Jouluna tuli syötyä

Jouluna tuli syötyä. Vaikka paljon ei mahaan mahtunutkaan niin silti tuli nautittua jouluruuasta. Mutta oli se vähän "ahdistavaa" syödä vain vähän kalkkunaa, laatikoita ja kinkkua (ehkä 1/3 lautasellinen) kun muut söivät monta lautasellista. Ja oli paljon kaikkia herkkuja mitä olisi halunnut syödä. Mutta sitä oli pakko vähän miettiä mitä sitä ottaa. Vaikka otin vähän, tuli silti vähän huono olo. Jälkiruokaa joulupukin jälkeen mahtuikin sitten taas hyvin. Meidän perheessä jälkiruoka on aprikoosi- tai luumukiisseliä (tänä vuonna aprikoosi) ja sitä menikin sitten pari pientä jälkiruokakipollista 😛

Ruuan jälkeen tuli joulupukki. Se toi jälleen hyviä lahjoja, mm. kirjan, unisukkia ja kauniin kehystetyn hääkuvamme. Eihän meillä olekaan oltu kuin 12 vuotta ilman hääkuvaa. Saimme myös laseja ja muurlan lasisen keksipurkin. Uuteen kotiin saimme puukorin, mikä tuleekin tarpeeseen. 

Joulupäivän aamuna kävin vaakalla ja kauhistuin, se näytti plussaa viime viikon maanantaihin 0,5kg. Mutta tänään onnekseni vaaka oli jälleen miinuksen puolella, strateginen paino tänään 103kg. Se ysillä alkava lukema on niin lähellä, mutta niin kaukana. Oli kuitenkin kiva huomata, että lokakuussa ostamani toppatakki, joka silloin oli vähän tiukka, on nyt jo väljempi ja siinä on mukava liikkua. Autoon istuminen ja sieltä nouseminen ei ole niin vaivalloista kuin aikaisemmin. Ei tule hiki kun touhuaa kotona, vaan pikemminkin palelee kun istuu paikoillaan töitä tekemässä.

Uusi koti on entistä lähempänä. Pesutorni ja kylmälaitteet tilattu, samoin uusi televisio takkahuoneeseen. Kävimme myös Ikeassa katsomassa vaatekaappeja. Vielä ei tilattu, koska ne olisi saanut noutaa jo tällä viikolla - ei parane ottaa tänne vanhaan enää yhtään ylimääräisiä tavaroita, koska kaikki pitää saada mahtumaan johonkin. Vanhan kodin vuokrailmoitusta ollaan aloiteltu, kuvia vaan pitäisi saada lisää. Täytynee kaivella arkistoja josko sieltä löytyisi kuvia joita voisi käyttää ilmoituskessa. Tavoite olisi että saataisiin vanha koti vuokralle 1.2 alkaen.

Sähköfirmoihin olen lähettänyt jo yli viikko sitten tarjouspyyntöjä, täytyy kysyä perään että mikä maksaa kun ei mitään kuulu. Samoin selvittelemme josko saisimme huoltoyhtiön tekemään tapiseerauksen uuteen kotiin, koska kumpikaan meistä ei sitä osaa. Ensi viikon maanantaina tulee keittiöliikkeestä mies mittaamaan keittiötä, että saadaan muutokset alulle silläkin saralla.

Humps

 Niin se sitten meni 40kg rikki. Ja ihan komeasti. Tänään aamulla vaaka näytti painoa 104,1kg. Se on -41,8kg korkeimmasta painosta ja -35,1 kg leikkauksesta.

Pitkän tasaisen kauden on kiva katsoa taas paino käppyrää kun menee alaspäin.

Paino putosi ihan humps vaan. En tiedä mitä tein erilailla kuin ennen. No, söin enemmän leipää, koska tein saaristolaisleipää (linkki reseptiini tässä) ja sitä tuli herkuteltua. Onneksi leipää on lisää, olen urakoinut nyt peräti 12 leipää tälle joululle. Osa menee lahjoiksi, osa jää kotiin syötäväksi. Mutta muuten en mielestäni ole syönyt tai juonut sen kummemmin. Toivottavasti tämä ei ole vain joku "virhe" vaakassa, ja ensi viikolla ollaan taas painavammissa lukemissa. 

Äiti älä lue tätä kappaletta, ettei jouluylläri mene pilalle!!!  Viikonloppuna myös teimme lammas- ja hirvimakkaraa. Katso linkeistä reseptini alta. Kuvat ovat samat molemmissa resepteissä, koska en nähnyt tarpeelliseksi ottaa kaksia kuvia. Mutta reseptit ovat omiani. Ensimmäistä kertaa teimme ja onnistuimme heti hyvin. Myös näitä lähtee joululahjoiksi joulupöytään.

Uusia tuulia on luvassa, sillä olemme tehneet tarjouksen uudesta kodista. Jos kaikki menee maaliin aikataulussa, tammikuun puolivälissä muutamme. Nykyinen koti onkin jo sen näköinen, aloimme nimittäin pakkailla tavaroita viikonloppuna. Nukkumisesta ei tarjouksen teon jälkeen ole meinannut tulla mitään, koska on suunniteltu keittiön remonttia, verhotankoja, varaston hyllyjä, vaatekaappeja ja kaikkea muuta uutta. 

Joulu tulla jolkottaa. Itselläni ei ole muuta kuin pyhät vapaata, joten töitä painetaan joka päivä. Lomaa on vasta helmikuussa, sitä kyllä odotan jo. Varsinkin kun muuton vuoksi edes nämä vähäiset vapaapäivät (uusi vuosi ja loppiainen) menevät pakatessa ja rempatessa uutta kotia. Jouluna hiljennymme aattona vanhempieni luona. Joulupäivänä puolestaan huristelemme Appiukon luo. Saa nähdä mitä joulupukki tänä vuonna tuo tullessaan, meillä se toi ainakin uuden kodin.

ei ihan vielä....

Ei ihan vielä ole viikon "virallinen" paino siinä -40 kilossa suurimmasta lukemasta. Eilen se oli jo, tänään taas ei enää ollutkaan. Siellä se on tulollansa. Taas on kitkutettu kuukausi 107,5-106 kilon huitteilla ja sekös ärsyttää. Välillä vähän alas, sitten taas vähän ylös.  Turhauttavaa, ärsyttävää. Mutta kai näitäkin tunteita on pakko oppia hyväksymään. Eihän tässä kiire ole, mutta minkä sille itselleen mahtaa. 

On kuitenkin kiva että puoliso sanoi viime viikolla että "mahdut paremmin kainaloon". Tuli hyvä fiilis, vaikka pieni kommentti olikin. Nyt koen että saan enemmän tukea tässä projektissa puolisolta kuin aiemmissa painonpudotuksissa

Olen treenannut vähän enemmän kotona, kuin salilla. Mutta mietimme että hankimme työpaikkani salille myös puolisolle jäsenyyden niin voimme alkaa käydä siellä yhdessä. Mutta se on vasta tammikuun asia, koska tässä kuussa varmaan emme ole kotona kuin tämän ja ensi viikon. Ja tällä viikolla on reilusti ohjelmaa iltaisinkin joten emme ehdi salille. Kävimme katsomassa salia ja puoliso totesi että näyttää hyvältä. 

pieni takapakki

Paino otti pienen takapakin. Kilo oli tullut tällä viikolla lisää. Mutta en usko että se on sen kummallisempi juttu, ja alaspäin mennään jo. Joten tämä on näitä hyppyjä. 

Kieltämättä otti aivoon maanantaina kun vaakalla kävin. Koska olin viime viikolla jo alle 106 kilon, tasan 40 kiloa pienempi kuin suurimmillani. Se oli aika kiva fiilis. Mutta sitten jotain tapahtui, mielestäni en syönyt sen kummallisemmin kuin muulloinkaan. 

Viikonloppuna äitini tuli kylään. Yleensä kun hän tulee, hän ottaa rätin käteen ja siivoilee paikkoja. No, me saimme sitten puhtia myös ja siivosimme siivouskaapin ja vaatehuoneen. Vaatehuoneestakin meni iso kasa tavaraa kellariin. Olen myös saanut myytyä tutuille edullisesti Pojan pieneksi jääneitä toppavaatteita. Tänään menevät viimeiset työkaverille, vielä on pari takkia torissa myynnissä. Eiköhän ne sieltä joku bongaile. 

Sunnuntaina oli luvassa pojan korispeli. Se oli aika hurja, vastustaja oli todella hyvä ja meidän pojat olivat vähän hukassa. Mutta aina ei voi voittaa, joten hyvää oppia oli sekin peli. Maanantaina kävimme minun mummulassa kun muori täytti 85 vuotta. Täytyihän toista juhlia ja toisaalta siitä on koronan vuoksi pitkä aika kun olemme käyneet siellä. 

Vähän on taas nuhainen olo, joten treenit jäivät eilen välistä. Toivottavasti tämä tästä paranee eikä tarvitse tulla kipeäksi. Tai sitten voisi tulla kipeäksi ihan "oikeasti" että saisi sairastaa kunnolla ja sitten parantua kunnolla. Tällainen pieni nuhan poikanen on vähän rasittava. 

Positiivista palautetta

Taas on viikko takana. Tällä viikolla painoa putosi 500g, näyttäisi kuitenkin että alaspäin mennään taas. Vatsa on ollut vähän sekaisin pari päivää, että sekin saattaa tietysti vaikuttaa asiaan, mutta toisaalta, on se ollut sekaisin aikaisemminkin.

Puoliso pistettiin taas mitatnauhan päähän, kun unohdin pyytää viikonloppuna  äitiäni mittamaan. On sitä paljon pienentynyt matkan varrella. Viikonloppuna kaiveltiin vanhempieni luona vanhaa takkiani - ja se sopi. Nyt se tuli kotiin mukana koirankuljetus-toppatakiksi. Vielä vähän matkaa alle 100 kilon, mutta eiköhän sinnekin päästä. Mietin että onko tuo reiden mitan kasvaminen mittavirhe edellisellä kerralla vai onko se oikeasti kasvanut treenin johdosta. Luulen ennemminkin että viimeksi on ollut mittavirhe.

Olimme lauantaina serkkuni pojan ristiäisissä. Toinen serkkuni antoi minulle positiivista palautetta. Sanoi että näytän todella hyvältä. Tätini totesi että ei ollut tuntea kun hiukset oli värjätty, mutta hän ei yleensäkään anna positiivista palautetta, joten se oli jo voitto... Samoin lauantaina kampaajalla käydessäni kampaajani sanoi että olen muuttunut valtavasti. Pari viikkoa sitten pikkujouluissa julkaisemani selfie on myös saanut useita kommentteja että näytän hyvältä. Ja kyllä fiiliskin on sen mukainen.  

Tällä viikolla mittailen taas sokeriarvoja ja verenpaineita, lähinnä kontrollimielessä. ETtä on sitten tuloksia mitä näyttää lääkärille kun tammikuun puolivälin jälkeen on puhelin aika. Ja verenpainetta on senkin takia hyvä mittailla kun jätin viime viikolla viimeisenkin betasalpaajan pois koktailista, että miten vaikuttaa verenpaineeseen. Ainakin tämän aamun mittausten mukaan ei ole vaikuttanut huonosti. Samoin sokerit olivat tänä aamuna hyvät. Ainoa vaan että sokerimittarin mukana tullut pistokoje on mennyt rikki. Mutta saan uuden terveyskeskuksesta tänään, kun käyn poikaa viemässä koronatestiin. 

Eilen oli korisilta, kävimme koko perheen voimin katsomassa Susijengin peliä Merto Areenalla Espoossa. Ja hyvä peli olikin. Jännä. Ainoa huono puoli siinä oli kaksi riviä alempana istuvat kaksi Kroatian kannattajaa jotka pitivät vähän meteliä. Mutta kyllä ne sitten hiljenivät kun koko muu halli kannusti Suomen voittoon.

Ensi viikonloppuna on onneksi pitkä viikonloppu. Alkaa virta olla vähän vähissä ja päiväkin lisää huilia viikkoon tehnee ihmeitä. 

Takaisin ruotuun

Viikon saldo -500g. Alaspäin, vaikka olenkin koko viikon epäillyt että kuinka käy. 

Tänä aamuna, kun jälleen painotaulukkoani päivittelin tuli konkreettinen ahaa elämys. Korkeimmasta painosta (9.3.2020) ollaan tultu alas jo 39 kiloa! Ja leikkauksestakin 32. Vaikka epätoivo nosti päätään viime viikolla, että ei tästä mitään tule, niin on tullut.... Kun nyt vain jatkuisi sama tahti tästä eteenkinpäin.

Aika tasaiselta tuo painokäppyrä näyttää, ei mitään suuria syöksyjä alun jälkeen. Mutta parempi näin. Vähän tuo nousu tuossa kuukausi takaperin ottaa aivoon, mutta se on elämää.

Tässä on "lorvailtu" treenien osalta kolme viikkoa. Sain flunssan lokakuun lopulla ja sitä onkin sitten paranneltu viime viikkoon asti. Lokakuun lopussa olin pari päivää pois töistä, koska oli lämpöä ja olo oli huono. PT:ni ohje aikaisemmin oli että jos on 2 päivää kuumetta pitää olla kolminkertainen määrä päiviä sen jälkeen treenaamatta. No kuume laski ja ajattelin että menen salille seuraavan viikon torstaina - kun on viikko sairastumisesta. Mutta kävin 3.11 influenssarokotuksessa, ja se sai höntin olon taas takaisin. Nenä on vuotanut, olen aivastellut ja palellut. Ei ole siis ollut kunnon flunssa, mutta vähän nuhainen ja kurja olo. Väsyttänyt on paljon. 

Eilen sitten, vaikka nenä vuotikin, päätin, että nyt lähden salille. Ja niin tein. Ja oi kuinka hyvä olo siitä tulikaan. Mietin että saan tälle viikolle vähän huonosti sovitettua salikäyntejä päiväsaikaan ja illatkin on vähän niin ja näin. Jos torstaina pääsisi Pojan treenien aikaan seuraavan kerran niin olisi hyvä. Mutta pääasia oli että sain persuksen ylös penkistä ja taas itseäni niskasta kiinni ja tekemään jotain. 

Viikonloppuna kaivelin vaatehuonetta. Siellä oli UFFeen menossa olevien vaatteiden kassi, jota vain en ole saanut vietyä. Sieltä löysin itselleni "uuden" paidan. Paidan olen ostanut nettimyynnistä jossain vaiheessa ja se osoittautui silloin liian pieneksi. Mutta nyt paita on sopiva. Ja on sen näköinen (silityksen jälkeen) että sitä voi pitää vaikka töissä. 

Pari viikkoa sitten sain työtarjouksen joka houkutteli. Houkutteli todella paljon, työkaverit olisivat olleet entisiä kollegoita ja olisin ollut hyvä siinä työssä. Viikonlopun asiaa pyöriteltyäni päätin kuitenkin jäädä nykyiseen työhöni. Ei sen takia etteikö uusi työ olisi houkutellut, mutta se takia että nyt on hyvä. Koin että uusi työ, vaikka se olisi tuonut vastuuta, olisi ollut liian rankka. Pitää kuunnella itseään ja omaa kroppaansa. Uskon että tämä oli tässä kohtaa oikea ratkaisu, vaikka harmittaakin että tein hyvälle tutulle oharit ja päätin jäädä sittenkin vanhaan. 

 

Pikkujoulu-tunnelmissa

Näin se on taas viikko vierähtänyt. Onneksi tällä viikolla paino putosi reilun kilon, tänä aamuna vaaka näytti 107,3kg. Leikkauksesta siis 31,9kg pienempänä. Käppyrässä oleva tasaisempi paikka ahdistaa, mutta nyt on onneksi taas vähän alaspäin tuo käyrä. 

Mietin että johtuiko painon putoaminen siitä, että tein ruokapäiväkirjaa ravitsemusterapeutille. Että tuliko sitä syötyä vähemmän tai jotenkin muuten erilailla kuin yleensä. Mutta kyllä siellä ne toffee-karkit ja sipsit on mainittuna, joten en ainakaan "hävennyt" syömisiäni ja jättänyt niitä mainitsematta. Toivottavasti hyvä tahti jatkuu.

Perjantaina oli firman pikkujoulut. Kaivelin vaatehuoneesta juhlavaatteita, ja vastaan tuli vanha villakangastakki (noin vuodelta 2009). Koko lappu kertoi 42. Aattelin, että ei voi mennä päälle, mutta niinpä menikin. Ei tehnyt edes tiukkaa. Huomionarvoista tässä on se, että kiertoon laittamani toppatakki oli kokoa 56. Ja viikko sitten ostamani toppatakki oli kokoa 48. Varmaan toi villakangastakki on D-mallia, mutta mitä väliä, pienentynyt olen. 

Kokeilin myös samalta ajalta olevaa pitempää toppatakkia, jonka kokolapussa seisoi 44. Sekin mahtui päälle, mutta näytti vielä sen verran kököltä että jäi vaatehuoneeseen odottamaan. Juhlamekot sopivat (taas) hyvin, housuissa oli vähän haasteita. Toiset housut olivat kokoa 50, ja tuntuivat itsestä isoilta, mutta eivät puolison mielestä näyttäneet pahalta. Toiset housut puolestaan olivat kokoa 46 ja tuntuivat itsestä hyvältä, mutta näyttivät puolison mielestä vähän isoilta. No housut valikoituivat päälle, ja oli ihan tosi mukavaa pikkujouluissa. Vähän aikasin lähdin pois kun väsytti niin paljon, mutta sen ajan mitä olin, oli kivaa. Join peräti 3 lasillista viiniä. Ruokana oli ensin minulle "kala-allergikolle" kasvistartar, kun muille oli siikaa. Pääruukaksi oli lammasta. Jälkkäriksi oli vaniljapannacottaa. Oli niin hyvää!!! Ja onneksi annosten välillä oli taukoa, että ei tullut kaikkea samaan syssyyn syötyä, niin mahtui mahaan.

Lauantaina puoliso toi 21-vuotis kukkia minulle. Hän ei muista kukilla joka vuosi, joten tämä oli jälleen iloinen yllätys. Ensitreffien tarkka vuosipäivä oli torstaina 11.11. mutta perheen menojen vuoksi hän ei päässyt silloin kukkakauppaan. Päivällä myös oli sunnuntain pelin buffaleipomusten teko, pitkästä aikaa tuli tehtyä mokkapaloja.

Lauantaina kävimme perheen kanssa syömässä Mall of Triplassa ennen Suomi-Tsekki peliä Hartwallilla. Ruoka oli hyvää, mutta jälleen perheen jälkikasvu sai syödä jämät. En jotenkin osaa käyttää sitä Eirasta saamaani lääkärintodistus-korttia jossa sanotaan että lääketieteellisestä syystä suositellaan pienempiä annoksia. En toisaalta muista sitä korttia, ja toisaalta en kehtaa käyttää sitä. En kehtaa olla vaativa asiakas. Hartwallilla nautimme koko perhe hyvästä ottelusta. 21-vuotta sitten peli päättyi Suomen 2-1 voittoon rankkareiden jälkeen, tänä vuonna 4-2 voittoon peliajalla. Perheen pienin pääsi leijonapaita-kerhoon, kun hänelle ostettiin oma fanipaita. Koitetaan päästä keväällä MM-kisoihin, jotta voidaan kolmen sukupolven voimin olla fanittamassa Leijonia. 

Sunnuntaina vietettiin isänpäivää. Isä jäi nukkumaan kun minä lähdin Pojan kanssa kohti korispeliä. Peli oli jännä, PuHu voitti yhdellä pisteellä lukemin 33-32.  Korispelistä kotiuduttuamme, oli loppupivä vain mukavaa oleskelua. Tilasimme ruokaa Foodoralla, ja jälleen perheen nuorin sai äitinsä jämät. Jopa niin, että oma annos jäi syömättä. Mutta syö sitten tänään tuon eilisen ruokansa. Johtuiko kenties siitä, että pelistä jääneitä täytettyjä croisantteja Poika myös veteli siinä ennen ruokailua. Joten eihän mihinkään mahaan, vaikka kuinka olisi kasvava lapsi, liikaa tavaraa mene. 😊

Sain toissaviikolla tarjouksen uudesta työpaikasta. Kuviot olisivat tutut, samanlaista hommaa mitä olen tehnyt aikaisemminkin, samojen ihmisten kanssa. Tässä on nyt mietitty ja pähkitty asiaa. Tänään pitää antaa vastaus. Päätös on tehty vaikka se oli vaikea. Mutta nyt pitää ajatella itseään ensin. Vaikka kuinka kiinnostais työ tai toinen niin pitää miettiä mikä on mulle kaikkein parasta. Ja sen mukaan nyt mennään.