tiistai 13. huhtikuuta 2021

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa

Sunnuntaina oli mitä ihanin ilma. Joten päätin lähteä lenkille. Otin puhelimen ja laitoin mukavaa musiikkia soimaan. Itse asiassa sellaisen albumin, jota kuuntelin PALJON talven 2005-2006 aikana, kun opiskelin Gotlannissa. Se oli siellä lenkkimusana lähes joka päivä. 

No sitten lähdin lenkille. Menin reippaan musiikin tahtiin pitkän pätkän, kunnes jalat sanoi että tauko. No sitten meni hiljaisempaa tahtia, ja välillä mentiin taas lujempaa kun tempo musiikissa kasvoi. 4,2 kilometriä, 50 minuuttia. Hyvä svengi oli päällä. Illalla vielä poljin kuntopyörää puoli tuntia. 

No, eilen oli myös hyvä ilma. Ei niin kaunista kuin sunnuntaina, koska oli pilvessä. Mutta kumminkin. Päätin tehdä saman lenkin kuin sunnuntaina. Nyt musa oli vähän erilaista, olin tehnyt lenkkimusa-soittolistan. Mutta kumminkin osa vauhdikasta, osa muuten vaan mukavaa musaa.

Sama lenkki, sama pituus (4,2 km), sama aika 50 min. Jalat huusi hoosiannaa kun olin kotona - en edes miettinyt kuntopyöräilyä eilen.

Illalla ja yöllä joka paikka oli kipeä. Ja on vieläkin. Mutta muuten olo on mitä mahdavin. Tänään uusiksi - tosin ehkä ei niin vauhdikkaasti kuin kahtena edellisenä päivänä ja ehkä vähän lyhyempi lenkki. Tai sitten pelkkä kuntopyöräily tänään. 

Vielä ei jännitä leikkaus. Mutta eiköhän sekin aika koita. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti