Reidet huutaa hoosiannaa

Eilen oli treenipäivä. Yli viikon tauon jälkeen. Sen kyllä huomaa, koska reidet huutaa nyt hoosiannaa aina kun kävelee. 

Jo toissaviikolla tuli reidet kipeäksi, kun jalkaprässin asento olikin erilainen kuin ennen. Siinä oli ollut joku pidempi, koska jalat meni paljon suoremmaksi kuin edellisellä kerralla. En tajunnut asennon muutosta ennen kuin olin tehnyt kaksi sarjaa, mietin vain että miksi tuntuu erilaiselta. Sitten kun tajusin mistä on kyse, päätin etten sarjojen välillä lähde kikkailemaan prässin asennon kanssa.

Eilen sitten katsoin prässin asennon kohdilleen ennen kuin lähdin tekemään. Mutta nostin painoja 2,5kg/puoli, koska en löytänyt kuin 1kpl:n kilon painoja. Joten sitten mentiin vähän isommalla painonostolla kerralla. Jaksoin hyvin tehdä 10 kerran sarjoja 3, aikaisemmilla 10kilon painoilla tein kolme 12 kerran sarjaa.  Mutta onhan se aika iso nosto kerralla nostaa 10kilosta 15kiloon. Asento oli parempi kuin mitä se on ollut aikaisemmin. Luulen että jalkaprässi on ollut vähän lyhyemmän henkilön mitoilla aikaisemmin kun olen tehnyt ja sen takia ei ole niin paljon tullut jalkoihin painetta. Nyt nimittäin on etureidet niin kipeät että ei ole tosikaan. Pakaroissa tuntuu myös vähän, mutta ei niin paljon kuin luulisi. 

Tällä viikolla on paino mennyt taas alas. Ollaan jälleen alle 110 kilon, eilisaamun paino oli 109,7kg. Pudotusta viikossa 1,1kg. ONNEKSI! Lievästi sanottuna ahdisti painon nousu ja toisaalta ärsytti hurjasti. Mutta näihin pitää varmasti tottua, ja koittaa asennoitua että näitä takapakkeja tulee. Nyt vain uudella tsempillä eteenpäin, toivottavasti pääsen pian alle 105 kilon. 

Tosin se että keikun näissä lukemissa voi selittyä sillä että olen aikaisemmin ollut noin tämänpainoinen pidemmän aikaa. Eli kroppa ehkä "ajattelee" että nyt on hyvä. Mutta vielä pitää saada painoa pois, en ole tyytyväinen vielä. Vaikka kuinka on 30 kiloa pudonnut, niin se ei ole riitävästi. 

Tänä aamuna kävin jälleen labrassa. Ensi viikolla on diabeteshoitajan vastaanotto ja vuosikontrolli, joten sitä varten piti käydä piikillä. Kaikki tulokset eivät ole vielä tulleet, mutta pirkän sokerin arvot ovat. Syyskuun labroissa, jotka tehtiin Eiran sairaalaa varten, pitkä sokeri oli 41, eli se on pudonnut vielä siitäkin. Viitearvot ovat 20-42 mmol/mol aikuisilla, eli siellä ollaan viitearvojen sisällä.  Pitkän sokerin arvo 37 vastaa mittariarvoa 5,5. Eli hyvin menee.  

Kotona tehtiin eilen pientä pintaremonttia - putkimies kävi vaihtamassa suihkun hanan ja asentamassa kylppäriin allaskaapin, uuden altaan ja hanan, koska siellä ei ollut allaskaappia. Poika oli kaverinsa kanssa keksinyt tehdä koiralle kopin allaskaapin laatikosta. Niinpä meillä on Luckyllä linna tätä nykyä. Ja koira tykkää nukkua siellä. 

 

Uusi takapakki

Tänä aamuna vaaka ei ollut kaverini. Se näytti jälleen plussaa, eikä edes ihan vähän. V***tuskäyrä on taas tapissa, ahdistaa ja ärsyttää.

Syynä on varmasti osittain herkuttelu, mutta toisaalta vatsa ei ole taas toiminut muutamaan päivään. Aikaisemmin se on ollut ongelma että on toiminut vähän liiankin vauhdilla, nyt tuntuu että välillä on vatsa todella löysällä ja välillä ihan jumissa. Pitäisi osata syödä tarpeeksi/sopivasti kuituja, että vatsa toimisi kuin junan vessa. Mietin että pitää ehkä ottaa itseäni niskasta kiinni ja tarkkailla syömisiä tässä jonkun aikaa. Lähinnä proteiinin saannin kannalta. Sinne ravitsemusterapeutillekin pitäisi mennä, kun nyt saisi aikaiseksi.

Olemme tämän viikon mökillä etäilemässä. Poika syyslomailee, isä ja äiti tekevät töitä. Olen nautiskellut kynttiöiden polttamisesta ja takan savun tuoksusta. Ulkona on aika harmaa sää tänään, eilen ja toissapäivänä paistoi aurinkokin, mutta tuulesi TODELLA kovasti. Joten ei tehnyt mieli olla ulkona kun oli niin kylmä. 

Puoli vuotta leikkauksesta

 Tänään on tasan puoli vuotta leikkauksesta. Painoa pudonnut leikkausaamun ja tämän aamun välillä 29,7kg. 

Kuten todettu, takapakkiakin on tullut. Etenkin nyt viime aikoina. Kaksi viikkoa sitten yhtenä päivänä paino oli 107,9kg, tänään 109,5kg. Mutta näillä mennään, ja eteenpäin katsotaan. Mutta en silti ole tyytyväinen vielä, painon pitää vielä pudota. Mutta siihen menee se aika mikä menee. 

PT:ni kysyi että onko paino pudonnut viime aikoina yhtä vauhdikkaasti kuin leikkauksen jälkeen. Totesin että ei ole. Mutta yhdessä mietimme että siihen vaikuttaa salilla käymiseni ja lihasten kasvaminen, lihas painaa enemmän kuin rasva. 

Nyt iski pientä nuhaa päälle, eilen olin aivan veto pois eikä olo ole tänään juurikaan parantunut. Nenä vuotaa ja aivastuttaa, lihaksia kolottaa. Välillä on kylmä, välillä hiki virtaa. Eli kunnossa en ole, joten tämän päivän sali jäi väliin.

Ensi viikko nautiskellaan mökillä, töitä tehden tosin. Mutta maiseman vaihto tekee aina hyvää. 

Takapakki saa ärsyyntymään

Viime viikon takapakki sai ärsyyntymään Ei se tosin vaakalla paljon näkynyt, vain puoli kiloa oli pudonnut. Mutta v***tuskäyrä oli huipussaan. 

Myönnän kyllä että ei tullut liikuttua yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan, tai toisaalta en syönyt sen enempää tai vähempää kuin edelliselläkään viikolla. Mutta fiilis oli todellä ärsyyntynyt, ahdistunut ja kiukkuinen.

 Pienikin töyssy ylöspäin tuossa käppyrässä ottaa aivoon. Mutta toisaalta pitää ajatella että se on elämää. Ja se että paino on pudonnut 30 kiloa on jo huippusaavutus. Mutta kuten todettu aikaisemminkin, nälkä kasvaa syödessä. Tiedän että vauhtini painon pudotuksessa on ollut tosi kova. Että on ymmärrettävääkin että välillä vähän junnaa paikallaan. Mutta ei se sitä ahdistusta ja harmitusta pois vie. Jotenkin sitä vain odottaa että se paino putoaa vähän niin kuin tekemättä mitään. Pitäisi varmasti koittaa jotenkin kääntää tätä ajatusmallia siten että painonpudotuksen eteen pitää edelleen ponnistella.

Olen huomannut että olen "oppinut" juomaan enemmän kuin heti leikkauksen jälkeen. Hiilihapollinenkin juoma menee, mutta sitä ei voi juoda paljon kerralla. Limua (sokeritonta) on tullut juotua taas. VEsi maistuu pahalta. Mieluiten juon maitoa, esimerkiksi lääkkeet tykkään ottaa maidon kanssa, kun se maistuu joltain, mutta on kylmää. Eikä sitäkään tule juotua kuin ehkä desi kerrallaan. 

Mutta toisaalta tiedostan että taidan syödä liian vähän. Mutta kun ei tee mitään mieli. En osaa sanoa vaikuttiko painon laskuun/laskemattomuuteen jokin asia. En osaa nyt yksilöidä sitä, mielestäni viime viikko ei ollut mitenkään erikoinen. Tiedän että aamuisin jaksan syödä jugurtin/rahkan/viilin. Sitten yhdentoista aikaan on vähän sellainen olo että jotain voisi syödä ja usein lämmitänkin jotain ruuaksi. Jälleen kolmen neljän aikaan on olo että pitäisi syödä. Mutta nälkä ei ole. Tosin ystäväni, jonka lihavuusleikkaus tehtiin 12 vuotta sitten, sanoi että jos tulee nälkä on varastot ihan loppu - esimerkiksi kovan treenin jälkeen. Että hänellekään ei tule nälkä, vaikka leikkauksesta on niinkin kauan. 

Olen huomannut että jos syön hiilareita - tai lähinnä ehkä pitäisi yksilöidä gluteenia (lue: leipää) on vatsa aika täynnä ja tulee helposti paha olo. Pasta ei vaikuta samalla tavalla. Töissä on todella usein riisiä ja kanaa toisena lämpöisenä vaihtoehtona, ja otan yleensä sitä. Mutta huomaan että silti tulee otettua liikaa ja tulee paha olo syömisen jälkeen. Viime viikollakin piti mennä vessan kautta, kun tuli ylös osa ateriasta, vaikka otin mielestäni todella vähän. Olen huomannut että heti ensimmäisen ajatuksen/olon tullessa että "nyt riittää" pitää lopettaa. Muuten tulee varmasti ylös. 

Arjen harmeja tässä myös on tullut vastaan. Torstaina olin laittamassa pyykkiä koneeseen, mutta kone vain vilkutti valoja eikä suostunut enää käynnistymään. Niinpä sitä sitten piti tilata uusi kone, se tulee tänään. Eilen toteutimme myös pitkään mietinnässä olleen kylppärin allaskaappi-ratkaisun. Kävimme ostamassa kotimaista Polarian tuotantoa olevan allaskaapin ja uuden altaan. Eilen saatiin vanha pyykkikone siirrettyä pois kylppäristä (kotiinkuljetuksen yhteydessä menee vanha kierrätykseen) ja vanha allas irroitettua seinästä.  Saa nähdä onko tänään sitten illalla vuorossa uuden allaskaapin ja altaan asentaminen. Ne ovat puolison heiniä. Toivottavasti nyt kuitenkin tällä viikolla on kylppäri valmis.

Ensi viikolla on syysloma. Tai ei se mitään lomaa minulla ole, töitä pitää tehdä, kun lomapäivät on syöty. Mutta menemme mökille, joten se on vähän maiseman vaihdosta ja siellä tulee ehkä vähän rentouduttua kun ei ole näitä kotihommia niin paljon. Ja koirakin nauttii kun saa olla vapaana ulkona.

 

Ahdistava aamu

Ahdistava aamu. Paino näytti +2 kg versus torstai-aamu. Tiedän että tämä on väliaikaista ja että tilanne voi olla ihan toinen viikon päästä, mutta ei se silti sitä ahdistusta poista.

Olimme viikonloppuna perheleirillä. Siellä tuli syötyä säännöllisesti ja lämmintäkin ruokaa kaksi kertaa päivässä. Herkkuja ei ollut, joten se ei selitä painon nousua. Perjantaina kävin salilla töissä ja lauantaina uin matkaa reilun puolituntia leirillä. Joten liikuntaakin tuli. Mutta esimerkiksi vatsa ei ole toiminut pariin päivään. Ja toisaalta on se aika kuukaudesta. Ehkä ne ovat syitä, tiedä häntä. 

Oli mukava viikonloppu, kun oppi uutta ja sai vertaistukea muista vanhemmista. Poika ei niinkään ollut innoissaan, koska muut lapset olivat nuorempia kuin hän niin hänellä oli vähän tylsää. Mutta oli ihana kun sai syödä muiden tekemää ruokaa ja nauttia rauhallisesta viikonlopusta. 

Toivottavasti ensi viikko on parempi viikko.