Prosessi alkaa

Minulla oli maanantaina lihavuusleikkauksiin keskittyneen sairaanhoitajan puhelinvastaanotto. Sain paljon tietoa niin Eiran sairaalan tavoista kuin leikkauksestakin. 

Lopullinen päätös oli että olen menossa leikkaukseen. Hoitaja sanoi, että minulla kaikki kriteerit täyttyvät, joten se on varmasti minulle hyödyksi. Paino laskee, liitännäissairaudet vähenevät tai poistuvat kokonaan, esim diabetes ja uniapnea. Ja toisaalta, koska kaikki kriteerit täyttyvät, saatan saada jotain korvauksia myös vakuutusyhtiöstä, eikä koko leikkaus tule itselle maksettavaksi. 

Prosessi on nyt siis alkanut. Ensi viikolla on ravitsemusterapeutin vastaanotto, jossa keskustelen painon pudottamisesta ennen leikkausta. Tavoite on että paino putoaisi 10 kiloa, koska se pienentää maksaa. Kun laihtuu, maksasta lähtee rasva ensimmäisenä. Ja se taas edesauttaa leikkauksen tekemistä, koska maksa on pienempi. Hoitaja sanoi että karkea arvio on että olisin 5-6 viikkoa ENEllä ennen leikkausta, ja saisin painon putoamaan niin se olisi parasta. 

Ensi viikolla on myös kirurgin vastaanotto. Hän tutkii ja antaa viimeisen niitin onko leikkaus mahdollinen vai ei. Toivottavasti hän ei löydä mitään erityistä estettä että leikkausta ei voisi tehdä. Ja toivottavasti paranen tästä pienestä flunssasta joka minulla on että pääsen vastaanotolle. 

Sitten varattiin sisätautilääkärin aika maaliskuun puoliväliin. Hänen kanssaan käydään näitä liitännäissairauksien asioita läpi. Sitä varten pitää myös käydä labrassa, jonne sain jo lähetteen. 

Täyttelin eilen erinäisiä lomakkeita sairaalaa varten, muun muassa alkoholikyselyn, syömistapakyselyn ja esitietolomakkeen. 

Ja leikkaus. Se on alustavasti suunniteltu huhtikuun puoliväliin. JES!!!

päätös

Päätös on tehty. 

Menen yksityiselle leikkaukseen. 

Soittoaika hoitokonsultaatioon on maanantaina. Katsotaan miten edetään sen jälkeen. Ensimmäinen kontakti on lihavuusasioihin erikoistuneelle sairaanhoitajalle, jonka kanssa keskustellaan jatkosta. Leikkaukseen on mahdollista päästä nopeastikin, itse mietin maalis-huhtikuuta ajankohtana. Se ei olisi ihan heti, varsinkin kun ennen leikkausta pitää olla uudelleen ENEllä 2-4 viikkoa. Ja olemme kaksi viikkoa Lapin lomalla helmikuun lopulla, joten sekin "sotkee" aikatauluja. Eiran sairaalan arvio on että leikkaus on 5-7 viikkoa ensimmäisen kontaktin jälkeen. Maanantaina olen viisaampi. 

Valitsin hoitavaksi tahoksi Eiran sairaalan, toinen vaihtoehto olisi ollut Terveystalo. Mehiläisen palveluista en lihavuusleikkausta löytänyt. Lähinnä minut vakuuttivat taustatiedot Eiran Sairaalan leikkauksista, kokemuksia en ole henkilökohtaisesti kuullut muuta kuin julkiselta puolelta. Onhan se iso satsaus kertaheitolla, mutta jätetään sitten jotain muuta ostamatta. Puolison kanssa todettiin, että menee sitä turhempaankin rahaa. On tärkeä ja tulevaisuuden kannalta varmasti hyväksi se rahanmeno mitä leikkaus kustantaa. Tärkeämpää on terveys ja jaksaminen. Joitain kustannuksia sattaa mennä ehkä myös vakuutuksesta korvattuna. Toivottavasti.  

 

Voihan vattu

Paino ei laske. ENEn lopetus meni mönkään.

Siinäpä se on kiteytettynä. 

ENE epäonnistui siinä mielessä, että kun painoa piti pudota noin 1-1,5 kg viikko, niin ei käynyt. Ja sitten kun ENEä piti alkaa purkaa, onnistuin tyrimään senkin. ENE pitäisi purkaa niin, että vähennetään 1 pussi/päivä viikossa. Eli ensimmäisellä viikolla syötäisiin 4 pussia päivässä, seuraavalla viikolla 3 pussia jne. Ja se poistuva pussi korvattaisiin aterialla, aloittaen aamupalan vaihtamisesta pussista tavalliseen aamupalaan. 

Onnistuin siinä noin viikon. Sitten tuli jouluateria, ja söin oikeata ruokaa. Sen jälkeen en juuri pusseja enää muistanut. Eli käytännössä purkaminen loppui minun osaltani kertarysäyksellä. En tiedä onko tästä kovasti haittaa. Mutta paino nousi, kun näin kävi ja nyt se pitää taas saada pois. Käppyrä on taas surullista katsottavaa 

Epätoivo valtaa, leikkaus on yhtä kaukana kuin vuosi sitten. Pitäisikö sitä mennä yksityisen kautta leikkaukseen, sieltä ehkä saisi parempaa tukea painonpudotukseenkin. Olen kokenut olevani hirmuisen yksin tämän projektini kanssa, vaikka painonhallintatalon valmentaja tsemppaa. Mutta silti jotenkin koen että olen ihan yksin. 

Joululomailua mökillä

Tulimme viikko ennen joulua mökille ja täällä ollaan vielä loppiaiseen. Sitten valitettavasti pitää lähteä takaisin kotiin, kun Pojan koulu alkaa. Jos olisi etäkoulua, olisimme varmasti pidempään täällä.

Joulua ennen päätimme painonhallintatalon valmentajan kanssa että alan asteittain purkaa ENEä. No, se ei mennyt ihan niin kuin piti, tuli tässä joulun ja uuden vuoden aikaan syötyä ruokaa paljon enemmän kuin ohje oli. Mutta koen että se nyt ei ole pahasta, Nyt kun on arki, koitan vielä ENEillä pari viikkoa, ihan jo senkin takia että mulla on pusseja jäljellä, ettei tarvitse jemmailla tai heittää pois.

Paino ei ole joulun aikaan pudonnut, päin vastoin, mutta nyt on jotenkin enemmän jaksamista taas keskittyä tähän painonpudotukseen. Paukut olivat aika vähissä tuossa ennen joulua. Eihän tämä nyt mitään lomaa ole ollut, kun arkipäivät olen tehnyt töitä, mutta onneksi viikonloput ovat olleet pitkiä ja silloin on saanut levätä.

Joululahjaksi sain 4 kirjaa joten on taas luettavaa vähäksi aikaa. ALoitin jo Historian jännät naiset kirjaa, ja se on erittäin mielenkiintoinen. Mutta toisaalta helppolukuinen ns. tietokirjaksi. Se oli toivottu lahja, samoin kuin uusi sauvasekotin vanhan tilalle.

 

Viikko 7. ENEä

Nyt on 7 viikkoa ENEä takana. Yleisesti ottaen on ollut hyvä olo, ei ole ollut nälkä. On ollut hyvä olo. Vatsa on toiminut paremmin (tai ehkä normaalisti) tänä aikana. 

Sokerit ovat olleet korkealla, todennäköisesti sen takia, että kaksi sokerilääkettä piti laittaa tauolle ENEn ajaksi.  Se on väsyttänyt, ja sitten vielä tämä pimeys on tuonut oman osansa jaksamiseen. Sekä koronakooma - alkaa olla vähän paukut lopussa. Mutta kun eristäytyy eikä käy juuri missään, ja käyttää kauppareisuilla maskia, tai tilaa kauppakuormat kotiinkuljetuksena, niin ehkä se ei iskekään ennen rokotuksen saamista. 

Kuitenkin kun keskustelin valmentajan kanssa, päätimme että aloitan ENEn purkamisen nyt jo, enkä odota 3 viikkoa, joka sitä olisi vielä jäljellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä että tästä aamusta alkaen syön aamupalan ja 4 pussia päivässä. Viikon päästä lisätään yksi ateria ja vähennetään yksi pussi jne viikottain. Toisaalta ihanaa saada syödä oikeaa ruokaa, mutta toisaalta kun olo on ollut niin hyvä, niin voisi tätä jatkaakin. Kuitenkin valmentajan kanssa totesimme että kun on motivaatio alhaalla ja ruokahimo iskee jo nyt, on parempi siirtyä purkuvaiheeseen, ettei sitten tule turhaan repsahduksia. 

Joulun aikaa vietetään taas mökillä. Vaikka toin kuorman ruokaa tänne tullessa, on huomenna luvassa kauppareissu joulun antimien hakuun. Teemme jotain itse ja esimerkiksi laatikot otetaan valmiina kaupasta. Koitamme päästä vähän helpommalla. Mutta pipareita pitää leipoa ja rosollia tehdä. Ei sitä pitokokin pojantytär voi valmista rosollia ostaa 😀 Ja kun ei tykkää kaupan rosollista on hyvä syy tehdä itse. 

Kinkku haetaan Reiposen tilalta - Kiitos Annelle hyvästä palvelusta. Saamme varmasti tuoretta ja kotimaista. 

Kuusi tuli omalta mökkitontilta, kun tuuli oli kaatanut ison kuusen. Sen latvasta tehtiin joulukuusi. On se ehkä vähän harva, mutta se on ensimmäinen omalta tontilta otettu kuusi. Se on juuri hyvä. Lunta meillä oli täällä vielä lauantaina, mutta nyt maa on taas paljas. Toivottavasti vähän tulee valkoista aatoksi. Järvi on jäässä, mutta jää on vielä kovin heikkoa. Ei tulisi mieleenkään mennä kävelemään sinne, mutta avanto tuli tehtyä, että perheen miehet pääsee uimaan.

Varsinaista joululomaa on vain pyhät, arkipäivät teen töitä täältä. Mutta koitetaan rauhoittua oman perheen kesken jouluun. Uudeksi vuodeksi toivottavasti saamme mummun ja papan kylään.  Katsotaan saanko viikon päästä aikaiseksi kirjoitella mitään, vai meneekö uuden vuoden puolelle seuraava postaus.

Haluan tällä postauksella toivottaa kaikille teille (jos teitä siellä on) hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta. 

Viikot 5. ja 6. ENEilyä

 Viikko 5. Eneilyä oli mielestäni helppo. En vain saanut viime viikolla kirjoiteltua mitään. Paino putosi ja olo oli hyvä. 

Toista olikin sitten tämä viime viikko (vko 6. ENEä). 

Ei ole ollut nälkä, siitä ei ole ollut kysymys. Mutta on ollut hirmuinen ruuan himo. Johtunee hormoneista, yleensä viikko ennen kuukautisia on aina ihan hirveä syömishimo. Niin tälläkin kertaa. Tosin en osannut sitä yhdistää vielä tähän "vaivaan" koska menkat alkoivat liian aikaisin. Ehkä ENE on sotkenut senkin rytmin. 

No, sitä tuli sitten repsahdettua. Olin ostanut perheelle valmiita lihapullia ateriaksi - niitä tuli napsittua rasiasta ihan liikaa. Söin varmaan liikaa proteiinia (juustosta on tullut HYVÄÄ) ja suolapähkinöitäkin erehdyin ottamaan. Samoin maistoin yhden piparin. Joten voi sanoa että pipariksi meni. 

Alkaa olla turnausväsymystä. Sekä ENEen että tähän painonpudotukseen. Miksi se ei putoa, miksi!??! Tuskastuttavaa. Samalla alkaa tuntua siltä että en ikinä pääse leikkaukseen. Ja se taas madaltaa mieltä ja huonontaa motivaatiota. 

Nyt kun on suunniteltu perheen jouluruokaa, tuntuu pahalta kun ei siitäkään voi nauttia. Täytyy pyytää apua tähän tuskastumiseen valmentajalta. 

4. ENE viikko

Taas on onnistunut viikko takana. Paino ei ole pudonnut mitenkään suunnattomasti, mutta alaspäin mennään. Se tässä tärkeintä onkin.

Koen ENEilyn helpoksi. On niin helppoa vain syödä VLCD valmisteita, kun ei tarvitse miettiä mitä ruokaa tekisi. Ja kun ei ole nälkä, niin sitä ei tule repsahdettuakaan. Toisaalta koen todella haastavaksi sen, että perheelle pitäisi tehdä ruokaa ja itse syö pelkkiä pusseja. Niinpä tämäkin ongelma on ratkaistu niin, että perhe syö einesruokaa enemmän. Se ei maailmaa kaada, ja kun se pitää nälän loitolla ja lapsen ja miehen ravittuna, se on tärkeintä. 

Viikonloppuna koin haastavaksi saada syötyä 5 pussia päivässä. Tämä siitä syystä että nukuin molempina aamuina pitkään, minkä vuoksi aamupala  lähenteli arkista lounasaikaa. Joten kuittasin sen sitten syömällä vain 4 valmistetta. Toivottavasti en saa siitä nuhteita valmentajalta. Sekin voi osaltaan olla syynä siihen että paino ei pudonnut mitenkään hirmuisesti. 

Täytin perjantaina 40. Mietin päivän aikana että missä se ikäkriisi on, mutta ei se iskenyt. Ehkä se on vielä tulossa. Syntymäpäiviä ei juhlittu sen kummemmin - katsotaan sitten kun tämä korona-aika on ohi, jos pitäisi vaikka jotkut kesäkekkerit. 

Ensi viikonloppuna on vuorossa kummisetäni hautajaiset. Olin pelännyt tilaisuutta syömisen takia. En halunnut loukata tätiäni olemalla syömättä, mutta en halunnut vesittää dieettiäni syömällä. No, näiden uusien rajoitusten myötä muistotilaisuus ja sen ruokailu jouduttiin perumaan - saa nähdä sallitaanko paikkakunnalla edes kirkossa enemmän kuin 10 henkilöä. 

Vaikka olen perussairas diabetekseni ja uniapnean takia, en silti osaa pelätä koronaa. Tällä en tarkoita ettenkö yrittäisi minimoida riskejä tekemällä vallan etätöitä, pesemällä käsiä ahkerasti, käyttämällä maskia julkisissa tiloissa ja tilaamalla kauppakuormat kotiin. Mutta olen vähän ajatellut asiaa niin, että jos se on tullakseen niin se tulee. Kuten on lehdistössä ollut puhetta, kaikkia tartuntoja ei saada selvitettyä ja jäljitettyä. Joten eihän sitä pysty kuin tekemään oman parhaansa. Kyllä tämä elämä menee niinkuin on tarkoitettu. 

#40andfabulous #korona #ENEdieetti