Alaspäin

Onnea on, että taas mennään alaspäin painon kanssa. Kyllä nuo painon nousut vähäksi aikaa riittävät ja toivat ihan tarpeeksi ahdistusta. Mutta tämä on elämää. Painokäyrä on tässä viimeisen kuukauden keikkunut samoilla vaiheilla. Josko tästä nyt pääsisi sitten pikkuhiljaa eteenpäin.

Viikossa paino on pudonnut 1,1 kg. Nyt ollaan jälleen niillä haminoilla mihin ollaan aikaisemmin päästy alimmillaan. Eli tästä eteenpäin kaikki on taas lisäkiloja kokonaispainonpudotukseen. Toivottavasti vauhti pysyy samana. Koska toiveena olisi vuosi leikkauksesta olla normaalipainossa. Ehkä vähän liian kova toive, mutta yrittää sopii kumminkin.

Sain viime viikolla pienen nuhan poikasen ja jouduin petiin pariksi päiväksi. Vieläkin vähän aivastuttaa ja koittaa viluttaa, mutta tee  on poikaa. Näistä aineksista on viime viikon lopun ja tämän viikon alku tehty.  

Huomenna on vuorossa TK:n vuosikontrolli diabeteshoitajalla ja varmaan lääkärikin paikalle tulee. Saa nähdä mitä sanovat. Viime viikolla kävin TK:n farmaseutin kanssa lääkitykset läpi puhelimitse ja paljon jäi tietenkin pois listoilta, kun on oikeastikin jäänyt. Tässä mietin että mitä teen verenpaineen kanssa, taidan huomenna kysyä neuvoa. Verenpaine ei ole mitenkään pahasti noussut lääkityksen poistamisen jälkeen. Vielä on 2,5mg betasalpaaja käytössä. Pahasti ei huimaa - tai ei ainakaan jatkuvasti. Mutta välillä on todella mustia hetkiä kun nousee ylös. Tuntuu, että päässä sumenee ja jalat pettää alta. Esimerkiksi eilen oli sellainen olo. Äitini epäili eilen, että johtuisiko huimaus siitä, että on lämpöä, mutta tämä on aivan erilaista kuin se huimaus. Silloin pyörii päässä ja pitää ottaa seinästä kiinni koko ajan (tai kontata), tämä on sellaisia mustia humauksia ylösnoustessa. Ehkä tuo betasalpaaja pitää jättää pois. 

Sain viime viikolla myös tarjouksen jota joudun harkitsemaan vakavasti. Mielenkiintoisesta jutusta on kyse. Mutta siitä enemmän jos se toteutuu.