Takaisin salille

Kun jalkakipu on nyt helpottanut niin salitreeni tuli takaisin kuvioihin. 

Otimme puolisolle salikortin työpaikkani salille ja ensimmäisen kerran menimme torstaina. Siellä sitä tuli huhkittua tunti, tosin esimerkiksi kaikkia haluamiani painoja käsipainoista ei ollut saatavilla (oli siis muilla käyttäjillä käytössä) niin jouduin tekemään vähän liian kevyillä painoilla.  Mutta kyllä se hyvää teki kropalle.

Painolle ei niinkään. Paino oli kilon enemmän salin jälkeisenä aamuna kuin edellisenä päivänä.

Sama homma lauantaina, salille, mutta nyt sain sentään  oikeilla painoilla tehtyä. Tai itseasiassa, mietin Pystypunnerrusta (4kg+4kg) ja kulmasoutua (6kg) tehdessä että ompas tämä kevyt tämä paino. Kun katsoin saliohjelmaani joka on siis tehty syyskuussa, niin nämähän olivat aloituspainot. PEnkkipunnerrus meni 2 kiloa kovemmilla painoilla kuin mitä alussa, ojentajapunnerrus kilon kovemmalla painolla. 

Mutta jälleen sunnuntai aamuna paino oli kilon enemmän kuin lauantaina. Eli kahden salipäivän ja normaalien syömisten kanssa paino nousi kaksi kiloa! 🙈  APUA! Tekee mieli sanoa ettei mitään saleja enää jos paino vain nousee, mutta ehkä tämä tästä tasaantuu. Mutta ahdistaa, kun tekee jotain omasta mielestä hyvää omalle kropalle ja sitten tulos jota tavoitellaan onkin päinvastainen

Olen miettinut syömisiäni ja keskustelin aiheesta myös terapeutin kanssa viime viikolla. Ei ravitsemus- vaan psykoterapeuttini kanssa. Mietittiin keinoja millä syöminen otetaan haltuun ja järkiperäistetään. Sovittiin että herkut jätetään kauppaan. Niitä ei yksinkertaisesti osteta. Toisaalta jos haluaa herkutella niin sitten selkeä herkkupäivä vaikka lauantaisin, niin ei tarvitse kokonaan kieltää itseltään herkkuja. Toisaalta mietittiin että otan jälleen kellon ruoka-aikojen merkiksi, laitan sen soimaan niin ruokahetken merkiksi. Samoin keskusteltiin siitä että taukoja pitää pitää päivän aikana. Istun helposti koneella koko päivän tekemässä töitä pitämättä taukoja. Joten ratkaisuksi mietittiin esimerkiksi lounastuntia puolison kanssa päivittäin. JA sitten proteiinipitoisen ruuan lisäämistä. Se on olennainen juttu.

Mutta ei mene hyvin tällä hetkellä. Hyvä jos sen 30 kiloa olen saanut leikkauksesta pudotettua vuosipäivään mennessä.... 😒

ahdistaa.

Paino jälleen yli 109 kilon. Se ahdistaa. Tosin se oli maanantaina yli 110 kilon joten positiivista sinänsä että nyt ollaan taas tultu siitä alaspäin.

Mutta painon muutokset ahdistaa ihan hirveästi. Ja mieli on matalalla, kun ei meinaa saada sitä painoa ala. Ei ole mitään mahdollisuuksia saada painoa alle 100 vuosipäivään mennessä. Ja se ottaa aivoon. Mutta toisaalta pitää miettiä että onhan se 30 kiloa jo iso saavutus. 

Sitä vaan ei pääse omaa ajatusmaailmaansa karkuun, kun kokee olevansa liian lihava ja iso niin minkä sille mahtaa. Varsinkin kun oltiin jo peräti 102 kilossa, niin nykyinen paino ahdistaa todella paljon. Mieliala on matalalla. 

Koetan löytää syömisistäni syytä, ja tosiasia on että taidan syödä liian vähän. Ja liian vähän proteiinia. Maha ei toimi, nyt kun olen joutunut käyttämään Panacodia särkyyn niin vatsan toiminta on hidastunut entisestään. Pitäisi varmaan lisätä kuitua ruokavalioon, jotta maha toimisi paremmin. Vettä (lue vissyä ja pepsiä) tulee juotua kyllä 1,5 litraa päivässä joten nesteen määrästä mahan hitaus ei ole kiinni.

Ehkä sitä toisaalta ei pitäisi stressata painon takia. Kyllä se putoaa varmaan vieläkin kun ei ahdistu siitä. Mutta kun ahdistuu, tulee syötyä esim jätskiä ja sitten on paha olo fyysisesti jätskistä ja toisaalta psyykkisesti siitä että tuli ylipäänsä syötyä. Tätä ehkä pitää käsitellä terapeutin kanssa seuraavalla kerralla, niin saisi tähän jotain tolkkua. 

Lääkärissä 

Kävin gynegologilla viime viikolla, ja tulos oli että munasarjojen monirakkulaisuus on poistunut painon putoamisen myötä. Vuosi sitten ennen leikkausta käydessäni monirakkulaisuus oli todella paha. Pieniä positiivisia juttuja - tämäkin asia on vain näkymätöntä terveyden palautumista, mutta ei se niin paljon kuitenkaan piristä että saisi mielialan täysin kääntymään. 

Huhtikuun ekalla viikolla on taas verensokereiden ja verenpaineiden mittausta luvassa. Vuosikontrolli leikkauksen jälkeen on Eiran Sairaalassa 13.4. Pitkästä aikaa näen oikeasti lääkärin, tammikuussa oli puhelin aika ja edellinen kontrolli oli syyskuussa jolloin kävin vastaanotolla. Saa nähdä mitä on luvassa. 

Remppa etenee

Kodissa asiat etenee. Maanantaina kävi Puustellin asentaja laittamassa keittiön ja kylppärin uudet kaapit paikoilleen. Ihana kun on keittiössä tilaa. Vielä en tosin ole saanut kaikkea paikalleen, koska sähköjä pitää vetää kaappien sisällä/takana. Mutta sekin korjaantuu tänään, sähkömies tuli sovitusti jälleen. Nyt on jo kylppärissä uudet pistorasiat pesutornille (ja kaapissa tupla rasia vanhan tilalla). Seuraavaksi hän siirtyy keittiöön tekemään jääkaapille ja pakastimelle vetoja ja uusia pistorasioita uuden kaapin alle. Samalla tulee led valo kaapiston alle työvaloksi. 

Perjantaina tulee putkimies. Hän tulee vetämään uuden vesijohdon ja viemärin pesutornille. Maanantiana Puustellin asennuksia tehnyt putkimies arveli että alakerran wc-pönttö pitää vaihtaa. Mutta katsotaan mitä perjantain putkari sanoo. Jos näin on, niin vaihdetaan sitten alakertaan pönttö ja laitetaan yläkertaan alakerran vanha koska yläkerran pöntöstä on vedin rikki. Ja se on muutenkin vähän huono. 

Hetki sitten ovelle ilmaantui ilmalämpöpumpun huoltaja, joten sekin tulee katsottua kuntoon. Viikon päästä maanantaina tulevat sitten remppamiehet korjaamaan yläkerran vessaa. Sitä varten pitää laatat nakutella irti, mutta muuten remppafirma uusii pinnat. Laatat noudettiin viime viikolla. Löydettiin suurinpiirtein samanlaista kuin mitä alakerran kylppärissä on, joten tulee vähän samaa mallia molempiin. Kylppärikalusteet tulevat noin viikolla 18 (=vapun jälkeen), joten vähän aikaa pitää lavuaarin putket olla suljettuna vessassa, mutta pöntön kun saa toimimaan niin kaikki on hyvin. Joskus pääsiäisen jälkeen pitäisi olla muuten vessassa valmista paitsi tosiaan kalusteet seinään.

 

Edelleen kipuja

Kelkkakolarista on reilu kaksi viikkoa. Jalka on edelleen kipeä ja mustelmilla. Särkylääkkeet ei juurikaan auta, mitä nyt pistävät mahan kovalle. Mutta siihen on ollut lääkkeenä kuitu, jota olen koittanut lisätä, ja laksoberon. Onneksi maha toimii vaikka vähän hitaanlaisesti.

Jalkaa tosiaan särkee, jopa se että makaa kyljellään ja jalka osuu lakanaan ja patjaan niin sattuu. Koetan istua jalka koholla päivällä, mutta aina ei jaksa. Viime viikolla uinti teki hyvää kun pääsi liikkumaan, eikä onneksi pahentanut jalkaa. Mutta en kyllä vielä uskaltaisi mennä salille. Uinti on ollut niin kivaa että ehkä jatkan sitä. Toisaalta salilla käynti on kokonaisvaltaisempaa. KAtsotaan nyt. 

Paino on pudonnut torstain 109,4kg:stä 108,5 kiloon. Liikaa, mutta alaspäin. Jos tässä nyt alkaisi parempi vauhti, haluaisin painon alle sadan leikkauksen vuosipäivään mennessä. Mutta 10 kiloa kuukaudessa on liian iso rasti, joten epäilen etten siihen pääse. 

Kotona remontti jatkuu. Keittiöstä saatiin kaapisto siirrettyä toiselle seinälle, perjantaina tulee uudet kaapistot ja maanantaina asentajat. Sähkömies kävi perjantaina ja tulee jälleen ensi viikolla, samoin putkimies. Mutta nälkä kasvaa syödessä, päätimme että myös saunassa vaihdetaan paneelit. Se sitten yläkerran pikkuvessan jälkeen, jonka purkaminen pitää aloittaa ensi viikolla. Vähän tekee tiukkaa, kun pitää olla ilman toista vessaa ja molempien vessan lavuaareja viikko, mutta pääasia että yksi pönttö toimii. Ja keittiössä voi käydä käsipesulla, tai sitten otan vatiin vettä alakerran vessaan käsien pesua varten. 

Pikkuhiljaa tavarat myös löytävät paikkansa. Ehkä tästä uudesta kodista tulee koti - nyt kyllä vielä ahdistaa romut jotka ovat joka paikassa, varsinkin keittiössä, kun kaapistot ovat tyhjänä, kun pitää odottaa asentajia että saadaan kuntoon lisäkaappi vanhojen yhteyteen.

Liikunta takaisin

Paino on hurja. Ja se AHDISTAA ihan super paljon. 

No, tie tästä on vain alaspäin. Haluaisin sen 40 kg pudotusta leikkausaamun painoon vuosipäivään mennessä. Siihen on vajaa 10 kiloa matkaa. Kyllä - paino on noussut muutamassa viikossa noin 7 kiloa. 

Osa siitä menee syömisen piikkiin - tottakai. Mutta osa menee myös kolarin piikkiin - maha ei ole viikkoon toiminut kun syön Panacodia särkyyn. Ja jalka on ihan jättiturvoksissa aina illalla, eli nestettä kertyy. Osa menee myös kuukautiskierron piikkiin, on taas se aika kuukaudesta kun ollaan turvoksissa ja viime viikolla oli syömishimo, kuten aina ennen menkkoja. 

Liikunta pitäisi saada takaisin. Lääkäri viime perjantaina kielsi rasittamasta jalkaa, joka on pahasti turvoksissa, ainakaan kahteen viikkoon. Eilen sitten kävimme puolison kanssa uimassa. Se teki hyvää, pääsi liikkumaan ja jalka ei rasittunut. JOs jalka olisi kunnossa tekisin tänään kävelylenkin pojan uintitreenien aikana, mutta jos kävelen, se turpoaa ja on taas kipeämpi. JOten ehkä tyydyn vain istumaan autossa. 

Totesimme puolison kanssa kumminkin että tuo eilinen reilun puolen tunnin uinti teki terää. Ja otamme joko sen tavaksi. Tai mietimme että kävisimmekö kerran viikkoon salilla ja toisen kerran uimassa. Tai kaksi kertaa viikossa salilla ja kerran uimassa. Toisaalta sitä ei haluaisi tunkea viikkoja ihan täyteen, mutta pojan treenien aikaan tiistaisin ja torstaisin olisi hyvä hetki uinnille. Tai salitreenille. Poika kun on kaksi tuntia treeneissä niin siinä ehtii oman reilun tunnin treenin tehdä ja suihkut ja pukeutumiset päälle. 

Mutta ai että tuli taas hyvä olo kun pääsi liikkumaan. Olen ollut joulusta asti tekemättä mitään liikuntaa ja se kyllä vaikuttaa mieleen. Tuli niin hyvä olo ja uni maittoi aivan eri tavalla.

Eli lisää liikuntaa elämään. Sopiva laji pitää vammojen laatuun nähden miettiä, että ei rasita jalkaa ainakaan vielä viikkoon, mutta voihan salillakin tehdä yläkroppaa.