Leikkauksen kuluista

Eräässä kommentissa kyseltiin leikkauksen hinnasta/kustannuksista ja myös sairausloman pituudesta on tullu kyselyä. Nyt siis pureudun näihin asioihin

Taustaa hintatiedoille

Luonnollisesti voin kertoa vain oman osuuteni ja hintatiedot ovat siis keväältä 2021 eli 2,5 vuoden takaa. Hyvä on myös huomioida, että vakuutusyhtiöllä on varmasti ollut leikkaavan laitoksen kanssa sopimushinnat. Siitä johtuen en kerro tarkkoja summia vaan noin summat.

Minun vakuutukseni on melko kattava, koska se on otettu minulle aikanaan "vauvavakuutuksena" vuonna 1980 ja vakuutusehdot ovat silloin olleet erinomaiset. Vaikka vakuutus on täysi-ikäistyttyäni vaihtunut sairaskuluvakuutukseksi ja vakuutusyhtiökin on vaihtunut yritysjärjestelyiden myötä toiseksi, ovat ehdot edelleen hyvät ja vakuutus kattava.

Aiemmin minulla oli rajaus vakuutuksessa ylipainosta johtuvista kuluista, mutta tämä rajaus oli määräaikainen ja tässä välissä myös vakuutusyhtiö vaihtui, rajoitus päättyi. Pitkään esimerkiksi kuvittelin, että tiettyjä kuluja esimerkiksi diabetekseen liittyen ei korvata, joten en kuluja edes vakuutuksesta yrittänyt hakea. Kun selvitin leikkaus asiaa vakuutusyhtiöstä, sain kuitenkin vihreää valoa alustavalle kyselylle leikkauksen korvattavuudesta.

Ensin tarvitsin lääkärin arvion siitä, että leikkaus on minulle sopiva vaihtoehto. Tämä oli käytännössä kirurgun tapaaminen joka teki leikkausarvion ja tämä lääkärikäynti ei maksanut mitään.

Kirurgin lähetteen + maksusitoumuspyynnön myötä, vakuutusyhtiö antoi leikkaukselle ja erillisille tutkimuksille myönteisen päätöksen ja kulut menivät tosiaan maksusitoumuksella.

Kulut leikkauksesta ja muista vaadittavista jutuista 

Lihavuuspolin sairaanhoitajan tapaaminen ja leikkausarvio eivät maksaneet. Kaikki leikkaukseen liittyvät tutkimukset sitten maksoivat, ne olivat erillisiä tutkimuksia mm. labrat & vatsalaukun tähystykset.

Ennen leikkausta otettiin labroja. Nämä sai käydä otattamassa haluamassaan labrassa, itse käytin HUSLabia. Labrakokeet olivat noin 100 eur/kerta.

Kirurgi halusi tehdä vatsalaukun tähystyksen enen leikkausta. Tätä varten lääkäri haki erillisen maksusitoumuksen vakuutusyhtiöltä. Vatsalaukun tähystys tehtiin 03/2021 ja siitä vakuutusyhtiö maksoi 660 eur. 

Leikkauspäivänä tehdystä uudesta vatsalaukun tähystyksestä (4/2021) vakuutusyhtiö maksoi 640 eur. Tähän oli myös vakuutusyhtiön maksusitoumus

 

Leikkaukseen liittyvät kulut ovat 8950 eur, tämä oletettavasti on vakuutusyhtiön sopimushinta. Sisälsi leikkauksen, lääkitykset leikkauksen aikana ja myös sairaalapäivistä X eur. Myös ravintoterapeutin vastaanotot ennen ja jälkeen leikkauksen kuuluivat tähän summaan. Sairaalapäivissä oli omavastuu ja korvaus tuli vain osasta sairaalapäivien kuluista. Nämäkin kulut korvattiin maksusitoumuksella.

Kulut yhteensä 10350 eur.

Leikkauksen jälkeen kävin kontrollilabroissa 3 kk välein ja näiden labratulosten osalta joko lääkärin läsnä tai etävastaanotolla. Labrat noin 100 eur/kerta + lääkärin palkkiot vastaanotoista.

Sairausloma

Sairauslomalla oli 15.4 - 7.5.

Käytännössä tämä tarkoitti leikkauspäivää (torstai) ja kotiutumispäivä (perjantai) ja näiden jälkeen 3 täyttä viikkoa.

Leikkaus meni helposti, ja kotiutuessani perjantaina olin lähinnä väsynyt. Ensimmäisen sairauslomaviikon olin energiaa täynnä. Söin pieniä annoksia monta kertaa päivässä ja pelkkää sosemaista ruokaa (myös rahka tms).

Kaksi jälkimmäistä sairauslomaviikkoa olin aivan järkyttävän väsynyt. Fyysisesti olisin pystynyt töihin heti seuraavalla viikolla, koska teen tietokonetyötä istuen. Kipuja ei ollut eikä muitakaan vaivoja. Mutta sairausloman kaksi jälkimmäistä viikkoa väsymys oli niin kova, että en olisi töitä jaksanut tehdä.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Hei Kaikki!

Kiitos kommenteista. Ne tuovat todelliseksi sen, että joku tätä joskus lukee. On myös kiva, että olen voinut ainakin omalta osaltani avata tätä matkaa teille muillekin. Oli myös kiva saada palautetta, että joku toivoo minun jatkavan kirjoittamista. Koetan siis vastata kysyntään 😊

Kerrataanpa....

Painohistoriaa

Korkein paino oli 145,9 kg maanantaina 9.3.2020. En ollut vielä täyttänyt 40-vuotta, täytin syksyllä 2020. Taustalla oli noin 120 kilon painon pudotus elämän aikana eri keinoin, alla listaukset päivämäärillä ja arvioiduilla kiloilla

• 1997 - 1998 Painonvartijat noin - 20 kg
• 2002 - 2003 Painonvartijat noin -20kg
• 2005 - 2008 Painonvartijat noin -40kg
• 2014 Mehiläisen painonhallintaryhmä noin -12 kg
• 2016 terveyskeskuksen ENE ryhmä noin -15 kg
• 2017-2018 Painonhallintatalo, painonpudotus epäonnistui masennuksen vuoksi
• 2020-2021 Painonhallintatalo, ei tuloksia
• 10/2020 - 12/2020 ENE, noin -5kg

Pääsääntöisesti kaikki painonpudotukset ovat epäonnistuneet ja paino on tullut vähintään takaisin, yleensä korkojen kera. Painonvartijoiden metodit olivat minulle hyvät, mutta koska pudotettavaa oli niin paljon, turnauskestävyys loppui yleensä kesken.

Leikkauspäätös ja siihen pääsy

Olin julkisen puolen kautta selvitellyt leikkausasiaa vuonna 2017 ja uudelleen 2020. Minulle kerrottiin julkisella puolella (kts. postaus 21.1.2020)  

"ensin pitää pudottaa painoa 7% (minun tapauksessani 10kg) konservatiivisilla keinoilla ennen kuin lähdetään edistämään leikkausta. Kun olen päässyt siinä tuloksiin ja painonhallintatalon polku on suunnilleen lopussa, otan uudelleen yhteyttä Jorviin ja katsotaan mikä painon tilanne on. Jos paino on pudonnut tarpeeksi ja pysynyt poissa, voidaan miettiä leikkauksen toteuttamista, jos lääkäri vielä katsoo sen tarpeelliseksi. Jos paino putoaa hyvin painonhallintatalon avulla, ei leikkausta tehdä, koska siihen tavoitteeseen yritetään päästä, että ei tarvitsisi leikata."

Tämä ei varsinaisesti ollut lupaus leikkauksesta eikä selkeästi antanut motivaatiota painonpudotukselle tarpeeksi. En ymmärtänyt, että tuo 7% olisi ollut riittävä pudotus leikkauspäätökselle ja että saan lähetteen leikkaukseen, jos sen pudotan. Todennäköisesti asia olisi edennyt myös julkisen puolen kautta, ja olisin ollut motivoituneempi ENE-dieettiin, jos olisi selkeästi asia kommunikoitu. Myöhemmin sisätautilääkärin (joka siis toimii myös Jorvissa vastaavassa tehtävässä) kanssa on keskusteltu, että kommunikaatio on käyty huonosti ja hän kertoi, että olisi ehdottomasti suositellut heti ensimmäisestä käynnistä leikkausta.

Koska painon kanssa taiteilu oli ollut koko elämän mittaista, päätin tammikuussa -21, että menen leikkaukseen yksityiselle. Keskustelimme puolisoni kanssa, että satsaamme leikkaukseen yksityisellä, koska terveys on oleellinen asia ja turhempaankin rahaa menee. Olimme siis valmiita maksamaan leikkauksen itse rahoituksen avulla. Myöhemmin kävi niin onnellisesti, että sain vakuutusyhtiöltä maksusitoumuksen leikkaukseen. Laitan vaikka seuraavassa postauksessa tietoja hinnoista leikkaukseni aikaan.

Leikkaus

Leikkaus tehtiin Eiran sairaalassa torstaina 19.4.2021. Leikkaava kirurgi oli Tuure Saarinen. Leikkaus oli nopea, menin saliin noin klo 10 ja leikkaus oli ohi klo 13 maissa. Ongelmia ei havaittu. Paranin myös nopeasti leikkauksesta eikä suurempia ongelmia ollut silläkään osin. Leikkauksen jälkeen kävin ensimmäisen vuoden 3 kk välein sisätautilääkäri Kirsi Pietiläisellä (THE GURU Suomen painonhallinta-lääkäreistä!) ja sen jälkeen olen käynyt labroissa ja puhelinvastaanotoilla 2-3 kertaa vuodessa.

Paino ja elämä leikkauksen jälkeen

Leikkauksesta on nyt 2,5v aikaa. Leikkausaamuna paino oli 139,2 kg. Tänä aamuna paino oli 109kg. 

Korkeimmasta painosta on siis -36,9 kg (25,29%) ja leikkausaamun painosta -30,2 kg (21,7%). Alimmillaan paino on ollut 24.1.2022, jolloin paino oli 102kg.

Leikkauksen ja suurimman painonpudotuksen jälkeen laitoin liian suuret vaatteet kierrätykseen. Muutimme uuteen kotiin tammikuussa 2022 ja pakkaushässäkässä kaikkia suuria vaatteita ei oltu viety kierrätykseen ja jotain tuli mukaan. Viime viikolla juuri löysin yhdet koon 56-58 kollarit kaapista ja ne ovat jättisuuret. Joskin ovat myös niin kulahtaneet, että joutavat roskiin. Näistä sitä siis joskus huomaa, että on pienentynyt. Samoin yhdet kaprit ovat kokoa XXL ja ovat niin reilut, että voisi laittaa pois. Toisaalta nuukana haluaisin käyttää vaattee loppuun. 

Olen pettynyt itseeni ja tuloksiini, mikä ehkä kuulostaa kummalliselta.

Minäkuva on edelleen lihava. En näe peilistä hoikentunutta itseäni. Tästä leikkauksen aiemmin läpikäynyt tuttavani varoitteli jo etukäteen. Se on aika karua, kun ei näe ja koe itseään yhtään pienemmäksi vaikka vaaka sen kertookin

Olisin halunnut saavuttaa alle 100 kg painon tässä vaiheessa, toiveissa oli saavuttaa se vuosipäivään mennessä. No, nyt on jo 2,5 vuotta takana ja näillä mennään.

Vieläkin saan palautetta joskus lääkäreiltä painosta ja huomauttavat siitä, että pitäisi tehdä asialle jotain.... No, tehty on. Eräs vanhempi lääkäri kommentoi varsin tökerösti, hän tosin oli varmaan 75+ eikä ehkä ihan täysillä tässä maailmantilanteessa ja nykynormeissa.

Syön mielestäni liikaa. Syön liian vähän proteiinia. Syön väärin, en ole oppinut uusia tapoja ja esimerkiksi sipsejä menee, vaikka ei saisi mennä.

Ferritiiniarvot ovat laskeneet kuin lehmän häntä ja rautaa on pakko syödä koko ajan, jotta ne pysyvät edes jonkinlaisina. Ferritiinejä ja muita veriarvoja on kontrolloitu Kirsi Pietiläisen kanssa 3-6 kk välein, seuraava aika on sitten vuositarkastus huhtikuussa.

Muuten elämä sitten koostuukin työstä ja juniorin koripallo-harrastuksen äitiydestä. Milloin leivotaan pullaa tai kuskataan turnaukseen. Kannusta-Kustanna-Kuljeta. Se on elämäntehtävänä. 

Työn saralla on ollut uupumisen merkkejä jo pitkään. Vuosi sitten syksyllä jouduin pitämään kuukauden hengittelyloman. Uupuminen ei ole pelkästä työstä johtuvaa, tuntuu että koko ajan menen tukka putkella suuntaan jos toiseen. Töissä yhdestä asiasta vuosi sitten keväällä johtuen tuli ns. suoritusmoodi päälle ja se on jäänyt päälle. En pääse siitä eroon. Masennus alkaa jälleen hieman taustalla nostaa päätään ja seuraava steppi onkin varmaan psykiatrin ajanvaraus ja keskustelu lääkityksen aloituksesta.

Mutta tätähän tämä on. Ruuhkavuosia. Onneksi hieman paremmassa kunnossa ja vähemmällä lääkityksellä ja paremmin jaksaen kuin 3 vuotta sitten.....

hiljaisuudelle on syynsä, iloa ja surua

Olen ollut pitkään hiljaa täällä blogissa. Sille on ollut syynsä. Olen kantanut sydämessäni salaisuutta ja ollut siksi hiljaa etten vahingossakaan paljasta asiaa. 

Painonpudotus ja lääkkeistä eroon pääseminen edesauttoivat sitä että tulin raskaaksi. Saimme aikaan uuden ihmeen, jota vaalin ja aloin odottaa kovasti. Tämä on tuonut paljon iloa meidän kevääseen, joskin myös huonoa oloa raskausoireiden myötä.

Mutta kaikki ilo ja onni ei ole kestävää.

Kaksi viikkoa sitten varhaisultrassa kävi ilmi, että vauva ei selvinnyt. Nyt on mennyt kaksi viikkoa selviytymisen merkeissä. Ollaan ryvetty syvissä vesissä, itketty ja surtu koko perhe. Viime viikolla sain naistenklinikalla lääkkeet jotta kohtu tyhjenee ja sitä ollaan tässä nyt podettu sitten keskiviikosta asti. Vatsakipuja on ollut ja kurja olo. Koitan selvitä, koitan jaksaa.

Ehdin olla raskaana kaksi kuukautta. Olin onnellinen uudesta ihmeestä. Toisaalta olo oli kovin ristiriitainen, koska pelkäsin uutta masennusta joka minulla oli edellisen raskauden jälkeen. Mutta toisaalta tämä luo toivoa siitä että vaikka olen jo 41-v, voin vielä tulla raskaaksi. Ehkä vielä joskus. 

Painon pudotus ei ole ollut pääasia pariin kuukauteen. Se ei ole noussut mutta ei myöskään laskenut.

Tasaista

Viikko on ollut vähän vuoristorataa. Paino laski jo yli kilon viime viikkoon verrattuna, mutta sitten tuli viikonloppu äidin ruokapatojen ääressä. 

Eli kokonaisuudessaan tasainen viikko, ei plussaa eikä miinusta. 

Kyllä tuo painokäppyrä ahdistaa, kun ollaan oltu jo niin lähellä 100 kiloa, mutta minkäs tälle voi. Ei muutakuin pää edellä kohti uusia pettymyksiä. Kyllä se vielä joskus menee alle sadan, sen olen päättänyt.

Keskiviikkona on vuosikontrolli leikkauksesta. Perjantaina tulee vuosi täyteen leikkauksesta Tänään on vähän vajaa 30 kiloa pudonnut leikkauksesta, katsotaan mitä perjantain lukema tuo. Labroissa sokerit (niin pitkä kuin paastokin) sekä leukosyytit olivat vähän koholla. Veikkaan, että siihen on syynsä, mutta katsotaan mitä lääkäri sanoo. En ihmettelisi vaikka pieni annos sokerilääkettä tulisikin takaisin.

Päätin että en enää kirjaa viikottain tuohon taulukkoon painoa, vaan seuraan vastedes vuosittain tuota leikkauksen jälkeistä painoa. Mutta toisaalta, kun sitä joka päivä vaakalla käy niin kyllähän sitä tulee seurattua mielessään ainakin. Ja tulee sitä muista syistä tällä hetkellä seurattua jonkun verran, ei vaan osaa olla seuraamatta. Terveydenhoitaja seuraa myös painon kehitystä.

