Elämän viimeinen laihdutuskuuri

Tänään vaaka sanoi painolukemaksi 142,8 kg. Se on Eiran leikkausta varten rekisteröimään lähtöpainoon verrattuna jo 1,4kg vähemmän 🙂 Se on hyvä alku, katsotaan mihin päädytään. 

Tänään alkoi elämän viimeinen laihdutuskuuri. ENE pussit tulevat taas tutuksi. Hamstrasin niitä Tokmannilta tammikuun puolella kun leikkaus selvisi ja olivat tarjouksessa. Vähän tuossa alkoi nälkä kurnia aikaisemmin kuin yleensä, mutta eiköhän tähän taas parissa päivässä totu. Tsemppi on kova, mutta toisaalta takaraivossa kalvaa pelko että epäonnistunko tässäkin. Mutta sitä ei pidä ajatella vaan ottaa nyt itseään niskasta kiinni eikä antaa pelolle valtaa. 

Aika hurja ajatus että elämän viimeinen laihdutuskuuri alkoi. Se on jotain mitä oikeasti en ole uskonut kovin helposti tapahtuvan. Se on jotain niin konkreettista, että viimeistä kertaa näin tai noin. Eilen tosin herkuttelin sitten jätskillä ja sipseillä, että sitten on syöty varastoon. Mutta sipsit alkoivat maistua pahalta, ja lopulta lykkäsin puolipussia roskiin. Sekin on aika hurja ajatus, että ennen olisin ehkä syönyt ne vaikka väkisin, mutta nyt vain tyynen rauhallisesti kysyin perheen muilta että aikovatko syödä vai laitanko pois. Ja kun eivät luvanneet syödä niin roskiin meni. Ja sieltä niitä ei voi enää kaivella sen takia, että roskapussi on jo taloyhtiön roskiksessa, tai ehkä peräti matkalla Ämmässuolle.

Varasin myös ajan vatsalaukun tähystykseen joka tehdään 18.3. Kuulin, että homma ei ole mukava, mutta päätin kuitenkin että se tehdään paikallispuudutuksessa eikä lievässä nukutuksessa. Nukutuksen kanssa on aina riskinsä, ja toisaalta uskon että lääkäri on tottunut kakovaan tutkittavaan. Katsotaan kuinka käy. 

JES!!!

Sain kuittauksen sairaalasta. VAkuutusyhtiö oli antanut maksusitoumuksen leikkaukselle, joten omaa rahaa ei tarvitse käyttää :) Tosi hyvä uutinen.

SAmalla vahvistui että leikkaus on 15.4. Sairaanhoitaja soittelee vielä maanantaina ennen leikkausta. 

17.3 on sisätautilääkäri, ja siellä mietitään sitten siltä kantilta asioita. Mutta leikkauslupa on, joten tämä on hyvä päivä. 

Hiihtolomalla etätöissä

Olemme lapissa hiihtolomalla. Tai itse teen töitä tämän viikon täältä, mutta ensi viikon lomailen minäkin. 

Olo on odottava. Vähän on tullut "repsahdettua", herkuteltua suklaalla ja sipseillä, mutta päätin että enää niitä en osta tällä lomalla. Ja loman jälkeen alkaa se elämän viimeinen laihdutuskuuri. Sitä odotan toisaalta innolla, toisaalta pelolla. Pelottaa että jos en saakaan tarpeeksi painoa putoamaan. Mutta kaikkeni annan ja yritän. 

Vakuutusyhtiöstä ei ole kuulunut vielä mitään. Saa nähdä kauanko niillä menee päättää maksavatko leikkauksen vai eivät. Toivottavasti päätös on myönteinen, mutta olen myös varautunut siihen että joudun maksamaan leikkauksen itse. Mutta se on rahaa tulevaisuuden eteen, oman jaksamisen ja terveyden eteen.

Iltasanomissa oli tänään mielenkiintoinen artikkeli Lääkkeen käytöstä lihavuuden hoidossa. Artikkelissa oli haastateltu professori Kirsi Pietiläistä (joka on tuleva sisätautilääkärini) ja hän kertoi että minunkin 1mg/vko ottamani lääke auttaa laihduttamisessa jos annos on 2,4mg/vko. Tämä on mielenkiintoinen uutinen ja monelle varmasti tulee olemaan myös apu. ITselläni se ei nyt enää ehdi vaikuttaa, koska kyseessä on vasta tutkimus joka on vasta julkaistu. 

