viikko leikkauksesta

Leikkauksesta on nyt viikko. Paino oli tänä aamuna -8kg sitten viime torstain eli leikkauspäivän itse punnittua painoa. Olen ottanut rauhassa, joka päivä päiväunet ja kävelylenkkejä. Yöllä olen saanut nukuttua melko hyvin, vaikka aina heräänkin joskus kahden maissa. Toissayönä vähän oli sellaisia tuntemuksia vatsan alueella että oli vaikea nukkua. Ei oikeastaan mitään kovia kipuja, mutta kipuja kuitenkin. Sen vuoksi otinkin eilen kipulääkettä kun menin nukkumaan, ettei mene toinen yö putkeen kolotuksissa.

Eilen kävin kahdella kävelyllä ja illalla vielä kuntopyöräilin. Kyllä se sisäkalujen ronkkiminen vaikuttaa kuntoon, ennen leikkausta jaksoin polkea 45min 30km/h vauhtia. Eilen mentiin keskimäärin vauhtia 22,8km/h ja jaksoin vain 16 minuuttia. Mutta tästä on hyvä jatkaa. Eilen luin mielenkiintoisen artikkelin pyöräilystä Ilta-Sanomissa. Siinä kerrottiin että mitä huonokuntoisempi on sitä nopeammin kunnon kohoamisen huomaa.

Tänään lähti kahden leikkaushaavan päältä haavateipit pois. Haavat näyttävät siistiltä muutaman sentin viilloilta. Enää ei näy tikkejä, ne olivat itsestään sulavia. Tosin kuvittelin, että ne pysyisivät vähän kauemmin kuin viikon. Nyt täytyy ottaa varovaisemmin esim suihkussa, etteivät haavat vain aukea.

Tänään on luvassa kirurgin 'jälkitarkastus' eli hän soittaa jossain vaiheessa kyselläkseen kuulumisia. Ei tässä kummemmin tosiaan mene, ei ole ollut valittamista. Sokeriarvot eivät vielä ole laskeneet, mutta uskon että kun alan syödä enemmän suolaista ruokaa, sekin muuttuu. Ja ei tässä ole kiire. Sisätautilääkärin kontrolli on kesäkuun puolivälissä, joten sitten olen viisaampi diabeteksenkin suhteen.