Viime aikoina olen palellut paljon, ehkä se johtuu painon tasaantumisesta. Villasukat jalassa saa kulkea kotona kokoajan, samoin fleecetakki on päällä melkein aina. Sormet on ihan kohmeessa, ja ne on kipeät kun on niin kylmät. Mutta tietokone työtä on vähän hankala tehdä sormikkaat kädessä. Joku sanoisi että lisää lämmitystä, ja toisaalta vähän pitääkin ehkä lisätä lämmitystä täällä kotona, mutta toisaalta se on tällaista jatkuvaa vilua, mihin ei liiemmin lämmön lisäämiset auta.

VAtsa on toiminut hitaasti, mutta on toiminut. Nyt olen syönyt porkkanoita, jotta saisin kuitua, ja se on auttanut vatsan toimintaa selvästi. Kyllä siitä kuidusta on hyötyä. Leseitä lisään yleensä aamurahkaan tai smoothieen. Smoothiesta tuleekin aina haaste, kun sitä söisi koko perhe, eikä yhdestä blenderistä tule kuin kaksi annosta. Pitää ehkä ostaa isompi blenderi (vanha alkaa vähän kettuilla eikä aina toimi ihan niin hyvin kuin pitäisi) tai sitten tehdä kaksi annosta. Juuri katselin niitä ruokaohjeita joita leikkauksen jälkeen sain ja siinä oli että pitäisi saada 6tl margariinia ja 3 tl öljyä. Noin 50g päivässä. Ei mene millään niin paljon päivässä, pitäisi lisätä sitä. Samoin proteiinin saantia. 

Mutta olen nyt viime aikoina koittanut panostaa siihen että syön normaalia ruokaa noin 3 tunnin välein. Että syön myös välipalan ja päivälliseksi jotain. Ja sitten vielä iltapalaa, jos mahaan mahtuu. Kuitnekin että tulisi 4-5 ateriaa päivässä. Se pitää sokeritasapainonkin parempana. Ja siitä myös kroppaa tykkää. Ruokarytmi on kuitenkin se tärkein asia. Sen jälkeen pitää kiinnittää huomiota siihen mitä syö. Sipsit ovat kovasti himotuttaneet viime aikoina (suolan himo), mutta niitä ei voi syödä määrättömästi. Eivät ole terveellisiä monessakaan suhteessa. Koetin vaihtaa sipsit popcorniin ja kyllä se auttoi. Vei sitä suolaisen napostelun himoa pois. Samoin olen koettanut napsia esim juustoa, koska se on kuitenkin parempi kuin sipsit. Siinä on kuitenkin myös rasvaa, suolaa ja kalkkia. 

Välillä on vuosi ollut vaikeampi (kuten nyt) mutta välillä on mennyt todella hyvin. Koetan jatkaa blogin kirjoittamista, mutta en ehkä niin ahkerasti kuin tähän saakka. Vaikka on tämä toisaalta ollut aika valaisevaa. Ja on mitä lukea ja muistella myöhemmin. Olen vähän huono kirjoittamaan päiväkirjaa, tämä vähän on korvannut sitä. 

vihdoin alaspäin.

Vihdoin alaspäin painossa. Tänään strateginen paino oli 109,8 eli 100g vajaa 30 kiloa leikkauksesta. Josko tästä nyt mentäisiin alaspäin jatkossakin. Pidetään peukkuja

Viime viikolla kävimme salilla tiistaina ja torstaina. Salille ei millään olisi jaksanut lähteä, mutta hyvä olo siitä tuli kun siellä sai treenin tehtyä. Vähän oli tungosta kun menemme pojan treenien aikaan (klo 16-18 välillä) niin silloin on kaikki muutkin treenaamassa. Mutta aina on sekaan sopinut ja sopuhan sijaa antaa. Tällä viikolla huominen treeni jää välistä koska minulla on päivällä hieroja niin ei kannata samana päivänä treenata. Tosin voisihan sitä vaikka tänään käydä, pitää miettiä. Torstaina kuitenkin ollaan menossa.

Ruokahalu on ollut ehkä vähän pienempi kuin aikaisemmin. Tai helpommin on tullut stoppi, sanotaanko vaikka niin. Olen myös koittanut tarkasti olla syömättä liikoja ja liian usein. Välillä on hirveä suolaisen nälkä, siihen ei auta oikein mikään. Ei edes suolan syöminen. Sipsit vievät suolantarpeen pois, mutta eihän niitäkään voi aina syödä. Toinen mitä olen napostellut suolan tarpeeseen on ollut juusto, pieni viipale sitä niin se on vienyt suolaisen tarpeen pois.

Keskiviikolle oli varattuna labra, koska ensi viikolla on vuosikonrtolli Eirassa. No, nythän on sairaanhoitajien lakko. Joten hupsista keikkaa, labra-aika peruutettiin tänään. Sitten äkkiä varaamaan aikaa mehiläiseen että saan labrat jotain kautta teetettyä. Huomenna siis labraan ennen töiden alkua. Saa nähdä mikä tuomio on ensi viikolla lääkärissä.

Takaisin salille

Kun jalkakipu on nyt helpottanut niin salitreeni tuli takaisin kuvioihin. 

Otimme puolisolle salikortin työpaikkani salille ja ensimmäisen kerran menimme torstaina. Siellä sitä tuli huhkittua tunti, tosin esimerkiksi kaikkia haluamiani painoja käsipainoista ei ollut saatavilla (oli siis muilla käyttäjillä käytössä) niin jouduin tekemään vähän liian kevyillä painoilla.  Mutta kyllä se hyvää teki kropalle.

Painolle ei niinkään. Paino oli kilon enemmän salin jälkeisenä aamuna kuin edellisenä päivänä.

Sama homma lauantaina, salille, mutta nyt sain sentään  oikeilla painoilla tehtyä. Tai itseasiassa, mietin Pystypunnerrusta (4kg+4kg) ja kulmasoutua (6kg) tehdessä että ompas tämä kevyt tämä paino. Kun katsoin saliohjelmaani joka on siis tehty syyskuussa, niin nämähän olivat aloituspainot. PEnkkipunnerrus meni 2 kiloa kovemmilla painoilla kuin mitä alussa, ojentajapunnerrus kilon kovemmalla painolla. 

Mutta jälleen sunnuntai aamuna paino oli kilon enemmän kuin lauantaina. Eli kahden salipäivän ja normaalien syömisten kanssa paino nousi kaksi kiloa! 🙈  APUA! Tekee mieli sanoa ettei mitään saleja enää jos paino vain nousee, mutta ehkä tämä tästä tasaantuu. Mutta ahdistaa, kun tekee jotain omasta mielestä hyvää omalle kropalle ja sitten tulos jota tavoitellaan onkin päinvastainen

Olen miettinut syömisiäni ja keskustelin aiheesta myös terapeutin kanssa viime viikolla. Ei ravitsemus- vaan psykoterapeuttini kanssa. Mietittiin keinoja millä syöminen otetaan haltuun ja järkiperäistetään. Sovittiin että herkut jätetään kauppaan. Niitä ei yksinkertaisesti osteta. Toisaalta jos haluaa herkutella niin sitten selkeä herkkupäivä vaikka lauantaisin, niin ei tarvitse kokonaan kieltää itseltään herkkuja. Toisaalta mietittiin että otan jälleen kellon ruoka-aikojen merkiksi, laitan sen soimaan niin ruokahetken merkiksi. Samoin keskusteltiin siitä että taukoja pitää pitää päivän aikana. Istun helposti koneella koko päivän tekemässä töitä pitämättä taukoja. Joten ratkaisuksi mietittiin esimerkiksi lounastuntia puolison kanssa päivittäin. JA sitten proteiinipitoisen ruuan lisäämistä. Se on olennainen juttu.

Mutta ei mene hyvin tällä hetkellä. Hyvä jos sen 30 kiloa olen saanut leikkauksesta pudotettua vuosipäivään mennessä.... 😒

ahdistaa.

Paino jälleen yli 109 kilon. Se ahdistaa. Tosin se oli maanantaina yli 110 kilon joten positiivista sinänsä että nyt ollaan taas tultu siitä alaspäin.

Mutta painon muutokset ahdistaa ihan hirveästi. Ja mieli on matalalla, kun ei meinaa saada sitä painoa ala. Ei ole mitään mahdollisuuksia saada painoa alle 100 vuosipäivään mennessä. Ja se ottaa aivoon. Mutta toisaalta pitää miettiä että onhan se 30 kiloa jo iso saavutus. 

Sitä vaan ei pääse omaa ajatusmaailmaansa karkuun, kun kokee olevansa liian lihava ja iso niin minkä sille mahtaa. Varsinkin kun oltiin jo peräti 102 kilossa, niin nykyinen paino ahdistaa todella paljon. Mieliala on matalalla. 

Koetan löytää syömisistäni syytä, ja tosiasia on että taidan syödä liian vähän. Ja liian vähän proteiinia. Maha ei toimi, nyt kun olen joutunut käyttämään Panacodia särkyyn niin vatsan toiminta on hidastunut entisestään. Pitäisi varmaan lisätä kuitua ruokavalioon, jotta maha toimisi paremmin. Vettä (lue vissyä ja pepsiä) tulee juotua kyllä 1,5 litraa päivässä joten nesteen määrästä mahan hitaus ei ole kiinni.

Ehkä sitä toisaalta ei pitäisi stressata painon takia. Kyllä se putoaa varmaan vieläkin kun ei ahdistu siitä. Mutta kun ahdistuu, tulee syötyä esim jätskiä ja sitten on paha olo fyysisesti jätskistä ja toisaalta psyykkisesti siitä että tuli ylipäänsä syötyä. Tätä ehkä pitää käsitellä terapeutin kanssa seuraavalla kerralla, niin saisi tähän jotain tolkkua. 

Lääkärissä 

Kävin gynegologilla viime viikolla, ja tulos oli että munasarjojen monirakkulaisuus on poistunut painon putoamisen myötä. Vuosi sitten ennen leikkausta käydessäni monirakkulaisuus oli todella paha. Pieniä positiivisia juttuja - tämäkin asia on vain näkymätöntä terveyden palautumista, mutta ei se niin paljon kuitenkaan piristä että saisi mielialan täysin kääntymään. 

Huhtikuun ekalla viikolla on taas verensokereiden ja verenpaineiden mittausta luvassa. Vuosikontrolli leikkauksen jälkeen on Eiran Sairaalassa 13.4. Pitkästä aikaa näen oikeasti lääkärin, tammikuussa oli puhelin aika ja edellinen kontrolli oli syyskuussa jolloin kävin vastaanotolla. Saa nähdä mitä on luvassa. 

Remppa etenee

Kodissa asiat etenee. Maanantaina kävi Puustellin asentaja laittamassa keittiön ja kylppärin uudet kaapit paikoilleen. Ihana kun on keittiössä tilaa. Vielä en tosin ole saanut kaikkea paikalleen, koska sähköjä pitää vetää kaappien sisällä/takana. Mutta sekin korjaantuu tänään, sähkömies tuli sovitusti jälleen. Nyt on jo kylppärissä uudet pistorasiat pesutornille (ja kaapissa tupla rasia vanhan tilalla). Seuraavaksi hän siirtyy keittiöön tekemään jääkaapille ja pakastimelle vetoja ja uusia pistorasioita uuden kaapin alle. Samalla tulee led valo kaapiston alle työvaloksi. 

Perjantaina tulee putkimies. Hän tulee vetämään uuden vesijohdon ja viemärin pesutornille. Maanantiana Puustellin asennuksia tehnyt putkimies arveli että alakerran wc-pönttö pitää vaihtaa. Mutta katsotaan mitä perjantain putkari sanoo. Jos näin on, niin vaihdetaan sitten alakertaan pönttö ja laitetaan yläkertaan alakerran vanha koska yläkerran pöntöstä on vedin rikki. Ja se on muutenkin vähän huono. 

Hetki sitten ovelle ilmaantui ilmalämpöpumpun huoltaja, joten sekin tulee katsottua kuntoon. Viikon päästä maanantaina tulevat sitten remppamiehet korjaamaan yläkerran vessaa. Sitä varten pitää laatat nakutella irti, mutta muuten remppafirma uusii pinnat. Laatat noudettiin viime viikolla. Löydettiin suurinpiirtein samanlaista kuin mitä alakerran kylppärissä on, joten tulee vähän samaa mallia molempiin. Kylppärikalusteet tulevat noin viikolla 18 (=vapun jälkeen), joten vähän aikaa pitää lavuaarin putket olla suljettuna vessassa, mutta pöntön kun saa toimimaan niin kaikki on hyvin. Joskus pääsiäisen jälkeen pitäisi olla muuten vessassa valmista paitsi tosiaan kalusteet seinään.