Kirurgin vastaanotto

Eilen oli sitten kirurgin vastaanotto. Vähän odotin että hän olisi edes painellut vatsaa, mutta vielä mitä. Hän vain haastatteli historiasta ja syömistavoista ja keskustelimme leikkauksen teosta sekä sen jälkeisistä ruokailutottumuksista. 

Kirurgi Tuure Saarinen, sanoi että olen ehdottomasti ohitusleikkaukseen sopiva potilas. Painoa saattaa pudota jopa 50 kiloa, mikä tarkoittaisi normaalipainoa. Mutta se riippuu myös siitä, kuinka aktiivinen olen ja kuinka paljon liikun. Koska paino putoaa varmasti pelkän leikkauksen vuoksi, koska annoskoot ovat niin pieniä. Mutta jos liikkuu niin se edistää laihtumista. Ja toisaalta, jos liikkuu, niin lihaksista ei lähde niin paljon pois, vaan liikunta pitää lihaksistoa yllä. Eli käytännössä tämä nolla-liikkuja alkanee liikkua paljon enenmmä. Voi kun pääsisi uimaan - se olisi parasta mulle.

Saarinen kirjoitti myös mulle lausunnon vakuutusyhtiötä varten. Laitoin sen jo eilen eteenpäin, että saisin vakuutusyhtiöltä maksusitoumuksen leikkaukseen. Lääkäri oli sitä mieltä, että päätöksen pitäisi olla helppo vakuutusyhtiölle, koska täytän kaikki kriteerit. Ja toisaalta heidän vuosittaiset korvaussummansa pienenisivät, kun lääkitykset vähentyisivät ja en niistä enää hakisi korvausta. 

Kolmen vartin ajasta käytimme noin 20 minuuttia. Tehokasta :) Mutta siis summa summarum - leikataan huhtikuun puolivälissä. Sitä ennen ENE.

Sitten palelinkin pihalla kolme varttia, kun puoliso ja poika olivat asioilla (olivat ajatelleet että vastaanotto loppuu myöhemmin, niinkuin alunperin olin varautunut) ennen kuin tulivat hakemaan.

Ravitsemusterapeutin vastaanotto

Eilen oli mielenkiintoinen päivä. 

Päivä alkoi labrassa verikokeilla ja EKG:llä. Muistin myös ottaa helikobakteerinäytteen jääkaapista mukaani labraan. Ei välttämättä ihan ihanin ajatus säilyttää sitä itseään jäääkaapissa, mutta minkäs sitä voi. LAbran jälkeen poikkesin kirjastossa viemässä pari kirjaa pois, kun olin saanut ne luettua. Ja sitten bussilla takaisin kotiin. 

Etätyöpäivän päätteeksi oli luvassa ravitsemusterapeutin vastaanotto. Ravitsemusterapeutti Marianna Hölttä soitteli minulle, koska totesimme aikaa varatessani että on tyhmää peräkkäisinä päivinä käydä Eirassa vastaanotolla. 

Sain paljon infoa. Mitä syödä leikkauksen jälkeen ja miten. Sain tsempit siitä että syön nyt jo kellon kanssa, eli minulla on muistutukset aina noin 3 tunnin välein syömisestä puhelimessani. Tätä tulee jatkaa ja varsinkin ensimmäisen kuukauden aikana leikkauksen jälkeen tämä on todella tarpeen. Tällä hetkellä ruokailukertoja tulee 5 päivässä, leikkauksen jälkeen niitä pitäisi tulla 6-7, jotkut onnistuvat jopa saamaan 8 ruokailua päivään. 

Sovimme että aloitan keventämään ruokavaliota heti, mutta koska meillä on hiihtoloma lapissa edessä, aloitan varsinaisen leikkausta edeltävän ENEn 1.3. Tiedossa on 6 viikon rutistus jonka aikana olisi saatava noin 10kg pois, mitä enemmän sen parempi leikkauksen kannalta. Koska tiesin että ENE on tulossa kävin viime viikolla hakemassa Tokmannilta Nutrilettejä monta laatikkoa, kun olivat tarjouksessa 😀 Kannattaa yrittää säästää jos pystyy jossain ☺

Marianna kertoi että Nutrilettiä voi syödä ateriana myös ensimmäisen viikon leikkauksen jälkeen. Tämä helpottaa syömistä, koska kaikki ruoka mitä alas menee, pitää olla nestemäistä. Vois syödä smoothieita tai kasvissosekeittojakin, mutta niiden pitää olla todella sileitä. Ja rauhallinen tahti pitää olla, jos syö nopeasti niin tulee helposti huono olo. Tästä eräs leikkauksen läpikäynyt tuttavanikin varoitti. 

Ensimmäisen viikon smoothieihin ei kuitenkaan saa laittaa leseitä, koska jäävät helposti kiinni leikkaushaavaan. Samoin pitää vältellä myös marjojen siemeniä ja kuoria → tästä syystä on syytä tehdä smoothiesta todella tasaista. Olen miettinyt että ensimmäisen viikon aikana voisin käyttää smoothieen marjojen sijasta pilttiä, se on mielestäni tarpeeksi tasaista. Ja varmaan sitä tulee ehkä syötyä sellaisenaankin. 

Toisesta viikosta lähtien syödään perunamuusin kaltaisen koostumuksen omaavia ruokia. Toisella viikolla smoothieen voi jo laittaa leseitä. Myös esim kinkkukiusausta voi toisella viikolla syödä, kunhan se on pehmoista. Eli ei kovia päälyskerroksen perunoita. 

Ensimmäisen kuukauden ajan vältellään kaikkia kuoria (mandariinin kalvot, viinirypäleet), siemeniä, pähkinöitä, herneitä ja maissia. Samoin SSS on kielletty eli Sienet, Salaatti ja Sitkeä liha. Samoin tuore leipä voi aiheuttaa dumping oireita, joten sitäkään ei suositella ensimmäiseen kuukauteen. Viikon 3 kohdalla voi ottaa näkkäriä tai hapankorppua, mutta nekin pitää pureskella TODELLA hyvin. 

4. viikon kohdalla aletaan purkaa rajoituksia. Mutta pari kolme kuukautta voi mennä ennen kuin voi syödä esim salaattia tai sieniä. Muistaa pitää että pitää syödä riittävästi proteiinia ja riittävästi pehmeää rasvaa. Tämän vuoksi ostinkin nyt Floraa testiin margariiniksi. Yleensä meillä on syöty S-ryhmän omaa margariinia (kasvirasvalevite 60% rasvaa). Mutta koska hiihtolomalla olemme K-kaupan varassa, piti tehdä valinta, että mitä margariinia sieltä voi ostaa. Koska vaihtoehto usein on ollut oivariini jos tuota S-ryhmän margariinia ei ole saanut. Mutta koska oivariini on VOI pohjaista, se ei ole niin hyvää. 

Omega3:set piti lopettaa heti nyt, ja ravitsemusterapeutti suositteli että käyttää sen rahan kalaan mitä tällä hetkellä menee Omega3:seen. Pari purkkia tuonne jäi, mutta puoliso voi syödä ne. Tai sitten vien äidille. 

AJatus leikkauksen jälkeen on kuitenkin se, että panestetaan siihen että syödään mistä tulee hyvä olo, ei tiettyjen sääntöjen mukaan. Jokaiselle löytyy terveellisiä vaihtoehtoja ja oma hyvä ruokavalio. Jotta välttyy dumping oireilta, ei pidä syödä nopeita hiilihydraatteja, varsinkaan tyhjään vatsaan. Se ei tarkoita että karkkia tai jätskiä ei koskaan enää saa syödä, mutta niitä pitää syödä vähän. Samoin pelkkä hiilihydraattipitoinen ruoka (esim sämpylä) tai alkoholi voi aiheuttaa dumpingia.

Asiaa sivuten, luin eilen (3.2) artikkelin Ilta-Sanomista, jossa kerrottiin että lihavuusleikkaukset ovat näkyneet lisääntyneinä alkoholiriippuvuuksina. Jutun pääset lukemaan tästä linkistä.

Tänään illalla on kirurgin vastaanotto. Katsotaan mikä on "tuomio" saanko leikkausluvan. Sain myös hyviä uutisia, vakuutukseni ehkä korvaa ainakin osan leikkauksen kustannuksista.

Prosessi alkaa

Minulla oli maanantaina lihavuusleikkauksiin keskittyneen sairaanhoitajan puhelinvastaanotto. Sain paljon tietoa niin Eiran sairaalan tavoista kuin leikkauksestakin. 

Lopullinen päätös oli että olen menossa leikkaukseen. Hoitaja sanoi, että minulla kaikki kriteerit täyttyvät, joten se on varmasti minulle hyödyksi. Paino laskee, liitännäissairaudet vähenevät tai poistuvat kokonaan, esim diabetes ja uniapnea. Ja toisaalta, koska kaikki kriteerit täyttyvät, saatan saada jotain korvauksia myös vakuutusyhtiöstä, eikä koko leikkaus tule itselle maksettavaksi. 

Prosessi on nyt siis alkanut. Ensi viikolla on ravitsemusterapeutin vastaanotto, jossa keskustelen painon pudottamisesta ennen leikkausta. Tavoite on että paino putoaisi 10 kiloa, koska se pienentää maksaa. Kun laihtuu, maksasta lähtee rasva ensimmäisenä. Ja se taas edesauttaa leikkauksen tekemistä, koska maksa on pienempi. Hoitaja sanoi että karkea arvio on että olisin 5-6 viikkoa ENEllä ennen leikkausta, ja saisin painon putoamaan niin se olisi parasta. 

Ensi viikolla on myös kirurgin vastaanotto. Hän tutkii ja antaa viimeisen niitin onko leikkaus mahdollinen vai ei. Toivottavasti hän ei löydä mitään erityistä estettä että leikkausta ei voisi tehdä. Ja toivottavasti paranen tästä pienestä flunssasta joka minulla on että pääsen vastaanotolle. 

Sitten varattiin sisätautilääkärin aika maaliskuun puoliväliin. Hänen kanssaan käydään näitä liitännäissairauksien asioita läpi. Sitä varten pitää myös käydä labrassa, jonne sain jo lähetteen. 

Täyttelin eilen erinäisiä lomakkeita sairaalaa varten, muun muassa alkoholikyselyn, syömistapakyselyn ja esitietolomakkeen. 

Ja leikkaus. Se on alustavasti suunniteltu huhtikuun puoliväliin. JES!!!

päätös

Päätös on tehty. 

Menen yksityiselle leikkaukseen. 

Soittoaika hoitokonsultaatioon on maanantaina. Katsotaan miten edetään sen jälkeen. Ensimmäinen kontakti on lihavuusasioihin erikoistuneelle sairaanhoitajalle, jonka kanssa keskustellaan jatkosta. Leikkaukseen on mahdollista päästä nopeastikin, itse mietin maalis-huhtikuuta ajankohtana. Se ei olisi ihan heti, varsinkin kun ennen leikkausta pitää olla uudelleen ENEllä 2-4 viikkoa. Ja olemme kaksi viikkoa Lapin lomalla helmikuun lopulla, joten sekin "sotkee" aikatauluja. Eiran sairaalan arvio on että leikkaus on 5-7 viikkoa ensimmäisen kontaktin jälkeen. Maanantaina olen viisaampi. 

Valitsin hoitavaksi tahoksi Eiran sairaalan, toinen vaihtoehto olisi ollut Terveystalo. Mehiläisen palveluista en lihavuusleikkausta löytänyt. Lähinnä minut vakuuttivat taustatiedot Eiran Sairaalan leikkauksista, kokemuksia en ole henkilökohtaisesti kuullut muuta kuin julkiselta puolelta. Onhan se iso satsaus kertaheitolla, mutta jätetään sitten jotain muuta ostamatta. Puolison kanssa todettiin, että menee sitä turhempaankin rahaa. On tärkeä ja tulevaisuuden kannalta varmasti hyväksi se rahanmeno mitä leikkaus kustantaa. Tärkeämpää on terveys ja jaksaminen. Joitain kustannuksia sattaa mennä ehkä myös vakuutuksesta korvattuna. Toivottavasti.