ENEn hidas aloitus

Aloitin maanantaina ENEn. Niille jotka eivät tiedä ENE lyhenne tulee sanoista Erittäin NiukkaEnerginen dieetti.

Aloitin varovasti, vain yksi pussi per päivä, mutta ensi viikosta asti aloitan täysipainoisen ENEn. Tämä siksi koska olen laiska enkä jaksa päivittää dosettiani ja ottaa pois lääkkeitä joita ei ENEn aikana pidä käyttää. Täysipainoisessa ENEssä syödään 5 VLCD tuotetta päivässä + painonmukainen määrä proteiinia. Itselläni proteiinin määrä on 6 annosta eli 6*10g proteiinia. 

Koen ENEn helppona ratkaisuna. Ainakin se oli helppo aikaisemmin. Ja se motivoi koska se on niin helppoa ja painoa putoaa. Siinä on toki rajoitteensa, esimerkiksi itselläni on lääkitykseen liittyviä muutoksia. Pidempi ENE jakso suositellaan aina tehtäväksi terveydenhuollon henkilöstön valvonnassa. 

Edellisellä kerralla vatsa meni kovalle, nyt pitää pitää huoli siitä että juo tarpeeksi ja syö tarpeeksi kuitua. Olenkin ostanut kaappiin pari kiloa porkkanoita jotta on mitä napostella, kun tulee napostelun tarve. Ja toisaalta pitää ENEnkin aikana syödä se 500g kasviksia päivässä. Sen tosin voi syödä vaikka lounassalaattina.

Viime viikolla kävin labrassa, tämän viikon perjantaina on diabeteksen vuosikontrolli. Pitkä sokeri oli noussut pari pykälää, mutta toivon että en saa siitä nuhteita. Varsinkin kun uskon että se laskee ENEn myötä jälleen alaspäin. Viime viikolla kävin myös verenluovutuksessa, koska en päässyt pari viikkoa sitten kun yritin käydä. Se johtui aivotärähdyksestä, siitä pitää olla yli kuukausi ennen kuin voi luovuttaa verta. Tällä kerralla keskustelimme myös veripalvelun hoitajan kanssa mahdollisesta lihavuusleikkauksesta. Hän sanoi että sitten kun tiedän leikkauksen ajan kannattaa pitää taukoa verenluovutuksesta, koska leikkaus on aina suuri rasite kropalle. 

Pimeys iskee

 Olen ollut ainakin viimeisen kuukauden todella väsynyt. Olen pitänyt sitä aivotärähdyksen oireena, mutta uskon että tuolla pimeydellä on myös vaikutuksensa. Ja pimeys saa himoitsemaan kaikkea epäterveellistä. 

Olenkin aloittanut kirkasvalohoidon, ei se ota jos ei annakaan. Katsotaan kuinka tehoaa. Sitä ilmeisesti pitäisi pari viikkoa ottaa, että auttaisi. Katsotaan josko on apua - ainakin muutama vuosi sitten kun lampun ostin, siitä ei ollut apua, mutta silloin loputon väsymys johtuikin loppuunpalamisesta. Puoli vuotta jaksoin sinnitellä kirkasvalon kanssa, sitten oli pakko myöntää itselleenkin, että ei tämä auta ja en jaksa. Se oli mustaa aikaa. Olen sitä viime aikoina miettinyt aika paljon - miksi en osaa sanoa. Ehkä olotilani ei ole tällä hetkellä niin hyvä kuin mitä se oli tässä välillä. Missään tapauksessa ei olla niin syvällä masennuksen syövereissä kuin oltiin 2017-2018 aikana, mutta vähän kyllä pelottaa että putoanko jälleen.

Viime viikolla olimme etäilemässä mökillä ja oli ihana rentoutua kaunissa maisemassa. Saimme "lomailla" työtä tekemällä, mutta jostain syystä työkään ei tunnu niin rasittavalta siellä kuin kotona tai toimistolla. Toimistolle en ole ajatellut vähään aikaan suuntaavani, eikä työnantajakaan sitä vaadi. Puolison työnantaja on ohjeistanut pysymään ainakin loppuvuoden etänä. Meillä onneksi saa tehdä etää joka tapauksessa, oli korona tilanne mikä hyvänsä, joten itselläni tämä on varmaan uusi normaali. Vaikka työkavereita on erittäin mukava tavata, tuntuu kotona työskenteleminen paljon vaivattomammalta.

Painon suhteen on ollut siinä mielessä positiivinen viikko että se mitä viime viikolla tuli, lähti tällä viikolla. Mutta ei vieläkään voida puhua mistään onnistumisen aallosta. Yritän kovasti ja tuloksia tulee hitaasti. Nyt varmaan voisin aloittaa ENE dieetin, koska on reilu kuukausi aivotärähdyksestä. Mutta ensin käyn tällä viikolla verenluovutuksessa, kun en saanut luovuttaa kaksi viikkoa sitten kun tuosta pään tällistä oli vielä alle kuukausi. 

Maanantaina kävin labrassa kun ensi viikolla on diabeteshoitajan ja -lääkärin vuosikontrollin aika. Saa nähdä mitä sanovat, muutetaanko lääkitystä vai mitä. Nyt olen seurannut verenpaineita ja sokeriarvoja tarkasti muutaman viikon. Ainoa toiveeni on että en joudu aloittamaan insuliinia. Se on aina sellainen mörkö, jota pelkään.... En pistämisen takia, pistän nytkin lääkettä joka viikko, se ei ole ongelma. Mutta jotenkin insuliinin saaminen on mielestäni lopun alku. JA jotenkin minulla on myös käsitys että kun sen kerran aloittaa, siitä ei pääse eroon. Ehkä jos laihdun kymmeniä kiloja pääsen siitä eroon, mutta.....

etäilyä mökillä

 Tulimme Pojan syyslomaviikoksi jälleen mökille etäilemään. Ihana nauttia syksyisestä luonnosta ja rentouttavasta maisemasta. Pesässä rapisee tuli ja savu tuoksuu. 

Painon suhteen olen ihan epätoivoinen. En ole saanut rytmiä takaisin aivotärähdykseni jälkeen, ja tuntuu että mikään ei onnistu. Enkä ole voinut vielä tosiaan aloittaa ENE dieettiäkään, koska lääkäri käski parannella aivotärähdyksen kunnolla. Vieläkin se vaivaa, väsyttää välillä ihan hirmuisesti ja on paha olo. Olen miettinyt, että onko paha olo alhaisesta sokeritasosta, mutta kun olen mittaillut sokereita, eivät lukemat ole olleet alhaalla. JOten en oikein pysty muuta kuin väittämään että huono olo on aivotärähdyksen syytä. 

Alan pelätä että en pääsekään julkiselle puolelle leikkaukseen. Joten mietin että ensi viikolla kun olen taas kotona, aloittaisin ENEn ja otan tämän painonpudotuksen taas haltuun. Helppoa se ENEn aloittaminenkaan ei ole, mutta sitten kun pääsen vauhtiin niin varmaan onnistuu ihan helposti. Niin se oli edelliselläkin kerralla kun ENE dieetillä olin. Kaipaan ryhmää jonka kanssa jakaa asioita ja ajatuksia. VAikka tämä kirjoittaminen onkin ihan terapeuttista ja tuo mahdollisuuden ajatusten jakamiseen, en saa palautetta tältä ruudulta. Valitettavasti Painonhallintatalon  valmentajanikin on niin työllistetty että hän ei ehdi kovin usein palautetta antamaan. Joten tämä on toisaalta vähän yksin selviämistä. Mutta sitähän tämä elämä on - ei kukaan tule tekemään asioita sinun puolestasi.