Tänään vaaka sanoi painolukemaksi 142,8 kg. Se on Eiran leikkausta varten rekisteröimään lähtöpainoon verrattuna jo 1,4kg vähemmän 🙂 Se on hyvä alku, katsotaan mihin päädytään.
Tänään alkoi elämän viimeinen laihdutuskuuri. ENE pussit tulevat taas tutuksi. Hamstrasin niitä Tokmannilta tammikuun puolella kun leikkaus selvisi ja olivat tarjouksessa. Vähän tuossa alkoi nälkä kurnia aikaisemmin kuin yleensä, mutta eiköhän tähän taas parissa päivässä totu. Tsemppi on kova, mutta toisaalta takaraivossa kalvaa pelko että epäonnistunko tässäkin. Mutta sitä ei pidä ajatella vaan ottaa nyt itseään niskasta kiinni eikä antaa pelolle valtaa.
Aika hurja ajatus että elämän viimeinen laihdutuskuuri alkoi. Se on jotain mitä oikeasti en ole uskonut kovin helposti tapahtuvan. Se on jotain niin konkreettista, että viimeistä kertaa näin tai noin. Eilen tosin herkuttelin sitten jätskillä ja sipseillä, että sitten on syöty varastoon. Mutta sipsit alkoivat maistua pahalta, ja lopulta lykkäsin puolipussia roskiin. Sekin on aika hurja ajatus, että ennen olisin ehkä syönyt ne vaikka väkisin, mutta nyt vain tyynen rauhallisesti kysyin perheen muilta että aikovatko syödä vai laitanko pois. Ja kun eivät luvanneet syödä niin roskiin meni. Ja sieltä niitä ei voi enää kaivella sen takia, että roskapussi on jo taloyhtiön roskiksessa, tai ehkä peräti matkalla Ämmässuolle.
Varasin myös ajan vatsalaukun tähystykseen joka tehdään 18.3. Kuulin, että homma ei ole mukava, mutta päätin kuitenkin että se tehdään paikallispuudutuksessa eikä lievässä nukutuksessa. Nukutuksen kanssa on aina riskinsä, ja toisaalta uskon että lääkäri on tottunut kakovaan tutkittavaan. Katsotaan kuinka käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti