tiistai 3. joulukuuta 2019

Hitaasti edetään.

+-0 viikon saldo. No jos ei hyvää niin ei huonoakaan, ainakaan ei ole paino noussut.

Viikonloppuna sain "terapiaa", kun tapasimme Pojan kanssa ystävättäreni ja hänen poikansa. Pojat hurjasteli Särkänniemi Zonesissa, ja me äidit paransimme maailmaa. On se kumma kuinka hurjasti sitä välillä kaipaa tuollaistä äiti-aikaa hyvän ystävän kanssa. Saimme puhua erinäisistä aiheista ja kerroin myös tästä paino-projektistani hänelle. Tsemppiä tuli sieltä suunnalta, ja se onkin tarpeen. Sain myös purkaa huoliani joita minulla on Pojan koulunkäynnin suhteen.

Viime viikko meni aika sumussa, koska päätäni särki joka päivä. Siispä olenkin varannut nyt itselleni hierojan joka viikolle ennen joulua. Ja pitää keskittyä myös tähän työasentoon. Ei parane olla mytyssä vaan koittaa pitää ryhtiä yllä. Ehkä sen vuoksi että olin niin kipeä viime viikolla, ei ollut jaksamista keskittyä tarkkailemaan syömistä niin paljon kuin nyt tulevalla viikolla on tarkoitus. Huomaan että jos olen väsynyt tai muuten tekemisen puutteessa niin sitten tulee syötyä. Viime viikolla yksi ilta söin porkkanoita vaikka kuinka monta, ja sitten tulikin ihan paha olo, kun oli porkkana-ähky. Tiedän että pitäisi syödä nälkään, mutta jotenkin sitä vain lipsahtaa pahoille teille. Mutta tarkoitus on että saan tammikuuhun mennessä edes jonkun verran painoa pudotettua, toivottavasti se ei ole mahdoton ajatus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti