Tsekki peliä Hartwallilla. Ruoka oli hyvää, mutta jälleen perheen jälkikasvu sai syödä jämät. En jotenkin osaa käyttää sitä Eirasta saamaani lääkärintodistus-korttia jossa sanotaan että lääketieteellisestä syystä suositellaan pienempiä annoksia. En toisaalta muista sitä korttia, ja toisaalta en kehtaa käyttää sitä. En kehtaa olla vaativa asiakas. Hartwallilla nautimme koko perhe hyvästä ottelusta. 21-vuotta sitten peli päättyi Suomen 2-1 voittoon rankkareiden jälkeen, tänä vuonna 4-2 voittoon peliajalla. Perheen pienin pääsi leijonapaita-kerhoon, kun hänelle ostettiin oma fanipaita. Koitetaan päästä keväällä MM-kisoihin, jotta voidaan kolmen sukupolven voimin olla fanittamassa Leijonia. 

Sunnuntaina vietettiin isänpäivää. Isä jäi nukkumaan kun minä lähdin Pojan kanssa kohti korispeliä. Peli oli jännä, PuHu voitti yhdellä pisteellä lukemin 33-32.  Korispelistä kotiuduttuamme, oli loppupivä vain mukavaa oleskelua. Tilasimme ruokaa Foodoralla, ja jälleen perheen nuorin sai äitinsä jämät. Jopa niin, että oma annos jäi syömättä. Mutta syö sitten tänään tuon eilisen ruokansa. Johtuiko kenties siitä, että pelistä jääneitä täytettyjä croisantteja Poika myös veteli siinä ennen ruokailua. Joten eihän mihinkään mahaan, vaikka kuinka olisi kasvava lapsi, liikaa tavaraa mene. 😊

Sain toissaviikolla tarjouksen uudesta työpaikasta. Kuviot olisivat tutut, samanlaista hommaa mitä olen tehnyt aikaisemminkin, samojen ihmisten kanssa. Tässä on nyt mietitty ja pähkitty asiaa. Tänään pitää antaa vastaus. Päätös on tehty vaikka se oli vaikea. Mutta nyt pitää ajatella itseään ensin. Vaikka kuinka kiinnostais työ tai toinen niin pitää miettiä mikä on mulle kaikkein parasta. Ja sen mukaan nyt mennään.

Tasainen tallaaminen jatkuu

Katsoin tuossa tilastojani. Olen 10 viikkoa tuskaillut 110-108 kilon välillä. Aika tasaista tallaamista on ollut. Tällä viikolla paino ei pudonnut yhtään. Mutta ei noussutkaan.

Olen miettinyt että mistä mahtaa johtua. Toisaalta olen aikaisemmin ollut pitkään tässä painossa, joten tämä on vartalolle varmaan mukava ja sopiva ja tuttu paino. Mutta turhauttaa se että paino ei putoa kuten alkuvaiheessa. Ei tietenkään voi sitä tahtia koko ajan pudota, mutta edes puolta kiloa viikossa. 

Päätin ottaa tapaamisen ravitsemusterapeutin kanssa. Pyysin Erjaa Eiran sairaalasta varaamaan minulle ajan. Aloitin tänä aamuna jälleen ruokapäiväkirjan pidon, jotta ravitsemusterapeutille on sitten jotain mitä näyttää, kun sinne menee. Saa nähdä miten viikko sujuu painon suhteen, jos/kun on koko ajan kirjoitettava ylös mitä suuhunsa laittaa. Ehkä mä syön liikaa. Ehkä syön liian vähän. Ehkä syön liian vähän proteiinia (vahva epäilys tähän).

Viikonloppuna oli korista. Pojalla oli peli lauantai-aamuna klo 9, ja voittivat 36-28 lukemin. Poika teki korinkin. Lauantai-iltana käytiin PuHun miesten ottelua katsomassa Pojan ja hänen kahden kaverin kanssa. Hyvin meni sekin ottelu, voitto tuli kotiin. Eilen sunnuntaina ajelimme appiukon luokse. Puoliso vaihtoi renkaat ja siivosi auton, minä haravoin pihan ja poika kärräsi reilun tusinan kärryllistä lehtiä metsään. 

Ensi viikonloppuna on vuorossa perjantaina omat pikkujoulut ja lauantaina menemme koko perheen voimin katsomaan Leijonien otteita Hartwall areenalle. Siellä aikanaan KArjala-turnauksessa tapasimme puolisoni kanssa ensimmäisen kerran 21 vuotta sitten. Niin se aika rientää. Sunnuntaina on luvassa jälleen pojan korisottelu. Ja kai sitä isänpäivääkin jotenkin vietetään :)

Alaspäin

Onnea on, että taas mennään alaspäin painon kanssa. Kyllä nuo painon nousut vähäksi aikaa riittävät ja toivat ihan tarpeeksi ahdistusta. Mutta tämä on elämää. Painokäyrä on tässä viimeisen kuukauden keikkunut samoilla vaiheilla. Josko tästä nyt pääsisi sitten pikkuhiljaa eteenpäin.

Viikossa paino on pudonnut 1,1 kg. Nyt ollaan jälleen niillä haminoilla mihin ollaan aikaisemmin päästy alimmillaan. Eli tästä eteenpäin kaikki on taas lisäkiloja kokonaispainonpudotukseen. Toivottavasti vauhti pysyy samana. Koska toiveena olisi vuosi leikkauksesta olla normaalipainossa. Ehkä vähän liian kova toive, mutta yrittää sopii kumminkin.

Sain viime viikolla pienen nuhan poikasen ja jouduin petiin pariksi päiväksi. Vieläkin vähän aivastuttaa ja koittaa viluttaa, mutta tee  on poikaa. Näistä aineksista on viime viikon lopun ja tämän viikon alku tehty.  

Huomenna on vuorossa TK:n vuosikontrolli diabeteshoitajalla ja varmaan lääkärikin paikalle tulee. Saa nähdä mitä sanovat. Viime viikolla kävin TK:n farmaseutin kanssa lääkitykset läpi puhelimitse ja paljon jäi tietenkin pois listoilta, kun on oikeastikin jäänyt. Tässä mietin että mitä teen verenpaineen kanssa, taidan huomenna kysyä neuvoa. Verenpaine ei ole mitenkään pahasti noussut lääkityksen poistamisen jälkeen. Vielä on 2,5mg betasalpaaja käytössä. Pahasti ei huimaa - tai ei ainakaan jatkuvasti. Mutta välillä on todella mustia hetkiä kun nousee ylös. Tuntuu, että päässä sumenee ja jalat pettää alta. Esimerkiksi eilen oli sellainen olo. Äitini epäili eilen, että johtuisiko huimaus siitä, että on lämpöä, mutta tämä on aivan erilaista kuin se huimaus. Silloin pyörii päässä ja pitää ottaa seinästä kiinni koko ajan (tai kontata), tämä on sellaisia mustia humauksia ylösnoustessa. Ehkä tuo betasalpaaja pitää jättää pois. 

Sain viime viikolla myös tarjouksen jota joudun harkitsemaan vakavasti. Mielenkiintoisesta jutusta on kyse. Mutta siitä enemmän jos se toteutuu.