Liikunnan lisääminen

Olen koittanut viime aikoina lisätä liikuntaa. Polven vaiva oli ikävä, se esti kävelyn yli viikon ajan. Kävin ortopedillä joka totesi että vielä ei kannata ottaa magneettikuvia, koska on vaivannut vasta niin vähän aikaa. Antoi reseptin Voltarenia ja sanoi että seuraile kuukausi, katsotaan sitten uudestaan jos vielä vaivaa. 

No, Voltarenista on ollut apua. Tai sitten siitä että olen vain itsepäisesti käynyt kävelemässä. Esim perjantaina menin töiden jälkeen reippaana 3 kilsan lenkin ihan hyvää tahtia, eikä polvi ollut moksiskaan. Mutta sunnuntai-aamuna oli taas kipeä, kun lauantaina en tehnyt mitään. Ehkä liike on lääke. Sunnuntaina ja eilen kävin samaisen 3 kilsan lenkin ja polvi ei ollut moksiskaan.

Mutta ei jotain hyvää niin huonoakin. Nyt puolestaan vasen nivunen aiheuttaa kipua kun kävelee. Ehkä ongelma on siinä että hankin itselleni kunnon juoksukengät kun tennarit olivat vähän miten kuten. Jos nyt jalka on paremmassa asennossa kävellessä lenkillä ja kun kävelee vanhoilla lättänä tennareilla niin se aiheuttaa väärän asennon jalkaan ja kipu johtuu siitä. Enpä tiedä. Tämä on vain mietintöjä. 

Huomenna aloitan PT:n (hierojani) kanssa salitreenit. Olin sopinut tälle viikolle kahdet treenit, mutta perjantai piti siirtää, koska puoliso tarvitsee autoa. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, toivottavasti onnistuu hyvin. Tänään käyn hieronnassa ja ajattelin pitää välipäivän lenkkeilystä, mutta katsotaan nyt. On pojan koriksen palaverikin illalla, niin ehtisin lenkille vasta joskus 20 maissa. Salitreenejä ollaan sovittu nyt pari kertaa viikkoon PT:n kanssa ja sitten muutaman kerran jälkeen mut jätetään yksin treenaamaan. Kun olen jonkun aikaa treenannut yksin, otetaan PT:n kanssa seurantakäynti ja katsotaan eteenpäin juttuja.

Jostain syystä tällä hetkellä tuo liikunnan lisääminen ei tuota ahdistusta. Aikaisemmin olen ollut täysi sohvaperuna joka ei ole liikahtanut mihinkään. Nyt ajatus salitreenistä tai lenkille lähtemisestä ei tunnu niin pahalta. Pikemminkin päin vastoin, lauantaina podin huonoa omaatuntoa siitä että en tehnyt mitään, en saanut aikaiseksi edes kuntopyöräillä. Se nyt kumminkin olisi kaikkein helpointa kun pyörä on olohuoneessa, ja ei tarvitse lähteä mihinkään. On jännä kuinka ajatusmaailma on pyörähtänyt niin ympäri ilman mitään erityistä syytä. 

Vieläkin minua nolottaa ison mahani kanssa käydä lenkillä, mutta toisaalta - se maha on aika paljon pienempi kuin aikaisemmin. Turhautti, kun yritin etsiä itselleni juoksutakkia niin miesten XXL ei mahtunut päälle (saati sitten naisten takeissa).  Sitten löysin sellaisen vähän paksumman pitkähihaisen paidan (miesten sekin) joka on lenkillä hyvä, ei liian paksu, mutta ei liian ohutkaan. Eilen vastaani tuli eräs nainen lenkillä joka hölkkäsi, mutta mielestäni itse menin lujempaa kävellen. Mietin että onko ko. hölkästä hyötyä. Mutta mikä minä olen arvioimaan muiden treenaamista. 

Kiitos kommenteista, ne lämmittivät sydäntä. On kiva huomata, että joku lukee tätäkin sepustusta. Se on ollut ehkä vähän vaikeaa ajatuksissa, koska ei ole tiennyt lukeeko tätä kukaan ja onko tästä mitään "hyötyä" kenellekään. Tämän viikon paino (eilen aamulla) oli tasan 111 kg, mikä on 1,5 kg vähemmän kuin viime viikolla. Taas hyvä lukema, mutta jostain syystä ahdistaa paino silti. Älytöntä, tiedän sen. Paino on kuitenkin pudonnut leikkauksesta 28,2 kg, tammikuusta 33,2 kg. Mutta kaipa tämä on vain tätä ikuista painofiksaatiota mistä ei helposti eroon pääse. Koetan olla itselleni armollinen. Mutta minkä sille voi - nälkä kasvaa syödessä, myös painonpudotuksen suhteen.