Viikko 7. ENEä

Nyt on 7 viikkoa ENEä takana. Yleisesti ottaen on ollut hyvä olo, ei ole ollut nälkä. On ollut hyvä olo. Vatsa on toiminut paremmin (tai ehkä normaalisti) tänä aikana. 

Sokerit ovat olleet korkealla, todennäköisesti sen takia, että kaksi sokerilääkettä piti laittaa tauolle ENEn ajaksi.  Se on väsyttänyt, ja sitten vielä tämä pimeys on tuonut oman osansa jaksamiseen. Sekä koronakooma - alkaa olla vähän paukut lopussa. Mutta kun eristäytyy eikä käy juuri missään, ja käyttää kauppareisuilla maskia, tai tilaa kauppakuormat kotiinkuljetuksena, niin ehkä se ei iskekään ennen rokotuksen saamista. 

Kuitenkin kun keskustelin valmentajan kanssa, päätimme että aloitan ENEn purkamisen nyt jo, enkä odota 3 viikkoa, joka sitä olisi vielä jäljellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä että tästä aamusta alkaen syön aamupalan ja 4 pussia päivässä. Viikon päästä lisätään yksi ateria ja vähennetään yksi pussi jne viikottain. Toisaalta ihanaa saada syödä oikeaa ruokaa, mutta toisaalta kun olo on ollut niin hyvä, niin voisi tätä jatkaakin. Kuitenkin valmentajan kanssa totesimme että kun on motivaatio alhaalla ja ruokahimo iskee jo nyt, on parempi siirtyä purkuvaiheeseen, ettei sitten tule turhaan repsahduksia. 

Joulun aikaa vietetään taas mökillä. Vaikka toin kuorman ruokaa tänne tullessa, on huomenna luvassa kauppareissu joulun antimien hakuun. Teemme jotain itse ja esimerkiksi laatikot otetaan valmiina kaupasta. Koitamme päästä vähän helpommalla. Mutta pipareita pitää leipoa ja rosollia tehdä. Ei sitä pitokokin pojantytär voi valmista rosollia ostaa 😀 Ja kun ei tykkää kaupan rosollista on hyvä syy tehdä itse. 

Kinkku haetaan Reiposen tilalta - Kiitos Annelle hyvästä palvelusta. Saamme varmasti tuoretta ja kotimaista. 

Kuusi tuli omalta mökkitontilta, kun tuuli oli kaatanut ison kuusen. Sen latvasta tehtiin joulukuusi. On se ehkä vähän harva, mutta se on ensimmäinen omalta tontilta otettu kuusi. Se on juuri hyvä. Lunta meillä oli täällä vielä lauantaina, mutta nyt maa on taas paljas. Toivottavasti vähän tulee valkoista aatoksi. Järvi on jäässä, mutta jää on vielä kovin heikkoa. Ei tulisi mieleenkään mennä kävelemään sinne, mutta avanto tuli tehtyä, että perheen miehet pääsee uimaan.

Varsinaista joululomaa on vain pyhät, arkipäivät teen töitä täältä. Mutta koitetaan rauhoittua oman perheen kesken jouluun. Uudeksi vuodeksi toivottavasti saamme mummun ja papan kylään.  Katsotaan saanko viikon päästä aikaiseksi kirjoitella mitään, vai meneekö uuden vuoden puolelle seuraava postaus.

Haluan tällä postauksella toivottaa kaikille teille (jos teitä siellä on) hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta. 

Viikot 5. ja 6. ENEilyä

 Viikko 5. Eneilyä oli mielestäni helppo. En vain saanut viime viikolla kirjoiteltua mitään. Paino putosi ja olo oli hyvä. 

Toista olikin sitten tämä viime viikko (vko 6. ENEä). 

Ei ole ollut nälkä, siitä ei ole ollut kysymys. Mutta on ollut hirmuinen ruuan himo. Johtunee hormoneista, yleensä viikko ennen kuukautisia on aina ihan hirveä syömishimo. Niin tälläkin kertaa. Tosin en osannut sitä yhdistää vielä tähän "vaivaan" koska menkat alkoivat liian aikaisin. Ehkä ENE on sotkenut senkin rytmin. 

No, sitä tuli sitten repsahdettua. Olin ostanut perheelle valmiita lihapullia ateriaksi - niitä tuli napsittua rasiasta ihan liikaa. Söin varmaan liikaa proteiinia (juustosta on tullut HYVÄÄ) ja suolapähkinöitäkin erehdyin ottamaan. Samoin maistoin yhden piparin. Joten voi sanoa että pipariksi meni. 

Alkaa olla turnausväsymystä. Sekä ENEen että tähän painonpudotukseen. Miksi se ei putoa, miksi!??! Tuskastuttavaa. Samalla alkaa tuntua siltä että en ikinä pääse leikkaukseen. Ja se taas madaltaa mieltä ja huonontaa motivaatiota. 

Nyt kun on suunniteltu perheen jouluruokaa, tuntuu pahalta kun ei siitäkään voi nauttia. Täytyy pyytää apua tähän tuskastumiseen valmentajalta.