hiljaisuudelle on syynsä, iloa ja surua

Olen ollut pitkään hiljaa täällä blogissa. Sille on ollut syynsä. Olen kantanut sydämessäni salaisuutta ja ollut siksi hiljaa etten vahingossakaan paljasta asiaa. 

Painonpudotus ja lääkkeistä eroon pääseminen edesauttoivat sitä että tulin raskaaksi. Saimme aikaan uuden ihmeen, jota vaalin ja aloin odottaa kovasti. Tämä on tuonut paljon iloa meidän kevääseen, joskin myös huonoa oloa raskausoireiden myötä.

Mutta kaikki ilo ja onni ei ole kestävää.

Kaksi viikkoa sitten varhaisultrassa kävi ilmi, että vauva ei selvinnyt. Nyt on mennyt kaksi viikkoa selviytymisen merkeissä. Ollaan ryvetty syvissä vesissä, itketty ja surtu koko perhe. Viime viikolla sain naistenklinikalla lääkkeet jotta kohtu tyhjenee ja sitä ollaan tässä nyt podettu sitten keskiviikosta asti. Vatsakipuja on ollut ja kurja olo. Koitan selvitä, koitan jaksaa.

Ehdin olla raskaana kaksi kuukautta. Olin onnellinen uudesta ihmeestä. Toisaalta olo oli kovin ristiriitainen, koska pelkäsin uutta masennusta joka minulla oli edellisen raskauden jälkeen. Mutta toisaalta tämä luo toivoa siitä että vaikka olen jo 41-v, voin vielä tulla raskaaksi. Ehkä vielä joskus. 

Painon pudotus ei ole ollut pääasia pariin kuukauteen. Se ei ole noussut mutta ei myöskään laskenut.

Tasaista

Viikko on ollut vähän vuoristorataa. Paino laski jo yli kilon viime viikkoon verrattuna, mutta sitten tuli viikonloppu äidin ruokapatojen ääressä. 

Eli kokonaisuudessaan tasainen viikko, ei plussaa eikä miinusta. 

Kyllä tuo painokäppyrä ahdistaa, kun ollaan oltu jo niin lähellä 100 kiloa, mutta minkäs tälle voi. Ei muutakuin pää edellä kohti uusia pettymyksiä. Kyllä se vielä joskus menee alle sadan, sen olen päättänyt.

Keskiviikkona on vuosikontrolli leikkauksesta. Perjantaina tulee vuosi täyteen leikkauksesta Tänään on vähän vajaa 30 kiloa pudonnut leikkauksesta, katsotaan mitä perjantain lukema tuo. Labroissa sokerit (niin pitkä kuin paastokin) sekä leukosyytit olivat vähän koholla. Veikkaan, että siihen on syynsä, mutta katsotaan mitä lääkäri sanoo. En ihmettelisi vaikka pieni annos sokerilääkettä tulisikin takaisin.

Päätin että en enää kirjaa viikottain tuohon taulukkoon painoa, vaan seuraan vastedes vuosittain tuota leikkauksen jälkeistä painoa. Mutta toisaalta, kun sitä joka päivä vaakalla käy niin kyllähän sitä tulee seurattua mielessään ainakin. Ja tulee sitä muista syistä tällä hetkellä seurattua jonkun verran, ei vaan osaa olla seuraamatta. Terveydenhoitaja seuraa myös painon kehitystä.

Viime aikoina olen palellut paljon, ehkä se johtuu painon tasaantumisesta. Villasukat jalassa saa kulkea kotona kokoajan, samoin fleecetakki on päällä melkein aina. Sormet on ihan kohmeessa, ja ne on kipeät kun on niin kylmät. Mutta tietokone työtä on vähän hankala tehdä sormikkaat kädessä. Joku sanoisi että lisää lämmitystä, ja toisaalta vähän pitääkin ehkä lisätä lämmitystä täällä kotona, mutta toisaalta se on tällaista jatkuvaa vilua, mihin ei liiemmin lämmön lisäämiset auta.

VAtsa on toiminut hitaasti, mutta on toiminut. Nyt olen syönyt porkkanoita, jotta saisin kuitua, ja se on auttanut vatsan toimintaa selvästi. Kyllä siitä kuidusta on hyötyä. Leseitä lisään yleensä aamurahkaan tai smoothieen. Smoothiesta tuleekin aina haaste, kun sitä söisi koko perhe, eikä yhdestä blenderistä tule kuin kaksi annosta. Pitää ehkä ostaa isompi blenderi (vanha alkaa vähän kettuilla eikä aina toimi ihan niin hyvin kuin pitäisi) tai sitten tehdä kaksi annosta. Juuri katselin niitä ruokaohjeita joita leikkauksen jälkeen sain ja siinä oli että pitäisi saada 6tl margariinia ja 3 tl öljyä. Noin 50g päivässä. Ei mene millään niin paljon päivässä, pitäisi lisätä sitä. Samoin proteiinin saantia. 

Mutta olen nyt viime aikoina koittanut panostaa siihen että syön normaalia ruokaa noin 3 tunnin välein. Että syön myös välipalan ja päivälliseksi jotain. Ja sitten vielä iltapalaa, jos mahaan mahtuu. Kuitnekin että tulisi 4-5 ateriaa päivässä. Se pitää sokeritasapainonkin parempana. Ja siitä myös kroppaa tykkää. Ruokarytmi on kuitenkin se tärkein asia. Sen jälkeen pitää kiinnittää huomiota siihen mitä syö. Sipsit ovat kovasti himotuttaneet viime aikoina (suolan himo), mutta niitä ei voi syödä määrättömästi. Eivät ole terveellisiä monessakaan suhteessa. Koetin vaihtaa sipsit popcorniin ja kyllä se auttoi. Vei sitä suolaisen napostelun himoa pois. Samoin olen koettanut napsia esim juustoa, koska se on kuitenkin parempi kuin sipsit. Siinä on kuitenkin myös rasvaa, suolaa ja kalkkia. 

Välillä on vuosi ollut vaikeampi (kuten nyt) mutta välillä on mennyt todella hyvin. Koetan jatkaa blogin kirjoittamista, mutta en ehkä niin ahkerasti kuin tähän saakka. Vaikka on tämä toisaalta ollut aika valaisevaa. Ja on mitä lukea ja muistella myöhemmin. Olen vähän huono kirjoittamaan päiväkirjaa, tämä vähän on korvannut sitä. 

vihdoin alaspäin.

Vihdoin alaspäin painossa. Tänään strateginen paino oli 109,8 eli 100g vajaa 30 kiloa leikkauksesta. Josko tästä nyt mentäisiin alaspäin jatkossakin. Pidetään peukkuja

Viime viikolla kävimme salilla tiistaina ja torstaina. Salille ei millään olisi jaksanut lähteä, mutta hyvä olo siitä tuli kun siellä sai treenin tehtyä. Vähän oli tungosta kun menemme pojan treenien aikaan (klo 16-18 välillä) niin silloin on kaikki muutkin treenaamassa. Mutta aina on sekaan sopinut ja sopuhan sijaa antaa. Tällä viikolla huominen treeni jää välistä koska minulla on päivällä hieroja niin ei kannata samana päivänä treenata. Tosin voisihan sitä vaikka tänään käydä, pitää miettiä. Torstaina kuitenkin ollaan menossa.

Ruokahalu on ollut ehkä vähän pienempi kuin aikaisemmin. Tai helpommin on tullut stoppi, sanotaanko vaikka niin. Olen myös koittanut tarkasti olla syömättä liikoja ja liian usein. Välillä on hirveä suolaisen nälkä, siihen ei auta oikein mikään. Ei edes suolan syöminen. Sipsit vievät suolantarpeen pois, mutta eihän niitäkään voi aina syödä. Toinen mitä olen napostellut suolan tarpeeseen on ollut juusto, pieni viipale sitä niin se on vienyt suolaisen tarpeen pois.

Keskiviikolle oli varattuna labra, koska ensi viikolla on vuosikonrtolli Eirassa. No, nythän on sairaanhoitajien lakko. Joten hupsista keikkaa, labra-aika peruutettiin tänään. Sitten äkkiä varaamaan aikaa mehiläiseen että saan labrat jotain kautta teetettyä. Huomenna siis labraan ennen töiden alkua. Saa nähdä mikä tuomio on ensi viikolla lääkärissä.

Takaisin salille

Kun jalkakipu on nyt helpottanut niin salitreeni tuli takaisin kuvioihin. 

Otimme puolisolle salikortin työpaikkani salille ja ensimmäisen kerran menimme torstaina. Siellä sitä tuli huhkittua tunti, tosin esimerkiksi kaikkia haluamiani painoja käsipainoista ei ollut saatavilla (oli siis muilla käyttäjillä käytössä) niin jouduin tekemään vähän liian kevyillä painoilla.  Mutta kyllä se hyvää teki kropalle.

Painolle ei niinkään. Paino oli kilon enemmän salin jälkeisenä aamuna kuin edellisenä päivänä.

Sama homma lauantaina, salille, mutta nyt sain sentään  oikeilla painoilla tehtyä. Tai itseasiassa, mietin Pystypunnerrusta (4kg+4kg) ja kulmasoutua (6kg) tehdessä että ompas tämä kevyt tämä paino. Kun katsoin saliohjelmaani joka on siis tehty syyskuussa, niin nämähän olivat aloituspainot. PEnkkipunnerrus meni 2 kiloa kovemmilla painoilla kuin mitä alussa, ojentajapunnerrus kilon kovemmalla painolla. 

Mutta jälleen sunnuntai aamuna paino oli kilon enemmän kuin lauantaina. Eli kahden salipäivän ja normaalien syömisten kanssa paino nousi kaksi kiloa! 🙈  APUA! Tekee mieli sanoa ettei mitään saleja enää jos paino vain nousee, mutta ehkä tämä tästä tasaantuu. Mutta ahdistaa, kun tekee jotain omasta mielestä hyvää omalle kropalle ja sitten tulos jota tavoitellaan onkin päinvastainen

Olen miettinut syömisiäni ja keskustelin aiheesta myös terapeutin kanssa viime viikolla. Ei ravitsemus- vaan psykoterapeuttini kanssa. Mietittiin keinoja millä syöminen otetaan haltuun ja järkiperäistetään. Sovittiin että herkut jätetään kauppaan. Niitä ei yksinkertaisesti osteta. Toisaalta jos haluaa herkutella niin sitten selkeä herkkupäivä vaikka lauantaisin, niin ei tarvitse kokonaan kieltää itseltään herkkuja. Toisaalta mietittiin että otan jälleen kellon ruoka-aikojen merkiksi, laitan sen soimaan niin ruokahetken merkiksi. Samoin keskusteltiin siitä että taukoja pitää pitää päivän aikana. Istun helposti koneella koko päivän tekemässä töitä pitämättä taukoja. Joten ratkaisuksi mietittiin esimerkiksi lounastuntia puolison kanssa päivittäin. JA sitten proteiinipitoisen ruuan lisäämistä. Se on olennainen juttu.

Mutta ei mene hyvin tällä hetkellä. Hyvä jos sen 30 kiloa olen saanut leikkauksesta pudotettua vuosipäivään mennessä.... 😒

ahdistaa.

Paino jälleen yli 109 kilon. Se ahdistaa. Tosin se oli maanantaina yli 110 kilon joten positiivista sinänsä että nyt ollaan taas tultu siitä alaspäin.

Mutta painon muutokset ahdistaa ihan hirveästi. Ja mieli on matalalla, kun ei meinaa saada sitä painoa ala. Ei ole mitään mahdollisuuksia saada painoa alle 100 vuosipäivään mennessä. Ja se ottaa aivoon. Mutta toisaalta pitää miettiä että onhan se 30 kiloa jo iso saavutus. 

Sitä vaan ei pääse omaa ajatusmaailmaansa karkuun, kun kokee olevansa liian lihava ja iso niin minkä sille mahtaa. Varsinkin kun oltiin jo peräti 102 kilossa, niin nykyinen paino ahdistaa todella paljon. Mieliala on matalalla. 

Koetan löytää syömisistäni syytä, ja tosiasia on että taidan syödä liian vähän. Ja liian vähän proteiinia. Maha ei toimi, nyt kun olen joutunut käyttämään Panacodia särkyyn niin vatsan toiminta on hidastunut entisestään. Pitäisi varmaan lisätä kuitua ruokavalioon, jotta maha toimisi paremmin. Vettä (lue vissyä ja pepsiä) tulee juotua kyllä 1,5 litraa päivässä joten nesteen määrästä mahan hitaus ei ole kiinni.

Ehkä sitä toisaalta ei pitäisi stressata painon takia. Kyllä se putoaa varmaan vieläkin kun ei ahdistu siitä. Mutta kun ahdistuu, tulee syötyä esim jätskiä ja sitten on paha olo fyysisesti jätskistä ja toisaalta psyykkisesti siitä että tuli ylipäänsä syötyä. Tätä ehkä pitää käsitellä terapeutin kanssa seuraavalla kerralla, niin saisi tähän jotain tolkkua. 

Lääkärissä 

Kävin gynegologilla viime viikolla, ja tulos oli että munasarjojen monirakkulaisuus on poistunut painon putoamisen myötä. Vuosi sitten ennen leikkausta käydessäni monirakkulaisuus oli todella paha. Pieniä positiivisia juttuja - tämäkin asia on vain näkymätöntä terveyden palautumista, mutta ei se niin paljon kuitenkaan piristä että saisi mielialan täysin kääntymään. 

Huhtikuun ekalla viikolla on taas verensokereiden ja verenpaineiden mittausta luvassa. Vuosikontrolli leikkauksen jälkeen on Eiran Sairaalassa 13.4. Pitkästä aikaa näen oikeasti lääkärin, tammikuussa oli puhelin aika ja edellinen kontrolli oli syyskuussa jolloin kävin vastaanotolla. Saa nähdä mitä on luvassa. 

Remppa etenee

Kodissa asiat etenee. Maanantaina kävi Puustellin asentaja laittamassa keittiön ja kylppärin uudet kaapit paikoilleen. Ihana kun on keittiössä tilaa. Vielä en tosin ole saanut kaikkea paikalleen, koska sähköjä pitää vetää kaappien sisällä/takana. Mutta sekin korjaantuu tänään, sähkömies tuli sovitusti jälleen. Nyt on jo kylppärissä uudet pistorasiat pesutornille (ja kaapissa tupla rasia vanhan tilalla). Seuraavaksi hän siirtyy keittiöön tekemään jääkaapille ja pakastimelle vetoja ja uusia pistorasioita uuden kaapin alle. Samalla tulee led valo kaapiston alle työvaloksi. 

Perjantaina tulee putkimies. Hän tulee vetämään uuden vesijohdon ja viemärin pesutornille. Maanantiana Puustellin asennuksia tehnyt putkimies arveli että alakerran wc-pönttö pitää vaihtaa. Mutta katsotaan mitä perjantain putkari sanoo. Jos näin on, niin vaihdetaan sitten alakertaan pönttö ja laitetaan yläkertaan alakerran vanha koska yläkerran pöntöstä on vedin rikki. Ja se on muutenkin vähän huono. 

Hetki sitten ovelle ilmaantui ilmalämpöpumpun huoltaja, joten sekin tulee katsottua kuntoon. Viikon päästä maanantaina tulevat sitten remppamiehet korjaamaan yläkerran vessaa. Sitä varten pitää laatat nakutella irti, mutta muuten remppafirma uusii pinnat. Laatat noudettiin viime viikolla. Löydettiin suurinpiirtein samanlaista kuin mitä alakerran kylppärissä on, joten tulee vähän samaa mallia molempiin. Kylppärikalusteet tulevat noin viikolla 18 (=vapun jälkeen), joten vähän aikaa pitää lavuaarin putket olla suljettuna vessassa, mutta pöntön kun saa toimimaan niin kaikki on hyvin. Joskus pääsiäisen jälkeen pitäisi olla muuten vessassa valmista paitsi tosiaan kalusteet seinään.

 

Edelleen kipuja

Kelkkakolarista on reilu kaksi viikkoa. Jalka on edelleen kipeä ja mustelmilla. Särkylääkkeet ei juurikaan auta, mitä nyt pistävät mahan kovalle. Mutta siihen on ollut lääkkeenä kuitu, jota olen koittanut lisätä, ja laksoberon. Onneksi maha toimii vaikka vähän hitaanlaisesti.

Jalkaa tosiaan särkee, jopa se että makaa kyljellään ja jalka osuu lakanaan ja patjaan niin sattuu. Koetan istua jalka koholla päivällä, mutta aina ei jaksa. Viime viikolla uinti teki hyvää kun pääsi liikkumaan, eikä onneksi pahentanut jalkaa. Mutta en kyllä vielä uskaltaisi mennä salille. Uinti on ollut niin kivaa että ehkä jatkan sitä. Toisaalta salilla käynti on kokonaisvaltaisempaa. KAtsotaan nyt. 

Paino on pudonnut torstain 109,4kg:stä 108,5 kiloon. Liikaa, mutta alaspäin. Jos tässä nyt alkaisi parempi vauhti, haluaisin painon alle sadan leikkauksen vuosipäivään mennessä. Mutta 10 kiloa kuukaudessa on liian iso rasti, joten epäilen etten siihen pääse. 

Kotona remontti jatkuu. Keittiöstä saatiin kaapisto siirrettyä toiselle seinälle, perjantaina tulee uudet kaapistot ja maanantaina asentajat. Sähkömies kävi perjantaina ja tulee jälleen ensi viikolla, samoin putkimies. Mutta nälkä kasvaa syödessä, päätimme että myös saunassa vaihdetaan paneelit. Se sitten yläkerran pikkuvessan jälkeen, jonka purkaminen pitää aloittaa ensi viikolla. Vähän tekee tiukkaa, kun pitää olla ilman toista vessaa ja molempien vessan lavuaareja viikko, mutta pääasia että yksi pönttö toimii. Ja keittiössä voi käydä käsipesulla, tai sitten otan vatiin vettä alakerran vessaan käsien pesua varten. 

Pikkuhiljaa tavarat myös löytävät paikkansa. Ehkä tästä uudesta kodista tulee koti - nyt kyllä vielä ahdistaa romut jotka ovat joka paikassa, varsinkin keittiössä, kun kaapistot ovat tyhjänä, kun pitää odottaa asentajia että saadaan kuntoon lisäkaappi vanhojen yhteyteen.

Liikunta takaisin

Paino on hurja. Ja se AHDISTAA ihan super paljon. 

No, tie tästä on vain alaspäin. Haluaisin sen 40 kg pudotusta leikkausaamun painoon vuosipäivään mennessä. Siihen on vajaa 10 kiloa matkaa. Kyllä - paino on noussut muutamassa viikossa noin 7 kiloa. 

Osa siitä menee syömisen piikkiin - tottakai. Mutta osa menee myös kolarin piikkiin - maha ei ole viikkoon toiminut kun syön Panacodia särkyyn. Ja jalka on ihan jättiturvoksissa aina illalla, eli nestettä kertyy. Osa menee myös kuukautiskierron piikkiin, on taas se aika kuukaudesta kun ollaan turvoksissa ja viime viikolla oli syömishimo, kuten aina ennen menkkoja. 

Liikunta pitäisi saada takaisin. Lääkäri viime perjantaina kielsi rasittamasta jalkaa, joka on pahasti turvoksissa, ainakaan kahteen viikkoon. Eilen sitten kävimme puolison kanssa uimassa. Se teki hyvää, pääsi liikkumaan ja jalka ei rasittunut. JOs jalka olisi kunnossa tekisin tänään kävelylenkin pojan uintitreenien aikana, mutta jos kävelen, se turpoaa ja on taas kipeämpi. JOten ehkä tyydyn vain istumaan autossa. 

Totesimme puolison kanssa kumminkin että tuo eilinen reilun puolen tunnin uinti teki terää. Ja otamme joko sen tavaksi. Tai mietimme että kävisimmekö kerran viikkoon salilla ja toisen kerran uimassa. Tai kaksi kertaa viikossa salilla ja kerran uimassa. Toisaalta sitä ei haluaisi tunkea viikkoja ihan täyteen, mutta pojan treenien aikaan tiistaisin ja torstaisin olisi hyvä hetki uinnille. Tai salitreenille. Poika kun on kaksi tuntia treeneissä niin siinä ehtii oman reilun tunnin treenin tehdä ja suihkut ja pukeutumiset päälle. 

Mutta ai että tuli taas hyvä olo kun pääsi liikkumaan. Olen ollut joulusta asti tekemättä mitään liikuntaa ja se kyllä vaikuttaa mieleen. Tuli niin hyvä olo ja uni maittoi aivan eri tavalla.

Eli lisää liikuntaa elämään. Sopiva laji pitää vammojen laatuun nähden miettiä, että ei rasita jalkaa ainakaan vielä viikkoon, mutta voihan salillakin tehdä yläkroppaa.

 

Paino räjähti lomalla

Lomalla oltiin. Paino räjähti. Perjantaina pelkän olemisen aikana paino nousi 2 kiloa. En tiedä johtuiko se siitä että vaaka vaihtoi toisenlaiselta lattialta toiselle (mikä tarkoittaisi että koko loman vaaka on näyttänyt väärin) vai siitä että olen oikeasti syönyt ihan liikaa.

Nyt ottaa aivoon. Ja lujaa ottaakin. Nyt vain pitää saada paino kuriin ja ämmä ruotuun. Salitreenit pitää lisätä kalenteriin ja ottaa se aika että treenit tulevat jälleen ohjelmaan. On suunniteltu puolison kanssa että hän ottaisi salikortin samalle salille kuin minäkin, jotta voisimme käydä yhdessä. Katsotaan että miten tämä saadaan aikaiseksi - on vielä vähän vaiheessa tämä. Mutta vielä ei voi aloittaa salitreeniä. Miksikö? Oltiin lomalla kelkkasafarilla ja ajoin puuta päin. Nyt on paikat aika kipeänä, eikä vielä saa treenata lääkärin ohjeiden mukaisesti. Tosin, sattuu jalkaan niin paljon että ei onnistu kunnolla nukkuminen, käveleminenkin on vähän ikävää. Selkä ei onneksi ole enää kipeä, mutta oikea sääri on aika murjottu.

Eli nyt pitää siis vain syömisellä saada painoa alas. Alan jo olla vähän luovuttamassa, että pääsisin alle 100 kilon vuodessa leikkauksesta. No, tässä on vielä 1,5 kk aikaa, toivottavasti onnistuu. Ehkä vain olen malttamaton, mutta toisaalta olen kypsä tähän "laihduttamiseen" ja siihen että stressaan painosta koko ajan. Ehkä pitäisi ottaa rennommin, mutta kun on AINA ollut liikalihava niin sitä vaan haluaa päästä mahdollisimman alas mahdollisimman nopeasti. 

Eli siis lyhyesti - V***tuttaa ihan hel***tisti tämä paino!

hiihtolomalla - vertailukuvia

Vuosi sitten hiihtolomalla oli jo leikkauspäivä tiedossa. Äiti mittasi ja otti kuvia lähtötilanteesta lomamatkalla Ylläksellä.

Mitat ovat muuttuneet merkittävästi. Ihan ei ole paino 40 kiloa pudonnut, koska korona-takapakki. Mutta paljon on senttejä lähtenyt. Vyötäröltä ja lantiosta yli 20 cm. Vieläkään ei olla normaalin rajoissa, mutta hyvä vauhti on.

Otimme myös vertailukuvat sama yöpaita päällä. Kohta senkin on aika mennä roskikseen, on jo niin paljon käytetty ja rikki muutamasta kohtaa että ei voi käyttää kauan. Tai ehkä pidän sen jemmassa kaapissa 'kuvaus' vaatteensa.

Onhan tuo maha pienentynyt, mutta ei se vielä ole siellä missä haluan. Kuitenkin olo on paljon parempi kuin vuosi sitten. Kaikki lääkkeet (diabetes, verenpaine, kolesteroli) ovat poissa. Mieliala lääkkeitä on saatu paljon vähennettyä -tarkoitis on vähentää entisestään. 

Hyvä vuosi. Odotan innolla sitä vuosipäivää leikkauksesta jolloin näen mikä vaakan lopullinen tulos on vuodessa. Tästä ei ole tie kuin alaspäin.

Tänään vaaka näytti 105,1kg

Etätyöloma

Loma. Tai ainakin lomareissu. Olemme jälleen pohjoisessa - tällä kertaa Kuusamon Rukalla. 

Tämä viikko menee itsellä etätöissä, ensi viikko lomaillaan. PErheen miehet lomailevat kaksi viikkoa. No, on pojalla koulutöitä tämän viikon poissaolon vuoksi ja puoliso piti juuri yhden työpalaverin. Mutta pääasiassa lomailevat. 

Viime viikko meni maatessa. Koronahan se oli, positiivinen testitulos vain otti vähän aikaa tullakseen. Koko viikko meni maatessa, pää oli ihan tukossa ja olo oli tosi väsynyt. Oli hyvin paljon sellainen olo kuin on poskiontelon tulehduksessa. Päätä särki ja koko kroppa oli ihan töks. Puolisolla oli "vain" kotitesti positiivinen, ei edes käynyt PCR testissä. Hän teki sitkeästi töitä koko viikon vaikka olikin flunssainen. 

Lauantaina ajoimme tänne pohjoiseen. Onneksi on kaksi kuskia, niin toinen saattoi torkkua sen ajan kun toinen ajoi. Muuton vuoksi niskatyynyt olivat hukassa että vähän meni niskat jumiin kun ei ollut tyynyä torkkuessa. Otin kyllä pienen koristetyynyn sitä varten, mutta se oli silti liian iso ja sen vuoksi huono torkkutyyny. Sunnuntai meni lepäillessä, veto on edelleen pois ja flunssan oireita on. 

Kuitenkin työt aloitin maanantai-aamuna. Tällä viikolla on luvassa Microsoftin koulutuksia joka päivä, mutta ainakin eilen sujui ihan mallikkaasti. Iltaisin kaadun sänkyyn noin kahdeksan aikaan - koitan lukea ilokseni sängyssä, mutta uni tulee ihan saman tien. Kyllä se on virta vielä vähissä. 

PAino on veivannut 105 kilon paikkeilla. Tosin on se pudonnut kilon sitten viime viikon. Kun loma on ohi ja normaali arki alkaa otan jälleen tsempin päälle ja alan käydä salilla pojan ollessa treeneissä. Mietimme että otamme puolisolle samalle salille kortin niin voimme käydä yhdessä. Tai voimme myös alkaa käydä uimassa.

Ensi viikolla koitan laittaa kuvia ja mittoja. Vanhempani tulevat meidän kaveriksi lomalle perjantaina, joten on vähän tarkempi mittaaja kuin puoliso 😀  Vaikka kyllä mittaukset menevät hänenkin toimestaan suunnilleen oikein. 

Vuosi sitten hiihtolomalla otettiin ennen kuvat. Katsotaan miten on muuttunut. Sama yöpaita on mukana jolla kuvat on otettu vuosi sitten. KAtsotaan kehtaanko laittaa alusvaatekuva-vertailua. 

Koronaa vai ei?

Pojalla todettiin labrakokeilla korona torstaina 27.1.

Itselläni flunssan oireet alkoivat lauantai-iltana 29.1. Olin aika raato useamman päivän. Oli pientä lämpöä, nuhaa, päänsärkyä ja sellaista yleistä väsymystä. Maanantaina 31.1 kävin koronatestissä - negatiivinen. Samoin kotitestit olivat negatiivisia. 

Olo oli kurja. Tiistaina oli pakko tehdä osa päivästä töitä, koska oli tietty deadline. Yritin tehdä töitä myös keskiviikkona, mutta puoli päivää sitä pysyin vaan pystyssä. Lääkäri sanoi että oireiden pitäisi helpottaa ja aikaisintaan perjantaina pitäisi ottaa uusi labotorio koe koronasta. No, huilailin torstain ja olo parani. 

Puolisolla sen puoleen ei parantunut. Hänen olonsa heikkeni ja lämpö nousi. Kotitesti näytti positiivista perjantaina. Puoliso oli pois töistä torstain ja perjantain. Itselläni perjantai oli jo ihan hyvä olo. Jaksoin tehdä 9 tunnin työpäivän, ja olla muutenkin pystyssä. 

Lauantaina piti lähteä vanhaan kotiin siivoamaan joten tein reilusti lumitöitä, kun ei meinannut saada autoa pois parkkipaikalta. Ehkä se sitten aiheutti sen, että sunnuntaina olo oli taas järkyttävä. Kurkku on kipeä, nenä vuotaa, aivastuttaa, paleltaa ja nyt kertyy limaa kurkkuun niin yöllä kuin päivällä. Välillä yskittää. Poika meni tänä aamuna kouluun normaalisti ja taitaa se puolisokin töitä tuolla tehdä. Oli ihan hyväkuntoinen aamulla.

Tänä aamuna tehty kotitesti näytti edelleen negatiivista. Nyt jonottelen virtuaalilääkärille saadakseni lisäohjeita - pitääkö mennä uuteen testiin vai miten toimitaan. Olo on kurja, mutta ei olisi aikaa sairastaa. Onko tämä nyt sitten koronaa vai ei, tiedä häntä. Mutta terve en kuitenkaan ole.

Koska nyt on ollut vähän sairastelun täyteinen viikko en ole jaksanut stressata painosta. Puoli kiloa se on taas viime viikkoon nähden noussut. Toivottavasti tästä ei tule tapa - pitää päästä ruotuun. Kun lomat on lusittu niin maaliskuun alusta otan jälleen treenivaatteet kaapista ja menen salille. Se oli kivaa mutta näiden sulkutoimenpiteiden takia sinne ei ole pitkään aikaan päässyt. Ja nyt ei pääse sairastumisen takia. Huominen hieroja piti myös perua, ei sinne nyt ketään voi sairastuttamaan mennä. 

Kotona ollaan saatu vähän aikaiseksi. Esimerkiksi vaatekaappien ovet ovat nyt paikallaan ja vaatteet on siirretty säkeistä kaappiin. Totesin että itselläni on hirmuisesti vaatteita, pitää käydä isoja läpi ja laittaa pois kunhan tästä ehtii. Vaikka joitain isoja paitoja esimerkiksi voi siirtää päiväkäytöstä yöpaidoiksi. Tosin yöpaitojakin on ihan reilusti, kun niitä taas on löytynyt uusia kaapin perukoilta. 

Jatkuu klo 20:25.

Aamulla olo oli kurja. Nyt ei enää ehkä niin kurja - kiitos pandolin ja päiväunien. Lääkäri määräsi koronatestiin ja positiivinen tulos räpsähti. Sairaslomaa tämä ja huominen, katsotaan sitten mikä tilanne on keskiviikkona. 

Syöpöttelyä

Viime viikko menikin sitten syödessä. Ei edes ollut se aika kuukaudesta, mihin olen huomannut usein syöpöttelyn osuvan. Jotenkin vain koko viikon tuli syötyä liikaa ja kaikkea epäterveellistä. Niinpä sen huomasi vaakallakin. Viikko sitten 102, tänä maanantaina 105,8. 

Että ottaa aivoon. Ei vain siitä syystä että paino nousi vaan myös siitä syystä että en voinut itselleni mitään. No, nyt on jo kahdessa päivässä laskenut kilon verran paino, että tuleehan se sieltä alas kun ruotuun pääsee. Mutta silti ottaa aivoon. Miksi pitää syödä jos ei ole nälkä. 

Meidän perhe pääsi myös koronakartalle viime viikolla. Viikko sitten keskiviikkona poika sanoi aamulla että kurkku on kuiva. Iltapäivällä alkoivat sitten oireet, kurkku oli kipeä. Päätin että uinnit jää keskiviikolta väliin, koska oli koululta tullut altistumisilmoitus. Torstaina Pojalle nousi kuume ja kävimme koronatestissä. Positiivinen tulos tuli torstaina illalla ja sitä on nyt sitten sairasteltu viikko. Lämpöä on vähän - 37,2 tänäkin aamuna, ja yskää. Välillä on hyväkuntoinen kuin mikä ja välillä on väsynyt. 

Itsellänikin alkoivat flunssan oireet viikonloppuna, mutta kotitestit näyttävät negatiivista, samoin maanantaina tehty labratesti. Otin rauhallisesti maanantain ja eilisen, eilen tosin piti muutamia deadline töitä tehdä päivän aikana. Edelleen kurkku kipeä ja vähän puolikuntoinen olo. Mutta toisaalta, ei sitä voi vain sängyssäkään lorvia. Katsotaan taas huomenna mikä olo on, pitääkö olla pois töistä vai ei. Toistaiseksi nämä muutamat tunnit tänä aamuna on olleet ihan ok. Eihän mun työ rankkaa olekaan, vain istumista. Mutta toisaalta pään pitäisi pelata, joten täytyy katsoa miten se onnistuu jos on vain väsy ja puhkinainen olo. 

Uusi koti

Muutto on takana. Mutta oli se ponnistus.

Keskiviikkona tuli tosiaan maalattua ja siivottua uudessa kodissa paikkoja. Saatiin pojan huone viimeisteltyä (listat puuttuu). 

Torstaina oli tiukka ilta työpäivän jälkeen. Tuli pakattua kiivaasti koko ilta. Puoliso rouodasi uuden kodin autotallista roskia pois, että saadaan mahtumaan uutta tavaraa sisään. Kun paku oli vuokrattu roskakuormaa varten, veimme myös televisiot (3 kpl) ja 2 näyttöä että saimme ne varovasti kuskattua. TV-kuljetuksen jälkeen puoliso vielä tuli lakkaamaan pojan huoneen lattian kertaalleen ja siivosi paikkoja. Onneksi äitini oli tullut keskiviikkona muuttoavuksi, niin päivälläkin tapahtui asioita kun me työläiset teimme töitä.

Vaikka torstai-ilta oli kiivasta tekemistä, oli perjantaina herätys viideltä. Aamulla oli vähän kiivasta sanailua, koska kirjakaapit oli vielä suojaamatta ja sänky purkamatta. Mutta siitäkin selvittiin kiukulla, kutistekalvolla ja pitsalaatikoiden palasilla (joilla suojattiin nurkat). Kun muuttomiehet klo 8 saapuivat oli kaikki pakattu. Joitain pienempiä laatikoita jätettiin tuomatta muuttoautolla, etteivät tavarat mene rikki. Mutta hienosti saatiin tavarat kahdessa tunnissa autoon. Muuttomiehet sanoivat että vielä olisi melkein saman verran mahtunut autoon, mutta itse vähän epäilen että olisiko saman verran mahtunut. Mutta ei auto täynnä ollut.

Uuteen kotiin saavuttiin hyvässä aikataulussa ja noin 1,5 tuntia myöhemmin kaikki tavarat oli sisällä. Tai no, melkein kaikki - pojalla ollut sohvasänky oli liian leveä tuoda ovesta ja siitä piti purkaa päädyt pois ennen kuin se saatiin tuotua sisään. Mutta muuten kaikki oli sisällä. Ei ehkä ihan kaikki oikeassa paikassa, mutta lähes tulkoon. Eli kokonaisuudessaan muutto vanhasta uuteen noin 3 tuntia 45minuuttia kaikkineen. Kiitos JyPi! 80 muovista muuttolaatikkoa, epämääräinen määrä säkkejä ja noin 10 pahvilaatikkoa. 

Perjantai pidettiin muuttovapaata töistä, siten onnistui parhaiten tämä muutto arkena. Ja saatiin vähän pidempi viikonloppu laatikoiden tyhjentämiseen. Illalla jo saatiin sänky kasattua niin ei tarvinnut nukkua lattialla pelkällä patjalla. Puoliso oli tehokas ja sai pojan sängyn päädyt irrotettua ja kuskattua sängyn työhuoneeseen - mummu ja poikakin pääsivät sänkyyn nukkumaan.

Lauantaina oli kirjakaappien kasaamista, vaatekaapin kasaamista, puoliso asensi pyykkikoneen ja kuivausrummun väliaikaisille paikoilleen. Samoin laitettiin muutamia lattialistoja jo paikoilleen, jotta saatiin isompia huonekaluja oikeille paikoilleen. "Tää on kivaa" sanoi puoliso kun viimeistelynaulaimella paukutteli listoja paikoilleen. Nyt hän sitten mielellään laittelisi muitakin listoja, mutta minä vähän himmailen - tärkeysjärjestys olla pitää.

Muuttoapu-mummu lähti sunnuntaina, mutta sitä ennen saatiin hyvin ja paljon asioita tehtyä. Puoliso maalaili sunnuntaina työhuoneen, mikä oli tosi hyvä juttu. Nyt on enää porraskäytävä ja alakerran eteinen maalaamatta, mutta niillä ei ole kiire. 

Nyt on tärkeintä saada iso osa tavaroista kaappeihin ja paikkoihin, jotta saadaan muuttolaatikot tyhjäksi ja pois tieltä.  Sitten pitää tyhjentää vanhan asunnon kellarikomerot ja vaatehuone. Mutta vanhan kodin vaatehuoneen tyhjentämiseksi vaaditaan vähän töitä uudessa kodissa - uuden kodin vaatehuone on tyhjennettävä tavarasta ja sinne on saatava tangot paikoilleen. Uuden kodin varasto on vielä täynnä kaikkea tavaraa, joten sinne ei tankovaatteita saa laitettua. Ja toisaalta - siellä myös muuttuu hyllysysteemit, joten mielestäni on turha väliaikaisesti sinne tankoja asettaa.

Eilen käytiin kauppa-asioilla pitkin päivää (pidin toisen lomapäivän). Sain vietyä likaiset matot pesulaan, haettua uusiin ikkunoihin verhokankaat, käytyä Ikeassa hakemassa kirjahyllyn pojan huoneeseen ja illalla haettiin tuulikaappiin ja vaatehuoneeseen uudet lamput. Samoin haettiin tarranauhaa, että saadaan sohvatyynyt pysymään paikoillaan. Muutossa huomattiin että sohvan tukiputket (metallia) olivat katki, joten ne puoliso korjasi. Samalla päätimme että lisäämme sohvatyynyihin tarrat, kun ne eivät meinaa millään pysyä paikoillaan ilman. Sekin saatiin jo aikaiseksi.

Tänään on luvassa laatikoiden tyhjentämistä, pojan toisen vaatekaapin kasaamista ja omien vaatekaappien ovien asennusta. Ja tietty nämä normi harrastuksiin kuskaukset myös tässä illan ilona :)

Rohkea rokan syö

Eilen Kirsi-lääkäri soitteli tuloksista. Olin maalitela kädessä lapsen huoneessa, enkä muistanut ollenkaan koko puhelinaikaa. Mutta hyvin se suttaantui, vähän tuli maalaukseen taukoa. Mutta ei onneksi pahempia raitoja sentään seinään vaikka tulikin vähän taukoa maalaamisesta.

Lääkäri oli tyytyväinen tuloksiin ja totesei että hienosti menee. Keskustelimme rauta-arvoista ja siitä että ne ovat vähän pudonneet koko ajan leikkauksen jälkeen. Siitä johtuen sovimme että aloitan rautakuurin, 100mg joka toinen päivä. Sokeriarvoista keskustellessa totesimme että arvot ovat hienot. Päätimme,että rohkea rokan syö ja jätämme metforminin (ainoa diabeteslääkkeeni tällä hetkellä) tauolle vuosikontrolliin saakka. Toinen vaihtoehto olisi ollut puolittaa annostus tässä vaiheessa ja katsoa sitten syksyllä miltä näyttää. Mutta päätimme että kokeillaan ilman. 

Vuosikontrolliin varaan aikaa huhtikuulle tänään. Sitä varten teen jälleen sokeri- ja verenpaineseurannat. Lääkäri laittaa labralähetteen tulemaan valmiiksi. Mietimme myös sitä että voisi yhdistää tulevaisuudessa diabeteskontrollin ja lihavuusleikkauskontrollin, niin saisin ne hoidettua kerralla. Itse ajattelen niin että yhdistäisin ne siten että kävisin Eirassa vuosikontrollissa, koska Kirsi on niin kovan luokan ammattilainen ja toisaalta minulla on sairauskuluvakuutus joka korvaa lääkärikäynnit. 

Eli hyviä uutisia - Pääsin diabeteslääkkeistä eroon toistaiseksi!!!!

Lääkäri kyllä sanoi että jossain vaiheessa tulevaisuudessa on todennäköistä että arvot huonontuvat ja tarvitaan uudelleen lääkitystä. Se voi olla 45-vuotiaana tai sitten 65-vuotiaana. Ei voi tietää. Sitä odotellessa sitten vain. 

Labratuloksia

Labratuloksissa on nähtävissä merkittävää parannusta. Niin pitkä sokeri kuin paastosokeri ovat laskeneet merkittävästi. Samoin leukosyytit, jotka kertovat ainakin itselläni matala-asteisesta tulehduksesta.

Hemoglobiini on hyvä vaikka onkin laskenut, samoin kolesteroli. Nyt myös tuo Trigly arvo on alle tavoitearvon, joten sekin on hyvä. 

Ferritiinit ovat laskeneet selvästi leikkauksen jälkeen. Siitä ja hemoglobiinin laskusta pitää ehkä keskustella lääkärin kanssa. Ferritiinit tiettävästi voivat vaikuttaa mm. levottomien jalkojen ilmenemiseen yöllä. Ja korkea hemoglobiinihan kertoo veren rauta-arvosta. Onhan se tosin vielä selvästi viitearvoissa, mutta ei se pahaksi ole jos tähän kiinnittää huomiota, koska koko ajan on hemoglobiini laskenut. Ettei tule anemiaa sitten vahingossakaan.

Toivottavasti pääsen myös sokerilääkkeitä vähentämään. Ensi viikolla on lääkärin puhelinaika ja näistä asioista keskustellaan silloin. Luultavasti diabeteslääkettä vähennetään, tämä oli ainakin lääkärin alkuperäinen arvio syyskuun kontrollin jälkeen. Olisi se kiva jos pääsisi diabeteslääkkeistä kokonaan eroon. Olen mittaillut tällä viikolla sokereita tarkemmin lääkärikäyntiä varten, ja normaaleissa lukemissa nuo ovat pitkin päivää.

Tänään ei vaakan mukaan ole hyvä päivä. Se johtuu eilisestä pitsasta, sitä on tullut syötyä vähän liian usein tässä remppa/muutto hässäkässä. Mutta viikon päästä kun muutto on ohi alkaa taas arki ja ruuan laitto. Ja toisaalta, aikaisemmin yksi pitsa upposi ihan mitään ongelmia - nyt hyvä jos puolet jaksan syödä. Eli ruokaa on aina kahdeksi päiväksi kun ostaa pizzaa. Ja tänäänkin lounaaksi syömäni vajaa puolikas oli liikaa - tuli taas vaihteeksi yrjö kylään.

Verenpaineita olen myös mittaillut tällä viikolla. VErenpaineeseen ei ole enää mitään lääkettä, jätin beetasalpaajankin pois marraskuun loppupuolella. Sen jälkeen ei ole enää huimannut. Verenpaineet noin 120/60 ja syke noin 60-70. Eli silläkin saralla menee ihan hyvin.  

ylös alas viikko

Tämä viikko on ollut vuoristorataa painon kanssa. Maanantaina lähtöpaino oli siis 104,3kg. Siitä se mukavasti putosi pitkin viikkoa, lauantaina lukemien ollessa 102,5. Mutta kas, sitten tuli viikonlopun syömiset ja tänään paino oli taas 103,8kg.  No, pudotusta viime viikkoon. Mutta mitä suurin mahdollinen v****tus koska nousi taas yli kilon parissa päivässä. Mutta syynä oli varmasti pizza, jota söimme remppailujen lomassa niin perjantaina kuin sunnuntainakin. Ja lauantaina herkuttelimme pannukakulla hernekeittopäivänä. 

Puolisoni koittaa tsempata ja sanoo että se voi heilua ihan normaalistikin noin paljon se paino. Mutta kun ajatus on että se menisi koko ajan alaspäin on ärsytys ja ahdistus mitä valtavin kun paino nousee. Se alle 100kg paino on niin kaukana vielä. Toisaalta ihan lähellä, mutta tällä tahdilla vaikka kuinka kaukana. 

Uudessa kodissa on tehty remppaa. Alakerran makuuhuone alkaa olla kondiksessa. Enää yhden kaapin kasaus ja hyllyjen asennus kaappeihin. Verhokiskojen laittaminen. Katto- ja lattialistat laitoimme kaapin taakse yhdelle seinälle, loput tulee asentamaan remonttimies perjantaina. Ei se kovin vaikeata ollut, seinät eivät olleet ihan kivikovaa betonia, joten listat sai aika helposti paikoilleen. Mutta kun on mahdollista ottaa tekijä joka tulee myös tapetoimaan seinää, niin näillä mennään. 

Perjantaina kävimme Puustellin myymälässä keittiösuunnitelman viimeistelyssä. Samalla kävimme läpi kylppärin uudet kaapistot. Hyvältä vaikuttaa. Toimitusaika on pitkä, mutta asua onneksi pystyy ihan hyvin ennen kaapistojen muutoksiakin. Ostimme alakerran kylppäriin uuden hanan ja lavuaarin, koska taso ja kaapisto vaihtuvat. Vanhat saa sitten myytyä torissa yhtenä kokonaisuutena jollekin tarvisevalle. 

Perjantaina kävi myös sähkömies ja saimme hyvin suunnitelmaa alkuun. Joskin eilen vaatekaappeja kasatessa huomasimme etten ollut huomannut yhtä pistorasiaa joka jää nyt sitten kaapin taakse. Mutta koska muita rasioita lisätään, ei siitä suurta vahinkoa tule. Toivottavasti sähköasentajat saavat vielä tänään tarjousta aikaiseksi. Pesutornin paikka siirretään paikasta A paikkaan B, koska alkuperäiseen paikkaan ei torni mahdu tyhmästi sijoitetun pistorasian takia. Pistorasia on liian matalalla, jotta saataisiin torni siihen. Niinpä päädyimme siirtämään tornin toiseen paikkaan. Kunnes saamme uudet kaapit ja putkimiehen paikalle, pestään uudella koneella pyykit siinä missä edellisilläkin asukkailla kone oli, ja kuivattaneen pyykkitelineellä. Sitten kun sähköt ja vesi on vedetty, siirretään molemmat koneet samaan paikkaan nurkkaan. Viereen tulee laatikosto ja taso jolla voi pyykkiä vaikka viikata.  

Tänään tein myös Oikotielle vuokrailmoituksen, tähän saakka ilmoitus on ollut vain Vuokraovessa. Heti tuli kysely. Samoin sain vinkkiä että eräs naapuri on etsimässä alemmasta kerroksesta asuntoa, joten jos haluamme myydä niin ostaja ehkä löytyy helposti. Mutta ensisijaisesti olemme laittamassa vanhaa kotia vuokralle. 

Viime perjantaina tuli tosiaan pesutorni, eilen sunnuntaina nojatuolit (joiden kanssa on seikkailtu Vantaa-Espoo väliä muutamaan otteeseen) ja huomenna tulee uudet kylmälaitteet. Keskiviikkona tulee vanhaan kotiin muuttolaatikot ja ensi viikon alkupuolella pojan uusi sänky. Kaikki alkaa olla mallillaan, mitä nyt vielä pitää maalata ja lakata lattioita ja kasata kaappeja ja kaikkea muuta pientä kivaa. 

Eilen poikani oli hiihtoretkellä kahden kaverinsa kanssa ja tulivat meidän uuteen kotiin katsomaan paikkoja. JA pitivät sitten samalla hiihtoretken eväshetken olohuoneen lattialla. :) Pojat olivat innoissaan että sitten voi mennä piilosta kun ollaan muutettu, mutta ehkä vähän pitää laittaa kapuloita rattaisiin. Mutta kiva on että kaveritkin tykkäsivät, ja kokevat voivansa tulla meille uuteenkin kotiin.

Painonnousu ahdistus

Noniin.... Jouluna se paino putosi, mutta nyt joulun jälkeen tuli ahdistus koska paino taas nousi. Eilen aamulla paino oli peräti +2kg verrattuna viime maanantaihin, tänään onneksi enää +1,3 kg. Mutta takapakkia sitä tuli tällä viikolla ihan roimasti.

Toisaalta en ymmärrä mistä takapakki johtui. En mielestäni syönyt erityisen paljon. Mutta toisaalta, herkuttelin karkeilla ja sipseillä, söin dippikasviksia, nakkeja tms. Eli kaipa sitä nestettä sitten vaan kertyi. Kuukautiskierto oli (näköjään) siinä vaiheessa, että olisi voinut syödä kaksin käsin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun sen oikein tiedosti joskin vasta vähän viiveellä. Kun menkat perjantaina alkoivat en enää yhtään ihmetellyt, että koko viikon oli tehnyt mieli syöpötellä. Kiertoni on sekaisin, mistä lienee johtuu, ihan vielä en odottanut tämän syöpöttelyviikon tapahtuvan. 

Vatsakaan ei ole tällä viikolla toiminut, se saattaa olla myös syynä painon nousuun. Ja vähäinen liikunta. Mutta nämä kaikki on vain tekosyitä, sen pitäisi mennä alaspäin. Ehkä olen liian kriittinen itseäni kohtaan, mutta en voi sille mitään, että päähän ottaa ihan sikana. Aina plussaviikot ottaa päähän, mutta tämä jotenkin erityisen paljon. 

Tänä aamuna toimistoni on uudessa kodissa. Kaupat tehtiin torstaina ja perjantaina saimme avaimet ja pääsimme paistamaan uuden vuoden makkarat omassa takassa. Viikonloppu ollaan tehty hiljaisia töitä, maalauksia ja eilen vietettiin laatuaikaa puolison kanssa rautakaupassa. Rahaa paloi, mutta saatiin paljon asioita hankittua kun oli paku vuokralla. Saimme mm. vaatekaapit noudettua huonekaluliikkeestä, ostettua kiukaan, maalia sekä katto- ja lattialistat tms. 

Tänään työasento on todella ergonominen - parvekepöytä ja -tuoli on työpisteenä. Eilen onneksi saatiin lamput asennettua, niin ei tarvitse pimeässä töitä tehdä. Tänään on luvassa keittiön muutoksen suunnittelu, kun suunnittelija tulee käymään mittauskäynnillä. Samalla katsotaan uusia kaappeja kylpyhuoneeseen, sieltä oli osa kaapeista lähtenyt vanhojen omistajien mukaan. Mutta se ei sinänsä hirveästi haittaa, koska nyt kylppäristä tullee toimivampi. Pitää myös tilata remonttimies tapetoimaan yksi seinä - koska meillä ei tapetoimisosaamista ole.

Tänään puoliso hioo kahden yläkerran huoneen lattiat, koska niiden parketti on aivan eri väristä kuin olohuoneessa. Sitten pitää tasoittaa tuo tapetoitava seinä ja maalata alakerran makuuhuoneen katto toistamiseen. Siinä on pieniä mustia pisteitä koko katto täynnä (koska on huonosti maalattua betonia) joten se pitää kahteen pekkaan maalata, toinen edellä siveltimellä reijät tuputtaen ja toinen sitten perässä telalla. Olohuone ja ruokailutila pitää maalata vielä tällä viikolla, jotta olisi edes muutama tila asuinkunnossa ennen muuttoa. Tosin päätimme juuri että siirrämme muuton viikolla etenpäin.