Tulimme Pojan syyslomaviikoksi jälleen mökille etäilemään. Ihana nauttia syksyisestä luonnosta ja rentouttavasta maisemasta. Pesässä rapisee tuli ja savu tuoksuu.
Painon suhteen olen ihan epätoivoinen. En ole saanut rytmiä takaisin aivotärähdykseni jälkeen, ja tuntuu että mikään ei onnistu. Enkä ole voinut vielä tosiaan aloittaa ENE dieettiäkään, koska lääkäri käski parannella aivotärähdyksen kunnolla. Vieläkin se vaivaa, väsyttää välillä ihan hirmuisesti ja on paha olo. Olen miettinyt, että onko paha olo alhaisesta sokeritasosta, mutta kun olen mittaillut sokereita, eivät lukemat ole olleet alhaalla. JOten en oikein pysty muuta kuin väittämään että huono olo on aivotärähdyksen syytä.
Alan pelätä että en pääsekään julkiselle puolelle leikkaukseen. Joten mietin että ensi viikolla kun olen taas kotona, aloittaisin ENEn ja otan tämän painonpudotuksen taas haltuun. Helppoa se ENEn aloittaminenkaan ei ole, mutta sitten kun pääsen vauhtiin niin varmaan onnistuu ihan helposti. Niin se oli edelliselläkin kerralla kun ENE dieetillä olin. Kaipaan ryhmää jonka kanssa jakaa asioita ja ajatuksia. VAikka tämä kirjoittaminen onkin ihan terapeuttista ja tuo mahdollisuuden ajatusten jakamiseen, en saa palautetta tältä ruudulta. Valitettavasti Painonhallintatalon valmentajanikin on niin työllistetty että hän ei ehdi kovin usein palautetta antamaan. Joten tämä on toisaalta vähän yksin selviämistä. Mutta sitähän tämä elämä on - ei kukaan tule tekemään asioita sinun puolestasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti