Alle 120 kg!

Tiistaina  se tapahtui. Paino putosi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2010 alle 120 kilon. Oli aika kiva saavutus. Tänään paino oli 119,2 eli tasan 20 kiloa miinuksella leikkausaamusta ja 25 kiloa sitten tammikuun. Tänään on tasan 10 viikkoa leikkauksesta, eli keskimäärin pudotus on ollut -2kg/vko.

Ollaan mökillä töitä tekemässä. Kuuma on ollut, mutta eilen tuli parinkymmenen minuutin ukkoskuuro joka viilensi mukavasti. Sitten kun laitettiin vielä sen jälkeen mökkiin läpiveto, niin oli hyvä nukkua yöllä, kun oli vähän viileämpi. Järvivesi oli eilen illalla +26 astetta, ihan super lämmintä ja ihanaa. Kyllä se viilensi vaikka olikin lämpöistä. Hyttysiä on nyt enemmän kuin mitä on ollut noin viikkoon, mutta ovessa on hyttysverkot niin eivät pääse sisälle. 

Tänään luvassa on töitä iltapäivään, sitten käyn hierojalla ja kaupassa. Sen jälkeen onkin hyvä liukua juhannuksen viettoon. Mitään hurjia juhlia ei ole tiedossa, täällä mökillä vain keskenämme touhuilemme. Lauantaina mennään käymään appiukon luona, kun hänellä on syntymäpäivä. Ja sitten taas pian koittaakin arki. Mutta josko nyt saisi vähän paremmin nukuttua, jos tuulettaa tarpeeksi.

tasainen viikko takana.

Takana on tasainen viikko. Painoa putosi tällä viikolla puoli kiloa, nyt ollaan tasan 120 kg lukemassa. Viikon aikana paino nousi mutta laski sitten takaisin alas. En tiedä olisiko ollut kyse turvotuksesta tai jostain muusta, mutta pääasia että paino laskee noin ylipäänsä.

Nälkä ei ole ollut. Juoda olen koittanut, varsinkin kun nyt iskivät nämä helteet. Mutta mitään ei tee mieli. Tänään tehtiin lounaaksi omatekosia hampurilaisia - olivat tosi hyviä, mutta yksi oli silti liikaa. Tosin söinkin aika nopeasti että se saattoi olla myös syynä että tuli osa ylös. Vaikka ajatus oksentamisesta aina säännöllisen epäsäännöllisesti tuntuu ehkä etovalta, niin se ei ole ollenkaan samanlaista kuin vatsataudissa. Se on yksi yökkäys jossa tulee liikaa syöty ruoka pois, ja sitten on taas ihan hyvä olo. Eli ei se maailmaa kaada vaikka vähän yököttääkin välillä. 

Perjantaina kävin lähi kaupungissa asioilla, ja poikkesin Hesessä. 6 kananugettia ja pieni määrä ranskalaisia oli ihan tarpeeksi. Vei suolaisen nälän, mutta ei tullut paha olo. Kuulin myös tuttavastani joka oli leikkauksessa alkuvuodesta. Hän kuulemma syö nykyään mäkkärissä vain juustohampurilaisen, aikaisemman Big Macin + juustohampurilaisen ja ranskalaisten lisäksi. Eli tämäkin osoittaa sen, että ruokamäärä pienenee radikaalisti.

Nyt mökillä, kun iltaisin on grillattu, olen yleensä syönyt yhden makkaran. Parina iltana sen lisäksi pienen palan kanavarrasta. Tulee hyvä olo. 

Sokerilääkitystä tosiaan nostettiin, ja nyt ovat aamun paastosokerit olleet lähellä 6 tai jopa alle. Eli vaikuttaa siltä, että diabeteslääkkeen nosto auttoi asiaan, eikä toista lääkettä tarvitse enää lisätä. Mutta seurailen nyt tätä. Harmillisesti unohdin verenpainemittarin kotiin, joten en ole voinut täällä mökillä mittailla, mutta kyllä voi sanoa että on ihan hyvä olo. Päätä ei ole särkenyt, pikemminkin päin vastoin on välillä vähän huimannut. Nyt on mennyt viikko pienemmällä verenpainelääkityksellä.

