Paino räjähti lomalla

Lomalla oltiin. Paino räjähti. Perjantaina pelkän olemisen aikana paino nousi 2 kiloa. En tiedä johtuiko se siitä että vaaka vaihtoi toisenlaiselta lattialta toiselle (mikä tarkoittaisi että koko loman vaaka on näyttänyt väärin) vai siitä että olen oikeasti syönyt ihan liikaa.

Nyt ottaa aivoon. Ja lujaa ottaakin. Nyt vain pitää saada paino kuriin ja ämmä ruotuun. Salitreenit pitää lisätä kalenteriin ja ottaa se aika että treenit tulevat jälleen ohjelmaan. On suunniteltu puolison kanssa että hän ottaisi salikortin samalle salille kuin minäkin, jotta voisimme käydä yhdessä. Katsotaan että miten tämä saadaan aikaiseksi - on vielä vähän vaiheessa tämä. Mutta vielä ei voi aloittaa salitreeniä. Miksikö? Oltiin lomalla kelkkasafarilla ja ajoin puuta päin. Nyt on paikat aika kipeänä, eikä vielä saa treenata lääkärin ohjeiden mukaisesti. Tosin, sattuu jalkaan niin paljon että ei onnistu kunnolla nukkuminen, käveleminenkin on vähän ikävää. Selkä ei onneksi ole enää kipeä, mutta oikea sääri on aika murjottu.

Eli nyt pitää siis vain syömisellä saada painoa alas. Alan jo olla vähän luovuttamassa, että pääsisin alle 100 kilon vuodessa leikkauksesta. No, tässä on vielä 1,5 kk aikaa, toivottavasti onnistuu. Ehkä vain olen malttamaton, mutta toisaalta olen kypsä tähän "laihduttamiseen" ja siihen että stressaan painosta koko ajan. Ehkä pitäisi ottaa rennommin, mutta kun on AINA ollut liikalihava niin sitä vaan haluaa päästä mahdollisimman alas mahdollisimman nopeasti. 

Eli siis lyhyesti - V***tuttaa ihan hel***tisti tämä paino!

hiihtolomalla - vertailukuvia

Vuosi sitten hiihtolomalla oli jo leikkauspäivä tiedossa. Äiti mittasi ja otti kuvia lähtötilanteesta lomamatkalla Ylläksellä.

Mitat ovat muuttuneet merkittävästi. Ihan ei ole paino 40 kiloa pudonnut, koska korona-takapakki. Mutta paljon on senttejä lähtenyt. Vyötäröltä ja lantiosta yli 20 cm. Vieläkään ei olla normaalin rajoissa, mutta hyvä vauhti on.

Otimme myös vertailukuvat sama yöpaita päällä. Kohta senkin on aika mennä roskikseen, on jo niin paljon käytetty ja rikki muutamasta kohtaa että ei voi käyttää kauan. Tai ehkä pidän sen jemmassa kaapissa 'kuvaus' vaatteensa.

Onhan tuo maha pienentynyt, mutta ei se vielä ole siellä missä haluan. Kuitenkin olo on paljon parempi kuin vuosi sitten. Kaikki lääkkeet (diabetes, verenpaine, kolesteroli) ovat poissa. Mieliala lääkkeitä on saatu paljon vähennettyä -tarkoitis on vähentää entisestään. 

Hyvä vuosi. Odotan innolla sitä vuosipäivää leikkauksesta jolloin näen mikä vaakan lopullinen tulos on vuodessa. Tästä ei ole tie kuin alaspäin.

Tänään vaaka näytti 105,1kg

Etätyöloma

Loma. Tai ainakin lomareissu. Olemme jälleen pohjoisessa - tällä kertaa Kuusamon Rukalla. 

Tämä viikko menee itsellä etätöissä, ensi viikko lomaillaan. PErheen miehet lomailevat kaksi viikkoa. No, on pojalla koulutöitä tämän viikon poissaolon vuoksi ja puoliso piti juuri yhden työpalaverin. Mutta pääasiassa lomailevat. 

Viime viikko meni maatessa. Koronahan se oli, positiivinen testitulos vain otti vähän aikaa tullakseen. Koko viikko meni maatessa, pää oli ihan tukossa ja olo oli tosi väsynyt. Oli hyvin paljon sellainen olo kuin on poskiontelon tulehduksessa. Päätä särki ja koko kroppa oli ihan töks. Puolisolla oli "vain" kotitesti positiivinen, ei edes käynyt PCR testissä. Hän teki sitkeästi töitä koko viikon vaikka olikin flunssainen. 

Lauantaina ajoimme tänne pohjoiseen. Onneksi on kaksi kuskia, niin toinen saattoi torkkua sen ajan kun toinen ajoi. Muuton vuoksi niskatyynyt olivat hukassa että vähän meni niskat jumiin kun ei ollut tyynyä torkkuessa. Otin kyllä pienen koristetyynyn sitä varten, mutta se oli silti liian iso ja sen vuoksi huono torkkutyyny. Sunnuntai meni lepäillessä, veto on edelleen pois ja flunssan oireita on. 

Kuitenkin työt aloitin maanantai-aamuna. Tällä viikolla on luvassa Microsoftin koulutuksia joka päivä, mutta ainakin eilen sujui ihan mallikkaasti. Iltaisin kaadun sänkyyn noin kahdeksan aikaan - koitan lukea ilokseni sängyssä, mutta uni tulee ihan saman tien. Kyllä se on virta vielä vähissä. 

PAino on veivannut 105 kilon paikkeilla. Tosin on se pudonnut kilon sitten viime viikon. Kun loma on ohi ja normaali arki alkaa otan jälleen tsempin päälle ja alan käydä salilla pojan ollessa treeneissä. Mietimme että otamme puolisolle samalle salille kortin niin voimme käydä yhdessä. Tai voimme myös alkaa käydä uimassa.

Ensi viikolla koitan laittaa kuvia ja mittoja. Vanhempani tulevat meidän kaveriksi lomalle perjantaina, joten on vähän tarkempi mittaaja kuin puoliso 😀  Vaikka kyllä mittaukset menevät hänenkin toimestaan suunnilleen oikein. 

Vuosi sitten hiihtolomalla otettiin ennen kuvat. Katsotaan miten on muuttunut. Sama yöpaita on mukana jolla kuvat on otettu vuosi sitten. KAtsotaan kehtaanko laittaa alusvaatekuva-vertailua. 

Koronaa vai ei?

Pojalla todettiin labrakokeilla korona torstaina 27.1.

Itselläni flunssan oireet alkoivat lauantai-iltana 29.1. Olin aika raato useamman päivän. Oli pientä lämpöä, nuhaa, päänsärkyä ja sellaista yleistä väsymystä. Maanantaina 31.1 kävin koronatestissä - negatiivinen. Samoin kotitestit olivat negatiivisia. 

Olo oli kurja. Tiistaina oli pakko tehdä osa päivästä töitä, koska oli tietty deadline. Yritin tehdä töitä myös keskiviikkona, mutta puoli päivää sitä pysyin vaan pystyssä. Lääkäri sanoi että oireiden pitäisi helpottaa ja aikaisintaan perjantaina pitäisi ottaa uusi labotorio koe koronasta. No, huilailin torstain ja olo parani. 

Puolisolla sen puoleen ei parantunut. Hänen olonsa heikkeni ja lämpö nousi. Kotitesti näytti positiivista perjantaina. Puoliso oli pois töistä torstain ja perjantain. Itselläni perjantai oli jo ihan hyvä olo. Jaksoin tehdä 9 tunnin työpäivän, ja olla muutenkin pystyssä. 

Lauantaina piti lähteä vanhaan kotiin siivoamaan joten tein reilusti lumitöitä, kun ei meinannut saada autoa pois parkkipaikalta. Ehkä se sitten aiheutti sen, että sunnuntaina olo oli taas järkyttävä. Kurkku on kipeä, nenä vuotaa, aivastuttaa, paleltaa ja nyt kertyy limaa kurkkuun niin yöllä kuin päivällä. Välillä yskittää. Poika meni tänä aamuna kouluun normaalisti ja taitaa se puolisokin töitä tuolla tehdä. Oli ihan hyväkuntoinen aamulla.

Tänä aamuna tehty kotitesti näytti edelleen negatiivista. Nyt jonottelen virtuaalilääkärille saadakseni lisäohjeita - pitääkö mennä uuteen testiin vai miten toimitaan. Olo on kurja, mutta ei olisi aikaa sairastaa. Onko tämä nyt sitten koronaa vai ei, tiedä häntä. Mutta terve en kuitenkaan ole.

Koska nyt on ollut vähän sairastelun täyteinen viikko en ole jaksanut stressata painosta. Puoli kiloa se on taas viime viikkoon nähden noussut. Toivottavasti tästä ei tule tapa - pitää päästä ruotuun. Kun lomat on lusittu niin maaliskuun alusta otan jälleen treenivaatteet kaapista ja menen salille. Se oli kivaa mutta näiden sulkutoimenpiteiden takia sinne ei ole pitkään aikaan päässyt. Ja nyt ei pääse sairastumisen takia. Huominen hieroja piti myös perua, ei sinne nyt ketään voi sairastuttamaan mennä. 

Kotona ollaan saatu vähän aikaiseksi. Esimerkiksi vaatekaappien ovet ovat nyt paikallaan ja vaatteet on siirretty säkeistä kaappiin. Totesin että itselläni on hirmuisesti vaatteita, pitää käydä isoja läpi ja laittaa pois kunhan tästä ehtii. Vaikka joitain isoja paitoja esimerkiksi voi siirtää päiväkäytöstä yöpaidoiksi. Tosin yöpaitojakin on ihan reilusti, kun niitä taas on löytynyt uusia kaapin perukoilta. 

Jatkuu klo 20:25.

Aamulla olo oli kurja. Nyt ei enää ehkä niin kurja - kiitos pandolin ja päiväunien. Lääkäri määräsi koronatestiin ja positiivinen tulos räpsähti. Sairaslomaa tämä ja huominen, katsotaan sitten mikä tilanne on keskiviikkona. 

Syöpöttelyä

Viime viikko menikin sitten syödessä. Ei edes ollut se aika kuukaudesta, mihin olen huomannut usein syöpöttelyn osuvan. Jotenkin vain koko viikon tuli syötyä liikaa ja kaikkea epäterveellistä. Niinpä sen huomasi vaakallakin. Viikko sitten 102, tänä maanantaina 105,8. 

Että ottaa aivoon. Ei vain siitä syystä että paino nousi vaan myös siitä syystä että en voinut itselleni mitään. No, nyt on jo kahdessa päivässä laskenut kilon verran paino, että tuleehan se sieltä alas kun ruotuun pääsee. Mutta silti ottaa aivoon. Miksi pitää syödä jos ei ole nälkä. 

Meidän perhe pääsi myös koronakartalle viime viikolla. Viikko sitten keskiviikkona poika sanoi aamulla että kurkku on kuiva. Iltapäivällä alkoivat sitten oireet, kurkku oli kipeä. Päätin että uinnit jää keskiviikolta väliin, koska oli koululta tullut altistumisilmoitus. Torstaina Pojalle nousi kuume ja kävimme koronatestissä. Positiivinen tulos tuli torstaina illalla ja sitä on nyt sitten sairasteltu viikko. Lämpöä on vähän - 37,2 tänäkin aamuna, ja yskää. Välillä on hyväkuntoinen kuin mikä ja välillä on väsynyt. 

Itsellänikin alkoivat flunssan oireet viikonloppuna, mutta kotitestit näyttävät negatiivista, samoin maanantaina tehty labratesti. Otin rauhallisesti maanantain ja eilisen, eilen tosin piti muutamia deadline töitä tehdä päivän aikana. Edelleen kurkku kipeä ja vähän puolikuntoinen olo. Mutta toisaalta, ei sitä voi vain sängyssäkään lorvia. Katsotaan taas huomenna mikä olo on, pitääkö olla pois töistä vai ei. Toistaiseksi nämä muutamat tunnit tänä aamuna on olleet ihan ok. Eihän mun työ rankkaa olekaan, vain istumista. Mutta toisaalta pään pitäisi pelata, joten täytyy katsoa miten se onnistuu jos on vain väsy ja puhkinainen olo. 

