Tällä viikolla painonhallintatalossa aiheena on Liikunta ja sen ottaminen osaksi elämää. Mietitään liikunnan merkitystä omasssa elämässä ja toisaalta liikkumisen voimavaroja. Pohditaan arkiaktiivisuuden lisäämistä ja sitä kuka voisi tukea ja kannustaa tässä muutosprosessissa.
Itselleni liikunta on pääasiassa aina ollut vastenmielistä. En muista lapsuutta, mutta silloin kävin kyllä juoksu- ja hiihtokisoissa. En muista pidinkö siitä, mutta silloin sitä tuli tehtyä. Varmaankin halusin mennä liikkumaan lapsena. Mutta koulussa olin aina "huono" liikunnassa ja olin kateellinen niille jotka olivat siinä hyviä. Osa alakoulun luokkakavereistani oli piirinmestareita omissa lajeissaan, ja heitä koulussa liikuntatunnilla aina kehuttiin ja kannustettiin. Meitä vähän vähemmän osaavia ei juurikaan kannustettu, ja saimme tyytyä jämäosiin kun jaettiin joukkuieita tai pelipaikkoja.
Ehkäpä koululiikunnan huono kokemus on aiheuttanut sen että liikkuminen ei ole minulle mielekästä. Yläkoulussa liikunta oli monipuolista, ja opettajakin oli hyvä, mutta ei se sen mielekkäämpää ollut. Lukiossa ainoa mistä nautin oli vanhojen tanssikurssi, muuten kävin vain pakolliset liikuntatunnit. TOsin siihen aikaan pudotin ensimmäistä kertaa painoani ja kävelin paljon, helposti 10 kilometrin lenkkejä päivässä. Se toi tulosta, mutta ei mielestäni tarpeeksi. Liikkuminen painonvartijoiden ohella oli sen hetken juttu. Voi kun saisinkin saman motivaation takaisin joka silloin oli, ja toisaalta ajan käydä samalla tavalla lenkillä.
Liikuntaa pitäisi lisätä. Se on selvää. Mieluiten kävisin uimassa, minullahan on erityisuimakortti joka siinä avittaa. Valitettavasti vain uimahallit ovat nyt vallitsevan koronatilanteen vuoksi kiinni. Koiran kanssa käyn pieniä lenkkejä päivän aikana, mutta ehkä niitä lenkkejä pitäisi pidentää niin koiran kuin oman mielen virkistämiseksi. Toisaalta olen miettinyt että jos lähtisin ulkoilemaan heti kun lopetan työt niin saisin ehkä aikaiseksi paremmin lenkkeilyn, varsinkin kun siihen aikaan on vielä valoisaa. Mutta toisaalta puolison kanssa iltalenkki yhdessä olisi sitä paljon puhuttua yhteistä aikaa - olisiko se sitten parempi, tiedä häntä.
Mutta lupaan nyt pyhästi että lisään koiralenkkien pituutta ja käyn vaikka kerran viikossa pidemmällä lenkillä. Onhan sekin alku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti