Olen ollut ainakin viimeisen kuukauden todella väsynyt. Olen pitänyt sitä aivotärähdyksen oireena, mutta uskon että tuolla pimeydellä on myös vaikutuksensa. Ja pimeys saa himoitsemaan kaikkea epäterveellistä.
Olenkin aloittanut kirkasvalohoidon, ei se ota jos ei annakaan. Katsotaan kuinka tehoaa. Sitä ilmeisesti pitäisi pari viikkoa ottaa, että auttaisi. Katsotaan josko on apua - ainakin muutama vuosi sitten kun lampun ostin, siitä ei ollut apua, mutta silloin loputon väsymys johtuikin loppuunpalamisesta. Puoli vuotta jaksoin sinnitellä kirkasvalon kanssa, sitten oli pakko myöntää itselleenkin, että ei tämä auta ja en jaksa. Se oli mustaa aikaa. Olen sitä viime aikoina miettinyt aika paljon - miksi en osaa sanoa. Ehkä olotilani ei ole tällä hetkellä niin hyvä kuin mitä se oli tässä välillä. Missään tapauksessa ei olla niin syvällä masennuksen syövereissä kuin oltiin 2017-2018 aikana, mutta vähän kyllä pelottaa että putoanko jälleen.
Viime viikolla olimme etäilemässä mökillä ja oli ihana rentoutua kaunissa maisemassa. Saimme "lomailla" työtä tekemällä, mutta jostain syystä työkään ei tunnu niin rasittavalta siellä kuin kotona tai toimistolla. Toimistolle en ole ajatellut vähään aikaan suuntaavani, eikä työnantajakaan sitä vaadi. Puolison työnantaja on ohjeistanut pysymään ainakin loppuvuoden etänä. Meillä onneksi saa tehdä etää joka tapauksessa, oli korona tilanne mikä hyvänsä, joten itselläni tämä on varmaan uusi normaali. Vaikka työkavereita on erittäin mukava tavata, tuntuu kotona työskenteleminen paljon vaivattomammalta.
Painon suhteen on ollut siinä mielessä positiivinen viikko että se mitä viime viikolla tuli, lähti tällä viikolla. Mutta ei vieläkään voida puhua mistään onnistumisen aallosta. Yritän kovasti ja tuloksia tulee hitaasti. Nyt varmaan voisin aloittaa ENE dieetin, koska on reilu kuukausi aivotärähdyksestä. Mutta ensin käyn tällä viikolla verenluovutuksessa, kun en saanut luovuttaa kaksi viikkoa sitten kun tuosta pään tällistä oli vielä alle kuukausi.
Maanantaina kävin labrassa kun ensi viikolla on diabeteshoitajan ja -lääkärin vuosikontrollin aika. Saa nähdä mitä sanovat, muutetaanko lääkitystä vai mitä. Nyt olen seurannut verenpaineita ja sokeriarvoja tarkasti muutaman viikon. Ainoa toiveeni on että en joudu aloittamaan insuliinia. Se on aina sellainen mörkö, jota pelkään.... En pistämisen takia, pistän nytkin lääkettä joka viikko, se ei ole ongelma. Mutta jotenkin insuliinin saaminen on mielestäni lopun alku. JA jotenkin minulla on myös käsitys että kun sen kerran aloittaa, siitä ei pääse eroon. Ehkä jos laihdun kymmeniä kiloja pääsen siitä eroon, mutta.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti