Kuolin treeneissä :)

Viikko sitten keskiviikkona oli ensimmäinen treeni PT:n kanssa. Puolitoista tuntia käytiin asioita läpi ja opeteltiin uutta. Kyykky oli SUPER vaikeaa, penkille piti laittaa painoja korotukseksi, koska en päässyt tarpeeksi matalalle. Kyykkäsin prässinkin kanssa ja jalat huusivat hoosiannaa. Osa venytyksistä sujui kuin vettä vaan, mutta osa teki tiukkaa. Hiki lensi, mutta oli kivaa. Kun menin treenien jälkeen rappuja alas jalat meinasivat pettää alta kun olivat niin hellänä.  

Seuraava yö ei sitten ollutkaan kiva. Eikä seuraava päivä, torstai. Joka paikkaan sattui. Rappusia alaskävely oli vaikeaa. Väsytti aivan TÖRKEÄSTI. Jalat olivat kipeät ja mitään ei tehnyt mieli tehdä. Mutta en tiedä johtuiko Pojan alkuviikon flunssasta vai treenistä vai molempien yhteisvaikutuksesta, niin perjantaina veto oli vielä enemmän pois ja flunssainen olo vaivasi. Enää ei särkenyt paikkoja niin pahasti, mutta nenä vuoti ja oli kurja olo, joten en uskaltanut pahemmin kuntoilla.

Lauantaina kuitenkin lähdin lenkille koiran kanssa. Kolme kilsaa tuli taas tallustettua - ja löysin itselleni hyvää lenkkimusaa. Totesin että ABBAn biiseissä on suurimmassa osassa hyvä rytmi kävelemiseen, ei liian nopea mutta ei hidaskaan. Niinpä sitä sitten mentiin ABBAn tahdissa lenkille ja kiskottiin välillä koiraa. Se kun haluaisi nuuskutella jokaisessa puskassa. Olen vakavasti miettinyt että kävisin erikseen lenkillä ja sitten pissattaisin koiran vain lähimetsässä, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Lauantaina ei ollut kovin paha päivä. Ei särkenyt paikkoja eikä vaivannut mikään muutenkaan. Katselin Pojan koripalloturnausta netistä, kun katsojia ei päästetty paikanpäälle. 

Sunnuntaina oli pyörätreeni. Pyöräilin illalla puolisen tuntia aiempaa kovemmalla vastuksella kuntopyörää. Päivä oli taas mennyt pojan korispelejä katsellessa. Sunnuntain pyöräilyt sitten maanantaina tuntuivatkin jaloissa. Treenit olivat taas luvassa, ja tällä kertaa otettiin muutamia uusia liikkeitä. Tänään on pyöräily/lenkkeilypäivä - kävin hierojalla (joka on siis samalla PT:ni) päivällä. Huomenna taas salille.

Tavoitteena on että salilla kävisin 2 kertaa viikossa ja noin kuukauden kahden kuluttua katsottaisiin miten on kehitytty. Lenkillä voisin käydä, mieli tekisi myös uimaan. Katsotaan miten tämä rytmi tästä muodostuu. Koetan käydä aamulla/aamupäivällä toimiston kuntosalilla treenaamassa, kun siellä on väljää. Siinä tulee sitten joko toimistopäivä samalla, tai muuten vaan vähän maiseman vaihdosta. 

En tiedä mikä oli viikon syy/Seuraussuhde, mutta viikon painolukema on vain 400g vähemmän kuin viime viikolla. Se turhauttaa, mutta toisaalta jos kuntoilu tuo lihasmassaa, niin eihän se paino niin paljon voikaan pudota. Mutta eihän se nyt vielä viikosta miksikään vaikuta, joten jotain tein/söin/join väärin viikon aikana. Tai sitten vaan pitää kääntää pää siihen asentoon että on ok jos paino putoaa puoli kiloa viikossa. Sillä tavalla saa pysyvämpiä tuloksia. 

Olen siivoillut myös kaappia. Ei kenelläkään olisi tarvetta koon 58 pitkälle tuulitakille tai softshell takille? Samoin löytyisi koon 58 toppahousuja ja useita paitoja/hameita/tunikoita koosta 54 kokoon 58/60. Vapaaehtoiset saavat ilmoittautua kommenteissa.  Olin niin onnellinen kun sain ostettua koon 48 farkut. Koon 58 farkut heitin roskiin, kun olivat rikki, niin ei voinut laittaa kiertoon. 

Liikunnan lisääminen

Olen koittanut viime aikoina lisätä liikuntaa. Polven vaiva oli ikävä, se esti kävelyn yli viikon ajan. Kävin ortopedillä joka totesi että vielä ei kannata ottaa magneettikuvia, koska on vaivannut vasta niin vähän aikaa. Antoi reseptin Voltarenia ja sanoi että seuraile kuukausi, katsotaan sitten uudestaan jos vielä vaivaa. 

No, Voltarenista on ollut apua. Tai sitten siitä että olen vain itsepäisesti käynyt kävelemässä. Esim perjantaina menin töiden jälkeen reippaana 3 kilsan lenkin ihan hyvää tahtia, eikä polvi ollut moksiskaan. Mutta sunnuntai-aamuna oli taas kipeä, kun lauantaina en tehnyt mitään. Ehkä liike on lääke. Sunnuntaina ja eilen kävin samaisen 3 kilsan lenkin ja polvi ei ollut moksiskaan.

Mutta ei jotain hyvää niin huonoakin. Nyt puolestaan vasen nivunen aiheuttaa kipua kun kävelee. Ehkä ongelma on siinä että hankin itselleni kunnon juoksukengät kun tennarit olivat vähän miten kuten. Jos nyt jalka on paremmassa asennossa kävellessä lenkillä ja kun kävelee vanhoilla lättänä tennareilla niin se aiheuttaa väärän asennon jalkaan ja kipu johtuu siitä. Enpä tiedä. Tämä on vain mietintöjä. 

Huomenna aloitan PT:n (hierojani) kanssa salitreenit. Olin sopinut tälle viikolle kahdet treenit, mutta perjantai piti siirtää, koska puoliso tarvitsee autoa. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, toivottavasti onnistuu hyvin. Tänään käyn hieronnassa ja ajattelin pitää välipäivän lenkkeilystä, mutta katsotaan nyt. On pojan koriksen palaverikin illalla, niin ehtisin lenkille vasta joskus 20 maissa. Salitreenejä ollaan sovittu nyt pari kertaa viikkoon PT:n kanssa ja sitten muutaman kerran jälkeen mut jätetään yksin treenaamaan. Kun olen jonkun aikaa treenannut yksin, otetaan PT:n kanssa seurantakäynti ja katsotaan eteenpäin juttuja.

Jostain syystä tällä hetkellä tuo liikunnan lisääminen ei tuota ahdistusta. Aikaisemmin olen ollut täysi sohvaperuna joka ei ole liikahtanut mihinkään. Nyt ajatus salitreenistä tai lenkille lähtemisestä ei tunnu niin pahalta. Pikemminkin päin vastoin, lauantaina podin huonoa omaatuntoa siitä että en tehnyt mitään, en saanut aikaiseksi edes kuntopyöräillä. Se nyt kumminkin olisi kaikkein helpointa kun pyörä on olohuoneessa, ja ei tarvitse lähteä mihinkään. On jännä kuinka ajatusmaailma on pyörähtänyt niin ympäri ilman mitään erityistä syytä. 

Vieläkin minua nolottaa ison mahani kanssa käydä lenkillä, mutta toisaalta - se maha on aika paljon pienempi kuin aikaisemmin. Turhautti, kun yritin etsiä itselleni juoksutakkia niin miesten XXL ei mahtunut päälle (saati sitten naisten takeissa).  Sitten löysin sellaisen vähän paksumman pitkähihaisen paidan (miesten sekin) joka on lenkillä hyvä, ei liian paksu, mutta ei liian ohutkaan. Eilen vastaani tuli eräs nainen lenkillä joka hölkkäsi, mutta mielestäni itse menin lujempaa kävellen. Mietin että onko ko. hölkästä hyötyä. Mutta mikä minä olen arvioimaan muiden treenaamista. 

Kiitos kommenteista, ne lämmittivät sydäntä. On kiva huomata, että joku lukee tätäkin sepustusta. Se on ollut ehkä vähän vaikeaa ajatuksissa, koska ei ole tiennyt lukeeko tätä kukaan ja onko tästä mitään "hyötyä" kenellekään. Tämän viikon paino (eilen aamulla) oli tasan 111 kg, mikä on 1,5 kg vähemmän kuin viime viikolla. Taas hyvä lukema, mutta jostain syystä ahdistaa paino silti. Älytöntä, tiedän sen. Paino on kuitenkin pudonnut leikkauksesta 28,2 kg, tammikuusta 33,2 kg. Mutta kaipa tämä on vain tätä ikuista painofiksaatiota mistä ei helposti eroon pääse. Koetan olla itselleni armollinen. Mutta minkä sille voi - nälkä kasvaa syödessä, myös painonpudotuksen suhteen.

 

Että voi ottaa päähän

Voi että voi ottaa päähän, kun tämän viikon maanantai-paino oli 100g enemmän kuin viikko sitten. Ja se tässä vielä enemmän ottaa päähän että toissa päivänä paino oli kilon vähemmän kuin tänä aamuna. 

Tiedän mistä painonnousu tai siis laskemattomuus johtuu. Meillä oli viikonloppuna isäni 70-vuotisjuhlat, joiden järjestelyjen ja juhlien aikana tuli herkuteltua vähän tavallista enemmän. Siitä onkin sitten tänä aamuna saanut kärsiä, kun vatsa on ollut vikkelällä ja olen juossut vessassa. 

On uskomatonta kuinka paljon painon putoamattomuus voi ottaa päähän. Pitäisi olla tyytyväinen siitä lähes 30 kilosta joka leikkauksen jälkeen on lähtenyt, ei huolestua siitä jos yhdellä viikolla paino nousee 100g. Mutta minkä sille päälleen voi. Kun on aina, koko ikänsä, laihduttanut niin siihen painoon on tullut fiksaatio. Ja siitä ei ihan helposti pääse yli. Tiedän että olen kiittämätön, mutta nyt ahdistaa ihan julmetusti. Heti tulee mieleen, että jos paino ei tästä enää putoakaan. 

Viime viikolla tiistaina kävin silmälääkärissä (sen tuloksista tuonnempana) ja silloin polveani alkoi särkeä. En ollut satuttanut polvea mihinkään, mutta olin kyllä kolmena peräkkäisenä päivänä pyöräillyt kuntopyörällä. Polvi oli todella kipeä astuessa tiistaina ja keskiviikkona, mutta torstaina kävimme koko perheen voimin tunnin lenkillä, ja jalka ei ollut moksiskaan. Perjantaina sitten taas olikin, samoin koko viikonlopun. Kipu oli voimakkaampi aina välillä tietyissä asennoissa, välillä ei ollut mitään ongelmaa kävellä. Tänään kävin sitten lääkärissä ja kohta menen ultraan jotta selvitetään onko siellä pehmytkudos vaurio. Ongelmana tässä on se, että en voi syödä tulehduskipulääkkeitä vatsalaukun ohitusleikkauksen takia. Tosin koen että en niitä hirmuisesti olisi tarvinnutkaan, mutta yöksi voisi ottaa.

Silmälääkärissä kävin tosiaan. Ajattelin panostaa veronpalautukset itseeni ja nyt on varattuna aika silmien laserleikkaukseen kuukauden päähän. Olisi ihana päästä kokonaan silmälaseista eroon. Todennäköisesti se onnistuukin, mutta ikänäkö tullee jossain vaiheessa ja sitten tarvitaan lukulaseja. Mutta siihen saakka aion nauttia elämästä ilman silmälaseja. Raportoin leikkauksesta sitten täällä kun se on tehty. 

Turhauttaa

No, paino putosi tällä viikolla 900g. Sekös turhauttaa. Eilen aamulla saldo oli vielä 1,6 kg mutta vissiin se illan syöminen sotki tämänkin. Söin rasiallisen mustaherukoita ja herkuttelin vähän juustonaksuilla. Ehkä se kostautui. Mutta toisaalta helpottaa tietää, että painon putoamattomuus ei ollut lopullinen stoppi vaan joku väliaikainen jumi. Paino on pudonnut tammikuusta -31,7 kg yhteensä. Leikkauksesta -26,7kg eli 19,18%. Se on iso määrä, mutta niinkuin sanoitaan että nälkä kasvaa syödessä, niin myös tämä. Painokäyrä leikkauksesta näyttää hyvältä. Muutin hieman asteikkoa, ei ole järkeä näyttää 160 kilosta 0 kilon väliä, kun tavoitepaino on jossain 80 paikkeilla. 

 

Viikonloppu on koitettu levätä. Tein tosin pulla-urakan, leivoin lauantaina 71 ja sunnuntaina 34 korvapuustia. Isäni täyttää viikonloppuna 70 vuotta joten juhlavieraita varten leivoin. Ja jäi siitä vähän kotiinkin. Ja tuli maistettua itsekin - sekin on tietenkin saattanut vaikuttaa painon nousuun. Tosin voihan se olla nestettäkin. Hyvin pullat onnistuivat, ja nyt ne odottavat pakkasessa viikonlopun juhlia. Perheen miehillä on ukaasi että pullia ei saa ottaa pakkasesta syötäväksi. Luultavasti pitää ensi viikolla pyöräyttää yksi satsi taas, koska ne tuntuvat olevan suosittuja.

Olen koettanut nyt mökiltä kotiuduttuani tsempata enemmän liikunnan suhteen. Nyt olen kahtena iltana pyöräillyt kuntopyörällä ja aamuisin koiralenkit ovat olleet pidempiä kuin ennen. Ei mitään suunnatonta, mutta olen kiskonut koiraa perässäni, että tulee vähän pidempi lenkki. Kyllä se sieltä sitten jossain vaiheessa tulee kun saa kuonon irti maasta. Meillä on myös töissä tulossa kävelyhaaste syyskuussa, on tarkoitus saada 10 000 askelta päivässä käveltyä. Se tulee olemaan oikea haaste myös minulle, tällä hetkellä askeleet jäävät noin 5000 päivässä, joskus allekin. Se ei vaadi kuin vähän enemmän lenkillä käymistä. Tosin myös muun liikunnan voi konvertoida askeliksi, joten voin käydä vaikka uimassa. 

Ehkä se johtuu kuntopyöräilystä, mutta jalkoja on viime päivät väsyttänyt. Ja ne ovat olleet kipeät ja levottomat. Ei ainoastaan pohkeista vaan myös varpaissa on ollut kipuja. Sellainen jomottava tunne. Voi kyllä hyvin olla, että se johtuu siitä että ei ole pariin kuukauteen tehnyt mitään erityisen liikunnallista, ja kun sitten yhtäkkiä aloittaa niin se tuntuu jaloissa. Eilen jouduin ottamaan panadolin kun oli niin kipeät jalat mutta ei se valitettavasti auttanut. Nytkin tätä kirjoittaessani ja koneella istuessani, on inhottava väsynyt tunne jaloissa.

Perjantai-aamuna heräsin viluun klo 4:30 paikkeilla enkä saanut enää unta sen jälkeen. Niinpä olin reippaana jo kahdeksalta kaupassa ja sain asioita hoideltua. Äitini ihmettelikin että mistäs nyt tuulee. Lauantaina ja sunnuntaina tuli nukuttua melkein 12 tuntiset yöt, mutta taas tänä aamuna heräsin ilman mitään klo 6, vaikka olin nukahtanut vasta puolen yön maissa. Ehkä tämä loputon väsymys alkaa tästä auttaa.

 

Miksi paino ei putoa!?

Viimeinen viikko on ollut jokseenkin haastava. Meillä oli vanhempani mökillä kylässä, ja syötyä tuli ihan säännöllisesti kun piti myös muille laittaa ruokaa. Herkkuja oli vähän, teimme yhtenä päivänä kakun, yhtenä päivänä lettuja (joita söin peräti 2) ja sitten oli keksejä tarjolla muuten. 

Ruoka ei maistunut sen enempiä kuin ennenkään. Mutta paino ei vaan putoa. Tai no, putoaa, mutta nyt on mennyt viimeinen viikko sellaisella -700 g pudotuksella kun viikkopudotus on tähän saakka ollut noin 1,5kg eli tuplat. 

Ahdistaa. Mitä jos tämä vauhti hiipuu ja jään vielä PALJON ylipainoiseksi? Tavoitteeni on kasvanut painon pudotessa, ennen leikkausta toivoin, että jos nyt edes alle 100 kilon pääsisi. Nyt haaveissa on jo se normaalipaino eli 80 kg. Hirveä matkahan tässä on sinne vielä, mutta nyt pelottaa että jos paino ei putoakaan kunnolla. Nälkä ei ole, mutta koetan syödä kuitenkin aamupalan ja muutaman aterian päivässä. Juotua tulee enemmän, ja luulen että se jääkin sille tasolle missä on nyt. Voin kotona juoda paremmin mehua. 

Täällä mökillä on tullut juotua limua, lähinnä Pepsi Maxia pienistä pulloista. Se on ihan hyvää, pidän Pepsin mausta enemmän kuin Coca Colan, ja happoja on ehkä vähän vähemmän kuin colassa. JA kun juoma on kylmää, niin se sopii vatsalle paremmin. Mutta tulee tässä tehtyä niin että heilutan pullosta hiilihappoja pois, jotta ei olisi niin hapokasta. Ruuan kanssa ainakin tarvitaan vähemmän hapokasta juotavaa, esim maito toimii hyvin. Mutta enää ei tule niin paha olo hiilihapoista kuin aikaisemmin. 

Tämä viikko on vielä lomaa, mutta teen tänään vähän töitä. Meillä on työpaikalla tiettyjä kuukauden päättämiseen liittyviä rutiineja, joita en ole delegoinut kenellekään, vaan päätin tehdä ne itse. Toisaalta on kiva taas päästä vähän työn tunnelmiin, mutta voi jos aina voisin vain olla. Ollessani 2017-2018 pitkällä sairauslomalla uupumuksen takia, koin että se oli voimaannuttavaa aikaa. Työt olivat mielessä, olen vähän sellainen että ne eivät päästä katoa mutta silti mitään tekemättä oleminen oli hyvästä. Toivon tietenkin että uupumusta ei enää tule eikä vastaavaa huilaustaukoa sen takia, mutta en pistäisi pahitteeksi Eurojackpot päävoittoa, jolla voisin jäädä töistä pois kokonaan. 

Päiväväsymys on melkolailla poistunut, mutta yöt voisin nukkua kellon ympäri ihan joka päivä. En tiedä mistä sitä unta riittää. Iltalehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli siitä kuinka naisilla esim monirakkulaiset munasarjat ovat yhteydessä uniapneaan ja toisaalta väsymykseen. Ja kuinka taas toisaalta uniapnea on yhteydessä monirakkulaisiin munasarjoihin.  Pääset lukemaan artikkelin tästä linkistä. Uskon että kunhan tästä mökkikaudesta päästään yli ja tulee taas normaalit aamuherätykset ja koiralenkit niin väsymys väistyy enemmänkin.