Takaisin alkuun....

Tai no melkein. Aamun lukema 142,4 kg, eli se mitä viime viikolla lähti tuli melkein takaisin.

Ongelmaksi näyttää muodostuvan viikonloput. Kun ei ole selkeää rytmiä kuten työpäivinä, tulee sitten syötyä miten sattuu. Myönnän, ostin suolatikkuja kaupasta ja niitä sitten tuli naposteltua. Ja kun nälkä yllätti, pyöräytin pakastimesta pizzapohjan ja tein kinkkupizzan. Ei kovin raskasta, koska juustoa ei ollut kaapissa nimeksikään, mutta kun koko pizzan vedin niin liikaahan se oli.

Eli nyt palataan takaisin alkuun ja ruotuun. Eilen jo tuli oltua aika tarkasti, mutta eihän se yksi päivä riitä. Aamu- ja iltapalaksi rahkaa (sitä meillä kuluu ihan älyttömiä määriä), päivällä isompi ateria koska työpaikkaravintolassa tulee aina otettua vähän liikaa. Koska siellä ruoka on tosi hyvää. Jos kotikonttorilla, pitää varata salaatti ainekset kaappiin.

Mutta sen olen huomannut että nälkä tosiaan on nykyään säännöllisesti. Vielä kun oppisi tyydyttämään nälän sillä hetkellä, eikä väärään aikaan. Porkkanoita olen syönyt kun on naposteltavaa tehnyt mieli. Mietin juuri että onkohan kuusi porkkanaa illassa liikaa? Onkohan niissä liikaa hedelmäsokeria. No täytyy tämäkin asia tutkia.

Kohti uutta alkua!

piikillä

Perjantaina kävimme Poikani kanssa ottamassa influenssarokotukset. Viime keväänä meillä oli koko perheellä influenssa, vaikka sekä minut että Puoliso oli rokotettu. Olo oli todella kurja, mutta saimme taudin melko lievänä johtuen rokotuksesta.

Diapetekseni takia olen oikeutettu ilmaiseen rokotukseen, samoin lähipiirini, joten otin Pojan tietysti mukaan. Hän pelkäsi pistämistä kovasti vaikka on saanut rokotusohjelman mukaiset rokotukset. Halusin kuitenkin, että hän saa rokotuksen. Hienosti se menikin, vaikka hän pelkäsi, niin autossa pois mennessä sanoi että ei se sattunut paljon yhtään. Josko se siitä pikkuhiljaa laantuisi se pelko. En halua että hänestä tulee samanlainen pikkikammoinen kuin eräästä tutusta. Rokotuksia on pakko ottaa ja verinäytteitä on pakko antaa. Eihän pistämisestä kukaan varmasti tykkää, mutta siihen on opittava suhtautumaan.

Tänään oli jälleen lääkärireissun vuoro. Poika oli viikonloppuna koristurnauksessa ja satutti siellä jalkansa. Niinpä varasin ajan tutulle lastenlääkärille joka totesi että ei ole murtumaa, mutta lepoa pitää pitää koska on pahasti turvoksissa.

Äidillä meni koristurnaus ihan vihkoon. Ajattelin rentoutua hotellissa jossa olin yötä, mutta se meni vaan herkutteluksi. Hain kaupasta karkkia mitä en yleensä juurikaan syö, ja herkuttelin telkkarin ääressä. Tämä viikko mennee painon kanssa samoissa kuin viime viikkokin, mutta nyt on hyvä ottaa uusi alku ja tsempata enemmän.