Uusi koti

Muutto on takana. Mutta oli se ponnistus.

Keskiviikkona tuli tosiaan maalattua ja siivottua uudessa kodissa paikkoja. Saatiin pojan huone viimeisteltyä (listat puuttuu). 

Torstaina oli tiukka ilta työpäivän jälkeen. Tuli pakattua kiivaasti koko ilta. Puoliso rouodasi uuden kodin autotallista roskia pois, että saadaan mahtumaan uutta tavaraa sisään. Kun paku oli vuokrattu roskakuormaa varten, veimme myös televisiot (3 kpl) ja 2 näyttöä että saimme ne varovasti kuskattua. TV-kuljetuksen jälkeen puoliso vielä tuli lakkaamaan pojan huoneen lattian kertaalleen ja siivosi paikkoja. Onneksi äitini oli tullut keskiviikkona muuttoavuksi, niin päivälläkin tapahtui asioita kun me työläiset teimme töitä.

Vaikka torstai-ilta oli kiivasta tekemistä, oli perjantaina herätys viideltä. Aamulla oli vähän kiivasta sanailua, koska kirjakaapit oli vielä suojaamatta ja sänky purkamatta. Mutta siitäkin selvittiin kiukulla, kutistekalvolla ja pitsalaatikoiden palasilla (joilla suojattiin nurkat). Kun muuttomiehet klo 8 saapuivat oli kaikki pakattu. Joitain pienempiä laatikoita jätettiin tuomatta muuttoautolla, etteivät tavarat mene rikki. Mutta hienosti saatiin tavarat kahdessa tunnissa autoon. Muuttomiehet sanoivat että vielä olisi melkein saman verran mahtunut autoon, mutta itse vähän epäilen että olisiko saman verran mahtunut. Mutta ei auto täynnä ollut.

Uuteen kotiin saavuttiin hyvässä aikataulussa ja noin 1,5 tuntia myöhemmin kaikki tavarat oli sisällä. Tai no, melkein kaikki - pojalla ollut sohvasänky oli liian leveä tuoda ovesta ja siitä piti purkaa päädyt pois ennen kuin se saatiin tuotua sisään. Mutta muuten kaikki oli sisällä. Ei ehkä ihan kaikki oikeassa paikassa, mutta lähes tulkoon. Eli kokonaisuudessaan muutto vanhasta uuteen noin 3 tuntia 45minuuttia kaikkineen. Kiitos JyPi! 80 muovista muuttolaatikkoa, epämääräinen määrä säkkejä ja noin 10 pahvilaatikkoa. 

Perjantai pidettiin muuttovapaata töistä, siten onnistui parhaiten tämä muutto arkena. Ja saatiin vähän pidempi viikonloppu laatikoiden tyhjentämiseen. Illalla jo saatiin sänky kasattua niin ei tarvinnut nukkua lattialla pelkällä patjalla. Puoliso oli tehokas ja sai pojan sängyn päädyt irrotettua ja kuskattua sängyn työhuoneeseen - mummu ja poikakin pääsivät sänkyyn nukkumaan.

Lauantaina oli kirjakaappien kasaamista, vaatekaapin kasaamista, puoliso asensi pyykkikoneen ja kuivausrummun väliaikaisille paikoilleen. Samoin laitettiin muutamia lattialistoja jo paikoilleen, jotta saatiin isompia huonekaluja oikeille paikoilleen. "Tää on kivaa" sanoi puoliso kun viimeistelynaulaimella paukutteli listoja paikoilleen. Nyt hän sitten mielellään laittelisi muitakin listoja, mutta minä vähän himmailen - tärkeysjärjestys olla pitää.

Muuttoapu-mummu lähti sunnuntaina, mutta sitä ennen saatiin hyvin ja paljon asioita tehtyä. Puoliso maalaili sunnuntaina työhuoneen, mikä oli tosi hyvä juttu. Nyt on enää porraskäytävä ja alakerran eteinen maalaamatta, mutta niillä ei ole kiire. 

Nyt on tärkeintä saada iso osa tavaroista kaappeihin ja paikkoihin, jotta saadaan muuttolaatikot tyhjäksi ja pois tieltä.  Sitten pitää tyhjentää vanhan asunnon kellarikomerot ja vaatehuone. Mutta vanhan kodin vaatehuoneen tyhjentämiseksi vaaditaan vähän töitä uudessa kodissa - uuden kodin vaatehuone on tyhjennettävä tavarasta ja sinne on saatava tangot paikoilleen. Uuden kodin varasto on vielä täynnä kaikkea tavaraa, joten sinne ei tankovaatteita saa laitettua. Ja toisaalta - siellä myös muuttuu hyllysysteemit, joten mielestäni on turha väliaikaisesti sinne tankoja asettaa.

Eilen käytiin kauppa-asioilla pitkin päivää (pidin toisen lomapäivän). Sain vietyä likaiset matot pesulaan, haettua uusiin ikkunoihin verhokankaat, käytyä Ikeassa hakemassa kirjahyllyn pojan huoneeseen ja illalla haettiin tuulikaappiin ja vaatehuoneeseen uudet lamput. Samoin haettiin tarranauhaa, että saadaan sohvatyynyt pysymään paikoillaan. Muutossa huomattiin että sohvan tukiputket (metallia) olivat katki, joten ne puoliso korjasi. Samalla päätimme että lisäämme sohvatyynyihin tarrat, kun ne eivät meinaa millään pysyä paikoillaan ilman. Sekin saatiin jo aikaiseksi.

Tänään on luvassa laatikoiden tyhjentämistä, pojan toisen vaatekaapin kasaamista ja omien vaatekaappien ovien asennusta. Ja tietty nämä normi harrastuksiin kuskaukset myös tässä illan ilona :)

Rohkea rokan syö

Eilen Kirsi-lääkäri soitteli tuloksista. Olin maalitela kädessä lapsen huoneessa, enkä muistanut ollenkaan koko puhelinaikaa. Mutta hyvin se suttaantui, vähän tuli maalaukseen taukoa. Mutta ei onneksi pahempia raitoja sentään seinään vaikka tulikin vähän taukoa maalaamisesta.

Lääkäri oli tyytyväinen tuloksiin ja totesei että hienosti menee. Keskustelimme rauta-arvoista ja siitä että ne ovat vähän pudonneet koko ajan leikkauksen jälkeen. Siitä johtuen sovimme että aloitan rautakuurin, 100mg joka toinen päivä. Sokeriarvoista keskustellessa totesimme että arvot ovat hienot. Päätimme,että rohkea rokan syö ja jätämme metforminin (ainoa diabeteslääkkeeni tällä hetkellä) tauolle vuosikontrolliin saakka. Toinen vaihtoehto olisi ollut puolittaa annostus tässä vaiheessa ja katsoa sitten syksyllä miltä näyttää. Mutta päätimme että kokeillaan ilman. 

Vuosikontrolliin varaan aikaa huhtikuulle tänään. Sitä varten teen jälleen sokeri- ja verenpaineseurannat. Lääkäri laittaa labralähetteen tulemaan valmiiksi. Mietimme myös sitä että voisi yhdistää tulevaisuudessa diabeteskontrollin ja lihavuusleikkauskontrollin, niin saisin ne hoidettua kerralla. Itse ajattelen niin että yhdistäisin ne siten että kävisin Eirassa vuosikontrollissa, koska Kirsi on niin kovan luokan ammattilainen ja toisaalta minulla on sairauskuluvakuutus joka korvaa lääkärikäynnit. 

Eli hyviä uutisia - Pääsin diabeteslääkkeistä eroon toistaiseksi!!!!

Lääkäri kyllä sanoi että jossain vaiheessa tulevaisuudessa on todennäköistä että arvot huonontuvat ja tarvitaan uudelleen lääkitystä. Se voi olla 45-vuotiaana tai sitten 65-vuotiaana. Ei voi tietää. Sitä odotellessa sitten vain.