Eli pudotus maan pinnalle, ehkä en olekaan vielä ihan niin pieni kuin kuvittelin yksien farkkujen perusteella.... Mikään ei mahtunut. Postimyynnistä on vähän vaikea alkaa tilaamaan mitään, tiedän että saisin sopivia sieltä, mutta mikä on sopiva? Onko se 48 vai 52? Ainakin 56 koon farkut jotka löysin vielä kaapista ovat liian isot. Eli ainakin muutaman numeron olen pienentynyt.
Niinpä päätinkin, että tänään pitää sitten mennä isojen tyttöjen kauppaan joko Selloon tai Jumboon. Siellä saa sovittaa ja saa apuakin. Olisi kiva jos olisi edes kahdet sopivat housut joita kehtaa käyttää töissä. Ei sinne näillä etätoimiston römppäverkkareilla voi mennä. Tai miksei voi, mutta epäilen että se ei ole sopivaa.
Viikko on mennyt taas vauhdilla. Viime viikolla kävin vasta keskiviikkona treenaamassa. Aloin harkita että pitäisi ehkä käsipainojen painoja vähän nostaa kun tuntuu jo aika helpolta osa tekemisistä. Perjantaina piti mennä seuraavan kerran mutta osui niin huiske työpäivä että en päivällä ehtinyt - illalla taas en saanut aikaiseksi. Niinpä tässä on tultu lorvittua vähän.
Eilen pyöräilin kuntopyörällä Greyn Anatomiaa katsoen. Taas teki hyvää. Vaikka ulkona on kuinka kiva ilma, niin jotenkin en saa itseäni nyt lähtemään lenkille. Mutta onneksi nyt sain itseni silti tekemään jotain vaikka illalla ensin ajattelinkin että en millään viitsisi. Pitää koittaa pitää tätä liikuntatahtia yllä.
Löysin blogin jossa Henrikka Johanna kertoi viime viikon laihdutusleikkauksestaan. Otin ehdottomasti blogin seurantaan, on mielenkiintoista lukea muidenkin ajatuksia tälllä samalla matkalla.
- viikon painonpudotus oli mitätön. Tai siis paino nousi 200g. Mutta en jaksa murehtia sitä. Jos nyt joskus käy näin. niin mitä sitten.
Kivaa viikkoa kaikille!
Edit klo 19:20:
Ei tarvitsekaan masentua liian pienistä vaatteista. Prisman koot olivat vissiin jostain pienikokoisten osastolta. Zizziin kun menin, sopivat koon 48 farkut oikein hyvin. Tarttui mukaan kahdet ja yksi pusero. Ei parane siis ahdistua ajatuksesta etteivät vaatteet ole sittenkään pienentyneet.
Olen lukenut tänään sun matkaasi ene-dietin alusta tähän saakka. Löysin Henriikan blogin sitä kautta kun Insta näytti mainoksen siitä Virolaisesta sairaalasta. On ollut tosi kiva lukea ja saada näin ihan oikeaa tietoa mille tuntuu ja mitä tapahtuu leikkauksen jälkeen. Itse mietin sitä myös,mutta pelottaa noi jälkiseuraukset. Terkuin Marika (puhelin ei antanut kirjautua että olis ihan virallisesti nimi näkynyt )
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaKiitos kommenteistasi. Sinun kommenttisi muistuttivat että pitää päivittää taas kuulumisia, olen ollut täysin saamaton blogin suhteen liian pitkään.
Jälkiseurauksia itselläni on lähinnä se että tulen täyteen todella pienestä ja sitten tulee helposti paha olo. Mutta ainakin mulla on se tilanne että tiedän syödessäni kyllä koska olen syönyt tarpeeksi. Ihan alkuun tuli syötyä liikaa tai liian nopeasti, mutta nykyään sitä ei juurikaan tapahdu. Kroppa kertoo kun on syönyt tarpeeksi.
Itseäni harmittaa etten lähtenyt tähän aikaisemmin.