Lääkärikontrollissa

Eilen illalla kävin jälleen lääkärin kontrollissa Eirassa leikkauksen jäljiltä. Lääkäri oli tyytyväinen arvoihin, kaikki veriarvot olivat pudonneet ja tilanne näytti hyvältä. 

Valittelin sitä, kun pystyyn noustessa todella helposti silmissä mustenee ja jalat tuntuvat pettävän alta. Tämä on varsinkin iltaisin ollut todella yleistä. Jos istuu ja siitä nousee ylös ei huimaus ole yhtä paha kuin jos vaikka pötköttelee sohvalla ja sen jälkeen nousee ylös. Olenkin oppinut että pitkällään olon jälkeen pitää istua hetki ennen kuin nousee seisomaan. Tästä johtuen päätettiin verenpainelääke lopettaa. Beetasalpaaja vielä jäi, mutta jos huimaus ja huono olo jatkuu niin sen saan jättää pois kolmen viikon päästä. Varmuuden vuoksi lääkäri kirjoitti verenpainelääkkeestä 2,5mg annoksen, jos paineet alkavat nousta. Lähtöannos oli keväällä ennen leikkausta siis 10mg +7,5mg beetasalpaajaa. Nyt siis tästä päivästä alkaen vain 2,5mg beetasalpaajaa.

Kolesterolit olivat myös laskeneet ja siitäkin jätetiin lääke pois. Lähtötilanne keväällä 20mg kolesterolilääkettä, jota nyt olen syönyt puolikkaana leikkauksesta lähtien.

Samoin sokerit olivat pudonneet kuten aikaisemmasta postauksesta voi nähdä. Tässä vielä pitkän sokerin ja paastosokerin arvot kuvana. 

Omissa mittauksissa paastoarvot olivat 5,3-6 välillä, samoin ruokailun jälkeiset arvot ovat olleet 7 paikkeilla. Kesäkuussa metforminia nostettiin 1tbl aamulla 2 illalla (1g arvo) koska sokeriarvot eivät olleet pudonneet kovin riittävästi. Mutta nyt sokerit paljon paremmalla tasolla, joten tästä johtuen myös sokerilääkitystä vähennettiin. Tästä eteenpäin otan 1g aamulla ja 1 g illalla Metforminia. 

Tiedoksi teille lukijoille, että jos teillä on metforminia lääkityksenä ja teillä on vatsakipuja ja/tai ripulia tms. niin se voi johtua myös metforminista. Itselläni useampi lääkäri ja farmaseutti on kysynyt, että sopiiko lääke vatsalleni. Minulla ei ongelmia ole ollut, mutta esimerkiksi isälläni oli. Hänellä vatsakivut ja -vaivat poistuivat kokonaan metformin lääkityksen poistamalla. Joten tarkkuutta myös tässä. Lääkäri kyllä arvioi, että aikaa myöten myös minun leikattu vatsani saattaa alkaa reagoimaan metforminiin. Mutta toistaiseksi tilanne on hyvä. 

Seuraavat labrat määräsi kolmen kuukauden päähän (tammikuu), silloin riittää soittoaika hänelle. Katsotaan voidaanko silloin jälleen vähentää metforminia ja mihin suuntaan tilanne menee verenpaineenkan kanssa. 

Hassuinta tässä on se, että terveyskeskus ei noteerannut mitenkään tietoa että minulla on kontrolli Eiran sairaalassa asiantuntija lääkärillä. Eli nyt minulla on uudet labrat ja uusi lääkäriaika terveyskeskukseen. No käytännössä sitten lähettelin eilen terveyskeskukseen myös Eiraan otetut labrat helmi-, kesä- ja syyskuulta. Tuleepahan sitten ainakin selväksi tämäkin asia sekä TK:lle että itselle. Ja toisaalta, onhan se helpompi, että esimerkiksi reseptit saa sitten tulevaisuudessa päivitettyä TK:n ja Kanta-palvelun kautta.

Siitä keskusteltiin myös lääkärin kanssa, että on varmasti syytä myös olla yhteydessä Unipolin unihoitajaan ja selvittää CPAP laitteen tilanne. Tarvitseeko asetuksia muuttaa tms. ITse ainakin koen, että en halua siitä luopua, nukun niin hyvin sen kanssa. 

  

pudotus todellisuuteen

Kävin eilen vaateostoksilla. No Prismassa, mutta sieltä olen tähänkin asti ostanut osan vaatteista. Mutta siis. Sovitin 48 koon farkkuja - ei sovi. Sovitin 50 ja 52 koon farkkuja - ei sovi. Menin D-mitoitusosastolle ja sovitin 50/52 koon farkkuja. Sopivat justiinsa, mutta olivat liian lyhyet.

Eli pudotus maan pinnalle, ehkä en olekaan vielä ihan niin pieni kuin kuvittelin yksien farkkujen perusteella.... Mikään ei mahtunut. Postimyynnistä on vähän vaikea alkaa tilaamaan mitään, tiedän että saisin sopivia sieltä, mutta mikä on sopiva? Onko se 48 vai 52? Ainakin 56 koon farkut jotka löysin vielä kaapista ovat liian isot. Eli ainakin muutaman numeron olen pienentynyt. 

Niinpä päätinkin, että tänään pitää sitten mennä isojen tyttöjen kauppaan joko Selloon tai Jumboon.  Siellä saa sovittaa ja saa apuakin. Olisi kiva jos olisi edes kahdet sopivat housut joita kehtaa käyttää töissä. Ei sinne näillä etätoimiston römppäverkkareilla voi mennä. Tai miksei voi, mutta epäilen että se ei ole sopivaa. 

Viikko on mennyt taas vauhdilla. Viime viikolla kävin vasta keskiviikkona treenaamassa. Aloin harkita että pitäisi ehkä käsipainojen painoja vähän nostaa kun tuntuu jo aika helpolta osa tekemisistä. Perjantaina piti mennä seuraavan kerran mutta osui niin huiske työpäivä että en päivällä ehtinyt - illalla taas en saanut aikaiseksi. Niinpä tässä on tultu lorvittua vähän. 

Eilen pyöräilin kuntopyörällä Greyn Anatomiaa katsoen. Taas teki hyvää. Vaikka ulkona on kuinka kiva ilma, niin jotenkin en saa itseäni nyt lähtemään lenkille. Mutta onneksi nyt sain itseni silti tekemään jotain vaikka illalla ensin ajattelinkin että en millään viitsisi. Pitää koittaa pitää tätä liikuntatahtia yllä. 

Löysin blogin  jossa Henrikka Johanna kertoi viime viikon laihdutusleikkauksestaan. Otin ehdottomasti blogin seurantaan, on mielenkiintoista lukea muidenkin ajatuksia tälllä samalla matkalla.

- viikon painonpudotus oli mitätön. Tai siis paino nousi 200g. Mutta en jaksa murehtia sitä. Jos nyt joskus käy näin. niin mitä sitten.

Kivaa viikkoa kaikille!

Edit klo 19:20:

Ei tarvitsekaan masentua liian pienistä vaatteista. Prisman koot olivat vissiin jostain pienikokoisten osastolta. Zizziin kun menin, sopivat koon 48 farkut oikein hyvin. Tarttui mukaan kahdet ja yksi pusero. Ei parane siis ahdistua ajatuksesta etteivät vaatteet ole sittenkään pienentyneet.

Silmäleikkaus

Taas on jännä viikko takana. Kävin torstaina silmien laserleikkauksessa. Olin miettinyt asiaa pitkään, mutta nyt sitten päätin toimia tämänkin asian kanssa. 

Torstaina klo 7:30 menin Helsingin keskustassa olevaan Silmäsairaalaan (Silmäaseman silmäsairaala). Hoitaja otti vastaan ja kyseli erilaisia asioita. Kertoi operaatiosta hieman, jutteli mukavia ja sovittiin seuraavaksi aamuksi jälkitarkastusaika. Sain pahanmakuista esilääkettä, jonka tarkoitus oli rentouttaa. Sen se tottavie tekikin, hetken päästä pää oli ihan höntti. Tapasin lääkärin, joka kertoi leikkauksen kulusta ja siitä mitä tapahtuu. Pitää olla rentona eikä saa puhua eikä jännittää. 

Kahdeksalta olinkin sitten jo pötkölläni leikkauspöydällä. Ensin laitettiin puuduttavat tipat ja operoitiin ensin oikea silmä. Vasen peitettiin siksi aikaa. Silmään laitettiin luomenpidin, että silmä pysyy auki. Sitten laseroidaan. Laitteesta tulee vihreä vilkkuva valo, jota pitää katsoa, sitten näkö harmaantuu kokonaan. Laserointi kestää noin 20 sekuntia, ja on sen jälkeen valmis. Sitten laseroidaan vasen silmä. Sama homma, vihreä vilkkuva valo jota pitää katsoa. Hetken päästä kone sanoi että valmis. 

Tämän jälkeen lääkäri teippasi silmäluomiin jonkun pienen teipin ja laittoi jälleen luomenpidikkeen. Sitten hän alkoi irroittamaan lentikkeliä silmästä. Piti katsoa kirkasta valoa joka liikkui, että lentikkelin sai pois. Tämän jälkeen operoitiin taas vasen silmä. Sitten olikin valmista.

Aikaa leikkauksessa meni ehkä 20-25 minuuttia. Leikkauksen jälkeen näkö oli vähän harmaa, mutta näin hyvin, kuten lasien kanssa. Menin hämärään lepohuoneeseen noin puoleksi tunniksi ja sitten lääkäri tarkisti näön. Sanoi, että näyttää erittäin hyvältä. Pääsin pois noin 8:45. Soittelin puolisolle, että olen etuajassa, turha mennä laittamaan parkkiin autoa, kävelen Elielinaukion taksitolpalle, josta hän voi ottaa minut kyytiin. Aurinkolaseja tarvittiin kyllä kävelymatkalla.

Kotimatka oli vähän ikävä. Pidin silmiä kiinni koko automatkan, vaikka eihän tuo kestänyt kuin vartin. Mutta koko ajan tuntui, että on liian kirkasta ulkona, vaikka oli aurinkolasit ja pilvinen päivä. Tuntui kuin olisi ollut monta roskaa silmissä. Kotona nukuin muutaman tunnin päiväunet ja sitten olinkin jo ihan kunnossa. Vähän harmaa näkö oli koko torstaipäivän, mutta terävä silti. 

Perjantaina kävin heti aamu-kahdeksalta jälkitarkastuksessa. Lääkäri sanoi, että näkö on erinomainen ensimmäisen päivän näöksi. Totesin että vähän katulamput ja esim autojen valot säteilevät, mutta se on kuulemma normaalia. Lääkäri totesi, että pikkuhiljaa sitä huomaa, että näkyy tarkemmin ja tarkemmin. Viikon päästä enää ei pitäisi olla säteilyä valoissa. Lääketippoja pitää laittaa viikon ajan (torstai-iltaan saakka) 4 kertaa päivässä. Kostutustippoja vähintään 4 kertaa päivässä kuukauden ajan. Sen jälkeen voi itse arvioida että onko kuivan oloista. 

Huomasin perjantai-iltana, että kostutustippoja tarvitsee kyllä laittaa, koska olin lukenut aika kauan ja silmässä tuntui roskan tunne. Mutta nytkin tajusin juuri, että olisi jo pitänyt laittaa pari kertaa kostutustippoja tänään, eikä ole töiden keskellä tullut niin tehtyä. No, niitä voi laittaa pitkin päivää, joten otan nyt tarkemmaksi tavaksi että laitan useammin. Kostutustipat ovat vieläpä reseptivapaita joten niitä ei tarvitse pihistellä, lisää saa tarvittaessa apteekista. 

Olen tyytyväinen ratkaisuuni, näkö on erinomainen. Vähän tuntuu hassulta (samalta kuin silloin kuin pitkät hiukset lyhenivät) ja tekee mieli nostaa laseja nenältä koko ajan. Vaikka eihän niitä siellä ole 😄 Kyllä tähänkin varmasti tottuu. Mutta muutama huomio mitä pitää ajatella ennen leikkausta:

• Kelataksia ei saa kyydiksi → koska leikkaus ei ole kelakorvattava, ei saa kelataksia. Tarvitaan saattaja kotimatkalle
• Sairauslomaa tulee yleensä leikkauspäivä ja seuraava päivä. → Sairausloma ei ole palkallinen jos siitä ei erikseen sovi työnantajan kanssa. Koska on ns. kosmeettinen leikkaus niin ei oikeuta palkalliseen sairauslomaan. Mutta jos lääkäri määrää ko. leikkaukseen jonkun syyn takia niin on oikeutettu palkalliseen sairauslomaan.

Paino on tällä viikolla laskenut 800g. Se tuntuu tippuvan aina viikonlopun aikana, alkuviikko menee samoissa painoissa kökkiessä. 

Tällä viikolla olen tietoisesti ottanut loppuviikon rauhallisesti. Silmäleikkauksen jälkeen ei saa saunoa tai harrastaa hikiliikuntaa pariin päivään. Olen päättänyt mennä seuraavan kerran salille vasta ylihuomenna, viikko leikkauksesta. Ihan vain varmuuden vuoksi. Mutta lauantaina kävin kyllä reippaalla kävelyllä koiran kanssa.

Painokäyrä leikkauksen jälkeen

Kaapista löytyi taas liian isoja housuja. Ne menevät UFFeen kunhan kerkiän. Ja talvitakki on pyykkikasassa menossa pyykkiin jotta voin myydä sen. En vielä uskalla ostaa talvivaatteita kun ei ole aivan pakko, koska oletan että olen vähän pienempi kuin nyt. 

Viime viikolla kävin myös labrassa, koska olen menossa viikon päästä taas Eiraan kontrolliin. 

Sokeriarvot ovat pudonneet sitten kesäkuun huimasti. Samoin on kolesteroli yms arvot parantuneet. Ferritiinit olivat vähän tippuneet, samoin Hemoglobiini, mutta en ole huomannut mitään erityistä vaikutusta sillä. Levottomat jalat on edelleen levottomat, vaikka mitä tekisi. Saa nähdä mitä tuleman pitää, siitä sitten myöhemmin mikä on lääkärin tuomio.

Hassua tässä on se, että terveyskeskus haluaa minut sinne myös vuosikontrolliin diabeteksen vuoksi, vaikka kerroin, että olen käynyt lihavuusleikkauksessa ja minua kontrolloidaan lääkityksen tms osalta Eiran Sairaalassa. Niinpä minulla onkin sitten lokakuussa seuraava labra-aika varattuna ja olen jonossa TK-lääkärille vuosikontrolliin. Tuntuu hassulta, mutta ehkä siitä ei pääse eroon. Kuitenkin aion pitää pääni siinä, että Kirsi Eiran sairaalasta on vastuullinen lääkäri, koska hän tuntee sekä lihavuuden, leikkauksen, että sisätautienkin kannalta hoitoni parhaiten. Tai sitten TK-lääkäri saa ottaa ohjeensa Kirsiltä, että mennään hänen antamien reseptien tms. mukaisesti. 

110 kg rikki

Niin siinä sitten kävi 😀

110kg meni tällä viikolla rikki, ja ihan kunnolla. Paino tänä aamuna 108,8kg eli leikkauksesta 30,4 kg. Viidessä kuukaudessa!!! 😊🙌 Tammikuun painosta on lähtenyt jo 35,4 kg. Pitää olla ihan super tyytyväinen, vaikka, kuten olen maininnutkin, nälkä kasvaa syödessä. Vielä on matkaa, mutta onhan tässä aikaa loppuelämä, ei ole kiire mihinkään. Toivottavasti paino jatkaa laskuaan tasaista tahtia.

Viime viikolla treenasin kahtena päivänä, maanantaina ja keskiviikkona. Keskiviikkona oli toistaiseksi viimeinen treeni PT:n kanssa, seuraava tapaaminen niissä merkeissä on varmaan marraskuussa. Mutta hieronnassa tapaan häntä joka kuukausi, seuraavan kerran huomenna. Kahden viikon päähän on varattu seuraava hieronta, katsotaan missä kunnossa lapa on huomenna, että pitääkö päästä jo ensi viikolla.

Treenipäivänä olo on tosi hyvä ja iltaisin tulee vielä sellainen ajatus, että pitäisikö lähteä lenkille, kun olisi virtaa vaikka kuinka. Mutta olen huomannut, että treeniä seuraavana päivänä olen ihan puhki. Tekee mieli vain nukkua. Valitettavasti sitä ei voi tehdä päivällä, mutta illat lepään kyllä. Se on ilmeisesti treenipäivänä ne endorfiinit jotka saa virtaa kroppaan, vaikka treenatessa tuntuukin rankalta. Täytyy miettiä josko sitä ryhtyisi tekemään palauttavaa kävelylenkkiä treenipäivänä, kun kerran virtaa tuntuu riittävän. Tosiasia on, että jos vain välipäivänä saisin itseni liikkeelle, niin olo olisi varmasti lenkin jälkeen hyvä. Mutta kun ei vain saa itseään ylös sohvalta. 

Nyt viikonloppuna lorvin. En tehnyt mitään liikunnallista. Vaikka olisi pitänyt. Meillä on töissä kävelyhaaste syyskuun ajan, ja tavoitteena on 10 000 askelta päivässä syyskuussa. Meidät on jaettu tiimeihin ja tiimien suorituksia mitataan ja rankataan. Onneksi meillä on paljon liikkuvia miehiä meidän tiimissä, jotka vähän kompensoivat noita mun laiskottelupäiviä.

Viikonloppuna oltiin vanhempieni luona. Sinne tuli uusi kissanpentu ja sitä tutustutettiin meidän koiraan. Koira oli innoissaan, olisi halunnut leikkiä kissan kanssa. Pentu ei onneksi pelännyt koiraa paljon, eiköhän ne vielä opi olemaan yhdessä kun aikaa kuluu ja tottuvat toisiinsa. 

Lauantaina kävin ystäväni kanssa syömässä Valkeakoskella Pihvi Kievarissa. Otin aurajuusto-pekonikanaa. Jaksoin syödä kaikki proteiinit ja ehkä 3 ranskanperunaa. Annos oli ihan julmetun iso, mutta maukas ja hintalaatu-suhde oli enemmän kuin kohdillaan. Ruokailun jälkeen tapasimme kolmannen ystävämme ja istuimme kolme tuntia ystäväni pihalla höpöttämässä. Edellisestä tapaamisesta kolmistaan taisi olla peräti 12 vuotta, kun tapasimme meidän häissä. Mutta niin se hyvien ystävien kanssa juttu vain jatkuu kuin ei olisi taukoa ollutkaan. Nyt sovimme, että seuraavassa tapaamisessa ei pidetä näin pitkää väliä. Niinuska pitää saada myös joukon jatkoksi, hän oli meidän neljäs pyörämme kun ammattikorkeakoulussa opiskelimme.  

Sain liian isoja vaatteita laitettua eteenpäin, ja nyt katselen ja mietin toppahousuja ja toppatakkia. Tajusin että tuo toppatakki joka minulla on, on kokoa 56 joten sekin pitää pistää kiertoon. Harmi, etten tajunnut sitä ajoissa, ja laittanut muiden vaatteiden mukaan. Nyt tosiaan farkut kokoa 48, samoin ostin pari paitaa alennusmyynnistä joissa oli kokolappu XL (48-50). Pitää pyytää puolisoa taas ottamaan verrokkikuvaa, että näkee miten on ulkomuoto muuttunut. Mutta onhan tuossa mitoissa paljon pudonnut. Äiti toimi taas mittamestarina viikonloppuna. 

Torstaina olen menossa silmien laserleikkaukseen, joten loppuviikko mennee jälleen laiskotellessa. Pariin päivään ei saa saunoa eikä rehkiä hikiliikuntaa. Sen vuoksi olen ensi viikon treenitkin siirtänyt keskiviikkoon ja perjantaihin. Mutta ihanaa päästä laseista eroon. Olen 8-vuotiaasta käyttänyt silmälaseja, ja tämäkin operaatio on sellainen, että miksi en ole tajunnut aikaisemmin käydä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. KAtsotaan ensi viikon postauksessa miten näen :) 

Lapa, josta viime viikolla mainitsin on edelleen kipeä. Äiti hieroi lapaani viikonloppuna laittaessaan kylmägeelisä ja MSM-geeliä sinne. Sanoi että siellä ol ihan kova patti siinä kohtaa missä oli kipeä. Patti muutaman hieronnan myötä pieneni ja pehmeni ja tänä aamuna olo oli taas parempi kuin eilen. Toivottavasti se siitä lähtee etenemään, huomenna hieroja saa aukaista sitä vielä ja sitten pyydän puolisoa hieromaan joka päivä kun laittaa kylmägeeliä. Nyt taas treenin jälkeen ei tunnu pahalta - toivottavasti ei jumahda loppupäivän aikana.

Pihamme on tänään kokenut muodon muutoksen. Pihalla (kerrostalo) kasvoi monta isoa koivua talon ja tien välissä. Tänään on ainakin puolet koivuista jo kaadettu. Loput menevät loppuviikon aikana. Siinä ne ovat olleet 60 vuotta joten varmaan vähän aikaa kestää tottua siihen ettei puita enää ole. Mutta tämä muutos oli pakko tehdä, koska hallitus sanoi yhtiökokouksessa että puiden juuret vaurioittavat viemäreitä. Päivällä hallituksen jäsenen kanssa juteltuani, hän sanoi että puut ovat myös jo liian isoja ja vähän huonokuntoisia, että jos tuulee, niin voivat kaatua talon tai autojen päälle, ja siitä tuleekin sitten kalliimpi rasti. Surullista kuitenkin nähdä piha niin autiona.

EDIT:

Kuvat vertailun vuoksi

Jälleen yksi viikko takana

Jälleen yksi viikko takana.

Painon putoamistahti on vähän hidastunut. Tällä viikolla vain -600g. Tänään paino oli tasan 110 kg. Tammikuusta painoa pudonnut -34,2kg. Vähän karvastelee ettei vielä mennyt alle 110 kg, mutta se on sitten luvassa ensi viikolla. Enää 30 kiloa normaalipainoon!!!!

Liikuntaa on lisätty huimasti. Viime viikolla kaksi treeniä salilla ja kolmena päivänä lenkillä. Liikunta tekee hyvää ja on ihan kivaakin tätä nykyä. Omituista puhetta sohvaperunan suusta, mutta ehkä tämä on jokin naksahdus päässä. Hiki päässä sitä on tullut painettua salilla, tänäänkin kävin. 

Tiedä sitten johtuuko se salilla käynnistä vai mistä, mutta vasen lapa on ihan superkipeä. Ihan kuin jollain puukolla iskisi. Kylmägeeliä ja Voltarenia on kulunut tällä viikolla ja on se vähän auttanut. Mutta kipeä se on aina kun istuu. Nukkuessa ei ole niin paha. Mutta on myös kulunut Panadolia useampana päivänä. Hieronnastakaan (viime viikolla) ei ollut apua. Treenaaminen ei tuntunut pahalta, mutta sen jälkeen kun on treenannut niin kipu palasi.

Viikonloppuna käytiin juhlimassa lähes vuosi sitten täytettyä 40-vuotispäivääni Ravintola Elitessä. Sain työpaikalta lahjakortin ravintolaan ja nyt oli sopiva hetki sen käyttämiseen. Poika oli mummulassa, joten pääsimme Puolison kanssa kaksin syömään.

Aperitiiviksi otin luottosamppanjaani, Taittinger Brut Reserveä. Se on tullut työn kautta tutuksi ja sitä en enää vaihda toiseen merkkiin. Se on aina mielestäni yhtä hyvää. Alkuruoaksi otin PAahdettua myskikurpitsakeittoa ja kanelikermaa. Oli hyvää, kanelikerma oli mielenkiintoinen viileä yllätys keiton keskellä. Pääruuaksi otin hirviwallenbergiä, lanttua kahdella tapaa ja puolukkaa. 

Taittinger Brut Reserve aperitiivina

Paahdettua myskikurpitsakeittoa ja kanelikermaa

Hirviwallenberg, lanttua kahdella tapaa ja puolukkaa

Mietin ennen ravintolaan menoani, että pitäisikö pyytää puolikas annos ruuista. Sain sairaalasta sellaisen kortin jossa sanotaan että lääketieteellisestä syystä suositellaan pienempiä/puolikkaita annoksia. En sitten kehdannut ko. korttia näyttää ja niinhän siinä sitten kävi että hirviwallenberg jäi kesken. Oli nolo sanoa tarjoilijalle, että ei jaksanut, kun haki lautasta. Olisi pitänyt edes kysyä sitä puolikkaan annoksen mahdollisuutta... Jälkiruoka jäikin sitten välistä koska ei mahtunut enempää. Jouduimme odottamaan ruokiamme aika kauan kun keittiössä oli ruuhka, mutta jälkiruuaksi sen takia tarjotut kahvitkin jätimme väliin. 

Eilen, sunnuntaina, sitten palasin takaisin ruotuun. Tai no, kävin lauantainakin päivällä lenkillä, joten ei illan syöminen ollut paha rasti. Mutta eilen sitten seuraava lenkki ja tänään taas salitreeni.