Teen töitä ulkona ja nautin kesästä. Vielä kaksi viikkoa töitä ennen lomaa, mutta vaikuttaa aika rauhalliselta ajalta, ei suurempia kiireitä. 

11 vuotta sitten

11 vuotta sitten heinäkuussa odotin poikaamme. Silloin paino oli korkeimmillaan 120,4 kg raskausaikana, vähän se laski ennen synnytystä. 

Sunnuntaina kävin vaakalla viimeksi ja silloin paino oli 120,5. Eli olen samassa painossa kuin 11 vuotta sitten. Aika hurjaa, että olen päässyt tähän saakka. Paino on pudonnut sitten tammikuun 23,7 kiloa, leikkauksesta on pois 18,7kg. Enää 40 kiloa normaalipainoon, niinkuin aktiivisuuskellon äppi muistuttelee.

Tosin eihän sillä 40 kilolla kiire ole, mutta hyvässä tahdissa mennään. 

Eilen kävin lääkärillä leikkauksen jälkeisessä kontrollissa. ARvot olivat hyvät, mutta sokeri ei ollut vielä tippunut niin alas kuin pitäisi. Päädyimme siis lisäämään vähän diabeteslääkitystä ja kolmen kuukauden päästä menen seuraavan kerran lääkärille. Tässä välissä mittailen sokereita, ja lisään vielä toista lääkettä, mikäli aamun paastoarvot omalla mittarilla eivät ole alle 7 pitkässä juoksussa. Toivottavasti siihen ei ole tarvetta. Mutta minulla on niin kova sukurasite 2. tyypin diabetekselle, että voi olla että sokerit eivät kovin alas putoakaan.

Kolesterolista triglyt ja kokonaiskolesteroli oli laskenut. Rauta arvot ja hemoglobiini olivat hyvät, samoin B12 vitamiini. Leukosyytit olivat laskeneet, mikä tarkoittaa että matala-asteinen tulehdus on vähentynyt. Lääkäri totesi että painon putoamistahti on aika hurja, mutta se todennäköisesti tasaantuu. 

Keskustelimme myös siitä että miksi minua väsyttää. Onhan se väsymys huomattavasti vähentynyt sitten esimerkiksi viime kesän, enää ei tarvitse mennä nukkumaan kahdeksalta illalla. Eilenkin valvoin melkein 23 asti. Ja aamulla pääsin aika hyvin ylös, tai oli vähän pakko kun oli niin kova vessahätä. Mutta silti iltapäivällä usein väsyttää ja tekee mieli ottaa pieni lepohetki. Mutta onneksi työ mahdollistaa sen, että voi pitää lepotauon ja jatkaa taas sen jälkeen. 

Lääkäri sanoi, että väsymys saattaa johtua vähän koholla olevasta sokeritasapainosta. Toisaalta väsymys voisi johtua myös siitä että saa liian vähän ravintoaineita, mutta koska vitamiinit ja rauta-arvot olivat hyvät, niin siitä tuskin on kyse. Yksi syy väsymykseen voi olla vieläkin leikkaus. Lääkäri sanoi, että joillain potilailla leikkaus vain aiheuttaa sellaista selittämätöntä väsymystä. Vartalo ei välttämättä tajua että saa tarpeeksi energiaa, ja siitäkin voi väsymys johtua. Mutta parempaan päin ollaan menossa, ja toisaalta - mitä sitten jos vähän väsyttää? Sitä voi ottaa päivälevot ihan hyvällä omalla tunnolla, kun työ ei ole aikaan ja paikkaan sidottu.

Tulimme mökille etätöihin ja olemme täällä koko kesän. Tietenkin kotona pitää jossain vaiheessa käydä pyykillä ja postit katsomassa, mutta se on sitten sen ajan hetki. Lomaillaankin heinäkuussa, vaikka se lienee työleiriä, kun pitäisi liiteriä kunnostaa. Minun hommakseni on päätetty ovien maalaus, ja varmaan koko liiterin valttaus. 

Väsynyt viikko

Tällä viikolla virta on ollut jotenkin todella loppu. Mietimme Eiran sairaalan hoitajan kanssa että voiko olla anemia, mikä selittäisi väsymystä.

Kävin labrassa, koska tulossa on viikon päästä sisätautilääkärin kontrolli. 

Hemoglobiiniarvoa mietittiin etukäteen, mutta se oli 139, joten ei mitenkään huono. Ferritiini on 81 ja se on ollut vuonna 2019 50, joten sekin on noussut.. Pitkä sokeri on sitten maaliskuun laskenut 69:stä 58:aan. Paastosorkeri puolestaan oli maaliskuussa 11,5 ja nyt 8,7. Omalla mittarilla tosin paastosokeri oli 7,4 labrakokeiden aamuna, mutta sehän nyt on aina eri juttu kuin verinäytteestä otettu arvo. Kolesteroli oli laskenut lokakuun 3,8 --> 3,6, vaikka siinäkin on lääkitystä pudotettu.

Tämä on tietenkin tällaista maallikon lukujen vertausta, ensi maanantaina kuulen sitten lääkärin arvion. Mutta omasta mielestä näyttää hyvältä. 

VErenpainelääkitystä olen vähentänyt tässä toisesta lääkkeestä 3 tabletista yhteen. Toisesta on vielä kokonainen jäljellä. Mitä nyt vertaan verenpaineita niin koko ajan ollaan menty alaspäin ja varsinkin makuulta noustessa huimaa todella helposti. Istuessa ei ihan niin paljon. Luulen kuitenkin, että siitä toisestakin lääkkeestä pitää puolittaa annos ensi viikon lääkärikäynnin jälkeen. 

Tämän viikon "virallinen" paino oli 121,4 kiloa. Leikkauksesta -17,8kg, tammikuusta paino on pudonnut melkein 23 kiloa. Olen tyytyväinen. Vaikuttaisi että paino putoaa noin 1,5 kiloa viikossa, vähän viikosta riippuen. 

Tiedän että syön vähän huonosti, enemmän pitäisi syödä proteiinia. Mutta ei tee mitään mieli. Mehujää on ollut kovin hyvää viimeaikoina, se kun on kylmää. Olen kyllä koittanut petrata ja syödä kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Kermaperunat ja lihapullat ovat hyviä. JA eilen ostin pastavuoan, josta saan kolme ateriaa. Tänään on toimistopäivä, ja täällä menen syömään buffetista. Tosin syön ehkä vähemmän kuin muut, joten hinta on ehkä vähän kova puolikkaasta lautasellisesta ruokaa, mutta ei se nyt haittaa.

Perjantaina muutamme mökille kesäkotiin. Tosin tulen käymään maanantaina siellä lääkärissä, mutta sitten onkin tarkoitus olla pitkään mökillä - tehdä töitä kuukausi ja lomailla toinen. Tomaatintaimet odottavat pääsyä istutussäkkiin ja samettikukat kukkalaatikkoon. Pakkaaminen on jo aloitettu.

 

  

pienenee pienenee

Olin viikonloppuna jälleen vanhempieni luona ja mitattiin jälleen eri vartalon osia.

Niin ne olivat vaan pääosin kaikki paikat pienentyneet, ei ehkä ihan niin paljon kuin edellisen mittauksen välillä, mutta pääasia että pienenee. 

Odotan että pääsen ostamaan pienempiä vaatteita. Eilen tosin tein heräteostoksia Prismasta, kun oli kesämekot alennuksessa. Vaikka kokolappu näytti XXXL niin niitä voi käyttää hyvin myös sitten kun on pienempi. Olivat sen mallisia että ovat varmasti hyviä myös sitten kun maha on pienempi.

Paino putoaa myös tasaista tahtia. Nyt ollaan -15,6 kiloa kevyempiä kuin leikkauksessa. Ja 20,6 kg kevyempiä kuin tammikuussa tänä vuonna josta alla oleva käppyrä alkaa. 

Sokeriarvoja mittailin taas tänä aamuna, ei vielä alle 6 mutta 7,4 joten hyvään suuntaan ollaan menossa. Verenpaine oli 118/71, siinä olen päässyt vähentämään kaksi tablettia verenpainelääkkeitä. Maanantaina 14.6 on sisätautilääkärin kontrolli, silloin katsotaan yleisesti labratuloksia ja muutenkin tilannetta. Ja varmasti mietitään lääkitystä. Tämän viikon koitan mittailla sokereita ja verenpaineita lääkäriä varten, että vähän näkee missä mennään. 

Maha kurisee

Maha kurisee jatkuvasti. Ei nälän takia, vaan sen takia, että sen toiminta on muuttunut. En ole huomannut kysyä perheeltä kuulevatko he kurinan, mutta itse ainakin kuulen. Ja se häiritsee yli kaiken, kun koko ajan murisee, kurisee ja pulputtaa. 

Tänään aamulla vatsakin oli hetken aikaa ihan kohdalaisessa kunnossa. Mutta sitten hetkeä myöhemmin sai mennä uudestaan vessaan ja tuli taas velliä. Mutta ainakin uskon että se pikku hiljaa alkaa siitä kovettumaan. 

Paino tänä aamuna 125,3 kg. Paino pudonnut sitten tammikuun (käyrä alla) 18.9 kg. Leikkauksen jälkeen 13,9 kg. Koko ajan sitä miettii, että mitä jos paino ei putoakaan. Mutta niinpä se vain putoaa. Eihän tässä kiire ole, mutta nälkä kasvaa syödessä. Toisaalta, kuten puolisonikin sanoi, mitä hitaammin, sen parempi, niin pysyy kroppakin mukana. Toivottavasti putoaa rauhallisesti, ihan vain sen vuoksi, että en halua mitään ylimääräisen ihon leikkauksia tulevaisuudessa. Mutta toisaalta, se ei ole IHAN niin todennäköistä, kuin niillä Hengenvaarallisesti Lihava TV-ohjelmassa olevilla, joilla lähtöpaino on jotain 250 kiloa.  

Eilen korjasin ensimmäiset housut. Shortsit, joita olen pitänyt tässä kotona alkoivat pudota päältä. Niissä oli aikaisemmin pelkkä naru jolla kiristää vyötäröltä, ja olen sen jossain vaiheessa vaihtanut kuminauhaan. Eilen sitten lyhensin kuminauhaa, noin 10 senttiä ja taas pärjää, kun ei putoa päältä. Ne on muutekin sellaiset kotihousut, joskus siivotessa on kaatunut jotain pesuainetta niihin että toinen polvi on ihan haalistunut. Mutta kyllä ne kotihousuista menee. Yhdet housut myin postikuluilla ystävälle, paidan torissa eräälle naiselle. Vielä on isoja vaatteita, mutta jos niitä ei saa torissa myytyä niin sitten vien uffeen. En kyllä ala niitä kovin pitkään jemmailemaan.
 

5. viikko leikkauksen jälkeen

Paino tänään 126 kg. Painoa on lähtenyt leikkausaamun painosta -13,2 kg. Pahimmasta painosta 19,9 kg. 

Koko projektin painokäyrä

Painokäyrä sitten tammikuu -21 (Eiran aika)

Painokäyrä leikkauksen jälkeen.

Vielä en näe mitään muutoksia itsessäni. Vihkisormuksen saan pois sormestani useimmiten yrittäessäni, välillä sormet ovat niin turvoksissa että ei onnistu millään. 

Vatsa on sekaisin, tai siis löysällä, ja se on aika ärsyttävää. Välillä on ihan todella uupunut olo, mutta siitä selviää lepäämällä. Kuitenkin perusvire alkaa olla jo aika omanlainen. Vaikka olen ollut jo tosi pitkään tosi väsynyt, joten ei siitä ehkä ihan äkkiä nouse se vireystaso. 

Syöminen on vaikeaa. Ei ole nälkä ja tulee helposti paha olo. Koitan kuitenkin syödä jotain aina parin tunnin välein. Saan varmasti liian vähän proteiinia ja rasvaa - todella vaikeaa, kun ei tee mieli mitään. Ja sitten kun syö, niin tulee helposti paha olo. Jos juo syömisen yhteydessä tulee melko varmasti ylös se juoma ja tietenkin myös ruokaakin. On vaikea annostella oikea määrä ruokaa itselleen, olenkin vaihtanut ison syvän lautasen pieneen viilikuppiin, jonka verran syön maksimissaan. 

Liikunta ei maistu, mutta yritän silti tehdä pidempiä koiralenkkejä kuin aikaisemmin. Kuntopyöräily on vähentynyt, pitää ottaa taas rutiiniksi. Kuukausi enää kotona, sitten lähdetään mökille etätöihin ja lomailemaan myöhemmin, niin että olemme koko kesän mökillä.