mittoja

Eilen mietin että ihan kuin vatsa olisi vähän kiinteytynyt. Olimme äitini kanssa mitanneet kehoani ennen ENEn alkua. 

Tänään sitten pistin puolison mittanauha päähän. 

Ja olihan sitä tuloksia tullut!!! 

4. ENE viikko, 2,5 viikkoa leikkaukseen

Niin se aika vain vähenee. Ja paineet kasvavat. 6,3 kiloa on tähän mennessä ENEn aikana pudonnut. Vielä pitää tsempata. Käppyrät näyttävät kyllä kieltämättä hyviltä. 

Paino projektin alusta lähtien

Paino Eiran lukemasta

Laitoin viestiä hoitajalle Eiraan, koska panikoin sitä että jos en saakaan 10 kiloa pudotettua. Jäljellä on VAIN 2,5 viikkoa, ja 4 kiloa tuntuu isolta määrältä sille ajalle. Sain vastauksen, että jäljellä on VIELÄ 2,5 viikkoa, että kyllä se tsemppaamalla lähteeä. Ja lääkärit todennäköisesti leikkaavat vaikka ei ihan 10 kiloa saisikaan pois, mutta 8 pitäisi saada. 

Viime viikonloppu oli yhtä tuskaa. Leivoimme pojan kanssa pullia ja ne tuoksuivat niin hyvältä. Pojalla oli kaveri yökylässä ja he halusivat pitsaa, sitäkin teki mieli. Samoin sipsejä joita söivät. En repsahtanut pitsaan enkä pullaan, sipsejä maistoin muutaman. 

Eilen olin hirmuisen nälkäinen koko päivän, koitin senkin sitten kuitata juomalla vettä. Siksi hyppäsinkin yöllä vessassa monta kertaa. Mutta nyt on taas parempi olla, kun on yhden päivän nälästä toipunut. Se on jännä, että vaikka joka päivä syö samalla tavalla 5 pussia ja noin 30g proteiinia niin välillä on ihan tolkuton nälkä ja välillä voi mennä koko päivän ihan ilman yhtään mahan kurinoita. 

Olen jatkanut kuntopyöräilyä joka päivä, nyt pyöräilen sellaisen 30-45 minuuttia päivässä. Katson samalla telkkaria, tai oikeammin suoratoistopalvelua. Löysin jälleen Greyn anatomian jälleen, ja nyt olen sitä katsonut samalla kun poljen kuntopyörää. Tosin tuntuu siltä että hierojallekin pitäisi koittaa mennä, istumalihakset on aika jumissa. Niska-hartiaseutu ei niinkään. Pitäisi vissiin alkaa tehdä jotain peppujumppaa, ettei olisi niin ikävä, kun istuu kaiket päivät. Tuoli on kunnon työtuoli, mutta tämä on näitä istumatyöläisen vaivoja. 

Sormus

Ensimmäinen konkreettinen osoitus että paino on pudonnut. 

Mulla on tietenkin käytössä vihkisormus, mutta en ole sitä saanut pois sormestani (koska sormet niin paksut) ainakaan viiteen vuoteen. Silloin jätin kihlasormuksen pois, koska se ei enää mahtunut, on vähän pienempi kuin vihkisormus. 

Eilen illalla pyörittelin sormusta sormessani ja kokeilin - Kas kummaa, se lähti sormesta! Tosin vähän tiukalla oli vielä, mutta lähti. 

Tänään ollaankin sitten jo takaisin normaalissa, sormet niin turvoksissa että ei mitään toivoa saada sormusta pois. Mutta tämä oli taas yksi edistysaskel ja positiivinen juttu. 

3. ENE viikko, enää 3,5 viikkoa leikkaukseen

3. ENE viikko takana. 

Paino putosi tuossa keskellä viikkoa todella hyvin, oltiin alemmissa lukemissa kuin nyt. Mutta viikonlopun aikana sitä tuli takaisin toimimattoman mahan takia. Ja myönnän - söin pullan kun tehtiin pojan kanssa voisilmäpullia. Olivat hyviä. Mutta se sai varmaan tosiaan mahankin kovalle, oli aika kökkö olo koko viikonlopun.

Mutta alaspäin mennään, nyt on paino pudonnut jo 5,6 kiloa Eiran aloituspainosta. Kovimmasta painosta vuosi sitten paino on pudonnut 7,3 kiloa. Uskon ja toivon että kun pääsen taas kuriin itseni kanssa, niin paino putoaa itsestään. 

Viime viikolla kerroinkin mahalaukun tähystyksestä. Ei jäänyt traumaa, mutta en sitä enää uudelleen haluaisi kokea. Särkylääkettä en ole ottanut sitten torstain, en edes panadolia. Onneksi sormia ei ole särkenyt pahasti, jos ollenkaan, niin on saanut nukuttua ja toisaalta oltua ilman lääkkeitä. Uskon että maha tulee kuntoon, kun tässä syön kiltisti mahansuojalääkettä ja en ota ibuprofeiinia. Täytyyhän sitä oppia elämään muutenkin ilman sitä, koska leikkauksen jälkeen se ei ole enää sallittujen listalla.

Mutta sitä mietin että joltain viisaalta lääkäriltä täytyy saada jokin resepti jota voin hätätilassa ottaa. Minulla on migreeniä, ja siihen on auttanut vain Burana 800. Joten kun sitä ei saa syödä, täytyy saada jotain muuta tehokasta, mahaa kuitenkaan rasittamatta, lääkettä, että pystyy olemaan migreenissä. Mutta se usein kyllä kaataa sänkyyn ihan kokonaan. 

mahalaukun tähystys

Mahalaukun tähystys ei ollut niitä mukavampia kokemuksia. En pelännyt tai jännittänyt sitä etukäteen, vaikka olin isältäni kuullut ettei se ole mukava.

Kirurgi ja hoitaja olivat tosi mukavia ja kertoivat hyvin mitä tulee tapahtumaan. Suuhun laitettiin sellainen muovinen holkki, ettei hampaat osu tähystimeen. Itse tähystimen nielaiseminen tuntui vaikealta ja se sai tietenkin oksennusrefleksin päälle. Ja se oli niin voimakas että pissaa lirahti housuihin. Aikuisen naisen virtsankarkailuongelma tuli jälleen esiin - pitkän aikaa onkin ollu hyvä tilanne. 

No, kun keskityin hengittämään ja olemaan ajattelematta niin homma toimi. Välillä tuli yökkäys, mutta eihän mahasta tullut tietenkään mitään kun olin ollut syömättä ja juomatta 6 tuntia. Muutaman kerran tuntui kuin mahassa möyrisi, mutta pääasiassa ei tuntunut mitään. Ei edes koepalojen otto. 

Hoitaja neuvoi hengittämään nenän kautta, mutta sitä en osannut. Joten hengitin suun kautta. Mutta homma sujui kun kortin rentoutua. 

No, mitä sitten löytyi?

Vatsalaukussa on haavauma. Se johtuu todennäköisesti ibuprofeiinin käytöstä, syö sitä aika säännöllisesti nivelkipuihin. Sovimme lääkärin kanssa, että tästä päivästä leikkaukseen (ja sen jälkeenkin) ei saa syödä kuin panadolia. Ei yhtä ainoata tulehduskipulääkettä ja joka päivä aamuin illoin mahasuojalääkettä, että haavauma paranee. Leikkauksen yhteydessä tekevät uuden tähystyksen, kun olen nukutettu ja sitten päätetään tehdäänkö ohitusleikkaus vai kavennus leikkaus. Jos haavauma on parantunut, tehdään ohitus, joka olisi lääkärin mukaan parempi vaihtoehto diabeteksen kannalta. Mutta jos haavauma ei ole parantunut, tehdään kavennus.

Koepaloja otettiin ja niistä kuulen tulokset viikon parin päästä. 

sisätautilääkärin vastaanotolla

Kävin tänään sisätautilääkärin vastaanotolla. Oli todella mukava lääkäri. Kävimme läpi lääkelistaani, sokeriarvoja ja verenpaine mittauksia. 

Totuus on, että diabetes ei ole hoitotasapainossa lääkityksestä huolimatta. Tilanne on toki parantunut sitten viime syksyn, mutta edes kolmen lääkkeen koktaililla ei ole arvot siellä missä pitäisi. Lääkärin arvio oli, että sitä ei millään muulla saakaan kuntoon kuin painonpudotuksella. Vähän hämmennyin sen vuoksi, että TK lääkäri on antanut ymmärtää tilanteen olevan hallinnassa. Mutta toisaalta, TK-lääkärit ovat yleislääkäreitä, nyt oli kyseessä puolestaan paljon lihavuudesta tutkimusta tehnyt sisätautilääkäri.

Summa summarum kuitenkin: minulta jää kaksi diabetes lääkettä leikkauspöydälle. Tai on jäänyt jo, koska molemmat ovat lääkkeitä joita ei ENEn aikana saa käyttää. Toisen laitoin juuri apteekkiin menossa olevaan vanhojen lääkkeiden pussiin, se oli aika vapauttavaa. Voi olla että jäljelle jäävä metforminia pitää myös painon putoamisen myötä vähentää. Mutta se riippuu täysin sokerista.

Verenpaineen olivat nyt hyvät, jos leikkauksen jälkeen vielä putoavat tai alkaa huimata, pitää vähentää verenpainelääkkeitä, ensin toista, sitten toista. Kolesterolilääkkeen voin puolittaa leikkauksesta lähtien. 

Seuranta aika pitää varata 3kk päähän leikkauksesta, no itseasiassa se menee lomien takia elokuun puoliväliin. Sitä ennen pitää jälleen käydä labrassa, sain lähetteen jo valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan siis positiivinen juttu.

2. ENE viikko

Tämä viikko on ollut vaikea. 

Paino ei ole pudonnut kuin muutamia satoja grammoja, vaikka tosin toissapäivänä oltiin jo puolikiloa alempana kuin tänään. Mutta näillä mennään. Kokonaispudotus Eiraan ilmoittamani painon (144,2) jäljiltä on jo 4,8 kg. Joten oikea suunta on. 

Tällä viikolla on tehnyt mieli suolaista ihan hirveästi. Ja ilmeisesti ole syönyt sitä liikaa, koska paino ei ole pudonnut kunnolla. Tai sitten vartalo vain tekee tenän, kun tässä painossa on viihdytty niin kauan. Mutta nyt on taas peiliin katsomisen paikka. Päätin, että vaikka kuinka tekisi mieleni suolaista päivällä, syön vain illalla purkillisen rahkaa proteiinina. Katsoa miten se tehoaa painoon.

Viime viikko meni verenpainetta mittaillessa, ja kyllähän se on laskenut. En tiedä sitten johtuuko ENEstä, painon putoamisesta vai verenpainelääkkeistä, mutta lokakuulla tekemääni seurantaan on sekä verenpaine että sykkeet pudonneet selvästi. Tein tämän seurannan lääkäriä varten, että hän näkee kun keskiviikkona menen, miten on verenpaine kehittynyt.

Tein samaa seurantaa edellisellä viikolla verensokereista ja nekin ovat selvästi alemmalla tasolla. Mietin että johtuuko se tästä uudesta ENEstä, vai siitä ennen joulua tekemästäni, vai mistä. Lääkitys on kuitenkin vähentynyt, koska en saa nyt ENEn aikana ottaa kahta eri diabeteslääkettä. 

Ja se tuskastuttavin asia tällä viikolla oli vatsan toiminta. ENE sai mahan ihan jumiin, ja siinä sitä sitten kärvisteltiin. Ensin parina päivänä ajattelin että aineenvaihdunta on vaan hidastunut, mutta sitten kun tuli täysi tukko, niin pakko oli ottaa laksatiivia että sai mahan pelaamaan. Ihmettelen vaan, että juon kuitenkin ainakin 3 litraa vettä päivässä, ja syön sen vaaditusn 500g kasviksia, että eikö se riitä. Mutta kuitua ei sitten vissiin tule tarpeeksi. Ja jokainen jolla on ollut ummetusta tietää kuinka kurjaa se on. 

1. ENE viikko takana

Ensimmäinen ENE viikko takana. 

Paino -3kg sitten viime maanantain. Pahimmasta painosta on pudonnut 6,1 kiloa. 

Koko laihdutusprojektin käppyrä näyttää aika turhauttavalta. Edestakaisin ollaan menty. 

Mutta tämä, joka on tehty Eiran Sairaalan lähtöpainosta, on paljon mukavampaa katsottavaa.

Ensimmäinen ENE viikko meni noin päällisin puolin hyvin. Maanantai ja tiistai oli vaikeita päiviä, nälkä kurni. Samoin eilen sunnuntaina aamupäivällä nälkä yritti huudella, mutta en antanut periksi vaan söin pussit siinä aikataulussa kuin aiemminkin. 

En tiedä onko ENEn ansiota vai mistä johtuu, mutta olen nyt viikonloppuna herännyt molempina päivinä ennen klo 9 aamulla. Aikaisemmin väsymys on painanut ja on ollut todella vaikea päästä sängystä ylös niin arkena kuin viikonloppunakin. Olen koittanut sen vuoksi nukkua viikonloppuisin pitkään, mutta nyt se ei tapahtunut. 

Olen myös ottanut tavaksi polkea päivittäin kuntopyörää noin puolituntia. Välillä mennään kovempaa tahtia, aloittaessanu muutama viikko sitten oli tahti 23km/h ja nyt mennään jo 28km/h tahtia. Vastusta en ole vielä lisännyt, ehkä pitäisi tehdä sekin että yhdellä pykälällä nostaisi vastusta, niin tulisi tehokkaampaa treeniä. Eilen tosin en jaksanut koko puolta tuntia, kun oli reidet jotenkin aivan puhki. Ehkä pitäisi lämmitellä ennen polkemista ja sitten taas venytellä pyöräilyn jälkeen. Mutta päätin että otan tämän tavan nyt tukemaan painonpudotusta, ja toisaalta tuomaan liikuntaa päiviin, että sitten leikkauksen jälkeenkin pysyy liikunta osana arkea. Se ei ole koskaan ollut mun juttuni, mutta jotain on pakko yrittää.

Ollakko nälkä vai eikö olla

Eneä 3 päivää takana. Ensimmäiset kaksi päivää oli yhtä tuskaa.

Maanantaina oli hirveä nälkä koko päivän. Sitten illalla repsahdin ja söin jauhelihapihvin (itse tehty, pelkkää lihaa ja mausteita). Tuli huono omatunto, mutta ajattelin että pienempi paha tämä on kuin jollain karkilla tai sipseillä herkuttelu.

Tiistaina nälkä ei kurninut niin paljon kuin maanantaina. Mutta kyllä tuli syötyä enemmän kuin puoli kiloa kasviksia, varmaan kilo meni porkkanoita, kurkkua ja tomaatteja yhteensä. Päätä särki aika ikävästi, mutta siihen auttoi särkylääke. Proteiinina meni purkillinen rahkaa.

Eilen, keskiviikkona, särki päätä jälleen/edelleen. Vähän huonosti auttoi särkylääke, sitä piti ottaa pariin kertaan päivän aikana. Ja otin sekä ibuprofeiinin että parasetamolin, jotta auttaisi paremmin. Ei ollut nälkä oikeastaan ollenkaan, mutta teki mieli suolaista. Niinpä korvasin proteiinin eilen täysliha kinkkuleikkeleellä enkä syönyt ollenkaan rahkaa. Kaipa se sama on mitä proteiinia sitä syö kunhan syö. 

Tänään on ollut myös ihan hyvä päivä, ei ole ollut nälkä. Sokereita olen mitannut tällä viikolla sisätautilääkäriä varten ja ne ovat olleen jo varsin hyviä. Positiivista!

Tämän kertaiset ohjeet ENEssä ovat hieman erilaiset kuin ennen joulua tekemässäni. PAinonhallintatalon ohjaamassa ENEssä syötiin 5 pussia päivässä + 500g kasviksia + rasvalisä + 60g  (6 annosta) proteiinia päivässä. Tuo proteiinin määrä tuli painon mukaan. 

Tässä nyt Eiran Sairaalan ravitsemusterapeutin ohjaamassa ENEssä syödään puolestaan 5 pussia + 500 g kasviksia + rasvalisä + 20g proteiinia. Käytännössä minä saan ravitsemusterapeutin mukaan syödä jopa 30g proteiineja, koska olen niin pitkä, mutta se on jäänyt noin 25grammaan päivässä. Eli vähän vähemmän syön nyt kuin ennen joulua. Paino on sitten maanantain pudonnut jo 1,4 kg. Eli eiköhän tässä siihen 6 viikon tavoitteeseen (10 kg+) päästä. 

Tänään kävin myös koronarokotuksessa. Sain sen riskiryhmään kuulumisen johdosta. Huomasin Vantaan kaupungin sivuilla että rokotukset 16-69 vuotiaille riskiryhmäläisille on aloitettu, joten varasin viime viikolla ajan, ja sain sen tälle viikolle. Rokotuksessa varattiin saman tien myös aika kakkosannokselle rokotetta. Tänään oli myös iltapäivälehdessä (linkki tässä) juttua, että jo yhden koronarokotuksen saaminen estää vakavan koronataudin saamista erittäin hyvin. Joten tässä on hyvä aikataulu, koska nyt saan vähemmän todennäköisesti koronan ennen leikkausta. Se tässä ehkä suurin este leikkaukselle on, jos korona tulee. 

Elämän viimeinen laihdutuskuuri

Tänään vaaka sanoi painolukemaksi 142,8 kg. Se on Eiran leikkausta varten rekisteröimään lähtöpainoon verrattuna jo 1,4kg vähemmän 🙂 Se on hyvä alku, katsotaan mihin päädytään. 

Tänään alkoi elämän viimeinen laihdutuskuuri. ENE pussit tulevat taas tutuksi. Hamstrasin niitä Tokmannilta tammikuun puolella kun leikkaus selvisi ja olivat tarjouksessa. Vähän tuossa alkoi nälkä kurnia aikaisemmin kuin yleensä, mutta eiköhän tähän taas parissa päivässä totu. Tsemppi on kova, mutta toisaalta takaraivossa kalvaa pelko että epäonnistunko tässäkin. Mutta sitä ei pidä ajatella vaan ottaa nyt itseään niskasta kiinni eikä antaa pelolle valtaa. 

Aika hurja ajatus että elämän viimeinen laihdutuskuuri alkoi. Se on jotain mitä oikeasti en ole uskonut kovin helposti tapahtuvan. Se on jotain niin konkreettista, että viimeistä kertaa näin tai noin. Eilen tosin herkuttelin sitten jätskillä ja sipseillä, että sitten on syöty varastoon. Mutta sipsit alkoivat maistua pahalta, ja lopulta lykkäsin puolipussia roskiin. Sekin on aika hurja ajatus, että ennen olisin ehkä syönyt ne vaikka väkisin, mutta nyt vain tyynen rauhallisesti kysyin perheen muilta että aikovatko syödä vai laitanko pois. Ja kun eivät luvanneet syödä niin roskiin meni. Ja sieltä niitä ei voi enää kaivella sen takia, että roskapussi on jo taloyhtiön roskiksessa, tai ehkä peräti matkalla Ämmässuolle.

Varasin myös ajan vatsalaukun tähystykseen joka tehdään 18.3. Kuulin, että homma ei ole mukava, mutta päätin kuitenkin että se tehdään paikallispuudutuksessa eikä lievässä nukutuksessa. Nukutuksen kanssa on aina riskinsä, ja toisaalta uskon että lääkäri on tottunut kakovaan tutkittavaan. Katsotaan kuinka käy.