maanantai 11. lokakuuta 2021

Takapakki saa ärsyyntymään

Viime viikon takapakki sai ärsyyntymään Ei se tosin vaakalla paljon näkynyt, vain puoli kiloa oli pudonnut. Mutta v***tuskäyrä oli huipussaan. 

Myönnän kyllä että ei tullut liikuttua yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan, tai toisaalta en syönyt sen enempää tai vähempää kuin edelliselläkään viikolla. Mutta fiilis oli todellä ärsyyntynyt, ahdistunut ja kiukkuinen.

 Pienikin töyssy ylöspäin tuossa käppyrässä ottaa aivoon. Mutta toisaalta pitää ajatella että se on elämää. Ja se että paino on pudonnut 30 kiloa on jo huippusaavutus. Mutta kuten todettu aikaisemminkin, nälkä kasvaa syödessä. Tiedän että vauhtini painon pudotuksessa on ollut tosi kova. Että on ymmärrettävääkin että välillä vähän junnaa paikallaan. Mutta ei se sitä ahdistusta ja harmitusta pois vie. Jotenkin sitä vain odottaa että se paino putoaa vähän niin kuin tekemättä mitään. Pitäisi varmasti koittaa jotenkin kääntää tätä ajatusmallia siten että painonpudotuksen eteen pitää edelleen ponnistella.

Olen huomannut että olen "oppinut" juomaan enemmän kuin heti leikkauksen jälkeen. Hiilihapollinenkin juoma menee, mutta sitä ei voi juoda paljon kerralla. Limua (sokeritonta) on tullut juotua taas. VEsi maistuu pahalta. Mieluiten juon maitoa, esimerkiksi lääkkeet tykkään ottaa maidon kanssa, kun se maistuu joltain, mutta on kylmää. Eikä sitäkään tule juotua kuin ehkä desi kerrallaan. 

Mutta toisaalta tiedostan että taidan syödä liian vähän. Mutta kun ei tee mitään mieli. En osaa sanoa vaikuttiko painon laskuun/laskemattomuuteen jokin asia. En osaa nyt yksilöidä sitä, mielestäni viime viikko ei ollut mitenkään erikoinen. Tiedän että aamuisin jaksan syödä jugurtin/rahkan/viilin. Sitten yhdentoista aikaan on vähän sellainen olo että jotain voisi syödä ja usein lämmitänkin jotain ruuaksi. Jälleen kolmen neljän aikaan on olo että pitäisi syödä. Mutta nälkä ei ole. Tosin ystäväni, jonka lihavuusleikkaus tehtiin 12 vuotta sitten, sanoi että jos tulee nälkä on varastot ihan loppu - esimerkiksi kovan treenin jälkeen. Että hänellekään ei tule nälkä, vaikka leikkauksesta on niinkin kauan. 

Olen huomannut että jos syön hiilareita - tai lähinnä ehkä pitäisi yksilöidä gluteenia (lue: leipää) on vatsa aika täynnä ja tulee helposti paha olo. Pasta ei vaikuta samalla tavalla. Töissä on todella usein riisiä ja kanaa toisena lämpöisenä vaihtoehtona, ja otan yleensä sitä. Mutta huomaan että silti tulee otettua liikaa ja tulee paha olo syömisen jälkeen. Viime viikollakin piti mennä vessan kautta, kun tuli ylös osa ateriasta, vaikka otin mielestäni todella vähän. Olen huomannut että heti ensimmäisen ajatuksen/olon tullessa että "nyt riittää" pitää lopettaa. Muuten tulee varmasti ylös. 

Arjen harmeja tässä myös on tullut vastaan. Torstaina olin laittamassa pyykkiä koneeseen, mutta kone vain vilkutti valoja eikä suostunut enää käynnistymään. Niinpä sitä sitten piti tilata uusi kone, se tulee tänään. Eilen toteutimme myös pitkään mietinnässä olleen kylppärin allaskaappi-ratkaisun. Kävimme ostamassa kotimaista Polarian tuotantoa olevan allaskaapin ja uuden altaan. Eilen saatiin vanha pyykkikone siirrettyä pois kylppäristä (kotiinkuljetuksen yhteydessä menee vanha kierrätykseen) ja vanha allas irroitettua seinästä.  Saa nähdä onko tänään sitten illalla vuorossa uuden allaskaapin ja altaan asentaminen. Ne ovat puolison heiniä. Toivottavasti nyt kuitenkin tällä viikolla on kylppäri valmis.

Ensi viikolla on syysloma. Tai ei se mitään lomaa minulla ole, töitä pitää tehdä, kun lomapäivät on syöty. Mutta menemme mökille, joten se on vähän maiseman vaihdosta ja siellä tulee ehkä vähän rentouduttua kun ei ole näitä kotihommia niin paljon. Ja koirakin nauttii kun saa olla vapaana ulkona.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti